Onko oma elämä kateissa jos katsoo televisiota, tai sieltä tulevia ohjelmia? Onko elämä totaalisesti kadoksissa, jos kaiken lisäksi on kiinnostunut reality-sarjoista? Riippuuko hiipuva aivotoiminta hämähäkinseitin varassa kiinni todellisuudessa, jos illat menevät jännittäviä puhelinvisoja ratkoessa? Olen kuullut usein ylpeitä lauseita television katsomattomuudesta. Olen aina epäillyt niiden olevan jokin juoni. Miksi kiinnostusta televisiota kohtaan pidetään hieman rahvaanomaisena joissain piireissä. Miksei radion kuuntelu ole saanut samanlaista statusta? Henkilökohtaisesti olen synkästi sitä mieltä, että se on ihan sama millaisilla ärsykkeillä vapaa-aikansa täyttää. Sivistys lienee ollut aina jokin sana, joka käsitetään henkilökohtaisesti eniten hyötyä antavalla tavalla.
Aion järjestää kansannousun televisiokanavien puolesta. Minua kammottaa ajatus kanavattomasta televisiosta, josta tulee valita vain katsottavia ohjelmia. IP-televisio lähestyy tätä ajatusta. Nykyisen sadanseitsemänkymmenenkahdeksan kanavan sijaan minun tulisi valita 700 000 ohjelman viidakosta sopivaa töllötettävää. Tällaiseen toiminta vaatisi jo ankaraa suunnitelmallisuutta. Minun kohdallani se tarkoittaisi sitä, etten koskaan vaivautuisi mokomaan. Luultavasti harhailisin aikani läpipääsemättömässä ohjelmaryteikössä, ja toteaisin nuoremman sukupolven huviksi se klassisen lauseen: ”Enää ei tehdä kunnollisia ohjelmia, toista se oli ennenvanhaan kahdeksankymmentä luvulla.”
Heikki Niskanen
www.kaapelitelevisio.fi
www.ficom.fi
Entterin vieraiden kertomaa
Entterin tämän päivän vieras kertoi, että MTV3 tuli v. 1967. Tarkoitettiin varmaankin, että vuonna 1957 perustettu ja aloittanut MTV sai vuonna 1993 oman kanavan ja otti silloin nimekseen MTV3.
Lisäksi vieras lausui hieman oudosti sanan mpeg muodossa mpex
Kuuntelija Töölöstä