Perjantaina 24.10. aamukahvilassa puhutaan kahvila-asioista, kuten koulutuksesta ja työllisyydestä.
Keskustelun tekee erikoislaatuiseksi kavereitten tausta. Martti Mäenpää (Nurmon Jymy) on Teknologiateollisuuden puheenjohtaja. Antti Herlin (Kone Oyj.) on näkynyt ja kuulunut viime aikoina koko teollisuuden tai elinkeinoelämän kasvoina ja äänenä.
Suomalaisessa kahvilassa kun ollaan, keskustelijat ovat monimutkaisin tavoin vanhoja tai hyvin vanhoja tuttavia keskenään.
Siksi kysymyksiä on oikeastaan vain kaksi tai oikeastaan yksi: onko koulutuksen parantaminen se tie elämisen edellytysten turvaamiseen, jota elinkeinoelämä kannattaa. Eikö todella ole muuta keinoa?
Minä muistan ajan, jolloin työnantajia sanottiin kapitalisteiksi, ja heidän arveltiin ajattelevan, että kunhan pystytään repimään oikein isoja läimäreitä työmiehen selkänahasta, hyvin menee.
Oman tulkintani mukaan tuo ajattelutapa loppui tammikuussa 1940, mutta asiasta on esitetty muitakin tulkintoja.
Martti Mäntylä on yliopistomaailmassa myrskyn silmässä, koska juuri hän on Teknillisen korkeakoulun professorina veljeillyt muun muassa kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun kanssa. Helsingin yliopiston kanssa olemme vanhastaan samaa putiikkia, siis tutkimuslaitos HIIT. Itse olen näissä puuhissa joo-miehenä.
Jos kuka haluaa kuunnella yleistä rähinää, viittaan esimerkiksi television vaaliohjelmiin.
Tässä on tavoitteena ennenkin yritetty päämäärä: sanoa ääneen edes muutama sellainen asia, joilla on vaikutusta ihmisten elämään ja ihmisen toivoon.
Muistojen rahdinkäsittelykone
Kemppinen kirjoitti: "Minä muistan ajan, jolloin työnantajia sanottiin kapitalisteiksi, ja heidän arveltiin ajattelevan, että kunhan pystytään repimään oikein isoja läimäreitä työmiehen selkänahasta, hyvin menee."
Kun useimmat eivät enää muista aikoja ennen tupoja, on wanhoja capitalisteja muisteltu suurella lämmöllä, ruukinisäntinä ja waldeneina, jotka pitivät porukastaan huolen kehdota hautaan (totta sananmukaisesti esimerkiksi Warkaudessa, jossa kappalainenkin oli aikanaan A.Ahlströmin palkkaama; kun muuten ei olisi hengellistä paimenta ollut kuin kai Leppävirralla lähin). Moderneja johtajia on syytetty kylmäsilmäisiksi byrokraateiksi ilman yhteiskuntavastuuta.
Herlinit taitavat olla perinteiden välissä - patruunamainen dynastia huippumodernien globaalikonsernien (Kone, Cargotec) ohjaisimissa. Miten he itse kokevat itsensä suhteessa em. traditioon?