Äidin pienet käsikassarat

KIITOS KIRSI!

Suunnilleen eka kerran kuulen tällaisen, mielestäni totuuden, naisen suusta.

"Kaikki meni. Tai kaksi mattoa jäi."

Tosiasiaa yksinhuoltaja/yhteishuoltajaäideistä. Kun vielä mukaan tulee aktiivinen äidin uusi mies, on isällä helvetti elettävänä. Nimimerkki sivusta seuraava isoisä

Teepä vastaava juttu narsisti-isistä, joita koskeva juttu oli Helsingin Sanomissa 25.10.2009 otsikolla Sensuroitu suorasuu.
Eli mistä äidin katkeruus lasten isää kohtaan saattaa johtua?
terveisin
"Läheltä seurannut"

Äidin pienet käsikassarat ohjelmassa tuotiin esille oikea ongelma. Entä ongelman ratkaisu? Tässä yksi. Kaikki osapuolet samaan piirin keskustelemaan samanaikaisesti. Osapuolet kokoaa yhteen väärän kohtelun kokeneen henkilön lähipiirissä oleva toimintakykyinen lähimmäinen.

Olisko osalla naisista geeniperintänä ko.ominaisuus.
Poikani on kohta 22 ja sama kiusaaminen vielä jatkuu, vaikka erosta on jo viisi vuotta(hän lähti). Taisi hän narsistiksi minua myös haukkua, muoti-ilmiö.

"Kaikki osapuolet samaan piirin keskustelemaan samanaikaisesti. Osapuolet kokoaa yhteen väärän kohtelun kokeneen henkilön lähipiirissä oleva toimintakykyinen lähimmäinen."

Voi voi. Kun usein kiikastaa juuri siitä, ettei sellaista lähimmäistä löydy.

Sivumennen sanoen, myös jotkut ns. etä-äidit ovat kokeneet yhtä kovia. Osaavat ne miehetkin.

Yksinhuoltajia on vähän, suurin osa erolapsista on yhteishuollosta. Tarkkuutta käsitteisiin.

Myös etävanhempi voi käyttää valtaa esim. kieltäytymällä noudattamasta allekirjoittamaansa tapaamissopimusta. Tai luistamalla minimielareista.

Yksinhuoltajien (siis oikeiden yh-vanhempien) elintaso on huono. Tästä on tilastojakin. Suomessa tuskin kukaan rikastuu "ryhtymällä yksinhuoltajaksi". Lätäkön toisella puolella on toisin.

Itselleni jäi aika paska maku suuhun oman äitini tempuista vanhempieni erottua. Lopputulos: isääni minulla ja omilla lapsillani on hyvät välit, mutta äitiäni en halua enää edes tavata saati että olisin häntä omille lapsilleni esitellyt.

Kannattaisi erotilanteessa miettiä tilannetta parikymmentä vuotta eteenpäin, ennen kuin rupeaa käyttämään lapsiaan kostonhimon välikappaleina.

jep jep. mutta kun äiti ei suostu minkäänlaiseen yhteydenpitoon tai keskusteluun ja esittää kuin isä olisi ilmestyskirjan peto?

jep jep. SAATTAA johtua. Eihän kirsi nytkään esittänyt muuta kuin mahdollisen toimintamallin äidin puuhille. Valitettavasti vaan liian todellisen!

Voisi aivan yhtä hyvin vaihtaa jokaisen sanan äiti tilalle isä. Kyse ei ole sukupuolesta vaan siitä, että nykylaki sallii luonehäiriöisten vanhempien kiusata toista vanhempaa lasta hyväksi käyttäen. Aivan riippumatta siitä onko kiusaaja etä- vai lähivanhempi. Itse olen nähnyt läheltä lähivanhempi äidin ja etäisän (eri tapauksissa) joutuvan uhkailun, perusteettomien haasteiden jne kiusanteon kohteeksi.
Kypsästi aikuinen, lapsistaan välittävä isä tai äiti on erotilanteessa helisemässä kun tunnevammainen tekee ex-puolison ja lapsen elämästä helvetin.

Se juttu kannattaa todellakin lukea pitäen myös tämä mielessään.

Allekirjoitan edellisen.

"Jos äiti joutuu kotoa pois, äiti joutuu muuttamaan teidän luotanne kauas pois..."
(Äidin suusta kuultu lause lapsilleen huoltajuusriitojen myrskyissä)

Ruotsissa sosiaalityöntekijät auttavat eronneita jakamaan lähihoitajuuden. Siellä lasten edun katsotaan olevan molempien vanhempien tasapuolisessa sitoutumisessa lasten kasvatukseen.
Suomessa lähivanhemmuus määrätään aina toiselle, 90% äidille. Tästä seuraa, että kolmannes lapsista ei näe isäänsä juuri koskaan, kolmannes epäsäännöllisesti. Se on ankea suomalainen käsitys lasten edusta. Pitäisikö sosiaalipuolen koulutusta muuttaa?

T:Svingi

Ohjelmassa mainittiin asiaa käsittelevä kirja, mutta nimi meni ohi korvien ja se olisi hyvä tietää.

Vaihteeksi tiukkaa asiaa tärkeästä aiheesta. Vaikka itselläni on kaikinpuolin onnekas tilanne, uskon ja sivusta olen seurannut, että tuollaista julmuutta tapahtuu, ehkä tilastollisesti enemmän naisten ansiosta nykyään.
Varmasti tarinan äitien tilalle voi laittaa toisinaan myös isänkin.
Voimia ja viisautta kaikille avioerossa hyväksikäytetyille hoitaa asioitaan esimerkiksi yhdistyksen voimin niin, että lainsäädäntö muuttuu terveempään suuntaan.
Minun lapseni olisivat rampoja puolikkaita ilman isäänsä. Jos äidin/isän henkinen tasapaino on mikä on, ei varmaan tule ajatelleeksi edes nenäänsä pidemmälle, että kuinkas sitten, kun lapset aikuisena saavat tietää isältään/äidiltään, mitä kaikkea eron maksaja on joutunut turhaan yrittämään ja mitä kaikkea kestänyt. Siinä voi lasten kelkka kääntyä ja yksinäisyys yllättää erokeinottelijan..

näissä tapauksissa lasten ottaminen käsikassaroiksi on siis sallittua?

Dr.Phil muistutti ohjelmansa vieraille: muistattehan että New Yorkin osavaltiossa menettää automaattisesti huoltajuuden perättömästä insestisyytöksestä.Onpa koettu perättömät syytökset Amerikassa niin suureksi ongelmaksi että on tehty erityistä lainsäädäntöä.Arto Kauppinen.

Virtasen ohjelmassa asitetty naiskuvaus sopisi hyvin stereotypiaksi nykynaisesta, paitsi ettei se sitä tietenkään ole. Omakohtaisen kokemukseni mukaan niin voisi ollakin, jos entinen vaimoni olisi kaikki naiset...

Kovin monet Virtasen kuvauksista osuivat niin lähelle omia kokemuksiani, että epäilen olisiko Virtanen päässyt lukemaan päiväkirjojani joihin olen vuosikausien ajan tapahtumia merkinnyt. Virtasen ohjemassa ei puhuttu sentään itsemurhalla uhkaamisesta, niin kuin käytännössä eräässä tapauksessa... tai siten, että nainen sanoo lapsilleen tuovansa talouteen 'oikean' alkoholistin, ellei lasten asenne muutu suopeammaksi.

No, ei tuosta sen enempää. Toteaisin vain, että etävanhemman rooli saatta olla myös ratkaiseva sen suhteen, että lapset jotenkin selviävät. Tässä tapauksessa lapsilla on ollut aina avoin mahdollisuus kertoa kokemuksistaan, ja sen he ovat myös käyttäneet...

Vuosia sitten, kun kävin oikeutta lasten huoltajuudesta, oli tapahtuma paljon harvinaisempi mitä nykyään. Muistan hyvin miten vaikea oli valloittaa linnoitusta, mitä kuvailisin sanoilla: 'äidin ja asiaan vaikuttaneiden tahojen yhteinen rintama äititabun puolesta.' Pitää myös sanoa se, että ko. tapahtuma on vaikuttanut naiskuvaani yleisemminkin... näen naiset tässä mielessä heikkoina yksilöinä, jotka käyttävät heille suotuja eräitä valtuuksia haitallisella tavalla...

Kuvailisin yhteenvetonoa kokemuksiani seuraavasti: lapset uhrattiin vain sen vuoksi, että naiselle jäi jotakin, minkä varassa jatkaa... Virtanenkin huomasi tämän saman asian.

Sopuisa ero, ja hyvät välit eron jälkeen. Mitä se sitten oikein pitää sisällään? Jos moiseen päästään sormia näpsäyttämällä, niin miksi ylipäätään erota? Jos kerran ollaan sopuisia ja fiksuja.

Nykyihminen on melko karmea olento fiksuudessaan, että hän kaiken tietää ja osaa heti sanoa miten on paras. Ihminen on raadollinen omaa etuaan ajava olento, yhtä lailla, kun hän käyttää fiksuuttaan juuri ajamaan omaa etuaan. Se, että nainenkin on lopulta paljastanut itsensä on pelkästään hyvä asia. On yksi myytti vähemmän.

"Äidin pienet käsikassarat ohjelmassa tuotiin esille oikea ongelma. Entä ongelman ratkaisu? Tässä yksi. Kaikki osapuolet samaan piirin keskustelemaan samanaikaisesti. Osapuolet kokoaa yhteen väärän kohtelun kokeneen henkilön lähipiirissä oleva toimintakykyinen lähimmäinen."

Ei onnistu - sosiaalitantat (myös miesvihaajia lähtökohtaisesti) estävät kaiken järkevän keskustelun ja varsinkin sovittelun. Sekä sosiaaltantat että katkerat äidit pitävät yksinoikeutenaan käyttää lapsia hyväksi koston välikappaleena.

Juuri näin se menee. Sanokoon kuka tahansa, mitä tahansa, niin minulla on itselleni käynyt juuri näin, lähestulkoon sanasta sanaan.Kohta "sosiaalitantoista", jotka viis veisaavat siitä, vaikka äiti on alkoholisoitunut eikä minkäänlasita konttrollia elämään. Tässäkin tapauksessa, minä, Isä, jouduin näiden "tanttojen" syyniin. Halusivat nähdä olenko kunnossa. Ihan hyvä, mutta äitiä ei tallaiseen keskusteluun koskaan kutsuttu, vaikka minä, Isä, jouduin järjestänmään äidille asunnon, jossa hän voi olla lasten kanssa.
En ole ainoa tapaus, jossa Isä on ottanut vastuun ja kantaa huolta lapsista ja kasvattaa lapset, äidin jatkaessa ratkiriemukasta elämäänsä.
Lapseni ovat nyt lähes täysi ikäisiä, onnellisia, koulussa hyvin päärjääviä, oikeudentajuisia nuoria.
Olen ylpeä itsestäni Isänä, katson taaksepäin sääliä tuntien lasten äitiä kohtaa, mistä kaikesta hän jäi paitsi. Olen edelleen vihainen ja katkera niille "tantoille", jotka periaattesta pitävät aidin puolia, vaikka faktat osittavat muuta. Kyse on vain ammatitaidon puutteesta.
Kiitos vielä!

Kiitokset Kirsi. Oli tärkeää että nainen tämän kirjoitti, koska jos mies sen tekisi, ei hänellä olisi enää elinmahdollisuuksia tässä maassa.

Olen itse eronnut ja tunnistan tätä kohtelua. Äidillä lähivanhempana on lähes täydellinen valta, vaikka kuinka objektiivisesti katsoen isä olisi ainakin omat asiansa paremmin hoitanut.

Äidin mustasukkaisuus lienee näissä tilanteissa hyvin tavallista. Olen sitä itsekin kokenut, että jos lapsi luonani erityisen hyvin viihtyi, niin jostakin aina keksittiin haukkua maan rakoon.

Yksinhuoltajapiireissä kiersi joitakin vuosia sitten sellainen huhu, että kannattaa kiristää mieheltä huoltajuus siltä varalta, että mies yrittää saada lapsen itselleen. Jos äiti on onnistunut hankkimaan yksinhuoltajuuden, niin se kuulemma vaikuttaa oikeustapauksiin. Minulla ei edes tällaista aikomusta ollut, mutta niin vain äiti sen halusi ja kyllä hän keinot siihen löysi.

Yksinhuoltajaliitosta ilmeisesti annettiin tällaista neuvontaa, joka saikin sitten kivaa säpinää aikaan eronneiden välille. Samoin yksinhuoltajaliitosta annettiin täysin kohtuuttomia ohjeita elatusmaksujen määristä äideille.

Jos huoltajuuden on luovuttanut, niin viranomaisten näkökulmasta on täysin ilmaa. Ei ole oikeutta edes saada lapsia koskevia tietoja, edes tilanteessa jossa äidillä tiedetään olevan vakaviakin ongelmia.

Anteeksiantokin on kuitenkin tärkeää ja että välit saadaan kuntoon edes joskus. Lapsen parhaaksi.

Lienee niin että jos kaikki erotapaukset pannaan samaan pussiin sieltä poimitaan enemmän vastuuntuntoisia naisia kuin miehiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että automaattisesti lapsi kuuluu äidille ja että isä on se "paskapää" joka sai tämän kaiken aikaiseksi. Miksi yhteiskunta, sossut ja tuomioistuimet menettelevät aina kieroutuneen mallin mukaan jossa äiti on hyvis ja isi pahis.
Tapaukset ovat kuitenkin aina erillisiä tapauksia joita pitäisi käsitellä tasavertaisuuden periaatetta noudattaen, eikä jonkun varman valinnan taktiikalla, että jos näin tehdään niin eivät koirat perään hauku.
Suosittelen lämpimästi, että tämä aihe jonka Kirsi toi loistavasti kaikkien korviin, saisi alkuun kansanliikkeen LAPSEN EDUN NIMISSÄ !

Lasten etu ja äidin etu on sosiaalitoimistossa yksi ja sama ulosottotilinnumero. Äiti on asiakas ja isä on maksumies. Sama juttu oikeusaputoimistossa. Huoltajuuden ja elatusmaksut saa se joka "harkinta-aikana" (jonka päätteeksi se puolen vuoden elatusmaksupotti kilahtaa) estää lapsia tapaamasta toista vanhempaansa. Käräjäoikeuteen kukkamekko!

Raha-asioissa Kirsi Virtasen esimerkkinaiset olivat kovin vaatimattomia. Ennen erohakemusta kannattaa tehdä 5 vuotta tappiota yritystoiminnasta (jotka saa eron jälkeen vähentää) ja erohakemuspäivänä vielä kunnon kulutusluotto osituslaskelmaa kaunistamaan. Maksimaalisen elatusmaksun saamiseksi kannattaa palkata tunnettu lakimies.

KIITOS KIRSI! Kiitos monen miehen puolesta,niiden hiljaisten ja järjestelmän taivuttamien nöyrien miesten puolesta. Pistit "lihoiksi ja luiksi" monen miehen painajaisen,kuin myös omani. Yli kymmenenvuoden nöyrytys alkaa helpotaa, lapset ovat aikuisia ja ymmärtävät nyt mikä oli pelin henki. Vasta laste komentamana äiti on rauhoittunut ja jättänyt minut rauhaan. Lapseni joutuivat todella tuuliajolle ja sekosivat asioihin mistä maksetaan hintaa kokoelämä. Vasta suuressa hädässä isä löytyi ja on ollut rinnalla tähänpäivään saakka. kun kaikkiasiat olivat sekoitettu ja sekaisin Espanja antoi äidille taas puhtaanpöydän ja pelikentän. Lapset jotka oli väkisin pitänyt pitää erilläänisästä alkoivat olla melkoinen rasite kunnialle ja maineelle. Jaksoin odottaa ja jaksoin antaa anteeksi asioita joita ei saa tekemättömäksi, nyt kaikki hyvin, kui pahaaunta! Nyt rakennamme jäljellejäänyttä elämää ilman "käärmettä paratiisissa" päivä kerralaan tyytyväisinä. Kiitos kirsi vieläkerran ja hali kaikkien meidän puolesta jotka järjestelmäkin heitti ulos, kykenemättömänä hoitamaan omia lapsia. Terveisin MIKKO ja ELÄMÄNARVET.

Kun parisuhde on ohi, se on ohi ja sillä selvä. Tappelun tielle lähteminen on ihan turhaa, ei hyödytä yhtikäs mitään. Antaa exän mennä menojaan, parempi ilman kuin Hillman.

Olen elänyt 43 vuotta aviossa jossa on ollut paljon onnellisia ylämäkiä ja on ollut myös alamäkiä.
Päivän teemasta elämänvarrella sivusta seuranneena. Ystäväpiirissämme on tapahtunut eroja ja ystäväpiiri on lähes poikkeuksetta tuplaantunut vuosien varrella.
Sivustaktsojana karmealta tuntui mm. tapaus Seinäjoella. Pariskunta sopi eron sovussa miehelle vapaa tapaamisoikeus Sossu hankki naisjuristin naisen puolelle. Miehelle tuomittiin maksut ja tapaamisoikeus lapsiin 2 tuntia joka toinen viikko naisen läsnäollessa. Lopputulos oli onnellinen kun lapset oli teini ikäisiä. Lapset asettuivat isänsä kanssa asumaan ja itsenäistyivät siitä. Äiti ei ollut juoppo.

Tässä oli kuitenkin ainekset niihin moniin epäoikeudenmukaisiin päätöksiin joita voisi joku opiskelija opinnäytteinään penkoa esim. Seinäjoelta. Samaan opinnäytteisiin voisi penkoa niitä liikenneonnettomuuksia pohjanmaalla missä eronnut isä ja lapset ovat joutuneet kuolonkolariin. Sosun femakot on olleet merkittävä tekijä näihin asioihin.

Jokke

Suuri kiitos tästä ohjelmasta.

Itse olen kokenut kertomasi asiat lähes sanatarkasti.

Onneksi maltoin mieleni ja tyydyin tähän "suomalaisen miehen osaan" ja tyttäreni kasvaessaan alkoi itse ajatella tilannetta ja ottaa selvää tosiasioista. Sain tyttäreni takaisin yli viidentoista vuoden tauon jälkeen ja kaikki on toiminut erinomaisen hyvin sen jälkeen.

Lähipiirissä olen seurannut useiden ystävieni kamppailua entisten vaimojensa ja sosiaalitanttojen mielivaltaa vastaan ja sitä ettei lapsen todellinen etu paina mitään.

Kiitos, vielä kerran, että tästä kipeästä aiheesta Sinä uskalsit puhua julkisesti.

Kunnioittavasti
Jussi M

Totta, pääosin juuri samalla tavalla kävi myös minulle. Edellisen avioeronsa jälkeen nuori nainen kääntyi puoleeni ja kaipasi itselleen ja pojalleen turvaa. Vihkimisemme jälkeen ensimmäisenä yhteisenä viikonloppuna paljastui, että kaikki ei ollut hyvin. Vähitellen näytti siltä, että hän olikin rakastunut asunto-osakkeeseeni, kuukausipalkkaani, autooni ja äitini omistamaan asuntoon.

Vähitellen sain kuulla olevani hänelle p:n arvoinen, lasillemme hän sanoi, että hän ei tee heidän isällään yhtään mitään, parempi, että kuolisi pois. Vähitellen hän alkoi lastemme edessä haukkua minua, näiden isää, mitä hirvittävimmillä ja halveksivilla nimityksillä.
Hän vaati perhettämme muuttamaan äitini omistamaan asuntoon ja vaati minua muuttamaan oman asunto-osakkeeni rahaksi.

Sanoi haluavansa olla uskoton. Vaadittuaan avioeroa, hän vaati myös puolet sillä hetkellä vielä äitini omistamasta asunnosta, joka oli luvattu minulle perintönä äitini kuoltua. Ex-vaimoni vei asian oikeuteen ja kahden asianajajan voimalla hän yritti rikkoa isäni kuoleman jälkeistä perintökirjaa väärin tehdyksi, jolloin äitini omistama asunto olisi tullut omaisuudekseni jo ennen äitini kuolemaa. Oikeus ei hyväksynyt hänen vaatimuksiaan.

Totta, myös minua on lypsämällä lypsetty, rahaa vaadittu aina vain lisää ja lisää. Ja kun lapset tarvitsevat esim.autonajokortin, hän, vaikka on työssä, heittäytyy täysin rahattomaksi, jolloin minun on maksettava normaalin elatusmaksun lisäksi paljon enemmän.

Nyt kun exäni uusikin avioliitto romuttui vuoden jälkeen, myös uusi aviomies on nyt syytettynä oikeudessa. Uudelle miehelle kävi täsmälleen samoin kuin minulle. Myös hän uskoi meneensä naimisiin enkelin kanssa, mutta sitä ei kestänyt kuin viikon. Tällä hetkellä tämä mies kokee, että hänen elämänsä suurin erehdys ja katastrofi on hänen exänsä, eli myös minun exäni.

Mutta uskon, että aivan yhtä hyvin myös miehet voivat olla raakoja naisiaan kohtaan, huijaavat kauniilla sanoillaan, vievät naisten rahat. Kaikki yhtä valhetta ja petosta.

Mikä meistä ihmisistä tekee näin eläimellisen raakoja lähimmäisiämme kohtaan?

KRIIIIIISUS!!!

Aivan MAHTAVA ohjelma,,,! kiitos,,,,kuin totuuden ääni!!
,,,ja onhan se,,.! ! !

Minulle ja ystävä perheelle kävi juuri noin ,,,!!

KUVAILUSI OLI KUIN YSTÄVÄPERHEESTÄ,!,ja minun kohdalla oli juuri kuten kuvailit,,,,lasten edun nimissä isä saa tavata lapsia ,,,,niin aivan ,=,2-3 tuntia kahden viikon välein(ja vielä turvatalossa) kuka jakaa sitä tuskaa kanssani kun tapaaminen oli ohi ja se rusentava tunne ja tieto että näet lapsen/lapset 2-viikon kuluttua =(jos pääsevät tulemaan).TÄTÄ KESTI NOIN VUODEN !!!,,,APUA!!!
Kukaan ei asiaa jouduttanut ,,,päin vastoin ,,,linnainmaan sosiaalivirasto mm heikensi tapaamis sopimusta ns.valtakunnan tavan/ohjeen mukaisesti.Mitään väkivaltaa ei ollut,,,mutta tutkimus pyynnön oli tehnyt kipeän avioeron keskellä lääkäri joka oli kuullut muuta perhettä ,,,isää ei tietenkään kuultu,,vaan jo alkuvaiheessa isä tipautettiin ringistä pois,,,ja salamyhkäisyys" alkoi ja jatkui käsittämättömän kauan ,,.Nyt kun asiat on "selvitetty" kukahan maksaa asianajaja kulut?ja käsittämättömän tuskan ja yksinäisyyden !!!
vireille laittaneet tahot viheltelee=(voi,voi,voi,,kylläpä varmaan on ollut harmillista,,,lapsillahan,,niin kivasti äidin luona,,miksi sinä olet huolissasi??,miksi?)=kiasus näitä asian tuntijoita !!!,,kokeilkaa avioeroa ja otetaan lapset teiltä pois ,,tulen kysymään ,,vuoden päästä noooh miten voit sosiaali täti miksi kyynelehdit?,,,,etkö ole nähnyt lapsiasi,,,varmasti niillä kaikki hyvin ,,,kai??

Uskon lujasti että SUOMALAISTEN on TÄYSIN turha lähteä mesoamaan ja esitelmöimään ihmisoikeuksista ulkomaille kun omalta maa perältä löytyy kansa" jota käytännössä poljetaan !!,,,ja se on Isät Isänmaassaan !!!

Aihe kosketti syvästi meitä isovanhempia, kaikki esille tuodut tapahtumat ovat toteutuneet poikamme perheessä.
Kaiken kiusanteon lisäksi äiti on pahasti alkoholisoitunut
(tällä hetkellä hoidossa). Ainoa toivomme on että pieni lapsi voisi kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi ja että isä kaikesta huolimatta jaksaisi uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Mamma

Puhut asiaa Kirsi. Suomessa näyttää päällisin puolin menevän hyvin. Kuitenkin kuvaamastasi julmuudesta kärsii iso joukko ihmisiä. Henkinen pahoinvointi lisääntyy aina vaan enemmän.

Kasvaa myös entistä juurettomampia lapsia. Toisen vanhemman puute ja erottaminen myös hänen suvustaan on iso asia.

Kieroutunut käyttäytyminen jatkuu sukupolvesta toiseen. Tällainen henkinen köyhyys on osoitus ihmisten tietynlaisesta yksinkertaisuudesta.

Sosiaalitoimen sinetti päälle osoittaa, että yksinkertaisuus on valttia myös heillä.

Näyttäisi siltä, että ko. äidit eivät huomaa omaa narsismiaan, vaikka juuri itse haluavat kaiken toimivan heidän haluamallaan tavalla. Yhteiset lapset piilotetaan mieheltä ja miehen suvulta. Famu

Uskon että ikäpolvessa tuotetaan tuhansia vammautettuja lapsia tällä toiminnalla. Syrjäytyneitä on noin 4000 per ikäpolvi ja syrjäytymisuhan alla sitten vielä muutama tuhat lisää. Ja lukumäärä on kasvamassa koko ajan. Myös nuorten luku-, kirjoitus-, ja laskutaito laskee koko ajan huolimatta "pisahuijauksista" (matikan opena tiedän että koko Pisa-juttu on vain huijaus - tehtävät tehtiin tahallaan turhaa nörttiosaamista tutkimaan (myös suomalaisia tehtävätoimikunnassa) ja luotettiin lisäksi että maailmassa on tarpeeksi köyhyyttä ja maahan muuttajia (jotka eivät voi saada kohdemaassa äidinkielellään opetusta eivätkä pärjää esim. kulttuurishokin takia) ja a'vot Suomi pärjäsi koska tehtävät oli nettinörteille suunnattu ja maahanmuuttajia vähiten). Onneksi nyt vähitellen myös totuus tässäkin kohtaa alkaa ripotellen tulla esiin, mutta taas on ehditty ja ehditään tuhoamaan vielä monen nuorisosukupolven kouluosaaminen "pisaloisteen" takia. On tässä "hyvinvointivaltiota" kerrakseen - surullista että esim. presidentti puolustaa tällaita.

Kiitokset vielä Kirsi sinulle, joka nostit esiin omasta mielestäni tärkeimmän yhteiskunnallisen ongelman ainakin miesten kannalta.

Tuo sosiaalityöntekijöiden puolueellisuus on todella silmiin pistävää minunkin kokemukseni mukaan. Hehän ovat melkein järjestään naisia. Jos äiti on ongelmainen, sosiaalitäti on voinut tavata häntä kymmeniä kertoja ja melkeimpä ovat muodostaneet ystävyyssuhteen. Jos mies sitten joskus kutsutaan mukaan, niin eivät nämä työntekijät noteeraa millään tavalla, vaan ovat jopa närkästyneitä siitä että isä haluaisi olla mukana.

Jos mies on omasta mielestän hoitanut moitteettomasti elämänsä, käynyt yliopistot loppuun, pärjännyt työelämässä, maksanut veronsa ja elatusmaksunsa ajallaan eikä ole silti vaivannut yhteiskuntaa millään tavalla edes käymällä lääkärissä, tuntuu ehkä hieman epäoikeuden mukaiselta, että äiti jolla oma elämä ei ole ollenkaan hallussa saa silti kaiken vallan lapsen suhteen ja kaiken tuen yhteiskunnalta.Ihmetelkää siinä sitten, miksi mies voi pahoin ja jotkut sortuvat ryyppäämään tai itsemurhiin!

Tuo yksinhuoltajayhdistys minun kokemukseni mukaan koostuu miehille katkeroituneista naisista, jotka lietsovat vihaa miehiä kohtaan ilmeisesti yhteiskunnan tuella.

Paljon tärkeämpää olisi rakentaa sopua eronneiden välille, että he yhteistoiminnassa huolehtisivat omista lapsistaan. Tähän pitäisi yhdistysten ja sosiaalityöntekijöidenkin pyrkiä.

Kirsi puhuu kiinnostavasti tärkeästi asiasta. Hänen kuvaamaa väkivaltaa tapahtuu jatkuvasti.

Kuunnellessani juttua yksinhuoltaja äitinä koin kuitenkin myös surua. Toki jutun on tarkoitus ollakin tyyliltään juuri sellainen mitä on mutta olisiko näkökulmaa voinut edes paikoin laajentaa.

Entä kun lähivanhempi, äiti, aidosti haluaa tukea etävanhemman, isän, ja lapsen suhdetta ja toimii sen mukaisesti mutta isä pelaa Kirsin kuvaamaa kostopeliä peruen tapaamisia, painostamalla äitiä ja uhkailemalla itsemurhalla.

Moninaisuutta on huomattavasti myös yksinhuoltajan "lapsella hankkimissa tuloissa". Monet, kuten minäkin, saa kuitenkin Kelan elatustukea sen noin 140e/kk isän elatuskyvyttömyyden tai maksamattomuuden vuoksi. Lapsilisän yksinhuoltaja korotuskin on esim. ensimmäisen lapsen kaikille maksettavan 100e/kk lisäksi n.45e/kk. "Erolla saa siten hankittua" noin 200e/kk. Yhdessä asuessa esim. asumis- ja ruokakulut tulevat edullisemmiksi kuin yhden aikuisen tuloilla joten kyllä avioliitossa tulee taloudellisesti paremmin toimeen. Lähivanhempi käyttää lapsen elatukseen huomattavasti enemmän kuin tuon 200e/kk (asuminen, ravinto, vaatteeet:joita siis kasvava lapsi tarvitsee kausittain uusia, harrastukset, liikuntavälineet...). En ymmärrä miksi vanhemman huolto- ja elatusvelvollisuus päättyisi aikuisten eroamiseen. Eihän etävanhempi lapsestaan eroa. Samoin tietysti säilyy lähivanhemmankin elatusvelvollisuus.

Onko se tosiaan valetta kaikkien kohdalla?

Jos nainen hakee avioeroa, niin naisen tulee kestää kaikki sen jälkeen entiseltä mieheltään ja lastensa isältä?
Sinusta siis naisen tulee kestää väkivalta, alkoholismi. Nämä olivat minun syyni eroon. Kyllä hain eroa (NAINEN!) ja siksi en ole enää uhri. Vaan nyt annat miehelle helposti sen uhrin viitan ja tämän jälkeen vielä oikeuden käyttäytyä miten tahansa? Viis siitä mitä teki avioliitossa vaimoaan kohtaan tai minkälaisia pelkoja ja vaikeuksia miehen juominen aiheutti?
Miksi yleensä kenekään tarvitsee olla uhri? Jokainen aikuinen on vastuussa itsestään, omasta onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan, eikö?

Enkö minä olisi nimenomaan ollut idiootti, jos en olisi pelastanut itseäni ja lastani tuollaisesta perhehelvetistä? Olen koko ajan pitänyt itseäni fiksuna, koska tajusin, että minusta on enemmän lapselle iloa/hyötyä elävänä kuin kuolleena. Toisekseen itse alkoholistiperheen lapsena en halua, että lapseni joutuu kärsimään vanhemman alkoholin käytöstä. Lapsi ei voi valita, joten aikuinen on vastuussa myös lapsesta valinnoillaan.

Kun erosimme, niin minä lähdin lapsen kanssa omistuasunnosta vuokra-asuntoon. Mukana oli vain lapsen sänky, kaappi, 2 haarukka, 2 lusikkaa, 2 lasia, 2 mukia, 2 lautasta. Muutama pyyhe ja lakanasetti. Ja olin opiskelija kun erosimme ja rahaa tosiaan sain sen opintotuen verran kuussa. Omistusasunnon annoin miehelle ja tein siitä peperit, että en halua rahaa mieheltä. Raha oli täysin toisarvoinen asia vapauden/elämän/hyvinvoinnin rinnalla puhumattakaan oman lapsen hyvinvoinnista.

Mies kävi töissä ihan hyväpalkkaisessa työssä. Harvoin oli varaa maksaa elatusmaksua, joka oli 104 euroa kuussa. Koskaan ei ole osallistunut mihinkään hankintoihin, ei silloin eikä tähän päivään mennessä. Palkka on noussut huimasti, mutta kertaakaan ei ole ehdottanut, että jos maksaisi enemmän ja lapsensa voisi vaikka harrastaa haluamaansa harrastusta enemmän. Nyt minulla on varaa maksaa vain puolen kuun maksu ja tyttö käy vain puolet siitä harrastamassa kun ystävät käyvät. Minä en ole vuosiin pyytänyt mitään ylimääräistä ja harvoin jaksan enää muistuttaa maksamattomista elatusmaksuista. Vaikka itse saankin todella pientä palkkaa. Minulle ei ole vaikeaa luopua omista eduista (toisin kuin lapsen isällä). Ostan harvoin itselleni mitään, en juo, en polta, en käy ulkona, en tilaa ehtiä, emme matkustele, en harrasta mitään. Mikä tekee minusta ahneen ja laskelmoivan? Pahan?

Minä jouduin suorastaan "pakottamaan", että isä olisi välillä lapsensa kanssa, edes tunnin-pari viikossa. Aina on lastaan saanut nähdä ja ottaa luokseen kun on halunnut. Nyt tapaa lastaan noin joka toinen kuukausi. Ei siksi, että minä en anna enempää vaan siksi kun isää ei vaan huvita. On niin paljon muuta tärkeämpää. Miten olen paha, kerrotko?

Koskaan en ole puhunut yhtäkään pahaa sanaa isästä lapsen kuullen. Mutta isä voi ihan helposti sanoa, ettei minun nimeäni lapsi saa mainita kun on hänen luonaan? Kumpi tässä käyttää lasta keppihevosena? Kumpi on paha vai olisko parempi termi lapsellinen? Kuka käytti tässäkin omaa lastaan koston välikappaleena. Isä toki ajatteli, että minua harmitti tuollainen käytös ja katusiin eropäätöstä. Mutta kyllä vain sain vahvistusta, että olin todellakin tehnyt oikean päätöksen.

Millä tavalla minä kostan tässä isälle? Onko se kostoa, että toivoo, että isän ja lapsen välit pysyisivät hyvinä ja yleensä ovat olemassa? Onko kostoa se, että oletan isän osallistuvat lapsen kustannuksiin?

Kerro toki lisää miksi minäkin halusin yksinhuoltajaksi tai kuka tahansa muu yh. Kaikkiinhan pätee se sama tarina?

En tiedä sinusta enempää, mutta ei kyllä ole mitään mielenkiintoa tietääkään enempää.

Antaisin hyvän neuvon eronneille naisille. Ei välttämättä kannata tapella 50 € kuussa suuremmasta elatusmaksusta kiristämällä kymmenellä eri tavalla miestä viemällä tämän hermoromahduksen partaalla ja välit sodan asteelle.

Ero tapahtuu usein aika nuorella iällä jolloin molemmat ovat vähävarasia. Ero vie molemmat köyhyyden partaalla, kun menot täytyy kustantaa yksin. Siis myös miehen.

Miehen on hankala sitoutua erittäin suureen elatusmaksuun, koska jos työpaikka vaihtuu alempipalkkaiseen, elatusmaksu ei silti muutu kuin oikeuden kautta. Oikeudenkäynti taas on erittäin kallis.

Olisi fiksumpaa pitää välit hyvinä ja lapsen suhteet isään läheisinä. En henkilökohtaisesti tunne yhtään isää, joka ei olisi halukas laittamaan rahaa omien lasten tarpeisiin. Sellaisia varmasti on, mutta en tunne yhtään. Mitä järkevämpää käyttöä rahalla on, kuin käyttää sitä läheisten ihmisten hyväksi itsensä ohella? Ja lapsi on todella lähellä miehenkin sydäntä. Äiti voi vaikuttaa siihen, kuinka lähellä.

On myös niin, että kyllä isänkin oikeuksiin kuuluu antaa itse lapsilleen joitakin lahjoja nin että lapsi tietää että se tuli isältä. Moni mies on elatusmaksujen kanssa niin tiukalla, että ei voi ostaa elatusmaksujen lisäksi mitään lapselleen. Lapsi saa käsityksen, että isä on itara ja kaikki hyvä tulee äidiltä. Äidiltä joka rahoittaa ostokset miehen elatusmaksulla ja lapsilisillä. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Isyyteen kuuluu saada tehdä valintoja siitä, millä tavalla lastaan haluaa tukea tai hemmotella. Se ei ole äidin yksinoikeus.

Ellei päättävät tahot ala käsittää miten huonossa mallissa on lasten tilanne Suomessa ei tule tapahtumaan muutosta koskaan ei koskaan.
Itse olen nämä kaikki läpi käynyt ero,uhkailu,alistaminen,syyllistäminen perheneuvolan ja poliisien kautta,sepittelyjä sosiaalitoimiston kautta,käräjäoikeus,hovioikeus, korkeinoikeus, sekä kaiken päälle insestiepäily ja tämänjohdosta psygiatriset tutkimukset sekä lapselle kolmet eri ruumiin tutkimiset,lapsen tapaaminen valvotusti puolivuotta.
Kaikki nämä vain koska äiti halusi yksinhuoltajuuden ja isä pois kuvioista. Insesti epäily sekä kaikki muutkin hänen esittämät asiat todettiin perättömiksi.
Lopputulos yhteishuoltajuus jatkuu ja tapaamisoikeus to.-ma.
Mitään korvauksia ei mistään saanut vaikka lapsien puolustamiseen ja huoltajuuden säilymiseen sekä tapaamisten toteutumiseen meni kaikkiaan noin 2,5 tonnia.
Aikaa meni 2 vuotta, yhtämittaista HELVETTIÄ.

Olen yrittänyt miettiä miksi äidiltä ei viety huoltajuutta.
Äiti sai lasten lähivanhemmuuden. Miksi, varmaan että pitkässä juoksussa asiat kuitenkin sujuvat näin rauhallisemmin koska kestävämpi ja pitkäpinnaisempi on se joka ei päätä asioista saa vaan tietää joistakin asioista.
Toisella huoltajalla oikeus saada lapsia koskevia tietoja, ei saa vaikka pyytäisi.
Ehkä joku on saanut, mutta minä en ole vaikka kuuluisi.
Ovat ovelia PIRUJA jotka ajavat miehet pisteeseen jossa kärsivällisyys loppuu ja alat hakea oikeuksia lakiteitse ja se tie kuljetaan nopeasti loppuun. Seurauksena on ettet nää lapsiasi tuskin enää, ellei äiti anna lupaa.
Kun huomaa ettei voi saada lapsia pyri saamaan se mitä voit ja ota loput myöhemmin. Yhteishuoltajuus kaiken A ja O.
Älä pyri päättämään asioista sillä siitä tulee riitaa seuraa sivusta ja tee ilmotus jos lapsia ei kohdella hyvin mutta älä milloinkaan tee turhia ilmoituksia.
Äiti ei huomaakkaan että se oikeasti oletkin sinä joka tahtipuikkoa heiluttaa, tsemppiä.

joo on se vaan uskomaton hyvä tyyppi tekemään näitä ohjelmia toi kirsi, aivan huippu ja totisesti kun on kuullut puhettä tällaisesta, niin ei ole oikein uskonut, mutta että tällaiset kuviot ovat mahdollisia, ei meillä miehillä älli riitä tekemään meidän lapsille eikä exälle kyllä tällaisia kuvioita, koska näin tunne älykkäitä me ei olla.

kiitos

T:jussi

Ensimmäisen kerran kuulin radiossa puututtavan näin asialliseti tähän asiaan. Kautta aikojen on puhuttu vain miesten väkivallasta puolisoaan kohtaan. Ymmärtääkseni väkivalta ei ole ollenkaan sukupuolikysymys.Kyllä nainen pystyy henkiseen väkivaltaan miestään ja lapsiaan kohtaan käyttäen myös lapsiaan lyömäaseena. Tästä meillä on omakohtaisia kokemuksia kahden lapsen isovanhempina lähes kymmenen vuoden ajalta. Aluksi poikamme tuleva puoliso käyttäytyi kuin enkeli meitä ja sukuamme kohtaan. Melko pian saimme tutustua myös hänen pimeään puoleensa. Poikamme joutui pian jättämään ystävänsä ja harrastuksensa. Myös vanhempien tapaaminen tuotti vaikeuksia.Lasten syntymän jälkeen tilanne vain paheni edelleen ja erohan siitä tuli. Lasten tapaaminen muuttui vaikeaksi eron jälkeen. Esteitä kyllä löytyi, lapsia käytettiin lyömäaseena röyhkeästi.Me isovahemmat emme ole tavanneet lapsia aikoihin. Äidin ilmoitettua etteivät lapset halua tavata meitä saimme myöhemmin kuulla lapsilta etteivät he ole sellaista puhuneet. Pahinta tässä on huomata kuinka paha olo lapsilla on ja kuika paljon he kaipaavat isäänsä. Poikamme tuntee itsensä voimattomaksi nähdessään kuinka lastensa äiti tekee kaikkensa tuhotakseen lasten elämän ja tulevaisuuden. Välillä hänestä tuntuu pitäisikö antaa periksi, lasten vuoksi hän ei voi sitä kuitenkaan tehdä. Myös me isovanhemmat olemme todella huolissamme lastenlapsiemme kohtalosta.

Huolestuneet isovanhemmat.

Sinun kannustimenasi avioeroon oli alkoholismi ja väkivalta. On tosi ikävää, että olet joutunut tuollaisen kokemaan. On hienoa, että pääsit siitä irti.

Et ehkä ymmärtänyt, että Kirsi ei suinkaan yleistänyt, vaan kohdisti viestinsä niille naisille, joiden kannustimet olivat muualla, lähinnä omissa itsekkäissä pyrkimyksissään. Sinun tapauksesi ei liity Kirsin esittämään asiaan millään lailla. Olet tehnyt oikean päätöksen lähtemällä pois alkoholin ja väkivallan keskeltä.

On hieno asia, Kirsi, että otit tämän asian puheeksi ohjelmassasi. Olet myös ilmeisesti syventynyt asiaan huolellisesti. Olen itse yksinhuoltajaisä enkä ole onneksi joutunut kohtaamaan tällaista, mistä kerroit. Ystäväpiirissäni on kyllä tapauksia, joissa on selkeästi mainitsemasi oireet. Tämä on valitettavan yleistä.

Minun vaimoni otti ja lähti kylmästi. Ei neuvottelua, ei vaihtoehtoja, mutta sain valita otanko lapset. Halusin yksihuoltajuuden ja se oli hyvä valinta. En vieläkään 7 vuoden jälkeen ymmärrä miksi hän päätti lähteä. Autoin hänet uuteen alkuun ja hän halusi rahaa minulta, mutta en antanut. Tällainen päätös ei ansaitse kultaista kädenpuristusta. Lapset hävisivät tosi paljon. He ovat aina iloisia päästessään käymään äidin luona. Tähän mennessä näin on käynyt 8-9 kertaa tänä vuonna.

Halusin kertoa tämän siksi, että tapaukset ovat monesti erilaisia, mutta Kirsin esille ottama asia on valitettavan yleinen ja viranomaisten suhtautuminen siihen on erityisen valitettavaa. Se on lapsille kylmää kyytiä myös näin Lasten oikeuksien päivänä.

Jos olisi kuullut tämän ohjelman miehen suusta niin olisi varmaan lytätty maanrakoon, mutta kun nainen on asiaa tutkinut voikin asia saada tutkintaa.
Itse rakastuin kauniiseen viehettävään suloiseen naiseen joka muuttui hirviöksi ja en voinut uskoa sitä naisesta että voi olla niin laskelmoivan raaka ja julma.
Juttu on minulle erittäin tuttua jopa mämmästyttävän samankaltainen, olen tuntenut olevani kuin kumipallo jota on potkittu edestä ja takaa ja välillä molemmilta sivuilta. Jopa sukuni vihaa minua kun olen "jättänyt perheeni" vaikka eron nimenomaan halusi vaimoni. Selvät asiat on käännetty päälaelleen, kaikki viranomaiset ovat ajatelleet vain äidin etua EI LAPSEN ETUA, siitä on eniten kärsinyt viaton lapsi ja heti seuraavana minä, isä.

Mitä tämä on vaikuttanut elämääni. ensimmäkin kun nyt seurustelen ja kun kumppani ehdottaa kihloja tai naimisiinmenoa niin silloin pakenen takaviistoon ja lujaa. Kyllä haluaisin perustaa perheen, mutta aina kun se tulee esiin niin en uskalla, sillä en halua käydä läpi enää sitä kidutusta ja helvettiä minkä olen jo läpikäynyt.
Naisia on ollut eron jälkeen ja tulee olemaan, jotkut sanovat että käytän niitä hyväksi, ehkä käytänkin mutta se on nähtävästi nyt kohtaloni elämäni loppuun.

Tänäänkin Kirsi Virtanen puhui niin hyvin, että
kuuntelisipa äidit tämmöistä. Tiedän tapauksia joissa
äiti on sotkenut isän ja lapsen välit. On tehnyt niin
pahaa ajatella, että hyvät äidit eivät ajattele LAPSIA,
vaan itseään ja ovat ilkeitä.

Kirsi Virtasen ohjelma ei saa lopettaa.

terveisin Marja V.

Kyllä tämän kuulemisen ja lukemisen jälkeen on selvä, että nyky-miestä ja -isää viedään kuin pässiä narussa ja oikeudetkin on samaa luokkaa, eläinten tasolla. Miehen ainoa pelastautumistie on eristäytyminen ja jättäytyminen yhteiskunnan oravanpyörästä. Kaikilla ei vain siihen ole munaa, joten aika lohduttomalta näyttää miesten tulevaisuus. Ei mikään ihme, että miesten odotettu elinikä on lyhyempi kuin naisten ja tällä menolla vaan alenee, kun miehet ihan oikeasti alkavat kuolla "vitutukseen", kuten Sarasvuo aikoinaan sanoi. Niin paljon katkeruutta, niin paljon vihaa...

Minulla on hieman eri tarina kerrottavana. Surullisena kuuntelin radiota tänään. 26-vuoden yhdessäolon jälkeen, mieheni otti ja jätti perheensä puolet nuoremman tyttölapsen takia. Kolme vuotta yritin parhaani. Annoin anteeksi, hain eroa KAHDESTI, peruin ne, kun uskoin valheita...Viime kesänä tuli sitten mitta täyteen lopullisesti ja hain kolmannen kerran eroa. Ero tulee voimaan tammikuussa. Mies muutti tyttönsä luokse, mutta ei suostu kertomaan osoitettaan, edes lapsilleen. Meillä kolme lasta. Ei ole painostuksestani huolimatta tehnyt muuttoilmoitusta. Käy omalla avaimellaan kotonamme ja terrorisoi kaikin tavoin elämääni. Avainta en ole saanut pois ja uusien lukkojen laitto tulee liian kalliiksi tässä elämäntilanteessa jossa kaikki maksut, lainoista lähtien on harteillani. Syyllistää minua jatkuvasti. Voimat eivät riitä ja apua ei saa mistään. Tässä on juuri sellainen itsekäs ja omaa etuaan ajatteleva narsisitinen mies, jolle muiden tunteet eivät merkitse mitään. Lapset eivät piittaa isästään, rahaa kyllä pyytävät, mutta muuten yhdessä olo on väkinäistä. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi ja huonoksi. En pääse tunteesta eroon, vaikka kuinka yirtän.
Tahdon vain sanoa, että tarinoilla on yleensä se toinenkin puoli. Avioero ei ole kaikille se helpoin ratkaisu, mutta jos haluaa mielenterveytensä säilyttää, se on tehtävä, oli sitten osapuoli nainen tai mies. Voimia kaikille!

LÄhivanhempi sanoi lapselleen; Nyt kun olet 12, ei sinun tarvitse mennä isän luo, ellet tahdo.
Melkoinen valta annettiin lapselle. Eikä pian halunnut pikkuvelikään, kun ei siskokaan. Ei tarvinnut tulla edes etävanhemman sukujuhliin, ellei halunnut. Käräjäoikeus siunasi äidin toiminnan eikä määrännyt äidille sanktiota tapaamisten toteutumattomuudesta.Riitti kun lapset sanoivat, että etävanhemman luo oli tylsää.
En lähtenyt painostamaan enkä kerjäämään enkä valittamaan oikeuden päätöksestä.Vuoden odottelun jälkeen lapset ovat ottaneet yhteyttä ja esittäneet halunsa tulla tapaamisiin.

Olen sitä mieltä, että ellei lähivanhempi edesauta tapaamisia, niin automaattisesti tulee elatusmaksu puolittaa. Ehkä tällainen toimenpide saisi lähivanhemman pitämään kiinni sopimuksista. Lapsilla on oikeus ja kai sillä etävanhemmallakin on oikeus tavata lapsiaan.

SUOMEN PARAS TÄMÄNHETKINEN RADIOPAKINOITSIJA !

Hauskaa huomata tässä pari vuotta jo pelkästään lasten tapaamisista taistelleena, kuinka kirjoittajien henkilökohtainen tilanne paistaa viestien läpi. Itse en tunne termiä "elari" ennestään ja on mielenkiintoista, miten ilmeisesti lähivanhempaäideillä on jopa eron jälkeisiin asioihin slangi.

Oltuani nyt siis sodassa vuosia henkilön kanssa, joka ei halua minun tapaavan lapsiamme, voin vain todeta että on loistavaa miten nämä aiheet nousevat vihdoin esiin. Keskustelua käydään ja se on selvä merkki murroksesta, jossa luultavasti vihdoin löydetään ne työkalut, joilla lasten etu saadaan äidin edun yläpuolelle ilman että lasten äiti kykenee mielivaltaisesti hallitsemaan tilannetta. Mielivaltaisuudella viittaan esimerkiksi siihen että olenhan itsekin elämässäni kunnostautunut,lähes raitis, täysin väkivallaton, koskaan huumeisiin sortumaton ja ennen kaikkea lapsista hyvin huolta pitänyt etäisä, joka saa lasten äidin väitteiden alla tavata lapsiaan vieläkin vain valvotusti. Riittävää varmuutta isän turvallisuudesta lapsille on vaikeaa saada, kun on kuitenkin lähes mahdotonta todistaa olevansa hyvä ihminen. Itse jokaisen mahdollisen väitteen nyt kukistaneena tunnen ongelman ytimen perinpohjaisesti. Olipa kyseessä lähi-isä tai lähi-äiti ja tässä yhteydessä voidaan reilusti sanoa myös narsistinen sellainen, etävanhemman rooli ei ole herkkua. Ikävä kyllä, itse satun tuntemaan näitä etävanhempia paljon ja heistä 1 kymmenestä sattuu olemaan nainen. No nyt, kun yhteiskunta on sallinut yleistää että mies ei ole hyvä kasvattaja, katson täysin oikeutetuksi leimata lähiäidit lukuunottamatta niitä, jotka oikeasti lasten edun nimissä edistävät isän ja lasten kanssakäymistä aktiivisesti (tämähän on myös lähivanhemman lakiin kirjoitettu velvollisuus).

Asia johon itse olen törmännyt, lähiäidillä on diplomaattisuoja. Häntä eivät koske eettiset säännöt tai laki, ihmisyyden periaatteet tai mikään muukaan. Todellisuus on se, että erittäin moni lähiäiti käyttää hyväksi sitä, että ainoa joka asettaa oikeasti rajojaon oikeuden määräys. Joillekin tämäkään ei ole riittävästi, vaan lapset viedään isältä "turvaan" ulkomaille ja sosiaaliviranomaisen avustuksella.

No nyt olen kyllä huomannut senkin, että sosiaalitoimi todella selvittää tarvittaessa totuuden. Sanoivat minua isänä suht moitteettomaksi, kuten 11 muutakin alan ammattilaista. No, onko tällä tehoa? Suomalaisessa oikeuskäytännössä ei, koska odottelemme lasten kanssa joulun yli aina tammi-helmikuun vaihteeseen että saisimme pääkäsittelyn. Pääkäsittelyn pitämiseksi kaikki tieto on saatavilla ja lasten oikeushan menee kaiken muun edelle. No, erään paikkakunnan käräjäoikeudessa nämä lasten asiat todellakaan eivät mene etusijalle. Lapset (3 pienokaistani) odottavat vangittujen (ja täten vaarattomien) raiskaajan, ryöstäjän, murhaajan, kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkojan, ylinopeutta ajaneen kahelin, R-kioskilta sarjakuvalehden varastaneen ja siinä ohessa verorikkomuksen tehneiden rikollisten kanssa samalla penkillä. Itse en saa heitä jonotuksessaan tarpeeksi auttaa ja lasten äiti on kaikkine hömpötyksineen niin kiireinen että annettuaan lapsille jonotusnumeron, lähtee itse uuden lapsensa ja miehensä kanssa kotiin katsomaan telkkarista jotain muuta.

No kyllä hän joskus vaivautuu, ensimmäiseen oikeuden istuntoon kyllä lähetti uuden miehensä valehtelemaan, eikä itse tullut paikalle (lääkärintodistustahan ei tarvittu selvitykseksi). Toiseen istuntoon hän tuli kyllä suoltamaan valheita täydeltä syliltä. Otaksuisin että tämä ihminen on kolmannessa istunnossa väittäen 12 sosiaalialan ammattilaisen olleen puolueellisia, onhan hänen entinen miehensä sujuvakäytöksinen ja saa "naiset" puolelleen. Ja uskoakseni taas mennään takamus edellä puuhun. Oikeus ei voi päättää asioista sen takia että lasteni äiti kyseenalaistaa 12 ammattilaisen kyvyn hoitaa työnsä. Uskon itse kaiken kokemani perusteella, että ensisijaisesti täytyy selvittää onko tämä mahdollista. Ei voida vain todeta, kuten asiantuntijoiden raportit kertovat, että tämä mies on hyvä ihminen, pysyy totuudessa ja ajaa lasten etua. Ei voida uskoa sitä, että sosiaalialan ammattilaiset voivat tehdä tuon positiivisen päätelmän sen perusteella millainen ihminen olen. Tämä kaikki vain siksi että lasten kunnioitettu ja huolehtiva äiti on huolissaan lasten hyvinvoinnista ja isän terveydentilasta.

No, pääkäsittely tulee ja voitte uskoa, etten itse asiassa odota kovinkaan paljoa, vaikka käytössäni olisikin Suomen parhaita asianajajia. Olettaisin, että vielä, vain koska lasten äidin sanaa arvostetaan enemmän kuin ammattilaisten, pitää käydä selvityksissä ja testeissä ja analyyseissä, ennen kuin asiaa saadaan oikeasti ratkaistua.

Tässä siis hieman etävanhemman ja lähivanhemman välisestä tasapainosta lasten kasvattajana. Kaikki tietävät näiden yleiset sukupuolijakaumat ja vain narsistinen lähi-äiti toitottaa julkisilla kanavilla isien narsistisuutta. Ainakin minulle on turha tulla sanomaan, etteivätkö miehet pelaisi näitä äitien pelejä rehellisyydellä ja etteikö äidit olisi niitä jotka oikeasti näistä peleistä tekevät likaisia.

Ja niihin elatusmaksuihin (elareihin) vielä. Joskus sosiaalitoimi määrää miehelle "elarit", joiden jälkeen on turhaa kuvitella voivansa koskaan elää kohtuullista elämää. Ihan sama mitä tekee, ja kaikki ylimääräinen menee lähiäidille. Ja jos vaikka kykenee oman vastuunsa kantamaan, niin sosiaalitoimi aiheuttaa aiheettomalla perinnällä merkinnät ja näin sitten olet velallinen ilman että kukaan pystyy asiaa oikaisemaan. Isien uusi ystävä Kela, kun ei omaa järjestelmää, joka pystyisi elatusapuasioita, ainakaan niitä isien käsittelemään. Nämä siis katoavat johonkin matkan varrella.

No eihän se äiti siitä vaurastu verraten entiseen, jossa aviomies toi kotiin ruoan, vaatteet, vuokrat ja lyhennykset jaa maksoi vedet, sähköt ja öljyt. Äiti kävi vaateostoksilla itselleen. Laukut ja kengät jäävät siis hetkeksi saamatta ja sekös risoo. No uusi mies ottaa kyllä nuo talot ja ruokakulut kantaakseen. Koska äidin omat tulot eivät muuttuneet, mutta elatusapuja tulee 600 euroa kuussa, minusta suoran yhteenlaskun jälkeen, lasten äidillä on nyt 600 euroa ylimääräistä, jonka hän kyllä käyttää laukkuihin, kenkiin, vaatteisiin sekä tietysti risteilyihin, kylpylälomiin, vuosittaiseen Dubain matkaan, jne. Ei hän itse asiassa saa sen enempää tuolla rahalla, koska eron jälkeen jossain vaiheessa oli elintasonpäivitys, jossa kaikki merkit vaihtuivat kalliimpiin. Kuka selvittäisi, miten paljon äidit käyttävät rahaa itseensä ja miten vähän nämä etäisät taas itseensä.

Mietin vain, milloin itselläni olisi varaa käydä ihan seuramatkalla tai ostaa merkkifarkut uusina. Autokin pitäisi hankkia lasten vuoksi. Onkohan valtiolla avustusta auton hankintaan? Ai niin, isähän vastaa puolesta matkakuluista ja vieläpä siitä että auto kelpaa lasten äidille. Hmm... Eihän nämä ole ongelmia eikä mitään äitien mielestä ja tätä he sitten toitottavat joka paikkaan, tehden isästä huonon ihmisen, kun ei ole varaa edes kunnon autoon.

Sinä lastesi äiti ja lähivanhempi; Mieti ennen toimintaa mitä toimintasi aiheuttaa. Oletko sinä keskeisimmässä roolissa entisen miehesi itsemurhan tai katoamisen syissä. Oletko sinä se joka vaikeutti kaikkea ja teki tilanteesta vastenmielisen. Oletko sinä se, jonka takia lapsesi joutuvat elämään ilman isäänsä ehkä ikuisesti. Haluatko todella ottaa sellaisen roolin, koska lapsesi saavat joskus selville kaiken mitä teit. Ikävä kyllä lapsilla, vaikkei isänsä olisi kertomassa, on tapana löytää tekosi ja niiden seuraukset. Joten ennen kuin toimit, mieti onko asianajajasi tavoitteena sinun auttaminen vai tuhoaminen omien taloudellisten intressiensä kautta. Mieti mitkä seuraukset olet valmis kantamaan, koska jo vähällä voit tehdä seurauksista peruuttamattomia.

Sinä joka ajattelet että lasten isä ei ole ansainnut viettää aikaa SINUN lastesi kanssa. Mene hoitolaitokseen, koska sinulla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä todellisuuden vääristymä, jolla ajat ympäristösi ikuisee sotatilaan, omat lapsesi mielenterveysongelmiin ja mikä pahinta, itsesi loputtomaan yksinäisyyteen kun tekosi huomataan ja lävitsesi nähdään. Tiedä että se, mistä taistelet epäreiluin säännöin, et voi sitä koskaan saavuttaa.

Terveisin
Tällainen etäisä, joka ei itse asiassa ole lähellekään niin katkeroitunut kuin mitä tekstistä voisi päätellä :D

Minulla on yhteishuoltajuus tyttäreni ja hänen äitinsä kanssa. Emme ole koskaan olleet naimisissa tai kihloissa, tai asuneet yhdessä. Äidin uusi mies on tosi "aktiivinen." Hän muutti kolmen poikansa kanssa yhteen tyttäreni ja hänen äitinsä kanssa. Viedessäni tytärtäni takaisin, hyökkäsi uusi mies isännän elkein ovelle, sulki sen ja kävi minuun käsiksi. Äiti ja tyttäreni jäivät sisälle. Äijä oli ihan harmaana raivosta. Hän määräsi minut poistumaan piha-alueelta ja pysymään vastaisuudessa poissa tyttäreni ovelta. Tein hyökkäyksestä rikosilmoituksen, mutta Pirkanmaan syyttäjävirasto ei katsonut aiheelliseksi tarttua asiaan. No, sen jälkeen olen sopeutunut tilanteesen ja odottanut tyttöä autossa kauempana ja myös jättänyt hänet kauemmaksi. Sen sijaan tyttäreni ei sopeutunut asumaan uusperheeseen. Vasta kahden vuoden kuluttua äiti suostui muuttamaan pois yhteisestä, neljästä eri-ikäisestä vieraasta miehestä koostuvasta perheestä. Tämä saattoi olla myös taloudellisista syistä harkittu teko, koska samalla äidistä tuli taas ns. yksinhuoltaja. He asuvat samassa rivitalossa, mutta omissa huoneistoissaan. Tyttärtäni on myös manipuloitu mustamaalaamalla minua. Pidän kuitenkin päivittäin yhteyttä häneen ja tapaan vähintäin joka toinen viikonloppu, vaikka välillämme on etäisyyttä lähes sata kilometriä. Tyttäreni on kohta 12 vuotias, meillä on hyvät ja luottamukselliset välit. Uskon, että aika tekee työtä hyväksemme.

pitäisi kai olla niin, että se joka avioerotilanteessa ottaa lapset, saa ne elättääkin, ilman mitään vaatimuksia.

Kiitos Kirsi

Hienoa, etta nainen uskaltaa sanoa nama asiat vihdoinkin aaneen. Elan itse uudessa suhteessa, jossa miehellani on kaksi lasta edellisesta avioliitosta. Mieheni ex-puolisolla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahairio ja todennakoisesti myos epavakaa persoonallisuushairio ja silti han on se vanhempi, jonka luona lapset ovat. Kaikki meni eron jalkeen "hyvin" niin kauan kunnes mina astuin kuvioihin. Sen jalkeen alkoi tapahtua ja loppua ei nay.
Lapsia kaytetaan haikailemattomasti hyvaksi kaikissa asioissa ja heita manipuloidaan isaa ja minua vastaan.
Milloin viranomaiset ja nk. auttajat heraavat todellisuuteen? Milloin heidan koulutuksessaan tuodaan esiin tasa-arvo myos naissa asioissa ja heille opetetaan mm.persoonallisuushairioisen ihmisen kayttaytymisen nakeminen?
Kiitos Kirsi rohkeasta ohjelmasta.

Kiitos ansiokkaista huomioista. Tämä kaavahan on suorastaan klassinen, kun nainen ensin estää isää tapaamasta lapsiaan ja sitten hän kertoo lapsille, ystäville ja viranomaisille, ettei isä edes halua nähdä lapsiaan. Jännä on ollut havaita, kun joillekin tämä tuntuu olevan suorastaan ihan uutta, mutta uutta siinä on vain se, jos joku uskaltaa puhua asiasta julkisesti ääneen.

Miehen kohteluhan on aivan hävytöntä kaikessa lapsiin liittyvässä, mutta siitä ei ole käyty lainkaan julkista keskustelua, koska feministien edustama tasa-arvokanta eli naisten edut ovat ainoa asia, josta voidaan keskustella vakavasti. Naisten ongelmista on ikään kuin lupa keskustella ja miesten ongelmista ei saa keskustella ja tämä vaikeneminen tehdään vieläpä siten niin kuin miehellä ei edes olisi asiassa minkäänlaisia epätasa-arvoisuuksia olemassa. Toki tämä naisten etu kätketään lasten edun taakse, jottei sitä ihan helposti huomaisi.

Ohjelmassa annettiin sellainen käsitys, että nainen tekisi isän eristämisen lapsista ja maksuautomaatiksi laittamisen siksi, että tietentahtoen olisi ilkeä ja suunitelmallisen inhottava. Kyseessä oli varmaankin ohjelman yksinkertaistaminen, koska läheskään aina tahallisuus ei ole täysin selviö. On oikeastaan aika uskomatonta, miten nainen voi itsekin ihan täysillä uskoa, miten hän ajattelee vain lasten parasta ja siihen uskoon ei mitään juopaa välttämättä elämänkokemuksista tule, vaikka hän olisi äitinä aivan täyspa... Ja jos "lasten parhaan" ajattelu sen kuin tiivistyy, kun isälle tulee uusi nainen, niin ei äiti sitä välttämättä itselleen myönnä tai oivalla hänen käytöksensä pahenemisen johtuvan tästä.

Kysymyksessähän on kiusaamistilanne, jossa lasten äiti kiusaa lasten isää, siis sen lisäksi, miten yhteiskunta kiusaa miehille asetettuine epätasa-arvoisuuksineen ja kohtuuttomuuksineen. Koulukiusaamisessa on tavallista, että kiusaaja havahtuu olevansa kiusaaja vasta aikuisen kotoa pois muuttamisen jälkeen. Tämä johtuu siitä, ettei ole olemassa sellaisia vanhempia joiden mielestä oma lapsi voisi olla kiusaaja ja kiusaaja siis herää asiaan vasta kun kodin vaikutus vähenee.

Erokiusaavalle äidille ei sen sijaan ole mitään havahtumiskohtaa olemassa. Isän mielipide on merkityksetön ja muut mielipiteet ovat äitiä tukevia. Yhteiskunta kaikkine järjestelmineen toimiikin arvostelukyvyttömästi äidin puolella ja yhteiskunnasta ja äidin ystävistä onkin tullut ikään kuin edellä mainitun koulukiusaajan vanhemmat ja kiusaava äiti voi ihan rauhassa elää jossain aivan todellisuudelta vieraassa utopiassa ajatuksissaan ja uskoa vain toimivansa lasten edun vuoksi.

Pieni esimerkki. Isä on maksanut hyvää hyvyyttään joitakin lasten harrastusmenoja, koska on halunnut ja hänellä on sillä hetkellä ollut siihen varaa. Kiitos tästä tapahtuu siten, että tuomioistuin vahvistaa noiden menojen kuuluvan lain mukaan isän velvollisuuksiin oli hänellä niihin sitten myöhemmin varaa tai ei. Samalla viedään tietysti myös antamisesta koituva ilo isältä. Siis miettikää vähän tätä kohtelua. Jos kysyt asiaa femistiltä, niin hän ei tietenkään näe mitään tasa-arvo-ongelmaa, koska kysymyksessä ei ole naisten ongelma vaan ainoastaan miesten, mutta probleemaksi tämän tekee sen, että feminismi määrittää tasa-arvon tässä maassa. Tasa-arvo-ongelmaa ei ole, jos se ei ole naisten ongelma. Siis herätkää hyvät ihmiset. Isien ja miesten kohtelu tässä maassa on todella törkeää!

Olen itse juuri eronnut kahden pienen lapsen isä. Kiitos siitä, että toit tulenaran aiheen rohkeasti esille.

Tällä hetkellä asiat on järjestetty siten, että lähivanhemmalla on suojanaan kaikki yhteiskunnan turvaverkot, kun taas etävanhempi erotetaan lapsistaan ja hän joutuu käytännössä maksumieheksi. Koko "etävanhempi" termi kuulostaa mielestäni kirosanalta.

Vaikuttaa siltä, että sosiaalitoimistoissa uskotaan vieläkin valitettavan usein äitimyyttiin, koska lapset tuntuvat jäävän lähes automaattisesti äidille, vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin muuten kyvyiltään tasa-arvoisia lasten huoltajina. Länsinaapurimme Ruotsi on meitä tässä asiassa selvästi edellä; siellä kannustetaan aitoon yhteishuoltajuuteen ja siihen myös tällä pitäisi pyrkiä.

Mielestäni sosiaalitoimistoihin pitäisi saada sukupuolikiintiöt tai ainakin enemmän miestyöntekijöitä. Nyt tilanne on sellainen, että lähes kaikki lastenvalvojat ainakin pääkaupunkiseudulla ovat naisia. Voidaanko tässä sitten puhua tasa-arvosta?

Nykyään tunnen suurta sympatiaa avioeron jälkeen syrjäytyneitä miehiä kohtaan, tässä maassa ei ole helppoa olla mies...

olen 21-vuotias mies ja tätä kuunnellessa huomasin pelottavan monen asian loksahtavan paikoilleen. En ole tottunut ajattelemaan äidistäni pahaa samalla lailla kuin isästäni joten eipäs sitä äitiä ole tullu kyseenalaistettuakaan esittämässäsi valossa, koin varhaisherätyksen. Kiitos!

Lapsen erokriisi. Viime aikoina on noussut keskusteluun myös lapsen erokriisi. Uuden lastensuojelulain mukaan eroprosessissa on otettava huomioon lapsen toivomukset.

Valitettavasti "äitiautomaatti" ei ole lasten mielestä ainoa oikea vaihtoehto siitä missä ja kenenkä kanssa lapsi haluaa asua, millä paikkakunnalla, missä koulussa hän haluaa jatkaa.

Mitä lapselle merkitsee kasvuympäristö,, tuttu koulu, sisarukset, isovanhemmat, ystävät kaverit? Lasten tarpeet ja toiveet eivät valitettavasti aina toteudu.

Eräs kertomus elävästä elämästä.
Lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esiintymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kodalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki -mä en kestä, jos meidän iskä ja äiskä eroo, - mikähän mua taas vaivaa, mä oon oksentanut taas koko viikonlopun.

Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti pöydälle. Isä huolestui tyttärensä tilasta.
Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”. Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, -mitä tuleman pitää.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle. Lisäksi lapsen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden aiheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.

Lapsen isä kysyi tyttäreltään, -mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi? - Isä aisti lapsen huolestuneisuuden lappusten perustelta ja päätti nostaa “kissan pöydälle”.

Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle:
“Minä haluan, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni. Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.

Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani. Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan. Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.

Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta.
Terveydenhoita ja kysi lapselta saako hän kertoa asiasta luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.

Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on terkkarin, opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on havavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.

Todettakoon, että tässä tapauksessa lasten äiti uhkasi syyttää miestään, lasten isää tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä - insestivalttikortti.

Isä ilmoitti, että siinä tapauksessa hän nostan syytteen perättömästä syytöksestä, josta voi seurata kahden vuoden vankeustuomio.
Äiti ilmoitti,- en nostakaan syytettä. Pelkäsi joutuvansa vankilaan.

Summa summarum. Lapset jäivät asumaan "väkivaltaisen juopon, tytärtään seksuaaliseti hyväksikäyttäneen, isärentun kanssa".

Mitään tapaamissopimuksia ei tehty, vaan kaikki osapuolet saivat tavata toisiaan, sillon, kun he halusivat. Ainoana rajoittavana tekijänä oli etäisyys n. 300 km.

Kysykää lapselta mitä hän haluaa tulevalta elämältään ja mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä. -Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.

"Juopon rentun" lapset ovat tänä päivänä aikuisia. Heillä kaikilla on ammatti ja vakituinen työpaikka. Yyhdellä lapsista on perhe ja jälkeläisiä.

Mitä opimme tästä?
Kaikki isät eivät ole kelvottomia narsisteja.- Narsisti saattaa olla lasten äiti, joka sairastaa Munchausenin oireyhtyää. Saadakseen lapset itselleen on lasten isä leimattava " rikolliseksi.

Quo vadis lastensuojelu- lasten oikeudet, tasa-arvoinen vanhemmuus? - Carpe diem!

Olisin halunnut kuunnella tämän ohjelman, mutta tuntuu ettei tätä enää mistään löydy. YLE Areena tai Podcast. Onko joku paikka vielä mistä en ole osannut etsiä ja mistä voisin tämän osan kuunnella?