Tämän perjantain vieras on Pekka Visuri.
Hän on historian tutkija eli dosentti, ja eversti evp.
Hän on ollut julkaisemassa kirjaa, jonka aihe on Suomen Sota 1808-1809, 200-vuotismuisto siis.
Yksi puheenaiheemme on tuon sodan vaihteleva muisto. Vanhemmat meistä ovat saaneet mielikuvansa "Vänrikki Stoolin tarinoista", joissa "Döbeln Juuttaalla" muuttuu sinänsä tärkeästä mutta pienestä kahakasta Kansakuntien taistelun mittakaavaan ja kiukkuisesta, Kirkkonummelta sotaan lähteneestä everstistä on tehty vähintään Napoleon.
Osalle kuulijoista sota lienee vain hämärä maininta historian kirjoissa.
Suomalaisuuden legenda ja isänmaallisuuden perinne tulevat siis aivan väkisin puheeksi, ja keskustelijoiden ansiosta pääsemme myös miettimään, miten Jumala ja suomalaisuus kuuluvat yhteen, ja sitten taas toisaalta, onko nykyinen Nokia-isänmaallisuus lopultakin jotain sukua Runebergin runoteokselle, joka sekin oli Euroopassa siihen aikaan liikkuneiden kansa- ja kansallisuus-muotien mainio toteutus.
Näyttäisi siltä, että jutun loppuminen ei ole taaskaan uhkaamassa.
Mitä tapahtui todella?
Puhutaankohan ohjelmassa "Ruotsin ajasta" vai "Ruotsin vallasta"? Ja mikä oli Suomi vuoteen 1808 saakka? Kehen aluetta oli Lappi, joka nykyisin kuuluu Suomelle?
Ruotsin vallasta puhumisen voisi pikkuhiljaa lopettaa, sillä olihan valtakunnassa etnisesti täysin suomalaisia armeijan osastoja ja suomalaiset ottivat osaa valtiopäiville.
Pitikö Vänrikki Stoolin tarinat siis keksiä oman aikansa tarpeisiin? Samalla voisi miettiä, mitä tarinoita nyt keksitään oman aikamme tarpeisiin? Miksi taannoin suurimmaksi suomalaiseksi valittiin Mannerheim, tsaarin upseeri, eikä Lönnroth, joka sentään loi maalle myyttisen menneisyyden ja koko joukon uudissanoja. Lönnroth siis loi suomen, kirjaimellisesti.
200 vuotta tapahtui siis jotain merkittävää, mutta mitä?