Suomalaisten arkkitehtien joukossa on yllättävän paljon betoni-intoilijoita. Arkkitehti-lehden uutta päätoimittajaakin naurattaa, kun hän kuvailee arkkitehtien rakastamaa näkyä: iso harmaa seinäpinta, jossa ei ole muuta koristusta kuin ehkä yksi varjo.
Mistä johtuu, että arkkitehdit kehuvat ja suunnittelevat hengettömiä betonitaloja, mutta haluavat itse asua 1900-luvun alun kermakakkutaloissa? Ehkä heidän makunsa ei sittenkään ole kovin kaukana heidän halveksumansa kansan moukkamaisesta mausta. Ehkä he sittenkin haluavat samanlaista kauneutta ympäristöönsä?
Lähiöestetiikkaa kyseenalaistavaan väittämään reagoi Arkkitehti-lehden päätoimittaja Jorma Mukala. "Ehkä meillä on vähän liikaa betonia." Ohjelma kuullaan Yle Radio 1:ssä torstaina 8. tammikuuta.
Onko betonibrutalismi kaunista vai törkeää? Käytä tämä foorumi oman näkemyksesi julistamiseen!
lähiöt
lähiöt ovat taiteilijalle inspiroivampi ympäristö kuin töölö.on kiva kun paikkaa ei ole valmiiksi kanonisoitu vaan saa itse katsoa ja kokea. asun koivukylän havukoskella ja paikka on ei-mitäänsanomaton eli sisältää paljon asioita joista töölöläinen voi vain uneksia. ulkomaillekaan ei tarvitse lähteä niin erilainen on tämä ympäristö verrattuna mielikuviin, joita meillä on pohjoiseurooppalaisesta kaupunkiasumisesta. luulen että lähiöitä pelätään ja se pelko puetaan esteettiseen kauhisteluun.
yt sini