Hyvää Kyösti Virrankosken 64-vuotispäivää.
Koulutovereistani muistan tuon käytännöllisen syntymäpäivän (4.4.44) ja sen, että eräs Juhani painoi kansakoulun aloittaessaan 19 kg. Punnittiin samanlaisella vaa'alla kuin lyijymönjää ja vastaavaa kaupassa.
Tuurin Antista, joka oli juttukaverina ohjelmassa, en muista koulusta mitään erikoisempaa, paitsi että kävin heillä kotoan. Äitini kertoi, että Antin isä - hänen luokkatoverinsa - oli kovasti kiltti poika, silloin vuonna 1930.
Perjantaina 4.4. meillä on radiossa vieraanamme Matti Rönkä, joka on ponkaissut televisiosta listojen kärkeen dekkarikirjailijana, mielestäni aivan ansiosta.
Rönkä on luvannut pohtia, miksi lukevan yleisön suosio edellyttää niin usein kiertoteitä - etenkin naurettavaa liioittelua.
Tämä näyttäisi koskevan huumorikirjoja (Huovinen, Paasilinna) ja jännityskirjoja.
Viimeksi mainituissa rikokset ja vastaavat tihutyöt ovat hyvin usein hyvin epätodennäköisiä. Tässä suhteessa merkillinen on Henning Mankell, jonka päähenkilö Wallander joutuu pikkuruisessa Ystadin kaupungissa ratkomaan käsittämättömiä hirmutekoja.
Röngän Matti on tehnyt näppärän ratkaisun pitämällä sankarinsa - nuorehko inkeriläinen paluumuuttaja Viktor Kärppä - yhteydessä Pietariin ja muuhun Venäjään.
Sillä selityksellä Suomeen on helppo kytkeä kauhistuttavaakin rikollisuutta.
Nyt on mahdollisuus kysyä Röngältä kautta rantain myös julkisuudesta. Olen ollut kauan utelias ja siksi halukas tietämään, millaista on elää, kun ei voi oikein kaupassa käydä niin ettei puolet asiakkaista kertoisi kotona, että nyt se osti makkaraa.
Joukostamme puuttuu tänän perjantaina Mäntylä, joka menee Ouluun vastustelemaan, kun siellä joku lisensiaatti haljuaa inttää itsensä tohtoriksi. Omasta kokemuksestani voi kertoa, että tohtorinväitöksissä custoksen tehtävä on vielä vaikeampi, kun siinä on niin hankala pysyä hereillä - mitään ei saa sanoa, istua vain ahdas frakki päällä ja yrittää huokua akateemista uskottavuutta.
Huhtikuun kuluessa on tarkoitus keskustella kansleri Kari Raivion kanssa erinäisistä asioista, ohjelmasta jo tutut suurjuristit Heinonen ja Aarnio ovat arvelleet olevansa käytettävissä, ihmettelemässä todettujen ja otaksuttujen ylitskäymisten aivan uudenlaista merkitystä mediassa, ja kirjallisuudesta Kjell Westön kanssa on sovittu eräästä keskustelusta.
Miksi huumorikirjoissa tai dekkareissa pitää liioitella?
No, kyseiset kirjallisuuslajithan tarjoavat ihmisille lähinnä pakoa todellisuudesta. Ne ovat luvallista "kiellettyä". Tällöin on jopa suotavaa, että ne eivät liikaa muistuta todellisuutta, arjen "lakeja". Jotta ne olisivat todellakin pakoa arjesta...Onko järkeenkäypää? :)