Suomalainen ruoka on maailman puhtainta

Suomen lisäksi neljässä eri maassa asuneena voin vain todeta, että joka maassa on ko. maan omien kansalaisten mielestä turvallisin ja puhtain ruoka. Tai tällaista kuvaa maiden omat tiedotusvälineet ja mainonta yrittävät ylläpitää. Ihan niin kuin Suomessakin.

Mistä on peräisin tämä suomalaisten kuvitelma suomalaisen ruoan erityisestä puhtaudesta? Mainonta? Mtk?

"Kuvitelma" suomalaisen ruuan puhtaudesta on peräisin pienestä tilakoosta. Perheviljelmien pienillä tuotantomäärillä ei ole varaa virheisiin. Viljelijälle on myös varmasti tärkeää, että hänen tuotteensa ovat virheettömiä ja ensiluokkaisia. Pienten tilojen tuotannon laatua on myös erityisen helppo seurata, jos sitä verrataan vaikkapa suuriin tuotantoyksiköihin, joita Suomessa on suhteessa vähemmän.Pienten tilojen tuotantoeläimiä kyetään myös hoitamaan yksilöllisemmin.

Pienellä tilakoolla vaan ei enää tahdo pärjätä, sillä ruuan puhtaus ei ole kuluttajalle se tärkein seikka, muutenhan siitä maksettaisiin sen tuotantoa vastaavaa hintaa. Kuluttajalle ja myös markkinataloudelle on nykyään tärkeintä pakollisten elintoimintojen, kuten syömisen edullisuus, sillä rahan pitää riittää enemmän ja enemmän toisarvoiseen kuluttamiseen, shoppailuun!

Vaikka suomalainen ruoka, varsinkin LUOMU, on maailman puhtainta, muutamissa muissa maissa ihmiset elävät pidempään ja onnellisempina kuin täällä.

Esimerkiksi paljon meren antimia nauttivat kansakunnat saavat runsaasti raskasmetalleja ja dioksiineja, mutta heidän sydän- ja verisuonitauti kuolleisuutensa on huomattavasti vähäisempää kuin Suomen kansalaisista niillä varakkailla ja hyvin koulutetuilla, jotka ostavat kotimaista luomuruokaa.

Oli oikein loistava ohjelma, kiitos siitä! En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Eihän tuossa mitään sellaista uutta ollut mitä ajatteleva ihminen ei olisi jo aikaa sitten tiennyt, mutta silti. Esim. ohjelmassa mainitut marinoidut "kanan"suikaleet ovat todellakin kammottavaa saastaa ja ihmettelen kuka niitä viitsii syödä. Vastaus: suomalaisten enemmistö. Ymmärrän tietysti että pienituloiset ja kiireiset pienten lasten vanhemmat joutuvat tinkimään laadusta, mutta kyllä jotain tasoa luulisi ruoalta odottavan. Suuri osa leivästä on aivan kamalaa, leikkeleet on pilattu idioottimaisilla kevyttuotteilla, maidosta ei kannata puhuakaan eikä kunnon lihaa saa edes rahalla. Karjalanpaistia ei enää voi yksinkertaisesti tehdä kun ei ole kunnon rasvaista lihaa saatavilla. Ruokakulttuuria tuhoavat MTK:n ja keskusliikkeiden lisäksi byrokraatit idioottimaisilla, pieniä tuottajia kuristavilla säädöksillä.

Aika kummallista, että amk-tasolla on matkailuopettaja, joka antaa lausuntoja ruuan puhtaudesta.

- Kannattaisi soittaa vaikkapa Eviran laboratorioon ja kysyä, onko Suomeen tuotavasta leipäviljasta löytynyt glyfosaattijäämiä. Vastaus on kyllä, sillä mm. Saksassa kasvusto pakkotuleennutetaan glufosaattiruiskutuksella.
- Sitten voi kysyä, onko Suomessa tuotetusta leipäviljasta löytynyt glyfosaattijäämiä.
- Suomessa kysyinen käsittely on kiellettyä ja vilja kuivatetaan kuivurissa.
- glyfosaatin on mm. Ruotsissa todettu vaarantavan sikiöiden terveyden.

- tämä on vain yksi esimerkki. Maahantuotujen vihannesten ja marjojen tutkimustulokset ovat sangen mielenkiintoisia. Ainakin itse syön mieluummin kotimaista lanttua kuin ulkolaisia säilöntä- ja torjunta-aineita. Mutta makunsa kullakin - matkailuopettajallakin.

Kommentti "Tilakoko"-viestiin.

Eihän isoillakaan tiloilla ole varaa virheisiin? Jos maine menee, se menee.

Kuten varmaan myös suomalaisen puhtaan ruoan maine.

Alkuviikon hesarissa oli paljon puhuva mainos puhtaasta suomalaisesta ruisleivästä. Primulan leipomo mainosti - taisi olla peräti kannessa - omaa ruisleipäänsä sokerittomaksi, vertailussa tietysti kilpailijoiden tuotteet.

Seuraavana päivänä katsoin kaupassa näitä muovipussiin pakattuja 'tosirukiisia' ja muita vastaavia. Suurten vehnäjauhopitoisuuksien lisäksi voilà: lähes kaikissa ruisleivissä on lisättynä sokeria. Osaako joku kertoa, milloin tällainen käytäntö on syntynyt ja miksi?

Paitsi että tunnen tulleeni huijatuksi, olen päättänyt etten kyseisten leipomoiden sokerileipiä enää osta. Taitaa olla paljon maalisvaaleja tärkeämpi poliittisen vaikuttamisen muoto, tämä oma ostoskäyttäytyminen.

Katsottuani dokumentin Espanjalaisesta tomaatin- ja kurkunviljelystä jäi kyseisen maan tuotteet sinä päivänä kaupan hyllylle. Ovat jääneet aina senkin jälkeen. Vientiin menevät vihannekset kasvatetaan lähes puhtaasti kemikaaleilla. Kasvihuoneilla työskentelee pääsääntöisesti Marokkolaisia siirtolaisia eli halpatyövoimaa. Nämä haastatellut siirtolaiset kertoivat saavansa ilmaiseksi viljelemiään kasviksia ikään kuin etuisuutena. Heidän surkella palkalla luulisi ilmaisen kelpaavan, mutta haastattelussa ilmeni, että he eivät yksinkertaisesti uskalla syödä näitä kasvattamiaan vihanneksia. Sen ymmärtää, kun näki suojavarustuksen minkä he vetivät päällensä mennessään lannoittamaan. Kokovartalon peittävä suojapuku kaasunaamarilla varustettuna. Nämä kasvikset joita he viljelivät olivat menossa pohjolan suuntaan. En ihmettele miksi äskettäin vedettiin Espanjalaisia paprikoita myynnistä kautta Suomen, mutta valitettavasti jotkut olivat ostaneet ja syöneet jo niitäkin. Itse pitäydyn kotimaisessa ja luomussa. Mikäli joku ei koe kemikaaleja haitalliseksi itselleen niin syököön mitä syö. Kotimainen luomu on ainoa järkevä ostos.

Oletteko lukeneet tuoteselostuksista, kuinka monta lisäainetta (E-koodia) esim. leikkelepakkauksista löytyy? Laskin tässä eräänä päivänä yhdestä jopa 9 (yhdeksän!) kappaletta. Siihen jäi kaupan hyllylle se kelmupakkaus.Onko aivan mahdotonta valmistaa leikkeleitä edes hieman vähemmillä lisäaineilla? Entäpä ns. uunivalmiit leivonnaiset? Huh huh! Esimerkkejä löytyy pilvin pimein.Olen ollut huomaavinani, että lisäaineiden käyttö teollisissa elintarvikkeissa on vain lisääntynyt viime vuosina. Onko tällainen "kehitys" ilmeisesti puhtauden nimissä terveyttä edistävää, en usko. Pienten lasten vanhemmat joutuvat ymmärrettävästi aikapulassaan käyttämään vaikka minkälaisia oikoteitä ruokataloudessaan, mutta mitkä ovat näiden aineiden pitkäaikaisseuraukset, kuinka suuri osa niistä vuosien saatossa kertyy elimistöön? Amerikastako tämäkin onneton malli on Suomeen rantautunut? Olisipa hauska lukea valmispakkauksista, koska tuote on valmistettu eli mikä on tuotteen tosiasiallinen ikä eikä vain parasta-ennen-päivämäärä/viimeinen käyttöpäivä. Lukekaa hyvät ihmiset tuoteselosteita ja viisastukaa!