Skip navigation.
Home

Kirsi Virtanen

Sivut ovat muuttaneet

Ohjelman sivut ovat muuttaneet.

Uudet sivut löytyvät täältä.








Huijataan - vai ei?

Joopajoo.
Huijataan vaan.

Huijaaminen on sellaista puolivillaista toimintaa. Huijaaminen ei aina ole rikollista. Huijaaminen voi olla "hyväksyttävää". (lappuliisat, tulli, vakuutusyhtiö)

Mutta minä satun olemaan sitä mieltä että huijaaminen pitää määritellä uudelleen. Nuoret yrittävät tehdä niin (määritellä huijaamisen rajat uudelleen) - ja saattavat sen takia joutua maksamaan miljoonia euroja korvauksia.

Se ei ole oikein. Se ei palvele taiteilijaa, eikä ketään muutakaan.

Case study:

Kirsi Virtasella on ohjelma Yle Radio1 -kanavalla.
Kirsi Virtasen ohjelma on Yle Areenassa 2kk ensilähetyksen jälkeen. Vaikka hänelle ei makseta sentin vertaa lisää siitä että ohjelma on vapaasti käytettävissä.

Kirsi Virtasen ohjelman voi kuka hyvänsä imuroida netistä, sitä voidaan muokata naurettavaksi ja muullakin tavoin sitä voidaan halventaa. Tai ylistää. Joka tapauksessa: minun tuotokseni (ei tartte auttaa!) ovat täällä netissä kaikkien saatavilla. Käytettävissä.

Ja jos jatketaan kolmannessa persoonassa: onko Kirsi Virtasella tähän mitään vastaanväittämistä: EI.

En edes tahdo väittää vastaan. Mitä enemmän ihmisiä kuuntelee ohjelmiani, sitä parempi. En minä tehnyt näitä ohjelmia siksi että joku "lupaamaksavaeliitti" voisi niitä kuunnella. Minä teen näitä ohjelmia sen takia että ne on tehtävä. Minun puolestani nämä kaikki saa imuroida minne kuka tahansa näkee asiakseen imuroida ne.

Ja nyt joku taho ajattelee tekevänsä teineistä rikollisia???

Eikös nyt jonkun pitäisi herätä? Siis jonkun toisen kuin minun?

Johan mahtui paatosta...huh.

T. Kirsi

Suhteeton ylilyönti - kulkeeko maailma Israelin talutusnuorassa?

Tämän viikon keskiviikon ohjelma on uusinta.
On minun syytäni että se tulee uusintana.
Minä pyysin että ohjelma uusitaan juuri nyt.

Kutakuinkin jokainen meistä on selvillä siitä että Israel hyökkäsi aktivistien aluksia vastaan kansainvälisellä merialueella.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimies Heikki Aittokoski kirjoitti näin: ”On vaikea nähdä, että maanantain veriorgiat olivat välttämättömiä, siis eivät vältettävissä.” (HS 1.6.2010)

Minä olen samaa mieltä: on mielettömän vaikeaa yrittää tajuta tapahtunutta.

Epäilemättä jotkut kuvittelevat osaavansa selittää – ja jopa kykenevänsä ymmärtää.
Minä en pysty kumpaankaan.

Siksi tämä ohjelma tulee uusintana juuri nyt.

Tässä ohjelmassa kerrotaan muista ylilyönneistä.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 2.6.2010 klo 9.05-10.00)

Kuka määrää sisällöistä?

Mainonta on hiipinyt salakavalasti aivan kaikkialle.
Joskus lehdenkin lukeminen vaatii tarkkuutta jotta tajuaa onko kyseessä maksettu mainos vai toimitettu juttu.
”Ohjelma sisältää tuotesijoittelua” – ohjelmia on tarjolla vaikka kuinka paljon.

”Mainokset eivät vaikuta toimitukselliseen sisältöön.” Tätä mantraa mainosrahoitteiset tahot hokevat hokemasta päästyään. Mutta tajuavatko toimittajat itse että jos joku lahjoittaa ohjelmaan tavaraa ja rekvisiittaa – silloin se väistämättä vaikuttaa ohjelman sisältöön? Varsinkin jos ohjelmaa ei ilman sitä tiettyä tavaraa votaisi tehdä - koska sen ostaminen olisi liian kallista?
Jos ohjelman tekeminen perustuu siihen että ohjelmassa käytetään vain tiettyjen yritysten tuotteita, silloin ollaan aina harmaalla alueella.

Mainosrahoitteiset kanavat tarvitsevat mainostajia pysyäkseen pystyssä, mainokset ovat näille tahoille elinehto. Olisi suorastaan kummallista jos moinen riippuvuus ei näkyisi myös sisällöissä.

Tuotemerkkipesu tarkoittaa sitä, että yritys joka toimii moraalisesti kyseenalaisella alalla, tekee kaikkensa pestäkseen kasvonsa julkisuudessa. Tällaisia moraalisesti kyseenalaisia aloja ovat porno, tupakka, alkoholi – ja RAY:n harjoittama uhkapeli. RAY:n julkisuuskuva antaa ymmärtää että kyse on silkasta hyväntekeväisyydestä ja iloisesta pelaamisesta. Kyse on kuitenkin yksiselitteisesti laillistetusta uhkapelistä.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 26.5.2010 klo 9.05-10.00)

Ruvetaanko uusnatseiksi?

Ei vaiteskaan. Kuka tahtoisi uusnatsiksi?

Vaikuttaa nimittäin vahvasti siltä että uusnatsismi perustuu yksinkertaisuuteen. Vastaanottajan yksinkertaisuuteen.

Minä tulkitsen sen niin että natsipropaganda suunnataan kaikkein tyhmimmille.

Perusperiaate on että natsipropagandasanoman on oltava niin yksinkertainen että kaikkein hidasjärkisin ymmärtää mistä puhutaan.

Vale on natsipropagandan peruskiviä. Ei haittaa että valehtelee - kunhan valehtelee aina ja johdonmukaisesti.

Minä vain ihmettelen...
Miksi kukaan haluaisi (haluaa) tunnustautua uusnatsiksi? Jos se kerran vaatii heikkoälyisyyttä ja valehtelua?
Ei anna kovin imartelevaa kuvaa uusnatseista tuo tuollainen.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 19.5.2010 klo 9.05-10.00)

Moraali ei ole itsestäänselvyys

Eettisyyttä ja moraalia peräänkuulutetaan kaikkialla.
Työpaikoilla on omat eettiset ohjeensa, lomamatkailun pitää olla moraalisesti ja eettisesti kestävää.

Mutta mistä me saisimme sitä moraalioppia? Tai no, minun kohdallani taitaa jo olla liian myöhäistä. Mutta lapset?

Kouluihin pitäisi ehdottomasti saada eettisyysopetusta.
Enkä nyt tarkoita uskonnonopetusta – se ei ole sama asia.
Sitä paitsi liian suppea eettinen koulutus saattaa johtaa fundamentalistiseen ajatteluun: vain minun arvomaailmani on se ainoa oikea.

Uskonnonopetusta pitäisi vähentää rajusti – ja tilalle pitäisi luoda laajapohjainen ja avarakatseinen etiikka-oppiaine.
Mitä eettisyyttä se muka kehittää että ekaluokkalaisille opetetaan että ”jumala loi taivaan ja maan”?

Tulevaisuudessa moraali ja etiikka tulevat nousemaan entistä tärkeimmiksi asioiksi koko yhteiskunnassa. Teemme lapsillemme karhunpalveluksen jos emme huomioi tätä asiaa opetuksessa.

Ja toistan nyt itseäni: uskonnonopetus ei riitä tarjoamaan laajaa, avarakatseista ja nykyaikaista eettistä pohjaa.
WWJD? – What Would Jesus Do? – ei tänä päivänä ole riittävä eettinen ohjenuora.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 12.5.2010 klo 9.05-10.00)

Lyö lastasi oikein

Suomessa kuolee joka vuosi kaksitoista taaperoikäistä vauvaa omien
vanhempiensa pahoinpiteleminä.
Kuolleiden lasten lisäksi kolmesataa lasta vammautuu pysyvästi.

Lapsen hakkaaminen, tukistaminen, korvasta vetäminen, retuuttaminen – nämä kaikki ovat Suomessa rikoksia. Lapseen ei saa käydä käsiksi, ei millään tavalla eikä mistään syystä. Kaikenlainen lapsen fyysinen vahingoittaminen on rikos.

Mutta sehän ei suomalaisia äitejä tai isejä haittaa tai hidasta.
Meillä piiskataan ja tukistetaan lapsia surutta. Se ei suomalaisen isän tai äidin
mielestä edes ole väkivaltaa, vaan ruumiillista kurittamista.

Anteeksi, ehkä minä olen jollakin tavalla tyhmä, mutta miten hakkaaminen
muuttuu hyväksytyksi jos sitä kutustaan kurittamiseksi? Samasta asiastahan
on kyse, eri nimikkeistä vain.

Minusta lapsen hakkaamista ja lyömistä puolustavat ihmiset ovat perverssejä
surkimuksia. Piste. Jos olet tästä asiasta eri mieltä, saat toki olla.
Mutta silloin sinäkin olet aikamoinen surkimus.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 5.5.2010 klo 9.05-10.00)

Onko turvallisuutemme rahalla ostetuissa käsissä?

Palkkasotilaat yleistyvät kaikkialla maailmassa. Palkkasotilailla tarkoitan yksityisten sotilasyritysten palkkaamaa henkilökuntaa.

Yksityiset turva-alan firmat valtaavat yhä enemmän ja enemmän tilaa maailman konflikteissa.

Maanpuolustus on perinteisesti ollut vain ja ainoastaan valtioiden hallussa. Vaikka kaikki muu ulkoistetaan, maanpuolustuksen ulkoistaminen tuntuu varsin erikoiselta ajatukselta.
Ja onhan se kummallista ajatella että meidän isänmaatamme puolustaisi – ei se jolle isänmaa on lähinnä sydäntä – vaan se jolle me maksamme eniten.

Ajatus on suorastaan kutkuttava.

Totuus on kuitenkin sellainen että yksityiset sotilasyritykset lisääntyvät ja menestyvät kuin sienet sateella.

Meidän olisi jo korkea aika totutella palkka-armeijoiden olemassaoloon.
Millä tavalla niitä voitaisiin käyttää järkevästi koko maailman rauhan puolesta?

Vai voiko niin tehdä?
Siis luottaa rahalla ostettuihin käsiin joissa lepää tappava ase?

(YLE Radio 1 keskiviikkona 28.4.2010 klo 9.05-10.00)

Mitä hyvää uskonnot tarjoavat?

Kaikkein paras tarjous on tietenkin se iankaikkinen elämä.

Mutta ennen kuin liittyy johonkin uskontoon, kannattaa varmaankin tarkistaa, mitä kaikkea tuohon iankaikkiseen elämään sisältyy. Iäisyys kun on niin mahdottoman pitkä aika.
Tarkistaminen on siis paikallaan.

Lastenlaulussa se sanotaan näin:
Älä silmä pieni katso mihin vain, älä korva pieni kuule mitä vain, älä käsi pieni koske mitä vain, älä jalka pieni astu mihin vain, älä kieli pieni puhu mitä vain, älä sydän pieni mieti mitä vain, älä sydän pieni mieti mitä vain.

Joten tuon lastenlaulunkin perusteella on syytä olla tarkkana kun valitsee uskontoaan, eikä haksahtaa aivan mihin vain.

Edut ja haitat kannattaa punnita tosi tarkkaan.

Ettei vahingossakaan joudu viettämään sitä iäisyyttään ala-arvoissa oloissa.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 21.4.2010 klo 9.05-10.00)

Vapaus on hankala asia

Minä luulen olevan vapaa.
Sinäkin luulet olevasi vapaa.
Tavallaan oletkin/olemmekin.

Paitsi että et olekaan.

Totaalinen vapaus tarkoittaisi sitä että mikään eikä kukaan rajoittaisi tekemistäsi.
Sellaista vapautta ei ole olemassakaan. Vaikka varmaan luulit niin.
Niin minäkin luulin.

Ajattelin että olen vapaa ostamaan sen uuden paidan – mutta en ole. Muoti määrää minkälaisen paidan ostan.

Indoktrinaatiota harjoittaa Pohjois-Korean valtio.

Ja minusta sitä samaa tekee myös kirkko.
Mutta siitähän ei sovi puhua.

Varsinkaan suomenkaltaisessa vapaassa maassa.

Syndicate content