Moni muistaa koulun musiikintunneilta karmaisevat kokemukset laulukokeista, joiden myötä viimeisetkin musiikin riemun rippeet karisivat - pahimmassa tapauksessa loppuiäksi.
"Laulukokeet pitäisi kieltää lailla", sanoo musiikkikasvatuksen lehtori Riitta Tikkanen ja painottaa opettajan merkitystä innostavassa ja luovassa musiikinopetuksessa.
Mitä koulujen musiikintunneilla nykyään oikein tehdään, ja mikä on opetuksen päämäärä? Koulun ei tarvitsisi tappaa rakkautta musiikkiin, mutta onnistuuko se tavoitteessaan?
Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä maanantaina 25.2. klo 11.40, uusinta samana iltana klo 22.45. Toimittajana on Salla Mäenpää.
Koulu tappaa rakkauden musiikkiin?
Eiköhän se ole kevytmusa, joka on kiipinyt kouluihin? Surku tulee, kun katsoo nykyisiä koulun laulukirjoja. Nimenomaan siellä on turhan paljon amerikkalaisia hittejä, jotka ovat sitäpaitsi rytmiltään hyvin vaikeita laulaa.
Seuraan Kirkkomusiikki-lehteä. On kouluja, joissa saadaan lapset innostumaan. Kas kummaa, kun seuraan joka lauantai Lasten Radiota, toivojat ovat valtaosaltaan Oulun kieppeiltä.
Meidän jälkikasvun kolmasluokkalainen pyrki ja pääsi musiikkiluokalle. Muusikkoisänsä kehuu heidän oppikirjaansa. Laulu ja nokkahuilu sekä erilaiset rummut elävöittävät esityksiä, olen itse nähnyt ja kuullut. Nokialla on alakoulun musiikinopetuksessa tosi pitkät perinteet. Alullepanija käytti 60-luvun lopulla äidinkielen tunteja. Laulu/kuoro, soittimia. Poika valitsi klarinetin, tosin kitara vei sittemmin voiton. Tänään pikkulikka oli pienessä kuumeessa kotona, piirteli näppärästi nuotteja kun isä improvisoi melodioita (nuotinnusohjelma auttaa etumerkeissä).
Eihän musiikin opetuksessa tarvitse yksinlaulua! Pienestä ryhmästä taitava opettaja kyllä kuulee kokonaisuuden ja osaa korjata puutteet. Tiedän sen tosi tarkkaan, olen opettanut aikuisille kieliä paljonkin, me starttasimme lukemalla tekstit opettajan antaman mallin mukaan yhdessä ääneen.
Itsellä oli keskikoulussa (3 v)musiikkia, käytäntöä ja teoriaa. Mm. kaikki maakunta- ja kansallislaulut, vieraskielisiä peruslauluja. Opettaja vaan teki törkeän tempun: vaihtoi mun vakituisen teorian kympin ja laulun ysin toisinpäin. Olen vieläkin katkera.
Musiikin tuntimäärät lienevät paljon pienenneet samalla kun taso opetuksessa on laskenut. Opettajaäitini supistetussa koulussa tapasi tarkkailla koulukkaiden keskittymistä ja keskeyttää opetuksen milloin vain kun porukka väsähti lauluun ja leikkiin. Ihailen senaikaisia oppikirjoja, joita minulle on kertynyt paljon. Nimenomaan teoria käytiin läpi järjestelmällisesti, kaksi- ja kolmiäänisiä lauluja oli paljon.
Peräkaneetiksi vielä äitini jäämistöstä löytynyt postikortti 30-luvulta. Opettajainkokous, pyydettiin valmistautumaan kolmeen nimettyyn kuorolauluun.