Skip navigation.
Home

Esityslista 15.2.2008

Selkeästä ääntämisestä

Perjantaina 15.2. mietimme puheen ongelmia ja vaikeuksia aloittamalla asian
ytimestä. Laulutaitelija Jorma Hynninen kertoo, ettei puheen opiskelu
poikkea mitenkään kumouksellisesti laulun opiskelusta. Se ei myöskään ole
välttämättä helpompaa.

Hynnisestä on laulajana sanottu, että kun hän on äänessä, kuulija ymmärtää.

Juhani Forsberg pappina ja Martti Mäntylä professorina - molemmat paatuneita
amatöörimuusikkoja - saavat tilaisuuden puhua muiden puhetyöläisten
asioista.

Ajatuksena on jatkaa juttua tuonnempana näyttelijän kanssa ja ottaa esiin
sekin kysymys, miksi äänikirjojen tekeminen näyttää olevan niin vaikeaa.
Romaanin lukeminen levylle on kaikkea muuta kuin helppoa ja myös
runonlausunnan perinne tuntuisi katkeilleen.

Omasta puolestani pohdin, millaiselta kuulostaisi melodraama.
Fischer-Dieskau julkaisi hiljan levyn Shcumannin ja muiden melodraamoja,
jotka siis koostuvat musiikista ja puheesta, välillä vuoroon, välillä
päällekkäin.

Mikä laulaen tulee

..se ei lausuen parane.

Fischer-Dieskau esiintyy lausujana muistaakseni Bostridgen Die Schöne Müllerin -levyllä niitä runon osia, joita laulusarja ei kata. Ymmärrän romanttista saksankielistä runotekstiä saksaksi laulettuna, mutta lausuttuna menee ohi - F-D painottaa luentansa (ilmeisesti nykyisen) saksalaisen teatterikulttuurin mukaan, ja siinä on näemmä iso ero Schubertin säveltämään saksaan.

Vuosia sitten Helsingin uudessa oopperatalossa Peter Schreier piti lied-konsertin, jossa näyttelijä (Wenzell?) aika ajoin astui deklamoimaan suomeksi. Hyvä esitys - mutta en pitänyt.

Lasse Pöystinkin musiikilliset lausuntaesitykset ovat jättäneet nuivaksi.

Aina kun puhe vaihtuu musiikiksi, henki nousee lentoon ja mielen projektoriin kelautuu värifilmi.

Ymmärtävätkö laulajat,

Ymmärtävätkö laulajat, mitä laulavat vierailla kielillä? Ymmärsikö Martti Talvela venäjää? Hänhän lauloi Boris Godunovin Metropolitanissa liki neljäkymmentä kertaa.

Selkeästä ääntämisestä

Meillä on yleiskieli ja mainiot murteet. Luonnollisesta poikkeaminen tökkii. Esimerkiksi Helsingin seudulta kulovalkean tavoin levisi äffävika, nyt narina. Joskushan äänielimistössä on vikaa, se ymmärretään. Mutta kun noin kolmikymppiset narisevat. Naiset siis. Kerran Tampereen yliopiston äänilaboratoriossa sain selityksen: ihmisen soiva äänialue on luonnostaan, mutta usein vaikutusvaltaisessa olevat naiset naristavat kuin miehet saavuttaakseen arvostusta.

Ylen toivoisin kiinnittävään äänityöläisiin enemmän huomiota. Esimerkiksi Marja-Helinä Peltonen saisi siirtyä toimistohommiin. Kuulemma hän on ollut ääniterapiassa - kolea, kamala ääni. Nuoremmissakin on äänessä koleutta ja outoja vokaaliäänteitä (a kun pitäisi olla ä, tama sijaan tämä) ja kautta linjan. Jotkut oppii viikkojen kuluessa.

Radion puhe on tietty vain kauneusvirheitä. Kyllä selvän saa mutta ärsyttää tai huvittaa. Esimerkiksi kun kesken ääntövirran läpsäyttää huulet kiinni. Esimerkkinä pitkäaikainen (mies)uutistenlukija. Eikö yle voisi järjestää yhteisen koulutuksen, jossa kukin saisi kuin peilistä kuunnella omaansa, nätisti tietenkin kommentit, koska ääntäminen on lähinnä persoonaa. Maneerit pois. Sen verran tiedän ääntämisestä että olen kuorofani, kaksi talvisin ja kaikki mahdolliset kurssit kesäisin.