Sähköposti tuottajalleni, Hannu Karistolle.
Moi! Mulle tuli sellainen idea että voisi tehdä radiodokumentin joka ei piittaisi tuon taivaallista itse radiolähetyksestä ja lineaarisista kuuntelijoista. Nythän me ollaan tehty yhteistyössä monta radiodokumenttia, nettiradiodokumenttia joissa on pidetty huolta myös perinteistä radio-ohjelman muodosta. Soveltuvuudesta oikeaan lineaariseen lähetykseen.
Käytännössä olen viilaillut näitä viimeaikaisia tuotantojani pieni hiki takaraivossani. Kun ohjelma on mielestäni lähes valmis, odotan broadcasting-tuomiota. Onko radionomainen, onko lähetykseen soveltuvaa. Onko kuunneltavaa. Teen siis kompromisseja kahden ison ja erilaisen lähetyskanavan välillä roikkuessani. Kompromissit taiteen teossa ovat revennyt lihas.
Roolisi tuottajana on hieno. Annat minulle paljon vapauksia, luotat ja ohjaat. Ymmärrän hyvin huolesi radiolähetyksestä, se on kuitenkin iso media ja loistava alusta. Ilman tuottajaa olisin hukassa ja tämä siirtymiseni, suuntautumiseni olisi tapahtunut liian sekavassa järjestyksessä. Olen vaan huomannut että käsite radiodokumentti on minulle hämärtynyt.
Radiodokumentti on minulle nykyisin monipuolinen mediatuote, ääniä, kuvia ja tekstiä. Kaikenlaista sälää itse asian ympärillä. Isona juttuna mahdollisuus kuunnella ohjelmaa silloin kuin huvittaa. Ja antaa kuulijalle, katselijalle, kokijalle monipuolinen mahdollisuus. Minullekin radiodokumentin tekemisestä on tullut jälleen hauskaa. Uusia juttuja, uusia kuuntelijoita, raikas mieli ja kieli.
Viimeisintä radiodokumenttia tehdessäni minulle tuli ensimmäistä kertaa tunne, että itse radiolähetys on minulle toissijaista. Se vain tulee ja ihmiset kuuntelevat. Myönnän että oli hienoa kuunnella radiota silloin kuin ohjelma lähetettiin. Oman arvon tunne ja kymmenet tuhannet muuta kuuntelijat samaan aikaa pimeässä syysyössä. Radion yhdessäoloa.
Tämä kyseinen dokumentti lähetettiin, julkaistiin, jaeltiin netissä päivää ennen radiolähetystä. Se rikkoi omalta osaltaa jotain pysyvästi. Ainakin minulta. Hauska juttu on se että iso osa ystävistäni ei ole vieläkään kuunnellut ohjelmaa. Ilmoitin mainostekstiviestissä että ohjelma on kuunneltavana myös netissä. Lähetystä ei siis kuunnellut kovin moni ja netissä oleva odottaa sopivaa hetkeä..
Huomaan muuten että kirjoitan tässä radiodokumentista monilla eri nimillä, se kuvaa ehkä hämmennystäni ja innostusta. Sekavuutta kehityksessä.
Tälläinen johdanto, alustus ja valmistelu siihen mitä minun piti varsinaisesti sanoa. Haluaisin siis tehdä radiodokumentin jossa itse radiolähetys on toissijainen asia, ne säännöt ja tottumukset. Keskittyisin vain nettiin, kuviin ja tekstiin ja ääneen. Tekisin dokumentin monimedian ehdoilla. Tietenkin myös kuunneltavan. Se olisi kuitenkin vain yksi osa projektia, erimakuinen tötterö vaan. Ohjelma kuitenkin lähetettäisiin radiossakin, sitä voisi evästääkin vaikka lyhyellä studiokeskustelulla, samaan tapaan kun joskus tehtiin. Tai laittaa kuuluttajalle hyvät sanat suuhun.
Idea itse ohjelmaan olisi seuraava:
- 48 minuutin pitkä dokumentti
- 48 minuutin mittaista äänitystä kaikenlaista paikoista fiiliksen mukaan
- valokuva jokaisesta äänityspaikasta
- 10 sanaa jokaisesta paikasta luettuna jälkikäteen
- palaset arvotaan ohjelmaan ja koostetaan saumattomaksi kokonaisuudeksi
- palaset julkaistaan netissä yksi kerrallaan, kuvan ja tekstin kera
- valmis ohjelma jää nettiin kuunneltavaksi ja lähetetään radiossakin myöhemmin
- jokaisesta paikasta netissä linkki karttaan mikä näyttää ko. paikan
Kyseessä ei ehkä ole mikään uniikein idea. Monimediataidetta on tehty vähän samoilla kaavoilla ja ajatuksilla. Mutta nyt onkin kyseessä kädenvääntö kahden ison median välillä ja juuri näihin niihin ei tälläistä ajatusta ole tehty. Tavallaan kyseessä on todistelu ja radiodokumentti, dokumentti, nettiradiodokumentti jonka lähetys alkaa ensimmäisestä minuutin palasesta ja varsinainen lopputuote onkin vain koostekakku. Kai ihan kuunneltavakin!
Se miten tämä liittyy tähän "Kaikuluotain", nettiaudion tutkimusprojektiin on selkeää. Tämä luo sille käytännön kaikupohjaa, kiinnostavaa sisältöä asian ohella. Näkyvyyttä ja tunnetta. Tutkimuksen ohelle kulttuuria ja leikkiä. Kuvia ja huvia.
Musta olisi hauskaa jos kommenttisi voisi julkaista netissä sellaisenaan, laitan nimittäin tämänkin nyt samalla nettiin kun lähetän sinulle!
Mikko
Broadcasting-radiomies
Tuottaja Hannu Kariston vastaus:
Terve,
kiitos viestistäsi.
Se nostaa pohdiskeltavaksi monta tärkeää asiaa. Miten radiolähetyksen, broadcastingin asema tulee muuttumaan? Millainen väline internetistä kehittyy audioviestintää ajatellen? Onko on demand -pohjainen viestin tulevaisuuden väline? Ja se peruskysymys: miten verkossa oleva ääni-ilmaisu poikkeaa radiolähetyksen ilmaisusta?
Kuten huomaat, puhun enimmäkseen ääni-ilmaisusta. Olen taustaltani broadcasting-radiomies. Olen työskennellyt sen parissa pitkään ja tottunut ajattelemaan, että se mitä teen tai tuotan on lineaarista, ajassa eteenpäin kulkevaa, jota ei voi pysäyttää, kelata, kuunnella uudestaan. Kun nyt tällaisen viestinnän ja ilmaisun rinnalle on kehittymässä myös äänen kannalta merkittäviä muita välineitä, olen tietenkin niistä kiinnostunut. Vai onko näitä kehittymässä? Onko netissä oleva audio merkittävää, tärkeä ilmaisuväline? Ehkei vielä tällä hetkellä....
Perinteiselle broadcastingille uudet mediat ovat joka tapauksessa haaste. Meikäläisen perusradiomiehenkin on syytä niihin perehtyä. Täytyy tuntea ympäristö jossa toimii ja jossa ennen kaikkea yleisö, kuluttajat, asiakkaat toimivat. Ja siinäpä se ongelma onkin. Tunnen uudet mediat enemmän kuluttajana kuin tekijänä. Sisällöntekijänä olen hämmentynyt uusien välineiden edessä. En tarpeeksi tunne niiden mahdollisuuksia, en ymmärrä tarpeeksi niiden ilmaisukieltä, ajattelutapaa. Juuri siksi tämä nettiaudioprojekti ja blogi, johon tämäkin viesti päätyy on tärkeä. Millaisia sisältöjä äänellä, audiolla voidaan tuottaa verkkoon? Miten audio liittyy netin muihin elementteihin, kuvaan, tekstiin, linkkeihin? Miten tämä muuttaa ääni-ilmaisua?
Uskon, että broadcasting-pohjainen viestintä ja radiodokumentti säilyy. Sen rinnalle tulee dokumenttituote, jossa ääni, kuva, teksti liittyvät yhteen. Tämän tuotteen kehittelemiseksi ehdottamasi dokumentti on hyvä case. Sen avulla voidaan tutkia käytännössä ja havainnollisesti eri välineiden ilmaisun eroja. Itse idea ei kyllä ole, kuten mainitset, kovin uusi. Ideaa pitäisi vielä jalostaa. Paikkoihin liittyvät fiilikset on aika alkeellinen ajatus.... Perusajatushan on se, että pitää olla äänilähde, joka tuottaa ääntä ja jota voi äänittää. Mikä muu kuin paikan akustiikka tulisi kyseeseen? Mikä muu tuottaa ääntä? Sellainen, johon voi liittää kuvaa, tekstiä, tuntemuksia? Esineet, soittimet, kulkuvälineet?? En ehdi nyt enempää pohdiskella, heittelen näitä... Peruspointtini on se, että tässä ideassa ääni-ilmaisu on aika alkeellista. Toivoisin, että se olisi kehittyneempää kuin akustiikkaa ja 10 sanaa kustakin paikasta.
t.
Hannu