Keskustele kirkonkelloista

Viimeisimmät kunnolla kuuntelemani kirkonkellot olivat hautajaisissa, mutta en tiennyt, että ne ovat erilaiset sukupuolen mukaan.

Meidän seurakunnassamme hautajaispäivän kirkonkellojen lyöntejä ei tietääkseni erotella vainajan sukupuolen mukaan. Sen sijaan saattopäivänä, jolloin vainaja tuodaan kuolinpaikalta "talvihautaan" odottamaan hautajaisia, soitetaan kirkossa "Sielunkellot". Ne alkavat niin monella yksittäisellä lyönnillä, kuinka monta kymmenvuotta vainaja on elänyt. Jos vainaja on mies, soitetaan nuo lyönnit suurimmalla kellolla. Jos taas nainen, niin pienimmällä kellolla.

Olen ollut useampana kesänä suntiona kirkossa, jossa kelloja soiteteaan vielä perinteiseen tapaan käsipelillä, köysistä vetämällä sekuntikellosta aikaa kattoen.
Sanomakelloissa (sen jälkeen kun tieto kuolemasta tulee srk:aan) soittotapa määräytyy vainajan sukupuolen ja iän mukaan, hautajaisten aikaan soitetaan tietty "melodia".

Lieneekö sivuilla virhe Viipurin tuomiokirkon kellojen äänitysajankohdassa (Äänitetty 21.5.1941)? Suomalaiset valtasivat Viipurin takaisin vasta 29.8.1941, joten toukokuussa 1941 kaupunki oli vielä Neuvostoliiton miehittämä.

Olen kovasti miettinyt viime aikoina ja minua on puhutellut kellojen symbolinen merkitys, nehän kutsuvat rukoukseen ja hiljentymiseen.
Olemme Turussa rukoilleet yhdessä eri seurakuntien ja järjestöjen kanssa kaupungin puolesta määrätietoisesti. Siksi kun kuulin kellojen äänen äänittämisestä uudelleen, se puhutteli minua kovasti. Se oli kuin uudistettu kutsu rukoukseen Suomen puolesta, alkuperäisenhän esitti Gerda Ryti kesällä 1944 Suomen kohtalonhetkillä.
Haastan sinua rukoilemaan keskipäivällä omien asioidesi, läheistesi ja Suomen puolesta. Ja Suomen Turkuakin voit muistaa! Jopa Tampereella! Voit katsoa myös www.rukousverkko.org ja tulla rukoilemaan tuomiokirkkoon helluntaina 4.6. Tapahtumasta on tietoa sivuilla.

Inspiroitua rukousta!

t. Pappi Turusta

Kuuntele kirkonkelloja-nettisivulla kerrotusta Viipurin tuomiokirkon äänityspäivästä:

Ylen digiarkistossa Viipurin tuomiokirkon kellojen äänityspäiväksi on merkittu 21.5.1941. Kuten kommentoija yllä kertoi, päivämäärän täytyy olla väärä. Ehkä digiarkistossa on virhe? Niinpä sukelsimme arkistonauhojen kimppuun oikean vastauksen saamiseksi.

Arkistosta löytyi kaksi nauhoitetta, joiden äänityspäiviksi on merkitty 21.5.1941 ja 23.5.1944. Näistä vuodelle 1941 merkitty äänitys oli ääneltään tummempi. Kellot ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin samat.

Milloin nämä kellot siis on äänitetty? Arkistossa olemassa olevista nauhoista kumpikaan ei ole alkuperäinen nauhoite vaan arkistoa varten tehty kopio. Alkuperäisiä päivämäärämerkintöjäkään ei siis enää ole tallella.

Mieleen tulee ajatus, että 21.5.1944 äänitetty versio on todettu heti äänitysvaiheessa liian tummaksi sävyltään (jostain syystä korkeat äänet ovat leikkaantuneet pois). Sen jälkeen samat kellot on äänitetty uudelleen 23.5.1944. jolloin ne on saatu talteen paremmin. Ehkä toisen äänityskerran merkintään on tullut vuosivirhe? Vuoden 1944 tilalle joku on kirjoittanut 1941. Tämä selitys ei perustu kuitenkaan mihinkään dokumenttiaineistoon, koska alkuperäisiä nauhoja tai levyjä ei ole enää tallella. Kyse on siis arvauksesta.

Tuohon aikaan ääninauhasta oli myös pulaa. Mahdollista on, että nauhaa on tarvittu muuhun käyttöön ja äänitys on kopioitu pikalevylle. Päivämäärä 21.5.1941 voi olla kopioinnin päivämäärä.

Koska tarkkaa äänityspäivää ei ole tiedossa, poistamme äänityspäivätiedon kuuntele kirkonkelloja -nettisivulta.

Kiitokset kommentoijalle tarkasta huomiosta!

Nettitoimitus

Äitini hautajaisissa kuulin viimeksi. Pienessä kylässä Varsinais-suomessa minne äitini haudattiin, on tapana soittaa kelloja kun vainajaa tuodaan kirkolle. Äitini tuotiin Espoosta ja 10min. ennen paikalle tuloa autonkuljettaja soitti suntiolle saapumisestamme. Kun tulimme kirkon pihaan kellot kumisivat äitini kunniaksi. Se oli hieno ja herkkä hetki.

Kyllä kelloilla on oma paikkansa ihmisen elontiellä ja myös 12 lyönnit ovat vahvasti jääneet soimaan mielen sopukoihin ja nyt kun asia on nostettu esille on ihan pakko kuunnella radiota kun on "sen" aika.

t:-60 luvulla syntynyt

Jean Sibeliuksen Kallion kirkon kellosävelmän lisäksi on ainakin seuraavat:
Joonas Kokkosen säveltämä Järvenpään kirkossa,
Einojuhani Rautavaaran säveltämä Vantaan Hämeenkylän kirkossa,
Tuomo Teirilän säveltämät Hyvän Paimenen kirkossa Helsingin Pakilassa.

Kuulen kirkonkelloja sunnuntaisin, koska asun lähellä Temppeliaukion kirkkoa. Ne soivat jumalanpalveluksen merkiksi. Siunauskelloista minulla ei ole tietoa enkä osaa niitä erikseen kuunnella.

Lapsuudenkotini oli lähellä ortodoksikirkkoa ja rakastin sitä monien kellojen aikaansaamaa ääntä ja säveltä, joka kuulosti iloiselta verrattuna oman seurakunnan kirkon kelloihin.

Asuessani joitain vuosia nuoruudessani Keski-Euroopassa, kuuluivat kirkonkellot jokapäiväiseen elämään. Niiden perusteella voi seurata aikaa, koska muistaakseni ne löivät aina neljännestunnein. Mutta kauneinta oli uudenvuoden yön kirkonkellot. Seisoimme parvekkeella, kuuntelimme eri puolilla soivia kelloja ja kohotimme uudenvuoden maljat.

Aikaisemmin ajattelin, että kirkonkellot häiritsevät soitollaan ja ovat meluhaitta. Näin vanhempana ajatukset ovat muuttuneet eikä soitto tunnu häiritsevältä.

Maija, Helsinki

Afgaanivinttikoiramme Luksi (Punapaulan Luksus) luulee - niin ainakin arvelemme - Turun tuomiokirkon kelloja koiraksi. Joka kerran kahdentoista lyönnit kuullessaan otus istahtaa niille sijoilleen, nostaa kuononsa kohden taivasta ja vastaa kellojen ääneen haikeasti ulvoen.

Minkään muun kirkon kellot, radiosta tai luonnossa kuultuina, eivät aiheuta minkäänlaista reaktiota, on kokeiltu.

Mitä kellojen ääni koiralle kertoo ja mitä koiran päässä mahdollisesti liikuu, olisi hauska tietää. Kirjojen mukaan ulvominen on sudensukuisten eläinten kommunikaatiokeino, sillä vahvistetaan lauman yhtenäisyyttä, merkitään reviirejä ja sillä on vieläpä vahva emotionaalinen lataus.

Myöntää täytyy, että näiden ulvontaepisodien jälkeen kahdentoista lyönnit eivät enää tunnu niin juhlallisen arvokkailta kuin aikoinaan, kun niitä lapsuudenkodissani kuuntelin.

Jonakin päivänä vielä matkustamme koiran kera Turkuun, asettaudumme tuomiokirkon edustalle kello 12.00 ja seuraamme koiran ja ohikulkijoiden reaktioita.

Markku Hylkinen
Haapajärvi

Viipurin tuomiokirkkoa kai pommitettiin raskaasti jo talvisodassa talvella 1940. Välirauhan aikana neuvostoliittolaiset olivat tietääkseni vieneet myös kirkonkellot pois. Nauhoite on varmasti peräisin sotia edeltävältä ajalta, koska välirauhan aikana kirkkoa ei ehditty korjaamaan eikä tiemmä kellojakaan ollut. Ehkä joku muu tietää enemmän.

Kuuntelin mielenkiinnolla uutta äänitystä. Äänitys tuntui dokumentaariselta mutta hieman "munattomalta". Matalat äänet puuttuivat ja tietty läpikuultavuus. Oletteko kokeilla rakentaa näistä kolmesta eri äänityspisteestä yhdistelmää. Nykytekniikalla ei ole ongelma laittaa äänitykset samaan projektiin ja tehdä miksaus näiden kolmen eri äänityksen välillä ja käyttää muitakin nykyaikaisia äänenmuokkaus mahdollisuuksia. Ja tulevaisuutta ajatellen kannattaisi kelloista olla muukin kuin kapea stereofoninen tallenne. Siis monikanavainen esim 5.1 äänitys. Ajatus on hieman sama jos konsertti pyrittäisiin äänittämään yhdella mikrofoniparilla!

Vanhoja kelloja on eri valimoissa sulatettu (uudelleenvalua tms. varten, mutta yhdestäkään ei ole analyyseissä löytynyt hopeaa. Vanhat valajat epäilevät, että hopean lisäämisväite oli vain yksi keino saada parempi hinta kelloista. Venäläisistä kelloista on kyllä löytynyt sinkkiä, mikä teki niiden äänestä sameamman ja kelloista helpommin rikkoutuvan - niitä on Suomessa jouduttu korjaamaan useitakin

Eihän sitä tietenkään kuule, onko kellonsoitto oikeaa vai tuleeko se levyltä. Mutta luulisi soittajan itsensä tietävän, onko kyseessä aito asia - jonkalaisen luulisi nimenomaan kirkon kyseessä ollen olevan tärkeää - vai feikki. Ja jos kellonsoitossa voi fuskata, niin miten on sitten kaiken muun kirkkoon ja uskontoon liittyvän kanssa?

Nimimerkki Aidon arvostaja

Ihminen kuulee vain osan kellonsoitosta. Koira kuulee myös korkeat resonanssiäänet, jotka saavat sen reagoimaan ulvomalla - jota myös laulamiseksi sanotaan. Ei se sen kummempaa ole eikä siinä mitään yliluonnollista myöskään ole.

Joku kuuntelija toivoi Hiitolan kellon äänitystä.Toimittaja kertoi,ettei sitä ole saatavissa.Hiitolan kello soi kuitenkin Nuijamaan kirkon kellona vuodesta 1948 lähtien.Luullakseni se kuitenkin vikaantui,halkesi.En tiedä saatiinko korjatuksi.Ainakin yksi kello siis saatiin pelastetuksiluovutetusta Karjalasta.Tapani Pihkala, Espoo.

Nuijamaalta saatiin tietää, että kello halkesi jonkun Moisio-nimisen hiitolalaissyntyisen henkilön sielunkelloja soitettaessa. Komeata. Kello toimitettiin jonnekin Porin seudulle Hiitola-seuran säilöön.
Pirkko Pihkala, Espoo

Kellojen yö 13.4. oli hieno kokonaisuus, kulttuuriteko Yleltä. Toivottavasti teemaan vielä palataan. Ohjelmassa viitattiin ääninäyttein johonkin Prix Italia -palkittuun ulkomaiseen radiodokumenttiin. Se olisi mukava kuulla kokonaan. Eurooppalaisten katedraalien kellojen jyhkeään sointiin ei heti kyllästy. Lieneekö kellojen harrastajilla nettisivustoja, joille olisi koottu ääninäytteitä.

Olen jo monta kertaa kuunnellut Kölnin tuomiokirkon kelloja internetistä osoitteessa http://www.koelner-dom.de/domglocken.html?&L=1 . Kelloista on myös historiallista tietoa.

Todella mystillistä!

Meilläkin oli suursnautseri, joka alkoi ulista aina, kun radiosta kuului Turun tuomiokirkon kellojen lyönnit. Tuossa äänessä on varmaankin jokin signaali, joka herättää koirassa mielikuvia ... mutta minkälaisia?! - Se olisi hienoa tietää...

Kun kirkonkellot soivat, se merkitsee että kellot kutsuvat yhteen, tai ilmoittavat, että jotain on tapahtunut esimerkiksi sielunkellot.
Sielunkellot kertovat että joku on kutsuttu ajasta iäisyyteen. Kirkonkellot soivat myös silloinkin, kun joku vaara voi olla edessä, jolloin kellot kutsuvat paikkaan jossa on turvallista olla. Kuunellessa Turun tuomiokirkon kelloja lyödessä, muistuttaa että on
keskipäivä, jolloin on aika jolloin voi ottaa esimerkiksi aikaa jolloin voi levätä tai lounasaika voi alkaa tai on alkamassa iltapäivä joka voi alkaa johdattaa kohti iltaa jolloin työpäivä alkaa
päättyä

Olen ollut pimeänä talvisena lauantaipäivänä Halikon kirkolla, tätini Riitan nimipäivä oli osunut siihen samaan päivään. Yhtäkkiä tapulin luukut alkoivat narista, säikähdin, kun kaikki kolme kelloa alkoivat soida yhtaikaa. Matkapuhelimesta taisin katsoa kellonajan ja huomasin sen olevan juuri kuusi. Hienoa oli osua sinä talvisena päivänä kirkkomaalle!

Erään kerran ollessani Halikossa kuulin ykskaks tapulin luukkujen narinaa. Olin yksin hautausmaalla, säikähdin kovasti. Vanhat vuodelta 1773 peräisin olevat luukut narisevat kovasti kellojen alkaessa soida. Onko kukaan muu säikähtänyt, kun ihan yhtäkkiä kellot alkavat soida?

Äskettäin lähetettiin edellä mainittu saksalaisen Peter Braunin ohjelman (-73) Euroopan kellot suomalaisversio (-74) Ääniversumissa.
Valitettavasti huomasin asian vasta jälkikäteen lehdestä. Olisi ollut hienoa saada kuulla ko. Prix Italia -voittaja.

Eikö ohjelmaa voisi lähettää uudelleen? Kiinnostuneita kuulijoita varmasti riittäisi.

NM.Odottelemisiin

Tänä kesänä olen ollut Perttelin kirkossa. Minulle on kehittynyt tapa, että juuri ennen jumalanpalveluksen alkua olen hiipinyt kirkon ovelle kuuntelemaan kelloja, ovat aivan erilaiset kuin Halikon kirkon kellot.

Koska kirkonkelloäänityksiä on suhteellisen harvoilta paikkakunnilta, ja niistäkin osa auttamattomasti vanhentuneita,
voisitteko perustaa kirkonkellojen uudelleenäänitysprojektin
keskeisten - ja harvinaisempienkin - kirkonkellojemme uudelleenäännittämiseksi?

Kirkonkellojen soitossa on aina jotakin pyhää ja juhlavaa.
Vierailla paikkakunnilla vieraillessani yritän hakeutua kirkon läheisyyteen ehtookellojen ajaksi. Ellei se onnistu, kuuntelen kellot radiosta. Niiden soitto luo pyhän alkaneeksi ja pyhittää ympäristön.

oliko niin,että TURUN TUOMIOKIRKKOSSA kelloja soitettiin 1944 lohdutukseksi suomalaisille sodan vaikeana aikoina?
nykyinen turkulainen keke.

Saksalainen ystäväni kiinnitti huomiota siihen, että Suomessa kirkonkellot soivat yleensä yksi kerrallaan ja harvakseen, kun taas heilläpäin useat kellot moikaavat yhtä aikaa, eikä niistä siis hahmotu melodiaa, vaan voimakasääninen kellojensoitto.

Terv. Pauli Pietiläinen, Lahti, (Turun tuomiokirkon urkuri 2000-2005)

No molemmat ajankohdat kuulostavat vähän oudoilta. Viipurin tuomiokirkkohan kärsi pommituksissa talvisodan aikana ja kun Viipuri vallattiin takaisin 1941 olivat venäläiset purkaneet kirkon osittain eikä kelloja löytynyt mistään. Niin että veikkaisin että tallene on tehty ennen talvisotaa.

Kyllä luovutetulta alueelta saatiin pelastettua useampikin kirkonkello, mutta monet tosin jäivät niille sijoilleen ja tuhoutuivat sodissa. Kellot saatiin evakuoitua mm. Vuokselan, Vahvialan, Kaukolan ja Ilmeen kirkoista. Ainakin Kanneljärven ja Lumivaaran kirkkojen kellot ovat edelleen kirkontorneissa. Lumivaaran kellon olen nähnyt ja sitä jopa soittanutkin.

Voisiko joskus - esim. kesällä - soittaa ehtookelloina luovutettujen alueiden kirkonkelloja?

Olin viime sunnuntaina kappelin vieressä sen kellojen soidessa. Etäisyyttä kelloon lienee ollut noin 20 metriä.
kellon ääni tuntui aika voimakkaana korvissani ja päässäni.
Kuuloni on hyvin normaali.
Asiaa lienee tutkittu: kuinka kovia kirkonkelloista lähtävät äänet ovat, minkätaajuisia ne ovat, mikä on äänipulssien vaikutus.
Kirkonkellojen tehtävä on ollut kutsua joukot kokoon. Ja niin on vieläkin vaikkakin nyt enemmän tehtävä lienee virittäytyä kirkonmenoon kuin toimia kutsuna.
Toinen asia on sitten, että ääni voi ärsyttää. Ja sitähän on tutkittukin - mikä kutakin ulkoisessa äänimaisemassa ärsyttää.

Kirkonkellojen soittamassa Sibeliuksen sävelmässä on jotain lohduttavaa. Harvemmin sitä hiljenee kuuntelemaan, muulloin kuin viikonloppuisin, mutta aina kun sen kuulee tulee kotoinen olo.

Ihmettelen vain onko sunnuntaina kymmemeltä pakko seistä kellotornin vieressä. Luulisi tässä kulttuuripiirissä kasvaneen tietävän, että kyllähän ne kellot soi ?!

Kirkonkelloäänitteiden tallentaminen on mielestäni tärkeää kulttuuriperinnön tallentamista. Asia on varmasti projektin paikka.

Suomessa joillain pienemmillä paikkakunnilla soitetaan edelleen kirkonkelloja käsin, myös esim. Helsingin Huopalahden kirkossa. Kirkonkellojen käsinsoiton perinne on katoavaa kulttuuriperintöä. Tietoa kellojen käsin soiton perinteestä ja tavoista pitäisi kerätä mahdollisimman laajasti. Suullinen perimätieto pitää saada talteen. Äänitteitä käsin soitetujen kellojen soitosta tulisi alkaa tehdä. Pian ei enää ole käsinsoiton osaajia.

Muistan lapsuudesta kuinka kello 12.00 kirkonkellojen lyönnin aikaan, arkisin, söin aina isäni kanssa velliä. Lauantaisin piti pyrkiä siihen, että siivoukset ym. touhut saatiin tehtyä ennen kello kahdentoista lyöntejä, jotta pääsimme viettämään viikonloppua.

Hei. Kuulen kirkonkellojen soivan joka sunnuntai aamulla, moneen otteeseen. En ole kristitty ja minua raivostuttaa kun joudun heräämään niihin, joka aamu sama juttu. Keskiajalla kirkonkellot olivat tärkeitä, silloin tiedettiin että jos ei mennyt kirkkoon kun kellot soivat niin lähti munat kruunulle.
Nyt asia on toisin kun ihmisillä on omat kellot.

Siispä kysymys kuuluu onko nämä kirkonkellot enään tarpeelliset? Miksi niitä enään käytetään? Tuleeko vanhuksille siitä hyvä mieli?

Minun mielestäni kirkonkelloja pitää voida soittaa. Minulle kellot soivat kristityn pelastukseksi, ja sen muistamiseksi.
On totta, että niillä on ollut erilainen tehtävä eri aikoina, mutta niin on ollut monella muullakin asialla. Jos kaikki asiat, jotka ottavat päähän, pitäisi lakkauttaa, niin mitä me sitten tekisimme, koska aina on joku, jota jokin asia kiusaa.
Suomessa tuo kellojen soittaminen on niin minimaalista, ja kelloja ei joka pitäjässä enää soiteta edes kunnolla. Kunhan kläppäillään. Eri asia on katolisissa maissa, joissa esim. Portugalissa joka aamu herätään Ave Maria -kelloilla. Kellot kuuluvat kristilliseen perinteeseen.

Huomasin tuon saman, kuuntelin tässä jokin aika sitten Kölnin tuomiokirkon kelloja, en hahmottanut ollenkaan melodiaa. Esimerkiksi kotikirkkoni Uskelan kirkon melodian huomaa kyllä selvästi.

Käykää vaikka kuuntelemassa Tohmajärven kirkon kelloja. Ne on ahdistavat.

Olen itse ollut Kirkon työläinen ja yhteiskunnan taholta oli pyyntö että kelloja soitettasiin vain 3-5min/kirkko toimitus.Nykyajan soitto voisi olla keskellä yhteisöä vain muutaman minutin mittainen.Lähellä kirkkoa asustaa niin paljon ihmisiä jotka voivat tulla häirityksi.Sairaat ja vanhukset eivät aina välttämättä pidä liian kovasta soitosta.Yhteiskunnassa on muutenkin määritelty mikä saa olla äänen yläraja desipelissä.kiellettyä on myös tuottaa häiriötä kanssa ihmisille.Kellojen soitto on kaunista,mutta kohtuudella.

Jorma Hyvönen.

Miten niin kirkonkellojen soitto ei ole Suomessa "keskeinen osa arkipäivän äänimaisemaa"?

Roihuvuoressa ainakin kellot tuntuvat soivan joka päivä ties minkä hartauden merkiksi, minusta niin usein, että kellojen soitto on menettänyt täälläkin jonkun lukijan mainitseman "juhlallisen ja pyhän" merkityksen.

Toisaalta soitto ei ole sillä tavalla arkistakaan, että sen mieltäisi osaksi kulttuurimaisemaa, vaan kuulostaa vähän surkealta, kuin kirkon hätähuudolta, kuulkaa nyt joku...