Skip navigation.
Home

Klassinen musiikki on elitististä

Oopperassa lemahtaa hajuveden lisäksi raha ja valta. Sinfoniamusiikki ei ole tavallista kansaa varten.

Klassinen musiikki on monen mielestä harvojen huvia, jota tavallisen kaduntallaajan on vaikea ymmärtää.

Mistä sitä edes tietää missä kohdassa konserttia saa taputtaa?

Toimittaja Erkki Toivasen mielestä suomalaisesta taidemusiikkikulttuurista on kuitenkin elitismi kaukana. "Täällä kalliimpaa on mennä jääkiekko-otteluun kuin konserttiin".

Silti jääkiekko vetää enemmän yleisöä kuin klassinen musiikki.

Jos väite klassisen musiikin elitistisyydestä ei perustu konserttilippujen hintaan, niin mistä ennakkoluulossa on oikein kyse? Ja miksi taidemusiikki ei saisi olla elitististä?

Ennakkoluuloja Yle Radio 1:ssä maanantaina 29.1.2006 klo 11.40 – 11.55.

Mikä on elitististä?

Mikä on elitististä? Se, että jos on eliitti, joka tekee jotain, mitä muut tekevät vähemmän, onko se elitististä?

Vai onko elitististä se, minkä ymmärtämiseen, tekemiseen tms. tarvitaan jokin koulutus tai muu "hyväksymismenettely"?

eliittitouhuu tai ei nii

eliittitouhuu tai ei nii jotkut klassiset biisit o ihan hyvii oke

Sataprosenttisesti elitististä

Joistain klassisista musiikkikappaleista voi nauttia kuka tahansa mutta yleisesti ottaen klassinen musiikki ei aukea ilman asiantuntemusta. Tätä asiantuntemusta hyvin harva saa peruskoulusta, tavallisempaa on tulla johdatetuksi klassisen pariin perhe- tai tuttavapiirin kautta. Suurin osa väestöstä siis ei kuulu klassisen kohdeyleisöön ja ketään ei myöskään kiinnosta tehdä asiantilalle mitään. Toimittaja Toivasen suorittama jääkiekon ja klassisen musiikin rinnakkain asettaminen omalta osaltaan vahvistaa väitettä, että klassinen musiikki tosiaan on elitististä.

Ei kaikki kuuntelijat ole eliittiä

Käyn monesti vuoden aikana klassisen musiikin konserterteissa. Haluan vain kuulla ja nähdä miten ne hienot teokset tehdään siinä paikan päällä ilman teknisiä korjailuja kuten levytyksissä tapahtuu. Näissä teoksissa on tämä itse musiikin sisältö joka vetää konsertteihin. Mulle ne on eräänlaisia elämysmatkoja, arjesta irtaantumista. Teoksiin on rakennettu hienoja "ilmaisuja", niistä "tulee ulos" jotain minkä selittämiseen ei oikein saa sopimaan sanoja, yhdistelmiä ajasta, paikasta, maisemakuvauksia, säätiloja, tuoksuja, musiikin avulla kuvattuja ääniä (siis ei samaa kuin soitinten äänet), mielialoja, historiaa, ihan mitä vaan. Kysymyshän on siitä miten säveltäjät yrittävät tuoda ideansa esiin ja miten kuulija löytää ne ideat. Nämä teokset eivät jankuta sitä samaa tyhmää pikkuideaa mikä kevyessä musiikissa on vaan teokset ovat pitkiä kertomuksia, täynnä jatkuvasti muuttuvaa tai kehittyvää ideaa. Ei näitä tarvitse erikseen opiskella, ei tarvitse tietää musiikin teoriasta paljonkaan, se vaan tarttuu jos on tarttukseen. Eikä kaikki klassinen musiikki voi miellyttää jos säveltäjän ja kuulijan "kemiat" menevät liian etäälle toisistaan. Klassisen musiikin levykokoelmani kasvaa vaan, ehkä en ole vielä löytänyt niitä upeimpia...
Erkki