Mutta mitä se armo on? Onko se jumalan armoa, siis sellaista jonka mukaan
muka ylevämpi olento suostuu olemaan armollinen meitä pienenmpiarvoisia
kohtaan? Koska jumalan armo haiskahtaa sääliltä: ”Noh, mä armahdan teidät
vain siksi kun olette tuollaisia vajavaisia olentoja.”
Samaa me teemme, kun hymyilemme maireasti vammaiselle ja annamme ymmärtää,
että me olemme niin fiksuja ihmisiä, että ”en vieroksu vammaisia” ja ”voin
puhua sinulle ihan kuin olist kuka hyvänsä” ja ”onhan vammaisillakin
oikeus seksielämään” ja niin poispäin. Kunhan et sitten vaivaa meitä ihan
joka päivä. Tai viikkokkaan. Etkä varsinkaan juhlapyhinä.
Vai onko armo sitä, että antaa toisen ihmisen polkea itseään, vuodesta
toiseen – ja aina antaa anteeksi? Onko se armoa, että rypee itsesäälissä ja
huijaa itseään kylpemällä lohduttavassa omanarvontunteessa – ajatellen,
että ”vitsi, mää oon sit hyvä ihminen kun osaan, kykenen, jaksan ja haluan
antaa anteeksi”?
Ja kuka sen armon nyt sitten määrittelee? Koska armo ei todellakaan ole sama asia kaikkialla maailmassa. Ja onko armo anteeksi antamista? Kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi - siis samasta teosta? Onko armon määrä rajallinen?
Jos armo on rajallinen, missä se raja kulkee?
Kun puhumme armosta, luulemme puhuvamme jostakin kauniista.
Todellisuudeessa armo on ankara ja julma – koska se vaatii aina
toteutuakseen ensin tuomion.
Ilman tuomiota ei ole armoa.
(YLE Radio 1 keskiviikkona 3.2.2010 klo 9.05 - 10.00)
Jag tycker synd om dig
Jag tycker synd om dig Kirsi, synd att du har en mycket snäv bild av oss finlandssvenskar. Jag har vuxit upp i en tvåspråkig familj och jo kulturskillnader förekommer. Dock skulle jag aldrig säga att min mammas eller min pappas kultur skulle vara sämre än den andras.
Jag önskar dig lycka till, hoppas du kommer någon dag till den insikt att du ser värdet i båda kulturerna och ej behöver sätta så mycket tid på att vara arg och irriterad på finlandssvenskar.
Minä säälin sinua Kirsi, sääli että sinulla on noin ahdasmielinen kuva meistä suomenruotsalaisista. Tulen kakskielisestä perheestä ja tietenkin on kulttuurieroja. Toki en ikinä sanoisi että äitini tai isäni kultturi ja/tai perinteet olisi tosia parempi tai huonompi.
Toivotan sinulle onnea Kirsi. Toivottavasta tulet jonain päivänä siihen tulokseen että näet molempien kulttureiden todellista arvoa jotta sinun aikasi ei kuluisi ainoastaan olemaan vihainen sekä ärtynyt meitä suomenruotsalaisi kohtaan.