Lähetyksen musiikkiesitys oli tällä kertaa legendaarinen St. James Infirmary Louis Armstrong and his Hot Fiven esittämänä. Esitys löytyy Armstrongin levyltä The Complete Hot Five and Hot Seven Recordings 4.
Juhani Forsberg viittasi Paavo Kettusen teokseen Suomalainen rippi (Kirjapaja, 1998). Kettunen johtaa Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuonna 2000 aloitettua häpeä-tutkimushanketta. Allaolevasta osoitteesta löytyy tietoja useista Kettusen teemaa sivuavista artikkeleista sekä muista projektin julkaisuista.
http://www.joensuu.fi/teoltdk/hankkeet/hapea.htm
Vaikka lähtöoletus onkin se, että tämän blogin lukijoissa on paljon Kemppisen varsinaisen blogin lukijoita, lisätään tähänkin silti viite muutamiin ko. blogin viime päivien kirjoituksiin, jotka ovat varsin kiinteästi yhteydessä tähän lähetykseen ja sen teemoihin.
http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/mit-bellow-sanoi-ptalosta.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/rehtori-on-koulukiusaaja.html
Puheena oli myös Anna-Stina Nykäsen kolumni "Hiljaa abortista" tuoreessa Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (37/2008).
Psykoterapeutti Martti Siirala sai myös maininnan. Siiralan teoksista voidaan erikseen nostaa esiin Sirpa Kulosen kanssa kirjoitettu Syvissä raiteissa: kansallisen itsetunnon matka (WSOY, 1991).
Parasta sarjassa
Sain ohjelman streamin kuunnelluksi kepulikonstein ilman pöytäkonetta - sellainen venyttäisi ulkoilmassa työskennellessä ikävästi taskuja. Parhaita jaksoja koko sarjassa; olin kirjoittaa niin jo viime jaksosta, kiitos kasvoi ohjelman tavoin korkoa viikon.
Keskustelusta opitulla terminologialla sanoisin - Kemppisen ohjelmassa heittämästä ja sittemmin blogissaan (kemppinen.blogspot.com) laventamasta aiheesta venäläisten häpeämättömyys - venäläisten ilmeisesti kantavan häpeää, siitähän johtajien toistuvasti rempseät puheetkin kielivät, mutta heiltä puuttuu syyllisyydentunto. Vanhat synnit olivat mongolien tai sittemmin keisarin syy, myöhemmät leniniläis-stalinististen kommunistien vika paitsi sikäli kuin voi syyttää glasnost-Gorbatshovia tai juoppo-Jeltsiniä. Mitenkähän jatkossa.
Mutta siis HÄPEÄMÄTTÖMYYS - - se on termi, jossa on ladattuna jotain muutakin kuin käsitteisiin häpeä tai syyllisyys. Jotenkin siinä on minusta enemmänkin eteen- kuin taaksepäin suuntaamista.
Yllätyin väitteestä, että myötähäpeä olisi uusi termi. KVG-menetelmällä käsitys kyllä sai vahvistusta. Tähän pitää palata, takaraivossani on selvä kuva tämän ilmiön kantavan kyllä aikamoista kulttuurihistoriaa, ei varmaan tällä sanalla, mutta muutoin. Kunnes muisti alkaa toimia, voi vain viitata, että perusinhimilliset tunteet voivat säästyä nimikkosanalta yllättävän kauan - on aika uskomatonta, että englanninkieleen on pitänyt ottaa lainasanana oma termi vahingonilolle (Schadenfreude).