Huono-osaisuus on oma vika

Huono - osaisuus on oma vika: Kyllä mikäli sen huono-
osaisuuden valitsee itse !

Huono - osaisuus on oma vika : lapsen syntymä /vanhemmat?
Huono - osaisuus on oma vika : asunnoton alkoholisti.

Oma vika- asunnoton alkoholisti jos hän ei halua ottaa
vastaan yhteiskunnalta asunnottomille tarjoamia
palveluita !

Ensin on oltava palvelut asunnottomille kunnossa
ennenkuin väite pitää paikkansa.

Huono-osaisuus on oma vika -psyykkiset seuraamukset!

Pienituloiset eläkeläiset ...
esim.työkyvyttömyys-elämän laatu kapenee
950 euron työkyvyttömyys eläkkeellä olevilla.
Asumiskulut 30%- Ruokamenot 20% - 30 %, tv-lupa-sähkö-lääkemenot ym paheet.
Seuraamus -huoli jokapäiväisestä toimeentulosta.

Risto Harisalo -Vapaaehtoinen auttaminen-ketä/keitä huono osaista-osaisia
olette auttanut vapaaehtoisesti tänä vuonna en lainkaan tarkoita yksistään taloudellista puolta.

Viestin lähettäjä: Olen tukenut ihmisiä jotka ovat vastaavassa elämän tilanteessa kuin itse olen, henkisesti
kannustamalla olen myös lainanut omasta vähästä työkyvyyttö-
myyseläkkeestä omia tarpeita vähentäen.
Viimeksi jätin
kampaamossa käynnin pois jotta sain lainatuksi rahaa
ystävälleni joka oli akuutissa ruokapulassa/hän haki apua
myös muualta .Ed kampaamo käynti oli n-5kk sitten .
(syyn varmman arvannettekin kun tulotaso 950 e/kk)

Raha on välttämätön paha - jonka avulla myös haemme
itsellemme vapautta-Kun on rahaa jokapäiväiseen
tarpeeseen jää energiaa muuhunkin toimintaan.

Ihmisen henkinen kapasiteetti kylläkin kasvaa
vaikeuksissa mutta saattaa myös sortua mikäli
selviytymistä on liikaa.

Yhteiskunnallisilla päätöksillä on seuraamuksia
yksilön elämässä varsinkin mikäli halutaan pitää
köyhyysrajaa yllä (alle 1000 euron tulot /kk )

Köyhyysrajan poistaminen on ensi sijainen toimenpide
jonka yhteiskunnassamme kansalaiset syytä .suotta joutuvat
kestämään .

Ihmisen perustarpeet tulevat aina ensin muiden tarpeiden
edelle !

Kiitos ympäri pyöreistä mielipiteistänne !

Hyvää kesää !

Harisalon näkemys monista pelastuslautoista vaikuttaa lupaavalta mutta käytännössä ei useinkaan toimi. Työpaikka, parisuhde/perhe, fyysinen terveys, psyykkinen terveys ovat kaikki elämän mosaiikkia, jossa yhden pettäminen voi hyvinkin johtaa toisen ja kolmannenkin pettämiseen. Kenen vika? Työpaikka menee alta omasta työpanoksesta riippumatta, seurauksena alkaa terveys kokonaisuutena rakoilla tai se voi tapaturmaisestikin heiketä milloin tahansa, parisuhde voi alkaa kupruamaan joko erikseen tai sitten edellisten seurauksena.

Sosiaaliset turvaverkotkin taitavat toimia vasta sitten, kun vahinkoja on jo tapahtunut. Eikä kaveriporukka voi korvata mennyttä työpaikkaa, terveyttä tai parisuhdetta. Noin esimerkiksi.

Harisalon puheista tuli vaikutelma, että ihmisiä syrjäytyy, kun he heittäytyvät passiivisiksi turvaverkkoihin luottaen.
Eiköhän sentään usein käy niin, että ihmisiä syrjäytyy, kun he eivät luota ulkopuoliseen apuun ja yrittävät liian kauan pärjätä yksin.

Elämässä kertakaikkiaan tapahtuu ikäviä asioita, jotka eivät ole yksilön omaa syytä. Kukaan ei halua tulla asunnottomaksi alkoholistiksi, mutta jotkut ajautuvat elämänsä mittaan siihen tilanteeseen. Lopulta asunnoton alkoholisti saattaa jopa olla tyytyväinen asemaansa. Se, minkä verran hän on itse vaikuttanut syrjäytymiseensä, on erittäin tapauskohtaista, mutta olisi mielettömyyttä sysätä "vika" vain hänen itsensä vastuulle. Aivan samoin kuin kenenkään menestys ei ole vain hänen omaa ansiotaan, vaikka tämäkin polarisoituvassa yhteiskunnassa mielellään haluttaisiin unohtaa.

Olen itse hyvä esimerkki itseaiheuttamattomasta osittaisesta syrjäytymisestä. Lahjakkuuteni puolesta minulla pitäisi olla pari akateemista oppiarvoa ja päätoimi huippumuusikkona, hyvä palkka ja yhteiskunnallinen asema. Muutama ikävä tapaus muutti kaiken. Tapaturma, jota en itse aiheuttanut, rikkoi toisen polveni niin, että kaikkinainen kestävyysliikunta loppui siihen, 21-vuotiaana. Tapaus alkoi nopeasti nakertaa terveyttä. Olin elänyt koko lapsuuteni lähes rutiköyhänä vaatimattomassa isossa maalaisperheessä. Lukioaika oli yhtä eriasteista nälän kokemista. Kas kun ajattelin tulla omillani ja naurettavan pienellä opintolainalla toimeen enkä heittäytynyt yhteiskunnan turvaverkkoihin, mitä ne sitten olisivatkaan tapauksessani olleet. Tiesin kyllä minkälaiseen elämään olin pyrkimässä, ja minulla oli Harisalon hahmottelemia järkeviä ideoita elämän rakennuspuiksi, mutta sietämättömissä oloissa käytäntö oli vaikuttavampi kuin akateeminen elämänhallintateoria. Lopulta paineita oli kasautunut liikaa ja kaksisuuntainen (itseaiheuttamaton, peritty alttius) sairaus puhkesi 22-vuotiaana. Toisenlaisissa oloissa sairaus olisi kenties pysynyt paremmin hallinnassa. Päädyin eläkkeelle muusikon ammatista. Onneksi olen voinut hankkia lisäkoulutusta ja lisätuloja sivutoimisena muusikkona, enkä enää suhtaudukaan itseeni varsinaisesti syrjäytyneenä tai "huono-osaisena". Parempiosainen kyllä voisin olla ilman näitä takaiskuja.

Kysymys: kenen vika? No ei ainakaan minun, mutta kenen sitten? Ei kenenkään. Sarja onnettomia tapahtumia johti onnekkaan ihmisen (ei itse ansioituneen; lahjakkuuteni ei ole minun tuottamaani) suhteelliseen huono-osaisuuteen. Tämäntyyppisiin ihmiskohtaloihin Harisalon analyysi ei yltänyt lainkaan. Siis ihmisiin, joille tapahtuu jokin onnettomuus tai ulkopuolinen haitta hallitsee elämää liiaksi tai liian kauan.

Hallintotieteessä voidaan käsitellä turvaverkkoja näin köykäisesti ja teoriassa. Voidaan "rohkaista" kaikkia hankkimaan omia turvaverkkoja ja muistuttaa, että "kaikki on itsestä kiinni". Niinpä niin, teoriassa.

Onkohan tuollainen "myytti" todellakin olemassa ja mikä sen osuus huono-osaisuuteen putoamisessa on... Aivan kuin Harisalo olisi yrittänyt sanoa norsunluutornista: "Älä syrjäydy, kuuntele, näin yksinkertaisesti vältät huono-osaisuuden!"