Vieraanamme on professori Jyrki Nummi, joka opettaa työkseen kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, ja yksi aiheistamme on "kaanoni" - pyhien kirjoitusten kokoelma.
Kirjallisuudentutkija Harold Bloomin laaja ja pökerryttävän syvällinen teos länsimaisesta kaanonista on sangen tunnettu.
Me poimimme esimerkkejä muun muassa kotimaisen kirjallisuuden kurssivaatimuksista ja kysymme, miksi esimerkiksi "Seitsemän veljestä" on niin pyhä kirja, että se on osattava jo lukiossa ja sitten yliopistolla.
Asia on kysymisen arvoinen, koska kirja on niin suunnattoman hyvä. Kun se ilmestyi, J. Nummen kollega A. Ahlqvist teilasi sen, ja Kiven tukijat häpesivät silmät päästään. Jopa Snellman ja Lönnrot olivat kuin kusi sukassa. Mutta viimeistään V. Tarkiaisen väitöskirjan ilmestyttyä noin sata vuotta sitten koko Suome kansa tiesi, että tämä se vasta onkin kirjojen kirja.
Kuinka siinä niin kävi?
Pentti Haanpää oli taiteellinen hylkiö 1930-luvun, mutta vaikka hänen sotien jälkeinen tuotantonsa on jotenkin vaisua ja sekavaa, hän on kiistatta kirjallinen suurmies ja kuuluu kaanoniin.
Miten Väinö Linna kanonisoitiin? Olisiko käynyt niin, että Suomen kansa eli lukeva yleisö riisti mikrofonin kirjallisilta hienostelijoilta ja ilmoitti, että asia on niin kuin Linna sen sanoo. Ja olisiko Päätalon kohdalla tapahtuassa sama - tottahan meitä yliopistomiehiä kauhistuttaa ajatus, että yleisö olisi oikeassa ja me väärässä, mutta...?
Haanpään "kolme pirullista pistettä" juontuvat Otavassa kuulemani mukaan siitä, että luuli nuorena kirjailijana, että kappaleen lopun merkki on kolme pistettä ja virkkeen lopun merkki yksi...
Liittykää seuraan!
Innostavaa puhetta sivistyksestä!
Olisin kuunnellut mielelläni lisää vähintään kaksi tuntia. Nautin joka sekunnista. Tosi mielenkiintoista! Kiitos.