Aleksis Kiven päivänä keskustelussamme on mukana kaksi lääkäriä, Tari
Haahtela ja Leif Lindberg.
Aleksis Kivellä oli monenlaisia terveydellisiä ongelmia, joista yksi oli
kiusaaminen, muidenkin kuin A. Ahlqvistin taholta, jonka muistosäe Kiven
kuoltua loppui: [olin] "hullu viinan juoja vaan".
Julkinen keskustelu on antanut ymmärtää, että näiden aikojen pelottavien
ilmiöiden syypäiksi on katsottava lääkärit ja psykologit sekä puuttuva tai
riittämätön yhteisöllisyys.
Ajatus ei selvästikään ole erikoisen vakuuttava eikä tuore.
Mitä perua on se luulo, että teollisuusyhteiskunnassa tai jälkiteollisessa
maailmassa kullakin on tehtävänsä, ja lääkärin tehtävä on torjua kuolema,
vanheneminen, kärsimys ja joukko muita "epäkohtia"?
Kuinka usein tätä nykyä lääkäri kohtaa sellaisia asiakkaita (entisessä
kielenkäytössä "potilaita" eli henkilöitä, jotka potevat jotain), jotka
haluavat, että joku korjaa heidät kuin auton?
Kuinka kauan saamme odottaa ennen kuin joku huomaa, että lääkärien ja
hoitajien toimialueella vallitsee vakava ympäristöongelma, jonka nimeksi
soisi harvinaisen hyvin "kasvihuoneilmiö".
ohjelma !
Oli mielenkiintoinen mutta lyhyt. Voisitteko jatkaa teemasta myöhemmissä samasta koskapa tässä lyhyeksi jääneessä juttu tavallaan katkesi.
Varsinkin teidän kaikkien näkemykset ihmisen kehittymisestä tällaisena toimivana olentona oli omaa luokkaansa. Olin valtavan innoissani kuulemaan lisää.
Kertomus New Yorkin nollatoleranssista sekä käytöksen oppimisen vaikutuksista olivat epämiellyttävän oikeaan osuvia ja minusta uusia.
Teidän tapanne käsitellä asioita ja keskustella on niin omalaatuinen ja uusi myös radiossa ja sen mielelläni otan vastaan. Olen ollut ja olen radion kuluttaja, päivittäin.
Kiitos ohjelmastanne !