Vaikeinta on ihminen

Eilinen päivä meni kokonaisuudessaan audion parissa. Radiodokumenttien kuuntelupäivä. Nykyisiä, perinteisiäkin dokumentteja kuunnellessa pohdin radiodokumentin ja netin suhdetta. Katselin tekijöitä, nuokuin ja yritin kurkotella parinkymmenen vuoden päähän.

Millaisia radiodokumentteja kuuntelemme tulevaisuudessa ja kokoonnummeko yhteen, onko tarvetta tekijöiden repalaiselle ryhmälle? Muuttuvatko aiheet ruotsinsuomalaisuudesta ja rääveistä mummoista teknologiaa ja maailman jakaantumista käsitteleviin aiheisiin. Mahdollisuus saada tietoa netin kautta on iso. Voit tehdä dokumentin mistä tahansa ja ammentaa tietoa.

Vaikeinta on ihminen. Netti on melkoisen anonyymi paikka ja täällä keittiön pöydällä yksinäistä. Nykyinen radiodokumenttituotanto pohjaakin ihmisen läsnäoloon. Tarinoihin jotka ovat lähtöisin kokemuksesta tai näkemyksestä. Tekijän tai haastateltavan. Teknistyvä maailma taas häivyttää yhteistä kokemista yksilöllisempään. Kuuluuko tämä aiheissa. "Yksin mp3-soittimen kanssa vaarin mökillä", "Yhdeksäs kännykkäni", "Löysin äitini tädin Googlella", "Nettipokerijokerin kuolema".

Eilinen kokemus oli vaikea, olemme dokumentaristeina edelleen samassa jamassa. Hyvät puhujat ja tarinat ovat keskiössä. Kuolema, rakkaus, seksi, miesten maailma, naisten maailma. Totuus on kuitenkin se, että nämä samat aiheet ovat koko netin moottori. Tulevaisuuden nettiaudio onkin ehkä tätä samaa teknologian kiiltävän kaavun alla.

Puhuimme lopuksi tästä projektista. Puhuin dokumenttituotannon mahdollisuuksista uusien jakelukanavien äärellä. Tälläinen vapaa ohjelmamuoto antaa hienoja mahdollisuuksia kokeiluun. Voimme olla se lähde josta muukin uusi audioilmaisu ammentaa jotain.

Keskustelussa tuli esille monia hyviä kysymyksiä. Miten netti muka eroaa radiolähetyksestä? Miksei ohjelmia voi vain laittaa sinne? Sama kuuntelija kuitenkin.

Tässä vastauksia. Netti eroaa olennaisesti perinteisestä radiolähetyksestä. Nettilähetyksellä ei ole määrämittaa. Ei ole tasan 30 minuutin blokkia uutisten ja iltahartauden välissä. Ohjelmasta voi tehdä juuri sen mittaisen kuin tarve ja aihe vaatii. Minuutista vaikka 10 tuntiin. Ohjelman voi pätkiä palasiksi ja julkaista jatkokertomuksena. Sitä voi muuttaa tai korjata salaakin palautteen perusteella kesken nettilähetyksen.

Sama kuuntelija on. Mutta paikka on eri. Audion voi ottaa taskuun jä lähteä maailmalle. Ei tarvitse istua tässä keittiön pöydän äärellä korvan mieli kiinni radiossa. Kama soittimeen ja kaupungille. Pause päälle ratikkalippua ostaessa tai kännykän soidessa. Loput huomenna. Kuulijan mahdollisuudet vaikuttaa kuuntelupaikkaan ja aikaan muuttuvat. Sisällön draaman kaarineen vaatii keskittymistä samalla kun kuulija fillaroi ruuhkaliikenteen seassa. Vaativien ja koskettavien radio-ohjelmien kuunteleminen liikenteessä tulisi kieltää.

Ohjelmien muotokieltä voi kehittää enemmän satunnaista kuuntelua kestäväksi. Hajanaiseksi kuvaksi isosta aiheesta, linkkikasaksi mieleen. Radiodokumentti hakukoneella.