Kannibalismi ja ihmiskokeet

Kirsi Virtasen piti puhua 11.6. kannibalismista, mutta radiosta tulikin viime keskiviikon, 4.6. ohjelma sodan syistä! Miksi näin pikainen uusinta

Hyvä Kirsi Virtanen,

Palautteen antaminen toteutunee useimmiten ärsytetyksi tulemisen tilassa. Nyt
kuitenkin,
sadepisaroiden pomppiessa mökin katolla, kahvi juotu, ei mitään tekemistä,
rauhallisin mieli päätän
tarttua kynään ja kirjoittaa ohjelmastasi, jonka juuri kuulin radiosta. Onneksi
lähetysyksikön logistiikka
jälleen kerran petti ja erehdyksessä lähetettiin edellisen viikon kolumni, jota
en muuten olisi lainkaan
kuullut.

Tapa, jolla kuljetit kuvitteellista Suomen aseellista hyökkäystä Ruotsiin oli
ällistyttävän vakuuttava. Mitä
pitemmälle edettiin, sitä uskottavammalta moisenkin hullun sotaretken
mahdollisuus saatiin
näyttämään. Asiaan perehtymisesi herättää kunnioitusta.

Huoli kristillisen fundamentalismin länsimaissa on valitettavasti perusteltu.
Ikiaikaisessa pelossamme
musulmaanien maailmanjärjestyksen edessä, harhailemme sokeutuneina oman henkisen
pimeytemme
sokkeloissa, opaskoirana ennakkoluuloilla lihotettu tyhmä, veltto kotikissa.
Missä ovat poliittiset
poliitikot, jotka pureutuisivat heikon ihmisyytemme ja yhteisömme
perusrakenteisiin?
Tiedoitutusvälineitten ylitsepursuavan aineiston luoman kaaoksen suojassa saavat
päätöksentekijämme
istua turvallisesti Olympokselaisessa reservaatissaan eurojaan sulle-mulle
laskeskellen, nuo
uudelleenvalintastrategit. Ja kriittiset puhenvuorot kirjoitetaan tuuleen...

Tällainen kovin myötäkarvainen palautekijoittelu varmaankin masentaa kriittistä,
provakatiivista ja
kyynistä toimittajaa. Siispä muutama huomio kolumnien sisällön ja niitten ääneen
lukemisen
ristiriidasta. Puheen väri, melodia ja agogiikka on kuin ivallisen, pikkuasiosta
marisevan, turhautuneen
fundamenttikristillisen lastenpuiston hoitotädin nipotusta. Saarnan sisältö sen
sijaan huokuu älykästä
suvaitsevaisuutta ja aitoa huolenpitoa, se suorastaan syleilee ihmiskuntaa.
Onkohan sanan ja sävelen
välinen kuilu tyylikeino pateettisen tosikkomaisuuden välttämiseksi, jollaiseen
aihepiiri helposti
viekottelee?

Kiitos myös pienistä musiikkinumeroista, jossa on yleensä jonkinlainen juju.
Erityisen onniteltavaa on,
että soittimet ovat korvanneet laulantaesitykset, joissa teksti pääsääntöisesti
sumentaa musiikin ei-
verbaalisen sanonnan.

Hyvää kesää, jäädään kanavalle!

Mikael Helasvuo
Taipalsaari

~ Huh Helpotus ~ :) ... vaiko sittenkään ...

Lainaus jaksosta Kannibalismi ja ihmiskokeet:

”Joskus puhutaan Henkisestä kannibalismista, sillä tarkoitetaan suurin piirtein sitä, että jokainen tapaamasi Henkilö pyrkii imemään osan Sinusta itseensä. Että meillä jokaisella on tapana matkia ja poimia tuttaviltamme parhaita piirteitä ja siirtää niitä omaan itseemme. Minusta tällainen ei ole niin kovin vakavaa ja sitä paitsi se on vain imartelevaa, jos minussa sattuu olemaan ominaisuuksia, joita muut haluavat matkia.”

~ Voisiko tämän rinnastaa koskemaan myös ~ Intiimiä kanssakäyntiä ~ :) Kannibalismia kai kaiketikin . . .

Anteeksi,lähetimme väärän ohjelman.Oikea ohjelma tulee ensi viikolla uusintana - vai onko se sitten jo peräti toinen lähetys.Kuunnellaan.Ei teknisistä ongelmista pelkällä "anteeksipyytämällä" selvitä,varsinkin kun niitä sattuu turhan usein.Haloo,hei.Yritetäänkö Ylessä säästellä jo niin kouristuksenomaisesti,että TV-ohjelmiakin lähetetään radiokanavilta ja uusintojen uusintoja yhä useammin? Ainahan joku kuulee minkä tahansa ohjelman ensimmäistä kertaa (se palvelee häntä),mutta ahkerat kuuntelijat alkavat jo hieman ärsyyntyä.
Kirsi Virtanen mielipiteineen on taas haukkaamassa liian suurta suupalaa.Ei noin stereotyyppisillä selityksillä panna asioita järjestykseen,vaikka ne ehkä tavoittavatkin kansan syvien rivien hyväksyvän hyminän.Jos ohjelma onkin tarkoitettu ärsyttäväksi,niin siinä se kyllä hauskahkosti onnistuu,mutta mikä on sen funktio?

Stereotypia, kangistunut ja kaavamainen suhtautuminen omalle kokemuspiirille vieraisiin ilmiöihin, on myötäsyntyinen ominaisuus yritettäessä hahmottaa ulkopuolista maailmaa, kuten tiedämme. (Tyypillinen stereotypia: "kansan syvät rivit"). Stereotypia ei ole sinänsä paha asia, vaan realiteetti, jonka kanssa elämme. Mutta kun emme kykene kontrolloimaan itse luomiamme ja perimiämme lukemattomia stereotypioita, syntyy näitten erilaisten stereotypioiden törmäyksistä harmia ja kärsimystä, mistä historialla on kerrottavana lukematon määrä surullisia tarinoita.

Jännittävää on huomata, miten eri tavoin ihmiset asioita kokevat. Itselleni syntyi käsitys, että Kirsi Virtanen vimmaisesti yrittää nimen omaan murtaa stereotypioita, jotta niitä tiedostaisimme ja pystyisimme hallitsemaan.

On hauskaa käydä tällaista viisastelevaa jä pikkuilkeätä keskustelua. Kuitenkin, kun asioita tuodaan julki nimimerkin piilosta, laskeutuu kommunikaatiotilanteen ylle mieto tirkistelytilanteen lemu - hah! minä näen sinut mutta sinä et minua.

Siispä huuto kaikille maailman nettipuuhastelijoille: olkaamme oma nimemme!

Hyvää kesää,
Mikael Helasvuo

Tällainen kovin myötäkarvainen palautekijoittelu varmaankin masentaa kriittistä,
provakatiivista ja
kyynistä toimittajaa. Siispä muutama huomio kolumnien sisällön ja niitten ääneen
lukemisen
ristiriidasta. Puheen väri, melodia ja agogiikka on kuin ivallisen, pikkuasiosta
marisevan, turhautuneen
fundamenttikristillisen lastenpuiston hoitotädin nipotusta. Saarnan sisältö sen
sijaan huokuu älykästä
suvaitsevaisuutta ja aitoa huolenpitoa, se suorastaan syleilee ihmiskuntaa.
Onkohan sanan ja sävelen
välinen kuilu tyylikeino pateettisen tosikkomaisuuden välttämiseksi, jollaiseen
aihepiiri helposti
viekottelee?

Tämän takia minä juuri Kirsi Virtasen jutuista nautin! Se äänensävy, se äänensävy...:)Oot Kirsi aivan mahtava tyyppi ja paras ohjelma ikinä!vaikka olenkin erimieltä sinun kassasi uskonnollisista asioista ja näkökulmista...mutta se ei paljon haittaa eikä estä minua hyökkäämästä joka siunattu keskiviikkoaamu radion ääreen kuuntelemaan juttujasi ja ääntäsi..Ja musiikkivalinnat on aivan mahtavia..pidän todella niistä.
Sinun äänesi on tullut tutuksi myös kahdelle pienelle lapselleni jotka kuuntelevat myös juttujasi:)

T:Kotiäiti pohjois-savosta

laitehankinnat työmaalle(radiot)
ruokatuntien ,kahvituntien siirrot (ohjelmasi ajankohdaksi )
ennen niin iloiset huulenheitot( ny hiljaa ny kuunnellaan kirsii)
töistä myöhästymiset(ei voinnu millään tulla autosta ku tuli mielenkiiltoinen juttu radiosta)

jne ja nyt vielä ilta-aika menee kuunnellessa kuulemattomia ohjelmiasi

no huh menee 100-nolla ohi 60 luvun poliittiset dokumentit joita niitäkin on kaivannut

no nyt selaan radiohjelmaa et koska kuulee lisää

hmm ja nättikin näytit olevan

älä silti siirry telkkaan kun mullei oo t-veetä
terveisin i muurimaa

Mistä johtuu, että pakinasi lopussa päädyt aina Amerikan vastaiseen jankutukseen. Siinä on jotain samaa kuin ideologiaansa pettyneen nykysosialistin revittelyssä. Aatteesta tyhjä tynnyri kolisee. Otapa vaihteeksi esimerkkejä kannibalismista, entisen NL:n, nykyisen Venäjän järjestelmistä, jotta tasapuolisuutesi olisi vakuuttavaa. Sieltä sitä löytyisikin tarinaa ihmisen raakuudesta ja suvaitsemattomuudesta toisinajattelijoita kohtaan. Löytyisipä maailmasta yksikin kolkka, jossa sosialismi olisi rikastuttanut kansaa niin, ettei tarvitsisi porvarimaan auttaa. Siirtyisin heti aatteen kannattajaksi. Paremman puutteessa pidän kuitenkin nyt parempina kristillisiä arvoja ja kapitalistista järjestelmää. Yhtä humoristisesti kuin sinä teilaat näitä arvoja, minäkin voisin panna kaiken pahan, mitä maailmassa tapahtuu, kommunismin ja ateismin syyksi. Arvostan kuitenkin vassuja, sossuja, muslimeita, hinduja ja kaikenlaisia ihmisiä, ihmistä ihmisenä. Onneksi lähimmäisen kunnioitus on monien uskontojen opettama hyvä asia.

kommenttiani Kirsi Virtasen kannibalismia koskevaan ohjelmaan ei ole näkynyt.Miksi?Tein mielestäni niinkuin pitikin - vaiko - enkö sittenkään.Harrastetaanko kenties ennakkosensuuria?