Klassisen musiikin konserteissa käy vain keski-ikäisiä naisia

ennakkoluuloissa ennakkoluultiin, etteivät soittotaidottomat nuoret kuuntele klassista, tai ainakaan käy konserteissa. :)
itse en osaa soittaa mitään soitinta niin hyvin että kehtaisin väittää osaavani. kuuntelen kuitenkin paljon klassista musiikkia. käyn myös konserteissa joskus, tosin maaseutuinen sijaintini rajoittaa tätä; konsertit ovat aika kaukana.

Telivuo on kyllä varmasti enimmiltään oikeassa väitteessään, että lähes kaikilla nuorilla klassisen musiikin kuuntelijoilla on musiikki tärkeänä harrastuksena. pitää olla klassiseen jonkinlainen henkilökohtainen suhde että sitä kuuntelisi. luonnollisesti. etenkin kun klassinen musiikki on tabu nuorten keskuudessa - ja se joka sitä kuuntelee (paitsi jos kuuluu koulun soittokuntaan) on vähän outo. siksi on hyvä kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa aiheesta "Olen aina inhonnut nuoria ja erityisesti silloin kun itse olin nuori."

muuten, konserteissa varmaan h a l u a i s i käydä useampi nuori, mutta esimerkiksi oopperat ovat tosi kalliita. tämä varmasti rajoittaa lisää nuorten määrää ja toisaalta lisää "porvarisrouvien" osuutta yleisössä. ne joilla on rahaa käyvät oopperassa.

tää nyt olis se mun ennakkoluulo.

Hyvä Julius ja muut nuoret,
Unohtakaa ennakkoluulonne ja syyllisyyden tunteenne, ja nauttikaa klassisesta musiikista, jos se hyvältä tuntuu. En edes ymmärrä mitä "porvarillinen" ja "elitistinen" tässä yhteydessä tarkoittaa. Mutta, please, älkää aliarvioiko tai väheksykö esim. meidän "porvarisrouvien" musiikkinautintoa. Jos vierellä istuvan ryppyinen naama ja/tai vanhanaikaiset kuteet kuvottavat, sulkekaa silmänne ja antakaa musiikin virrata tajuntaanne. Mikään ei voita elävää esitystä!
Mummeli ja vaari

Hyvä sarja tämä. Myös koulunäkökulma. Radio on myös oiva jatke.

Musiikkia ei mikään voi tappaa. Jokaisella meistä on oma lahjakkuus ja suuntaus - itse olen hajalahjakas mutta en taatusti osaa leipoa. Soitin varhain, luen paljon ja vanhemmiten laulan.

Työn perässä oli Oulun seudun laulumailta pakko muuttaa Hämeeseen. Meillä oli kausipaikat Tampereen orkesteriin. Pitkään molemmat lapset lähtivät mieluusti mukaan, sittemmin poika konserttiin, tyttö teatteriin. Kaakaotermos ja kasa voileipiä kotiinjäävällä. Ohjelmistot painuivat mieleen (uusiin innostuin, osan luin luokkaan 'lehmänlypsy') Kuukauden joka kesä olimme pyörien päällä ympäri Eurooppaa. Lapset tietty mukana, kerran Unkarissa meitä ei meinattu päästää linnanpihakonserttiin. Vaikka ikinä kertaakaan missään ei lapsista ollut häiriötä. Jos ei lasketa sitä kun Tampereen Hairissa poika odotuksistaan pettyneenä siirtyi puolestavälistä polvilleen takaperin, tietenkin hiiskumatta.

Koulussa poika kysyi ekaluokalla 'onko klarinettia' (Nokialla oltiin ensimmäisiä koulumusiikin alalla).Olihan siellä vintillä, kumminkin kitara voitti ja siitä tuli sittemmin ammatti. Heidän lapsi on musiikkiluokalla ja tytön poika pääsi yläkoulun tietokoneluokalle. Itse laulan kuoroissa ja esiintymisineen viikko menee siihen. Klassisia kuuntelen valikoiden (Einojuhani!). Öisin siirryn Peiliin.

Esitys tarvitsee kuulijaa.