Lähetyksen musiikki oli Chopinia, Berceuse op.57 des-duuri. Pianistina Arthur Rubinstein.
Alussa mainittiin suomenruotsalaisista, aikanaan vaille yhteisönsä arvostusta jääneistä kirjailijoista Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.
Westö kehui Marianne Alopaeuksen romaania Pimeyden ydin (Mörkets kärna) vuodelta 1965.
Kemppinen viittasi Samuel Pepysin Lontoo-kuvaukseen (Fleet Street), joka sisältyy hänen moniosaisiin päivkirjoihinsa. Näistä päiväkirjoista on myös suomennettu valikoima (Tammi, 1966).
Puheeksi tuli myös Sven Hirnin teos Huvia ja herkkuja: helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa (SKS, 2007).
Ohimennen viitattiin J.E. Gordonin teokseen The New Science of Strong Materials (1968), joka mainittiin jo erään aiemman ohjelman viitteissä.
Kjell Westö mainitsi Angel Ganivet y Garcian teoksen Suomalaiskirjeitä (Cartas finlandesas, 1905; suom. 1964).
Valokuvista puhuttaessa Westö mainitsi lukeneensa Martin Friedmanin teosta The Frozen Image: Scandinavian Photography. Westö myös kehui Edgar Reitzin televisiosarjaa Zweite Heimat (1993) parhaaksi koskaan näkemäkseen, johon Kemppinen vastasi puolestaan kehumalla australialaista minisarjaa Anzacs (1985).
Puheena olivat mys ruotsalaiset historialliset romaanit, tekijöinä mm. Harald Hornborg ja Eirik Hornborg.
Paistaa
Helsikiä kun katselee illalla pohjoisesta käsin, niin silloin Kaupunki on hyvin kaunis, koska Aurinko on selän takana, eikä häikäise. Ja laskee maan puolelle, eikä mereen kuten Räävelissä