Tänään puhumme elokuvien ja televisiosarjojen käännösvirheistä. Suomessahan olemme tottuneet lukemaan televisiosarjojen juonenkäänteet ja dialogit muutamalta riviltä tärkeimmän huonekalumme alareunasta. Elokuvateattereissa tilaa pienentää
vielä se, että käännösvirheet näytetään sekä suomeksi että ruotsiksi.
Saksassa tai vaikkapa Espanjassa vieraillut matkaaja tai kaapelikanavien omistaja on huomannut, että englanninkieliset sarjat dubataan, eli äänitetään uudelleen maiden omilla kielillä. Tämä on käytäntö lähes kaikkialla. Meistä suomalaisista sen sijaan tekstitysten lukeminen on luonnollisempaa kuin se, että Eric Forrester juttelisi Esko Salmisen äänellä suomeksi Kalifornian muotipiirien ihmissuhdekuvioista. Ihmetys voisi olla suuri, jos vaikkapa Jude Law´n suusta kuuluisikin Jasper Pääkkösen lakoninen nasaali.
Alun perin suomenkielisen äänraidan korvaaminen tekstillä alareunassa oli kuitenkin kustannuskysymys. Suomen kielen rakenne sopii myös huonommin yhteen viihteen valtakielen englannin kanssa; amerikkalaisten ja brittien huulet on hankala saada liikkumaan suomen kielen kankeaan tahtiin. Mein Name ist Bond, James Bond näyttää vielä melko sujuvalta. MTV3 kokeili dubbausta kerran huumorimielessä ja esitti Kauniit ja rohkeat suomeksi viikon ajan. Palaute vaihteli tyrmistyneestä kauhistuneeseen. Haluamme lukea käännösvirheemme itse.
Suomentajan tehtävä on siis vastuullinen ja välillä hankala, kun monimutkaiset vitsit ja kulttuuriin sidotut kommervenkit täytyy kääntää parille riville helppolukuiseksi paketiksi. Sellaista ainetta ei liene keksitty, joka saisi yhdenkään suomentajan muistamaan milloin mikäkin - vaikkapa New Yorkin Harlemissa käytetty - englannin sana tarkoittaa huumausainetta ja milloin se taas viittaa sukupuoliyhteyteen tai virkavallan pahuuteen. Vaikeutta lisää se, että englanninkielisten termien muutokset tapahtuvat jopa nopeammassa tahdissa kuin Yleisradion radiotoimialan uudistukset.
Käännösvirheiden välttäminen vaatii välillä historian suurten aatosten tuntemista. Viime torstain tv1:n natsiaiheisessa dokumentissa englannin kielen superman oli käännetty muotoon superihminen. Voisi luulla että haastateltu brittiläinen natsitutkija todennäköisemmin tarkoitti Nietzschen übermenschiä. Suomeksi se on yli-ihminen, englanniksi superman. Myönnettävä on, että meille viihdekulttuurissa kasvaneille tulee siitä ensimmäisenä mieleen teräsmies. Natsien aatteellisilla höpötyksillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä trikoissa lentävän kryptoniittia pelkäävään supersankarin kanssa.
Välillä kääntäjältä taas vaaditaan yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin pinnallisempien ilmiöiden tuntemista. Kuten ohjelmassa Huippumallit haussa, jossa “she looks kind of like a Paris Hilton wannabe." oli kääntynyt muotoon ”Hän näyttää tänään haluavan Pariisiin Hilton-hotelliin”. Mannekiiniohjelman suomentaja ei siis tuntenut amerikkalaisen populaarikulttuurin suurimpiin nimiin kuuluvaa Paris Hiltonia, joka pitäisi muistaa sen takia että hän on tehnyt vahingossa aikuisviihdevideon ja on upporikkaan Hiltonin hotellisuvun perijätär. ”Wannabe” taas on sana joka puhekielessä on usein suomeksikin ”wannabe”. Meidän kulttuurimme ei ole katsonut tarpeelliseksi kehittää omaa sanaa ihmistyypille, joka jäljittelee naurettavuuteen saakka arvostamaansa ihmistä.
Jouni Paakkinen on ammatiltaan luokanopettaja ja opettaa myös englannin kieltä ja hän on kiinnostunut elokuvien ja televisiosarjojen käännösvirheistä. Paakkinen on kymmenen vuotta pyörittänyt omia nettisivuja, joiden käännöskukkasia-osioista on koottu jo kaksi menestyksekästä kirjaa. Nettisivuille on koottu hauskoja esimerkkejä, kuten Kauniissa ja rohkeissa kuultu dialogi; ”Where did you get that beer? –From the fridge.” oli kääntynyt tekstissä muotoon; ”Mistä sait oluen? – Ridgeltä”. Näin Forresterin suvun perijä joutui suotta syytetyksi alkoholijuoman välittämisestä, vaikka alkuperäistekstissä mallasjuoma oli otettu ihan itse jääkaapista.
70-luvun suosikkisarjassa Lemmenlaivassa kehonrakentajalle esitetty kysymys "You must work out?" oli kääntynyt muotoon "Työskentelette varmaan ulkona?" ja Miami Vicessä amerikkalainen sisällöltään tyhjähkö kohteliaisuusfraasi ”What´s up?” oli suomennettu meille suomalaisille tärkeämmäksi asiakysymykseksi ”Mitä tuolla ylhäällä on?” Aina ei ole kysymys niinkään käännösvirheestä, vaan vaikkapa tahattomasta kaksimielisyydestä. Kull-nimisestä valloittajasta kertovassa elokuvassa Kull the Conqueror kommentti "I pray for your son, Kull." oli sinällään käännetty oikein; "Rukoilen poikasi Kullin puolesta." Mutta se aiheutti tirskumista kaksimielisten katsojien keskuudessa. Elokuvan muun tason huomioon ottaen kaksimielinen käännös ei ollut suuri rikos.
Käännösvirheethän eivät ole mikään uusi asia. Jopa suomen kielessä on sanoja, jotka ovat alun perin olleet käännösvirheitä. Esimerkiksi sana mustasukkainen ei viittaa katkeran puolison sukkien tummaan väriin, vaan sukka-sana on käännösvirhe ruotsin sanasta ”sjuk”, ”svartsjuk”. Harvemmin kuultava mustankipeä, on parempi käännös. Ja miksi vaikkapa englanti ja islanti ovat suomeksi myös kieliä, vaikka sanan ”lanti” tulee sanasta land, eli maa?
Toimiiko televisio nykyaikaisena kielenopettajana ja mitä se meidän lapsillemme aiheuttaa; englannin opettaja ja käännösvirheiden ystävä Jouni Paakkinen.
Tuomas Enbuske
