Skip navigation.
Home

Ihminen tarvitsee hieman sotaa

Siksi on hyvä, että edes jossakin päin maailmaa on olemassa kriisipesäkkeitä, joihin voimme lähettää tyttäriämme ja poikiamme.

Edellinen suuri sota esitetään meille hyvänä sotana. Niinhän kouluissa tehdään. Kerrotaan että uhraus oli kaiken arvoinen, koska Hitler saatiin pois maailmankartalta. Ja kas kummaa, toinen maailmansota onkin yhtäkkiä hyvä asia. Me katsomme sodista kertovia sankarielokuvia, joissa neuvokkaat ja rohkeat miehet selviävät epäinhimillisistä oloista olemalla äärimmäisiä sankareita. Lapsemme eivät siis osaa pelätä sotaa, vaan suhtautuvat sotaan ihannoiden – sotahan on se ultimate tapahtuma. Siksi juuri minusta on suorastaan hyvä, että maailmassa on sotia. Sellaisia sotia, joihin meidänkin lapsemme voivat osallistua. Se saattaa osaltaan taata sen, että kumminkin muistamme, ettei sodassa ole mitään hyvää.
Ja ehkä sen ansiosta vältymme ihan omalta sodalta.

Sota on tappamista ja manipulointia pahimmillaan. Sankariäiti on eräs julmimmista manipulointikeinoista. Sankariäitihän on nainen, äiti, jonka poika on kuollut sodassa. Sankariäitihommelissa on kyse naisten – äitien – joukkovedätyksestä.
Kuka äiti antaisi lapsensa vapaaehtoisesti sotaan, siis ilman vastinetta?
No, enpä usko, että kukaan.

Siksi onkin kehitetty tällainen sankariäitimyytti. Sen avulla rintamalla kuolleiden lasten äideistä tehdään sankareita. Vaikka minun silmissäni nuo äidit eivät millään mittapuulla kyllä mitään sankareita olleet, kuolleiden lasten surullisia äitejä vain. Kysynkin: Missä kohtaa tuossa piilee se äidin sankaruusosuus?

Eikös naisen ja äidin sankaruus asu siinä, että suojelee lastaan loppuun ja viimeiseen saakka? Eihän äidin sankaruus voi tulla siitä, että antaa oman lapsensa pelinappulaksi, jota kenraalit ja majurit surutta siirtelevät? Ja sitten kun lapsi kuolee, äidistä leivotaan sankari. Ja julminta koko asiassa on tietenkin se, että sankariäidiksi pääsee vain ja ainoastaan jos omalapsi kuolee sodassa. Jos lapsi elää porskuttaa ja tappaa ihmisiä rintamalla, äidillä ei ole mitään asiaa ruveta sankariäidiksi. Kuka sellaiseksi sankariäidiksi haluaa?

Hoh hoijaa

Olen vahvasti eri mieltä, etteikö Suomen itsenäisyyttä ollut oikeutettua puolustaa.

Viro ei puolustautunut ja lähes 10 % kansasta Valloittaja-Venäjä tappoi, likvidoi yms. Mikä henkinen kurjuus kohtasi virolaisia, kun taas me saimme jatkaa elämää omassa vapaassa maassa! Käy kysymässä Virossa, oliko Suomella hyvä sota? Älä kysy ruotsalaisilta kavereiltasi tai opettajiltasi:))

Suomi puolustautui ja kuolleita oli vain kaksi % kansasta.

Sota oli hyvä sota ja veteraanimiehet ja -naiset estivät monta kuolemaa.

Olen myös valmis puolustamaan maatamme ase kädessä.

Sodan sankarit

Se joka haluaa rauhaa, valmistautuu sotaan.
Orjuutettu kansa ei elä koskaan rauhassa. Orjia olisimme ilman Mannerheimia, Ehnroothia ja Rokkaa...
näitä raakalaismaisia tappajia.

Ohi menee kun tähtäimen jalusta pettää

Hei,
muuten hyvä tämä hyvän sodan vastainen juttusi, mutta se sortuu lähtömääritelmään: hyvä sota. Veteraanin lapsena en koskaan kuullut isäni puhuvan sodasta hyvänä asiana, sen sijaan kylläkin pahana asiana johon kuitenkin oli viisainta osallistua, koska muut vaihtoehdot olisivat todennäköisesti olleet vielä pahempia.
Toki ymmärrän että toimittaja voi katsoa elävänsä puhtaasti hyvänä pahassakin maailmassa, mutta suoraan sanoen sellainen kuvitelma on minusta typeryyttä.
Terveisin
Johannes Pihlajaniemi
PS. Suosikkimaasi Ruotsi toki oli viisas, kun ei osallistunut edelliseen pahaan sotaan, Ruotsi(kin) vain salli Saksalle kauttakuljetukset ja myi kuulalaakereita, jotka Saksa maksoi juutalaisilta ryöväämällään kullalla. Mutta sehän onkin jo toinen juttu.

Sota ei ole hyvä

Totta. Eikä ilmeisesti aina välttämätönkään. Mutta totta on myös tuo Viroon liittyvä kommentti. Lukekaapa vaikka tuo Sofi Oksasen "Pudistus".

Helppo on tappaa - vaikea on rakastaa

Kiitos Kirsi Virtanen (ei sukua) koskettavan ja ajankohtaisen aiheen käsittelystä.

Kuka hyötyy sodista? Tietenkin ne, jotka omistavat asetehtaiden osakkeita. Kuka muu? Öljy-yhtiöt, maatalousyhtiöt, kaivosyhtiöt jne. Sodissa jaetaan aina markkinaosuuksia.

Markkinat manipuloivat lapsemme väkivaltaan video- ja tietokonepeleillä, tv-ohjelmilla ja elokuvilla. Tappaminen ja kostaminen on ok. Sota on siistii, kuten Hector laulaa.

Mutta kuka puhuu rakkaudesta, välittää lähimmäisestä? Ihan oikeasti. Ilmoitustaulut ovat täynnä itsepuolustuskursseja - ihminen on loppujen lopuksi erittäin helppo tappaa - mutta rakkaus ja myötätunto "eivät myy" (paitsi elokuvissa ja kirjoissa).

Kun kaikki on kaupallistettu ja oman edun tavoittelu on elämän tarkoitus, ja omaisuuden kerääminen päämäärä, niin toisesta välittäminen ja epäitsekkyys ovat typeryyttä. Eikö?

Vexi Virtanen

yksi pikku juttu

Muista nyt Kirsi kuitenkin, että Suomi puolustautui Venäjää vastaan sodissamme. Siitä et sanonut ohjelmassa sanaakaan. Toistit vain "hyvä sota" teemaasi. Ei kai kukaan väitä, että mikään sota voisi olla hyvä, mutta joskus sota on välttämätön. Jos toinen valtio hyökkää, pakkohan silloin on puolustautua. En jaksa uskoa, että itsenäisyydellä ei olisi sinulle mitään merkitystä.

On totta, että maailmassa on paljon turhaa sotaa, esim. öljyn tai muiden rikkauksien takia. Lisäksi muutamat suurvallat pelaavat omaa "kauhun tasapaino" peliään, ja toimivat poliiseina ympäri maailmaa. Aina löytyy myös suuruudenhulluja kaheleita, niinkuin nyt esim. Iranin presidentti, joka lapsellisesti uhittelee muulle maailmalle omilla aseillaan. Jos otetaan nämä tosiseikat huomioon, niin kyllä Suomellakin täytyy olla uskottava puolustus, vaikka se joskus tuntuukin hölmöltä ja lapselliselta. Niin se maailma vain toimii.

Eli ei ole olemassa "hyvää sotaa", mutta on olemassa oikeus puolustautua.

Hyvä sota vai ei sotaa ollenkaan

Eihän sodan hyvyydestä sellaisenaan ole mitään epäselvyyttä: kaikki sodat ovat pahoja itseisarvoisesti. Eri asia on, mitä tehdään kun (ei jos) joku kuitenkin sodan aloittaa, ja tarkoituksena on vaikka pyyhkäistä joku "kansa" pois maan päältä. Ollaanko kuin juutalaiset uhrilampaat ja mennään kiltisti kaasukammioon. Sankariäitikö on se, joka riemumielin luovuttaa poikansa ja itsensä kaasutettavaksi mieluummin kuin antaa mennä rintamalle?

Käsite "äiti luovuttaa poikansa rintamalle" on yhtä absurdi kuin "sankariäiti". Rintamalle menevät "pojat" ovat juridisesti täysi-ikäisiä miehiä, joilla voi vielä olla tuo soturigeenikin. Mitä siinä äidin ininä auttaa kun poika tahtoo mennä tappamaan jonkun asian puolesta tai jotain vastaan. Siihen minulla ei ole vastaansanomista, että "sankariäitiys" on paheksuttava käsite. Mutta asioiden tuomitseminen jälkikäteen on niiiiin helppoa, kun ei ole ns. tilanne päällä. Koko poliittinen ympäristö ja kulttuuri oli Suomessa ja koko maailmassa aivan erilainen VAIN 60 vuotta sitten. Kannattaa keskittyä nälvimään nykytodellisuutta, se on hedelmällisempää ja hauskempaa.

Sitten käsite "maanpuolustus": eihän kukaan sitä multaa puolusta sinänsä vaan sen maan rajojen sisällä olevaa rakennelmaa, jota voi kutsua kulttuuriksi.

Tänään julkaistiin taas yksi tutkielma Suomen vaiheista toisessa maailmansodassa. Siinä käsite "erillissota" vaihteeksi tyrmätään. Kuulin kuitenkin pari viikkota sitten erään toisen tutkijan mietteitä, jotka avasivat silmäni monen asian suhteen - erityisesti Ruotsin "kunniakkaan" puolueettomuuden suhteen. Saksalle oli äärimmäisen strateginen asia saada käsiinsä Pohjois-Ruotsin rautamalmi. Sillä oli suuri merkitys koko Saksan sotakoneistolle. Ruotsi teki loistavan kaupan: sallimalla Saksalaisten joukkojen läpikulun ja myýmmällä malmia Saksalle se samalla vältti Saksan miehityksen. Toinen seuraus Pohjoi-Ruotsin malmista oli, että Saksalaiset joukot olivat Lapissa: Saksalaisten piti turvata rautamalmin saatavuus. Kirsille: kerrottiinko siellä Ruotsin mainiossa peruskoulussa todella Ruotsin omista bisneksistä toisessa maailmansodassa. Ruotsalaiset sankariäidit kait mielellään kielsivät poikia sotimasta saksalaisia vastaan ja käskivät louhia malmia kahta ahkerammin tykkien tarpeisiin...

Mutta kuten alussa sanottu, sota on aina paha.

Äitien sankaruus

Olen aina ymmärtänyt, että äitien ja vaimojen sankaruutta oli se, että he kestivät poikansa ja miehensä lähdön sotaan ja olemisen sodassa ja pahimmassa tapauksessa kuoleman siellä.

Toivon, että yksikään "sankariäiti", jota nimitystä he itse eivät ole ottaneet, ei kuunnellut tämän päivän paasausta.

Sotilaan tytär

Nyt Kirsi erehtyi

Pidän K. Virtasen pakinoista oikein paljon, mutta kyllä hän nyt taisi mennä vikaan tässä sotaa käsittelevässä moraalifilosofiassaan. Ajatellaanpa tilanne, jos joku käy päällesi. Tai vaikkapa lapsesi päälle. Pitäisikö siinä tilanteessa alkaa moittia omaa itseä. Eli kyllä totta vie täytyy jotain kättä pitempää tässä maailmassa olla väkivallan varalta. Miten selittää asia lapselle, että tässä nyt vain kävi näin, kun sait kolhuja.

sota ei ole hyvä

mutta kuten esitetyistä kommenteista tulee esille, asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ei, vaikka jonkun katsontakannasta näin olisi.

Ja toden totta tuo Ruotsin sodanaikaisen tilanteen esiin nosto on paikallaan, sillä niin suuresti Ruotsi hyötyi ja jopa hyödynsi tilannetta. Olisivathan he voineet olla myymättä malmejaan. Mutta...

Hyvä kirsi!

Yksi kommentti jutussa vilahtaneeseen nationalismiin, joka tuppaa usein olemaan sotien taustalla js ei nyt sitten todellisena syynä nii ainakin sotilasten motivaation lähteenä. Nationalismi on siinä mielessä kummallinen asia, että omassa maassa sitä pidetään aina hyvänä asiana ja sitä pyritään eri tavoin nostattamaan. Poliittinen ja puolustusvoimat on mielissään kun nuorisossa ilmenee asioita, kuten "isänmaallisuus" ja "puolustustahto". Jos sen sijaan muissa maissa, itänaapurista puhumattakaan, ilmenee samaa nationalismia, pidetään sitä päinvastoin uhkaavana.

ja kukaanhan ei koskaan käy sitä pahaa hyökkäyssotaa, kaikki vaan puolustavat omaa maataan.

Myyttiä suomalainen sankariäiti ei ole olemassa

Hyvä Kirsi Virtanen,
Äitini isä ja hänen kaksi poikaansa kaatuivat viime sodassa. Olen lukenut paljon kirjeitä tuolta ajalta enkä koskaan ole kuullut puheita sankariäideistä. Äitini isä oli jääkärikapteeni ja toinen pojista luutnantti. Nuorin kaatuneista pojista oli alaikäinen (17 v.), mutta halusi päästä rintamalle puolustamaan isänmaataan ja väärensi isän allekirjoituksen, kun isä ei häntä rintamalle päästämyt. Äitini äiti (rakas mummoni) ei missään vaiheessa tuntenut sankariäitiyttä tai -vaimoutta, ainoastaan suurta surua samoin kuin äitini, joka vielä elää, menetettyään rakkaansa.
En ymmärrä noin halventavaa juttuasi muutoin kuin niin, ettet ole paneutunut asiaan kuin pintapuolisesti. Et ole asettunut oikeasti siihen tilanteeseen, missä Suomi/maailma tuolloin oli. Tuo oli todella loukkaava juttusi, enkä voi jatkossa kuunnella niitä enää.

KV ja hänen kollegansa tarvitsevat työssään hieman sotaa

Toisin kuin KV pakinassaan sanoi, Afganistanissa on kuollut suomalainen rauhanturvaaja, kersantti Petri Immonen tienvarsipommiin 23.5.2007.

Termi "hyvä sota" kuulostaa paremminkin angloamerikkalaiselta kuin suomalaiselta, Suomessahan puhuttiin oikeutetusta puolustussodasta...

"Sankariäiti" tarkoitti tuolloin ehkä sankarin äitiä eikä niinkään äitiydessään sankarillista naista - nämähän saavat nykyisinkin kunniamerkin äitienpäivänä.

Ihanteet ja Sota

Sota ja ihanteet...

Alkuun tuon ihmetykseni sen johdosta, että Virtasen pakinaan kantaa ottavat eivät erota itse Virtasta pakinan aiheesta. Jos Virtanen on jotakin mieltä, ovat sitä kaikki muutkin omalla tahollaan... asia on se, mihin haluan ottaa kantaa, en Virtaseen.

Itselleni sota liittyy ihanteisiin. En ole ikäpolvea, joka olisi itse kokenut/nähnyt sotaa, mutta olen siitä paljon lukenut. Olen lukenut ensisijassa suomalaista ja venäläistä sotakirjallisuutta. Sattumalta yöpöydällä on Konstantin Simonovin kirja 'Viimeinen Kesä'.

Ihanteet... omat nuoruudesta juontuvat ihanteeni liittyvät rauhaan ja ihmisten tasa-arvoisuuteen. Näkemykseen, miten sodat lopulta(omana elinaikanani) saadaan poistettua maailmasta ihmisen kehittymisen tuloksena. Naiviako? Ehkä, mutta puhunkin nuoruuden ihanteista...

Nykyisin minulla ei ole uskoa siihen, että sodat loppuisivat omana elinaikanani, pikemmin päinvastoin. Mutta, kun näin on, on tilalle tullut tietynlainen epätoivo elämän mielekkyydestä. Enkä ajattele enää omaa elämääni, vaan lapsieni... Heillä ei ole sellaisia ihanteita, jotka edes teoriassa tekisivät tämän maailman paremmaksi paikaksi elää. Syy on meidän, jotka olemme hylänneet ihanteemme.

Kirsi Virtanen puhuu asiasta mm. valheellisen sankaruuden näkökulmasta... Myös se voi olla jonkun ihanteena, että antaa henkensä... mutta vain itsemurhaan taipuvaisen patologisen ihmisen ihanne on antaa henkensä. Jos ihmiskunta olisi kehittynyt (niin kuin jotkut väittävät) ei olisi tarve puhua henkensä antamisesta vaikkapa isänmaansa puolesta. Ihmiskunta on taantunut.

Kun ihmiskunta on kehittynyt ensisijassa aseteollisuuden keksintöjen johdosta, voidaan puhua ihmiskunnan taantumisesta. Kirsi puhuu tulevista sodista, jotka liittyvät veteen jne... itse puhuisin yksinkertaisesti siitä, että on hyväosaisten maapallo, ja huono-osaisten maapallo. Nämä eivät kohtaa paitsi aseteknologisen kehityksen kautta. Raha, minkä pitäisi laittaa köyhyyden poistamiseen laitetaan aseiden kehittämiseen. Tämä on se tie, mikä johtaa edelleen uusiin keksintöihin, mutta toisaalta köyhien ja aliravittujen lisääntymiseen...

Suomen eduskunnassakin istuu vielä ihmisiä, joilla oli ihanteita. Heillä ei ole siellä nykyisin kovin suurta arvovaltaa, puhumattakaan siitä että he kertoisivat ihanteistaan.
Toisaalta ei puhuta paljoa myöskään isänmaallisuudesta ihanteena... raha tukkii isämaallisten suut rauhan aikana... vaikeuksien koittaessa sieltä taas esitetään toivomus että pitäisi löytyä sankareita...

Jos ajatellaan siten, että sodat ovat rauhaa ja inhimillisyytta ylläpitävä voima (niin kuin täällä joku väittää), niin mitä pitäisi ajatella esim. vanhusten kohtelusta? En puutu tässä tähän asiaan.

Kirsi (jos sinuttelu sopii) käsitteli jokin aika sitten vanhainkodeissa tapahtuvaa toimitaa, mikä muistuttaa sotavankien kohtelua... Toisaalta hän puhui lipeväkielisistä rauhanajan poliitikoista, jotka (kehtaamatta tunnustaa omaa osuuttaan) sanovat, että meillä on kaikki maailman parasta...

Olen ymmällä...

-pietroboy-

Sanonpa nyt

Sanonpa nyt Kirsi-jutustelijalle suoraan:
Olet joko tietoisesti tyhmyri tai todellisesti tyhmyri
sotapakinassasi. Mikä sinua vaivaa, eukko?
Etkö sinä kykene olemaan realisti caan korkealentoinen tuuleenhuutaja.
Tuntuu että olet kirsi punikkitoimittajien kusettama radikaalifeministi.
Tuntuu kuin mikään ei sinusta ole mitään; kykenet jokaikisestä asiasta tekemään kuvan, jossa muut ovat prikulleen väärässä ja vain sinä kannuslainen naikkonen tiedät, mikä on oikea totuus ja silloin ei kunnioitusta tunneta mitään auktoriteettia kohtaan.
Sanonpa senkin: olet Kirsi pasifistisen maailmankuvan nielaissut epärealisti, joka taidat lopulta olla itse anarkisti ja fundamentalistinen vapaa-ajattelija, ehkäpä himoateisti ja evolutionisti, viherfanaatikko, joka kaivat kaivamalla vain törkykasoja. Ei sekään sinänsä mitään pahaa tartte sisältää mutta kun epärealistisestipilkkaat milloin mitäkin - nyt niitä sotaanjoutuneita kuten me suomalaiset, joiden olemassaolo tuntuu olevan sinulle se ja sama - lopulta turhuus ja parempin olisi kuin maatamme olisi kohdannut esim. Viron kohtalo. Idealismisi paitsi on naivia se on myös yliampuvaa ja tylsäälopulta. Minulle sota on sotaa, ei sen enempää. Niitä ei voi ihailla mutta ei niitä pidä idealisoida ääripasifistisella inhollakaan, jota harrastat.
Jouko P.

Ihmettelijä

Nyt minua ei todellakaan ihmetytä miksi valtaosa
veronmaksajista ei maksa ylen mediamaksua=tv lupaa.
Joku journalistinen neutraalisuus ja taso pitäisi olla.
Ääripasifististen ajatusten viljelyllä ja Vanhasen
lautakasojen kaivelulla ei arvonantoa tipu. Minä ruuvaan
jatkossa radion muille kuin ylen taajuuksille. Bye bye...

Katyn

Hyää sotaa ei ole. Ei olekaan.
Ei ole hyvää tulipaloakaan. Eikä murhaa. Silti tarvitaan palokuntia ja poliisia. Kummaankaan kieltäminen ei lopeta rikoksia tai tulipaloja. Kieltäminen päästää ne valloilleen.

Maissa joissa ei ole toimivaa omaa armeijaa, kuten Somaliassa tai Afganistanissa, väkivallanteot eivät lopu. Päinvastoin.
Pienet maat eivät ole aloittaneet kovin usein sotsa. Mutta ne ovat joutuneet sotien uhreiksi. Wajdan mestarioteos Katyn kertoi 25 000 pääaisiassa puolalaisen reservipuppseerin murhasta ( ti. 29.9 tv1), jonka neuvostosotilaat tekivät, vaikka Puola ei edes ollut sodassa Neuvostoliittoa eikä omasta halustaan Saksaakaan vastaan. (Puola ei edes ole pieni maa)

Murhat twapahtuivat 1940, talvisodan olleessa käynnissä Suomessa samaa Neuvostoliittoa vastaan.
Puhutaan siis lapsistamnme. Isäni oli reservin upseeri, kuten useimmat Katynin uhrit.
Mitä olisi tapahtunut, jos samainen Neuvostoliiitto olisi päästety maahan? Minua ei ehkä olisi, ei siskoani tai veljeäni, koska emme olisi koskaan syntyneet.

Se ei ehkä olisi katastrofi, mutta ei olisi myöskään lapsiani eikä lapsenlapsiani. Varmaan joitakin lapsia olisi, mutta ei näitä lapsia.

Ei ehkä olisi Kirsi Virtasenkaan lapsia, joita hän haluaa säästää sodalta.
Kannattaa lukea historiaa ja oppia sieltä se vähä, mikä historiasta on oppittavissa. Esimerkiksi se, ettei se noudata kovin ihanteellista linjaa.

Yleensä olen pitänyt Virtasen niistäkin pakinoista, joista en ole samaa mieltä. Tämä antaudutaan väkivallanttekijälle -pakina ei jostain syystä miellyttänyt, vallankin juuri Wajdan mestariteoksen katsomisen jälkeen. Wajdan isä kuoli Katynissa.

Seppo Kaisla
´toimittaja, kirjailija ja Helsingin Sanomien pakinoitsija

kokemus voisi Kirsiä auttaa

Ilman arvostelemaasi sotaa saattaisit Kirsi pakinointisi sijaan olla parhaillaan kaalinpäitä nykkimässä. Niiaa vaan kauniisti kiitokset, kun tapaat veteraaneja.

Viimeinen Kirsi Virtanen jonka kuuntelin

Hyvä Kirsi Virtanen,

kun kuulin ensimmäisiä kertoja pakinoitasi, pidin niistä. Mutta mitä enemmän olen niitä kuullut, sitä huonommilta ne tuntuvat. Tämä oli täydellinen pohjanoteeraus ja viimeinen juttusi, jota kuuntelin.

En ole eläissäni kuullut kenenkään käyttävän termejä "hyvä sota" ja "sankariäiti", ainakaan merkityksissä joihin perustit koko tämän häpäisypakinasi. Näistä epärealistisista lähtökohdista annoit itsellesi oikeuden pilkata sodan kokenutta sukupolveamme. Toivon, että kukaan veteraani tai muu sodan kokenut henkilö ei kuunnellut jorinoitasi. Ihmettelen, että YLE päästää tällaista (suoraan sanottuna) sontaa kaiken kansan kuultavaksi.

Kun Neuvostoliitto aikanaan hyökkäsi, ei paljon kyselty, että antavatko äidit poikiensa lähteä sotimaan. Oli pakko. Et ota jaarittelussasi ollenkaan huomioon vallinneita tosiseikkoja, vaan löpiset varttitunnin itseäsi toistaen "sankariäideistä".

YLE mainostaa nettisivuillaan Kirsi Virtasen pakinoita "humoristisiksi". Tästä oli huumori kaukana.

t. veteraaniemme uhrausta arvostava Janne Tampereelta

Kirsi, nyt meni överiksi

Hu huijaa Kirsi, kylläpä tämän aamuinen pakinasi sodasta meni pieleen, ei ole olemassa sankariäitejä eikä hyviä sotia, ellei niihin lasketa Persialahden- tai Irakin sotaa.
No nämähän sodat ovat puolustussotia (ainakin USA:n mielestä), ne puolustavat meidän länsimaista hyvinvointiamme.
Mutta asiaan, ymmärrän kyllä, että pakinasi oli tarkoitettu provosoivaksi, mutta turha oli syyllistää sotaveteraaneja ja sotilaiden äitejä.
En tiedä, onko sinulla noin naivi maailmankatsomus, mutta ikävä kyllä ihmiskunnan historiassa on käyty sotia vuosituhansia ja tullaan käymään tulevaisuudessakin, syynä uskonnot, maailmankatsomukset ja kaikelaiset vääryydet, joita on tehty maailman sivu ja tullaan tekemään tulevaisuudessakin. Viimeaikaiset tapahtumat ovat jälleen osoittaneet nämä asiat todeksi. Ei ihminen, ikävä kyllä, näytä henkisesti viisastuvat yhtään, vaikka on kaikki nämä tekniset vempaimet netit, kännykät ja muut. Ihmisen pään sisällä ei vain tunnu tapahtuvan kehitystä. Ikävä kyllä, mielestäni olemme menneet vain huonompaan suuntaan. Kyllä tämä maailma on sellainen hullunmylly, että kenelläkään tämä ei ole, eikä voikkaan olla hanskassa.
Noista sinun ajatuksistasi aseista kieltätymisestä; minulla oli samanlaisia ajatuksia runsaat neljäkymmentävuotta sitten (kun sinä vielä leikit hiekkalaatikolla), olen nimittäin hippisukupolvea. Oli meilläkin kuvitelmia, että maailma tulee paremmaksi flowerpowerilla, ikävä kyllä näin ei käynyt. Ikävä kyllä, eivät kukat, eikä hippilaulut auttaneet, kun USA jyräsi Vietnamia. Kun itselläni oli armeijaan lähdön aika ajattelin, jos vaikka kieltätyisin ja menisin sivariksi; ei siviilirohkeus rittänyt, vaan menin normaalisti armeijaan.
Muistan myös, kuinka me 60 -luvun nuoret annoimme sotaveteraanien ymmärtää, että omaa tyhmyyttänne sinne sotaan menitte, ymmärtämättä itsekkään asiasta mitään. Ja kuitenkin, silloin sodasta oli kulunut vain runsaat parikymmentä vuotta. Se lyhyt aika se, näin sen huomaa, kun noita vuosikymmeniä on tullut elettyä jo aika monta.
Ja tänä päivänä, kyllä minä armeijaan menisin, sen kummemmin asiaa miettimättä. Maailmamme on vain sellainen, että isänmaata täytyy puolustaa, tai maahan tulee toinen isäntä.
Ole iloinen Kirsi, että sotaveteraanit sotivat ja saivat pidettyä maamme itsenäisenä, niin voit sinäkin vapaasti ilmaista, mitä sinun pääkopassasi liikkuu. Ehkä olisi joskus hyvä ajatella, kerran parikin, ennenkuin kaikkia niitä ajatuksia tuo julki, varsinkaan näin isolla foorumilla kuin yleisradio on.
Yleensä olen pitänyt sinun pakinoistasi, niissä on ollut aika paljon oivaltavaakin, mutta nyt meni aika paljon överiksi.
Jatka viime viikkoisen tyylisiä pakinoita, niin mukava niitä on kuunnella.

pappa, 60 -luvun hippi

viherfanaatikko?!

Jouko P:lle

Ei Kirsi ole mikään viherfanaatikko (poimin vain yhden pitkältä listastasi)! Olemme kuulleet kuinka hän syöttää sorsia ja vihaa lokkeja, pitää ilmastoa ja säätä samana asiana sekä luulee ilmastonmuutokseen liittyvien ilmakehän mittaustulosten olevan jonkun mielipiteitä, kuten juutalaisviha oli. Kirsi ei myöskään ole siis tiedefanaatikko:)

Silti jatkan edelleen ohjeman kuutelua. Pitäkäämme pipo löysällä. Hauska ohjelma Kirsi.

Loukkaavaa!!

Jälleen kerran loukkaavia väitteitä Kirsi Virtaselta.

Miten olisi lopputili? Suosittelen lämpimästi.

:(
Cecilia I.

Kirsi käyttää Sirola-opiston

menetelmää, ja määrittelee pahan 'Hyvä sota', jota vastaan käy taisteluun.

Ihmettelen, jos kouluissa puhutaan 'Hyvästä sodasta'. Kyllä meillä tämä sodalla hehkuttaminen on jäänyt aika vähäiseksi.

Sen sijaan voidaan puhua perustellusta sodasta tai välttämättömästä sodasta.

Otan esimerkit omista sodistamme.

Kansalaissota oli mielestäni turha sota. Maassa oli sosiaalisia ongelmia ja ristiriitoja mutta jälkiviisaasti voidaan todeta, että vastaavat ongelmat Ruotsissa saatiin rauhanomaisesti ratkaistuksi 'kansankodin' puitteissa. Meilläkin Eduskunta oli säätänyt edistyksellisiä lakeja, jotka eivät olleet tulleet voimaan tsaarin veto-oikeuden vuoksi. Itsenäistymisen yhteydessä olisi ollut mahdollisuus testata demokratian toimivuutta, ja toimihan se kun sille annettiin lopulta mahdollisuus. Voittajat olivat pian armeliaita.

Ensin täytyi kuitenkin tapella. Lokakuun vallankumous oli juuri tapahtunut. Pietarin työväenneuvosto oli ottanut vallan eikä meillä tahdottu olla pekkaa pahempia. Ideologian mukaan maailmanvallankumous oli ovella ja olisi ollut noloa jäädä jalkoihin.

Punaiset tarttuivat miekkaan ja hukkuivat siihen. Samalla lahtarit provosoituivat koloistaan ja hirmutekoja tehtiin.

Työväenromantiikka ei tahdo tätä virhettä tunnustaa, jotta runsaat uhrit eivät olisi olleet turhia. 'Porvarillisen hegemonian' murruttua sotaa on tarkasteltu lähinnä punauhrien kannalta. Ei syyllistäminen olekaan tarpeen kun sovintoon on päästy.

Olisiko sitten valkoisen Suomen pitänyt pidättäytyä aseiden käytöstä? Jälkiviisauden perusteella vastaus on selvä, ainakin jos kysytään niiltä amerikansuomalaisilta, jotka muuttivat Karjalaan neuvostotasavaltaa rakentamaan. Tai ei voi kysyä, sillä nämä reippaat miehet Stalin likvidoi.

Vaikka Kansalaissota tuotti jonkin verran valkoista myyttistä sodan ihannointia uskon, että suurin osa valkoisten puolella taistelleista teki sen raskain mielin. Paha sota.

Talvisota syttyi kun Stalin hyökkäsi maahamme ja perusti Terijoen hallituksen. Paha sota. Olisiko pitänyt antaa periksi, mitä osa maamme johtomiehistä, myös Mannerheim, pohtivat. Eduskunta ei ollut valmis antautumaan, joten sotaan lähdettiin demokraattisesti.

Sodan ansiosta naiset, lapset ja vanhukset säästyivät hirmutöiltä tuhansien nuorten miesten hinnalla. Paha sota, mutta kuitenkin ilmeisesti välttämätön ainakin monen virolaisen mielestä, jotka eivät vastaavaan kyenneet maantieteen ja lukumääränsä vähäisyyden vuoksi.

Jatkosodasta ja Lapin Sodasta voidaan väitellä, mielestäni ne olivat Talvisodan loogista seurausta, tapa selviytyä kahden diktatuurin välissä.

Sen enempää valkoisten Kansalaissota kuin Stalinin hyökkäykseen vastaaminen eivät olleet 'hyviä sotia', mutta ilmeisesti välttämättömiä ainakin selvinneiden kannalta. En voi kysyä asiaa isäni parhaalta ystävältä, joka ampui kuulan kalloonsa haavoituttuaan vakavasti ja pysyvästi.

Lapsensa menettäneen kutsuminen sankariäidiksi voi tuoda hieman lohtua. Samasta syystä Venäjällä muistellaan värittyneesti Suurta Isänmaallista Sotaa. Uhreja oli niin paljon. Paha sota.

ikävää kuultavaa mutta myös totta

On se kyllä totta että sotaa ihannoidaan, se olisi karmea ajatella että läheinen olisi kuollut turhan takia.

Onko jokin sota oikeutettu ja hyvä ja toinen taas väärin ja paha. Se kai riippu puolesta.

Muuten, kun kysytään oletko valmis kuolemaan kodin/uskonon/vapauden/maan/jne. puolesta. Mitä vastaat?

Sitten varsinainen kysymys oletko valmis tappamaan sen puolesta?

Virtanen kärjisti taas, katsotaan saadaanko millaista keskustelua tästä aiheesta saadaan.

Sota on rikos luontoa vastaan.

Sodat eivät lopu sotimalla eivätkä rauhansopimuksilla. Ennen
sodat olivat luonnon kannalta varsin harmittomia. Tieteen ja sotateknologian kehitys ovat nostaneet tuhot aivan uudel-
le tasolle. Samalla se on rappeuttanut sodankäynnin moraalin. Mitä ylvästä on pudottaa pommeja suojaamattomien
ihmisten niskaan. Sodan todellisuus on aivan muuta kuin sno-
bismia kunniamerkkeineen ja operettia uniformuineen. Sodat
eivät myöskään lopu avostelemalla Suomen käymiä sotia.

Sodat politiikan välineenä voivat ratkaisevasti vähetä kun
kovat koettelemukset saavat päättäjät ja muut huomaamaan
että sota on oman oksan sahaamista eli elinolosuhteiden
kenties lopullista tärvelemistä.

Kiitos Kirsti että otit esille myös tämän puolen.
Henrikki

huh huh

Oli kyllä tällä kerralla niin raskasta kuunneltavaa kaikessa tyhmyydessään, että oikein pahaa teki. "Sankariäidit, jotka antavat poikiensa mennä...". Ovat nykyään, ja sodan aikanakin olleet täysi-ikäisiä - ei siinä enää paljon äidillä ole hanttiin panemista. "Hyvä sota". Mistä helkkarista tämä termi tuli edes mieleesi?! Et taida olla koskaan ollut sotaveteraanien kanssa tekemisissä, niin tuulesta temmattu tämä(kin) termi oli. Et ole myöskään tainnut olla pahemmin tekemisissä baltian maiden kanssa? Siellä näkyy vieläkin karmeat jäljet siitä, miten kävi kun isänmaata ei pystytty puolustamaan. Jäljet olivat huomattavasti kammottavammat 10 vuotta sitten ja sitä aikaisemmin. Virolaisilta et saisi senkään vertaa ymmärrystä kolumnillesi kuin olet täältä onnistunut saamaan... mikä sekään ei ole onneksi paljon. Aiemmin olen pitänyt pakinoistasi. Nyt pelkästään äänesi kuuleminen ärsyttää, joten seuraavan kerran olisi syytä parantaa aika lailla jotta saat uskottavuutesi takaisin. Huh huh...

Henna Mikkilä

Paha sota

Toinen maailmansota oli paha sota. Sen aiheutti saksalainen diktatuuri. Heidän tavoitteenaan oli venäläisten luonnonrikkauksien ryöstäminen. Jos olisivat onnistuneet Saksa olisi ilmeisesti nyt maailman mahtavin valtio ja me muiden muassa heidän orjiaan. Suomi osallistui Hitlerin rinnalla itänaapurin valtausyritykseen, mutta muitakin tavoitteita oli. Esim. sosialismi piti saada näyttämään mahdollisimman epämiellyttävältä. Suomalaisia myös valmisteltiin monta vuotta sotaan Venäjää vastaan. Tämä näkyy selvästi kun katselee 30-luvun elokuvia.
Itse asiassa Hitler yllytti Stalinia hyökkäämään Suomeen, sillä nämä kaksi diktaattoriahan jakoivat Suomen ja itäeuroopan etupiireihinsä. Suurta sotaa pitää suunnitella kauan ja niinpä Hitlerkin suunnitteli ja valmisteli vuosia hyökkäystään Venäjälle. Epäilen etteivätkö suomalaiset johtomiehet olisi olleet siitä tietoisia, sillä Saksahan oli sortovuosista alkaen Suomen paras "ystävä". Saksa siis halusi Venäjän ja Suomi olisi päässyt osingoille, jos avustaisi operaatiossa.
Sota oli siis paha sota, johon suomalaiset joutuivat, koska Hitler oli suunnitellut valtaavansa Venäjän. Pitää muistaa, että Hitler aloitti varustautumisen heti valtaantulonsa jälkeen ja työllisti työttömät ja sai näin kansan kannatuksen. Pahan sodista tekee myöskin se että asioista tietämättömät ja sotaa vastustavat nuoret miehet pakotetaan ja yllytetään mukaan isojen kihojen valta- ja rikastumispeleihin.
Tosiasiat 1808-9 Suomensodasta paljastettiin vasta 200 vuotta myöhemmin, saadaankohan toisen maailmasodan salaisuudet selville nopeammin?
Nyt olisi tärkeätä toimia niin ettemme joutuisi uudelleen sotkeutumaan suurvaltojen valtapeliin.

Ohi menee ja pahasti

Pakinoitsijalla on perustiedot niin pahasti hukassa, että suorastaan oksetti kuunnella! En ole KOSKAAN kuullut yhdenkään veteraanin puhuneen MISTÄÄN sodasta "hyvänä sotana". jos tämä pakina oli satiiria tai muuta vastaavaa hupailua, niin meni kyllä pahasti metsään!

Naurettavaa...

En ole minäkään kuullut vielä yhdenkään sotaveteraanin sanovan että oli kiva olla sodassa että kyllä se oli hyvä sota. Kaikki jutut mitä olen kuullut veteraanien sanovan ollut sitä että toivottavasti ei enää ikinä tule sotaa.

Eihän kukaan voi yksin sotia. Jos esim. suomi ei olisi puolustautunut ei olisi tullut sotaa. Venäjä olisi miehittäny maan ja olisimme nyt "venäläisiä". En tiedä mitä ite kirsi tekisi jos olisimme nyt venäjän vallan alla ja joku venäläinen tulisi ryöstämään hänen kotinsa. Antaisi varmaan tappaa ensin itsensä ja lapsensa ja olisi sankari äiti kun antoin tappaa itsensä ja lapsensa tekemättä vastarintaa mikä olisi sotaa....

Sananvapaus

Arvon Kirsi,

kykenetkö vaaleanpunaisten lasiesi takaa tunnustamaan edes sitä tosiasiaa, että ilman edellistä sotaa et voisi pakinoitasi kirjoitttaa?

Oletko seurannut mitä naapurimaassamme tapahtuu toimittajille, jotka ovat päättäjiä tai yleisesti hyväksyttyä mielipidettä vastaan?

Uskon, että tarkoituksesi oli provosoida ja siinä kyllä loistavasti onnistuit. On kovin ikävää, että yleistit oman mielipiteesi koko nuoren sukupolven mielipiteeksi. Uskallan väittää, että valtaosa nuoresta sukupolvesta ei kykene allekirjoittamaan yksisilmäistä käsitystäsi "hyvästä sodasta" tai "sankariäidistä".

Onneksi radion voi myös sulkea

En ole ennenkään pitänyt Kirsi Virtasen vuodatuksia kovin älykkäinä mutta tämä teennäinen mukapasifistinen sepustus oli ehdottomasti alta kaiken arvostelun. Ehkä hänellä onkin tarkoituksena vain ärsyttää kuulijoita erittäin yksipuolisilla näkökulmillaan ja perustelemattomilla mielipiteillään. Yle Puhe on Kirsi Virtasta lukuunottamatta hyvä radiokanava.

Sota ja rauha

Kirsi Virtasen ajatukset sodasta ovat järkeviä. Ehkäpä siksi että hän on nainen ja äiti, ja naisilla ei ole "soturigeeniä" kuten miehillä, joiden aivojen alkeellisimmat "liskonaivo-osat" helposti saavat hallitsemattoman väkivaltaiseksi.

Ei ole paljon kerrottu Toisen Maailmansodan loppuvaiheen liittoutuneiden suorittamista Saksan suurkaupunkien pommituksista. Nehän olivat siviiliväestöön kohdistuneita terroripommituksia, eivät infrastruktuurin tuhoamiseksi, joka olisi ollut sotilaallisestikin järkevämpää. Yritettiin murtaa Saksan kansalaisten moraalinen taistelutahto, mikä ei tällä tavalla onnistunut, päinvastoin vahvistui.
Uhreja, joita olivat enimmäkseen tavalliset siviilikansalaiset,oli valtavasti: Hampuri 45 000, Berliinin ja Dresdenin pommitukset n. 100 000 uhria kummassakin kaupungissa. Britannian RAF menetti itse 50 00 lentäjää. Kuten Peter Englund sanoo kirjassaan Kirjeitä nollapisteestä, tämä oli taistelua barbariaa vastaan barbarialla. Ja oliko tällainen sankarillista? Tai järkevää,paitsi sotilaalisen logiikan kannalta.

Suomi itse hyökkäsi jatkosodassa yhdessä natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoon, siis liittoutui Pahan kanssa taistellakseen Pahaa vastaan...epäillä tuota sopii oliko jatkosota puolustussotaa kuten jotkin sitä nimittävät, vaikka talvisota epäilemättä olikin.

Ja Afganistanissa käydään, toisin kuin puolustus- ja hyökkäysministeri Häkämies väittää, ihan oikeaa sotaa, ja on vain ajan kysymys, niin kuin Kirsi Virtanenkin sanoo, milloin sieltä tulevat ensimmäiset sankarivainajat kotiin.

sankariäidit

Muutama kysymys on paikallaan.
Mies joka on viety pakosta , vailla omaa halua, sotaan ja kaatuu siellä . Onko hän sankari? Äiti jonka poika vastoin kummankaan tahtoa on PAKOTETTU sotaan ja kaatuu siellä. Onko äiti sankariäiti? Voiko jonkun määritellä sankariksi vaikka ei sitä itse halua?
Viro vapautui=itsenäistyi Neuvostoliitosta ilman aseita(pari itsemurhaa) Kukaan eikä mikään uhkaisi Viroa vaikka siellä ei olisi yhtään sotilasta. Usein nykyään sanotaan rauhanturvaoperaatiossa(=sodassa) että siellä kuoli viisi sotilasta ja muutama viaton. Millä hetkellä sotilas muuttuu vialliseksi? Onko syyllisyys tai syyttömyys kiinni vaatetuksesta?
Mielenkiintoisin ajatus (samassa lauseessa) että sotiminen ei ole biologiasta kiinni vaan on syvällä geeneissä. Mitä helkkaria, sehän on sama asia. Sodat ja tappamiset eivät tule koskaan loppumaan, se on hallelujaa varma asia. Niin pientä asiaa ei maailmassa olekkaan etteikö siitä tapettaisi ja sodittaisi.
Terv. Penman

Kolme kommenttia sodasta

Miksi pojat sotivat eikä äidit – onko äidit parempia:
- kyse on evoluutiosta, geeneistä ja ehkä myös hormoneista
- sama tarina on jatkunut 30 000 – 100 000 vuotta metsästäjä kulttuurissa, osin testosteronin avulla
- jos yhdeksän poikaa/miestä kymmenestä kuolee metsästysretkellä, voi tämä yksi jatkaa klaanin/lauman elämää

Onko hyvää sotaa:
- hyvä kysymys
- on eri asia viekö joku minun kodin, vai, vienkö minä kodin joltain muulta
- päättele itse

Onko sota hyvä jatkossa:
- ei ole
- onneksi meillä on ilmaston muutos, se pakottaa yhteistyöhön
- ihmiskunta voi tehdä seuraavan älyllisen harppauksen, viljelyn ja kehruu-jennyn jälkeen

Lähemmäksi totuutta

Kirsi,
Olen yllättynyt, että uskalsit puhua noin.
Tämä mukavasti ravistelee uskonnollisuutta, jota kaikissa ihmisissä tahtoo olla.

Ihminen on paha. Sitä on erityisen vaikea tunnustaa, jos on sitoutunut sankaruuteen ja omaan ylpeyteen. Sota perustuu valheeseen ja väkivaltaan. Kuitenkin siitä on tehty ansio ja jaetaan vielä mitaleitakin, jos on erityisen paljon tappanut, hävittänyt ja valehdellut propagandan nimissä.

Erityisesti kirkollisessa uskonnollisuudessa kasvatetaan sodan siemeniä. Ns. kristilliset vapaat suunnat, evoluutiouskovaiset tms. eivät siitä paljon poikkea.

Jos uskoo Jeesuksen kuninkuuteen ja voimaan, ei voi turvautua väkivaltaan ja sotimiseen. Herra Jeesus ei käytä väkivaltaa, vaikka olisi siihen oikeus. Uskonnollisuus koettaa kasvattaa sitoutumaan itseensä eikä Jeesukseen.

Me olemme niin pahoja, että Jumalan piti uhrata oma poikansa Jeesus pelastaakseen meidät sotaakin pahemmasta Jumalan vihasta. On vain yksi ansiokas sankari - Herra Jeesus.

Piilokristitty Virtanen

En ole suoraan sanottuna häikäistynyt ennenkään Virtasen älyn kirkkaudesta tai yleistietämyksen tasosta. Tällä kertaa meni niin överiksi, että en tiedä, mahtoiko olla edes tosissaan.

Mutta jos oli, kyseessä on kristillisen moraalin läpitunkema ihminen. Uusi poski pitäisi kääntää pahantekijälle; kun Stalin tai Hitler oli tappanut miljoonan, olisi pitänyt pyytää tappamaan miljoona lisää ja sitten vielä ja vielä.

Onneksi on löytynyt rohkeita miehiä ja naisiakin, jotka ovat pahan kohdatessaan uskaltaneet tarttua aseeseen ja taistella pahaa vastaan.

Virtasen moraali sen sijaan on lattialla lisää ruoskaniskuja kerjäävän orjan moraalia. Johdonmukaisuuden nimessä hänen pitäisi vaatia lapsiaankin alistumaan kiusaajien edessä. Totta tosiaan, hänen pitäisi itse alistua lastensa edessä, jos sattuvat pahalle päälle.

Ehkä naisten asevelvollisuus pitäisi tehdä pakolliseksi, että oppisivat ajattelemaan moraalisesti puolustautumisesta pahan edessä. Ehkä sitten Virtasen tapaiset ihmiset eivät enää pystyisi halveksimaan naisia niin paljon, että luulisivat näitä kyvyttömiksi puolustamaan lapsiaan.

Näin juuri jossain referoitavan tutkimusta, jonka mukaan altruismi eli oman edun uhraaminen toisten edun vuoksi on syntynyt sodassa. Tuntuu järkevältä, ilman altruismia, halua suojella naisia ja lapsia ja taistelutovereita, miehet tuskin olisivat kestäneet vuosikautista piinaa Karjalan metsissä.

Kunnia sille jolle se kuuluu.

Joku kommentissaan ylisti Mannerheimia, Ehrnroothia ja Rokkaa Suomen itsenäisyyden takaajina.

Ehrnroothin ansio oli lähinnä siinä, että hän eli niin vanhaksi, että hän ennätti näkemään sotaveteraanien nousseen arvostuksen. Sotilaalliset ansiot hänellä olivat edellytyksiin nähden kohtalaisen vaatimattomat.

Rokka taas oli Väinö Linnan 50-luvulla luoma kirjallinen hahmo. Ei todellinen henkilö.

Todellinen arvostus kuuluu niille suomalaisille sotilaille, jotka pitivät linjansa Taipaleessa, Kollaassa ja Tali-Ihantalassa. Eikä Mannerheimissakaan ole pahemmin moittimista.

Huhhuh!

Onpa taas naivi kirjoitus.Mistä näitä aina tulee? Elämä vain ei ole tuollaista.

Rauhanturvaaja

Eikö kukaan kuuntele

vai eikö ymmärrä kuulemaansa? Jäin ihmettelemään edellisiä kommentteja. Eiköhän niissä otettu kantaa enimmäkseen johonkin muuhun kuin mihin toimittaja kritiikkinsä suuntasi.

Harvoin olen voinut yhtyä Kirsi Virtasen mielipiteisiin yhtä paljon kuin tänään (kuuntelin netissä Areenalla).

Mieleeni nousivat omat muistoni siitä, kuinka meitä kasvatettiin kansakoulussa 1950-luvulta. Vieläkin muistan pätkän runosta, joka piti tuolloin osata ulkoa. Alun säkeissä kuvailtiin, kuinka köyhä leskiäiti oli lähettänyt poikansa sotaan. Sankarivainajaksi päätyneen hautajaistunnelmaa kuvailtiin näin:

Ei surun kyyneltä yhtäkään
vain nähty vierivän poskillaan.
Nuo silmät suuret ja ihmeen kuivat
vain suurta kiitosta kuvastuivat.

Kiitollisuuden tunne tuli tietenkin siitä, että äiti oli saanut uhrata lapsensa isänmaalle.