Suomalaiset ovat urheilukansaa

Urheiluhulluja on muuallakin kuin Suomessa, eivät suomalaiset ole poikkeuksia. Voi vain kuvitella, minkälaiset juhlat Italiassa oli, kun he voittivat jalkapalloilun maailmanmestaruuden. Toiseksi jää suomipoika tuossa hauskassa hulluudessa.

*hicks*

Näin on *hicks*, täällä Saksassa oli aivan mieletön hulabaloo jalkiksen MM-kisojen aikana ja jälkeenkin, kakkossijasta huolimatta - kansallistunne nousi ja on luonut monelle menneisyyttään "häpeilleelle" (tai sellaiseksi kasvatetulle) saksalaiselle uuden suhteen isänmaahansa - rauhanomaisesti. Autoissa näkyy edelleenkin muovikeppien päähän sidottuja Saksan lippuja. Kisoista kertova filmi keräsi loppukesän ja alkusyksyn aikana noin kuusi miljoonaa katsojaa (kävikö joku useamman kerran, en tiedä...), ja DVD:tä on myyty miljoonia ja miljoonia yksiköitä (tuotto SOS-lapsikylille). Vuodesta 2007 on tulossa vauvabuumivuosi! Hurmos jatkui tammikuussa 2007: käsipallon MM-kisat - Saksassa. Ja taas liput heilui! Loppuottelua Kölnissä seurasi muistaakseni (en ehtinyt jännitykseltä laskea tarkkaan) melkein 15 miljoonaa TV-katselijaa. Suomesssa tuskin edes tiedettiin näistä kisoista. Esimerkkejä löytyy muualtakin - tietääkseni kova rugby- (siis ei Am. Football) sakki on Uusi-Seelannin maori-pohjainen porukka - ja varmasti innostaa paikallisia. Eli ei Suomi mikään poikkeus ole. Urheiluhulluja on, laidasta laitaan - muista Italian futishuligoinnit vähän aikaa sitten. Kun joku ihminen kuolee sen uhrina ollaan saavutettu aivan uusi taso, jolla EI ole tekemistä urheilun kanssa.
Terkkuja Evelle, olet mainio toimittaja!

En ole ollut koskaan urheiluhullu. En ole lankaan kilpailuhenkinen. Kenties siksi en välitä kilpaurheilusta, olis se minkälaista tahansa. En käsitä koko juttua.

Mitä ihmeen järkeä on kilpailla paremmuudesta? Siksikö, että saa enempi jotain materiaalista hyvää, ihailua tms.?
Eikä urheilu tunnu enää miltään urheilulta, kun se on mennyt välineurheiluksi ja ammattimaiseksi viidyttämiseksi.
No jaa, yksi tykkää äidistä toinen tyttärestä, kolmas ihastui isään ja neljäs vei koiran...

Tajusin joskus pikkupoikana ettei tuo koko ala koske minua ollenkaan. Pohjimmiltaan siinä on kyse muinaisista ominaisuuksista hengenpitimeksi kuten taistelut villieläimiä vastaan ja ruuan hankinta. Kai se on niin että useat eivät huomaa näiden asioiden k.o. menetelmällä jo pahasti vanhentuneen. Jatkavat vaan tyhmää uhoamista. En ollenkaan usko että siitä niin moni tykkää kuin miltä näyttää, tekevät sitä pelkästään sen takia kun niin moni muukin tekee. Eivätkä kuitenkaan pääse aseettomana petoeläimiä karkuun vaikka kuinka harjoittelisivat. Vältän viimeiseen asti näkemästä ja kuulemasta koko asiasta. No, joillekin jotka ovat tämän jujun huomanneet, pyörittävät tyytyväisenä isoa bisnestä. Toivottavasti en rahoita sitä edes välillisesti.
Onneksi on parempaakin tekemistä.