Keinomielipuoli

Mieltä jäi vaivaamaan keskustelu kielillä puhumisesta. Miten todistetusti voidaan todeta jotain sellaista, mitä ei voi mitenkään käsittää? Miten voidaan todistaa, että henkilö hurmostilassa puhuu kieltä, jota hän ei osaa puhua? Riittääkö siihen kirkkaat silmät ja rehellinen olemus: ”EI, en minä ole koskaan opiskellut latinaa!”. Vai onko aivoilla todella mahdollisuus kollektiiviseen yhteistoimintaan tavalla, mistä meillä ei ole harmainta hajuakaan?

Jotta tekoäly voitaisiin synnyttää, täytyy tietää miten oikeaäly syntyy. Tietämyksemme aivojen toiminnasta on kuitenkin surkean vähäinen. Erilaisilla kuvantamismenetelmillä ja vähän ronskeimmilla toimilla on saada selville mitä aivoalueita milloinkin käytetään ja siinä se tietämys sitten onkin. Harmaa mössö kuplii ja synnyttää mitä oudoimpia päätelmiä.

Mitä hyötyä keinomielien synnyttämisestä loppujen lopuksi on? Jos tekoäly olisi yhtä vajavainen kuin ihmisäly, en suosittelisi kenellekään ko. projektin aloittamista. Jos se taas olisi huomattavasti parempi, voisi seuraava istuva presidentti olla liesituuletin. Mitähän tällainen pressa korostaisi? Siistejä helloja?

Heikki Niskanen