Käytöstavat

Sanon kiitos ja anteeksi, joten ilmeisesti en sitten ole suomalainen. http://fridtjofsblog.wordpress.com/

Kiitos hyvästä jutusta!
Ulkomaalaisena olen masendunut siitä käytöksestä mitä täällä asuvana joka päivää tunnen täkäläisistä eli hyvien sivistyneiten tapojeen puuttestä. Kiitos että käsittelet sitä.

Olen aina ihaillut pakinoitsijoiden, myös Kirsi Virtasen sujuvaa ja värikästä kielenkäyttöä. Silti en pidä oikeana, että hän, vaikkakin vitsikkäästi, mollaa oman maansa kansalaisia. Vai onko hänen oma sivistyksensä lähtöisin juuri sieltä Ruotsinmaalta?
Näin juuri yhteen pakinassa parjattuun ihmisryhmään, eli eläkeläisiin kuuluvana, en katso käyttäytyväni kuullulla tavalla. Joko en ole vielä reilun vuoden eläkkeellä oloni aikana oppinut kaikkia kerrottuja moukkamaisuuksia, tai sitten olen juuri pakinassa kuvatun kaltainen tollo, etten huomaa huonoa käytöstäni. Toivoisinpa, että osuisin Kirsi Virtasen kanssa samaan metroon, matkalla tänne junttien ja köyhälistön Vuosaareen, missä asuu reilut 60 eri kansallisuutta. Mitenkähän me vuosaarelaiset, varsinkin ne, joiden naapuristossa asuu huomattavan paljon ulkomailta muuttaneita, osaamme käyttäytyä aiheuttamatta suurempia ongelmia. Meidän kauppa- ja metromatkoillamme voisi joskus kysyä, missä maassa olemme. Silti suurin osa meistä elää ja liikkuu sulassa sovussa eriväristen ja -näköisten ihmisen kanssa.
Tervetuloa, Kirsi Virtanen, liikkumaan ja keräämään aineistoa tulevien pakinoiden varalle täältä monikansallisen idän arjesta.

Kuuntelen suurella mielihyvällä kolumnejasi keskiviikkoisin.
Äsken päättynyt ohjelmasi osui jälleen kerran naulan kantaan.
Mieleeni muistui tapaus n. 20 vuotta sitten sunnuntai aamuna
ranskalaisessa pikkukaupungissa. Hiljaisella kadulla vastaantuleva mieshenkilö tervehti, ällistyneenä vilkaisin taakseni, ei ketään. Hän siis tervehti minua! Olen kyllä myöhemmin ottanut opikseni,tervehdin itse ja vastaan aina tervehdykseen. Hotelli aamiaisella eivät venäjää puhuvat vaivaudu toivottelemaan huomenia.
Sensijaan uusi naapurini pensasaidan takana koki häirityksi tulemisen tuskaa, kun esittelin itseni ja toivotin tervetulleeksi pientalo-alueellemme. Näin Euroopassa + Turussa.
Muuten Turun suomenruotsinkieliset puhuvat keskenään lähinnä huutamalla.
Terveisin Kaarina

Se, että suomalaisten pitäisi olla (kehittyä) joiksikin toisten kansakuntien kaltaisiksi, on yhtä syvä harha, kuin se, että olemme juuri nyt jotakin tiettyä...

En huomaa mitään tavoittelemisen arvoista olotilassa, missä kaikki kansakunnat olisivat samasta muotista valetut käytöksen, tai muiden ominaisuuksiensa suhteen.

Jos kuitenkin puhutaan pintailmiöistä, kuten 'amerikkalaisesta hymystä', niin sietää olla epäluuloinen asian suhteen. Sen, miten jatkuvan virneen taakse kätketään se, mitä todella päässä liikkuu; mistä ei sittenkään puhuta, vaan puhutaan juuri niitä näitä. Saattaahan myös olla, ettei päässä oikeasti liikukaan mitään, siinä tapauksessa jatkuva hampaiden esilläolo kuuluu tietenkin asiaan.

No, sanalla sanottuna... tuntuu, kuin meidän pitäisi aina olla jotakin muuta, kuin mitä olemme.

Puhuit myös lapsista. Siitä, miten lapset ollessaan itse avoimia, joutuvat kohtaamaan torjuntaa. Olen seurannut kolmen lapsen kasvua tähän maailmaan, ja hieman ympäristöäkin...

Kun puhut lasten latistamisesta, on se asia, mistä (Kirsi Virtanen) voin olla kanssasi täysin samaa mieltä. Eikä tämä ilmiö ole vain sitä, että lapset jätetään huomiotta mainitsemiesi esimerkkien tapaan, vaan ovat ne vain kylmän jäävuoren huippu.

Tästä kommentista en kuitenkkan aio tehdä romaania... kyse on mielestäni ihmisen kunnioittamisesta jo pienestä lähtien. Siitä, että hänelle suodaan avoin suhtautuminen jatkossakin, emmekä me aikuiset sitä kitke pois...

Kiitos ohjelmistasi Kirsi Virtanen. Toisinaan jokin asia niissä ärsyttää, mutta ymmärrän sen johtuvan siitä, että itsekin tuon toisinaan esiin asioita kärjistetysti... ja ketäpä ei toisinaan ärsyttäisi oma itsensä.

'itäsuomalainen länsisuomesta'

Kaikella on aikansa. Virtasen "formaatti" on aikansa eläny. Ei muuta kun kohti uusia seikkailuja tai taustatoimiin.

Jukka Särkkä

Pakinassa on kuvattu herkullisesti suomalaisten käytöksen pahin kompastuskivi, julkiset paikat. Kun ollaan sisätiloissa, tuttujen parissa, ei tapoja voi juuri moittia.

Suomalaisten perusoletus julkisilla paikoilla liikkumisessa on yksinolo. Tästä huolimatta useat suomalaiset toimivat kohteliaasti ja ennen kaikkea joustavasti, mutta pieni joukko hankaloittaa muiden elämää.

Periaatteena on: minä teen mitä haluan, muut väistäkööt. Näitä omaan napaan tuijottelijoita ei tarvita kovin monta, kun kaikkien elämä hankaloituu. Joustavuuden ansioista oikeissa suurkaupungeissa, siis ulkomailla, on väkijoukossakin paljon helpompi liikkua kuin meikäläisissä pikkukaupungeissa.

Paljon parempia eivät myöskään ole niin sanotun hyvän käytöksen nippeleitä orjallisesti noudattavat ja ennen muuta toisilta näitä tapoja toisilta vaativat ärhentelijät. Pakinassa oli herkullinen metrokohtaus.

Itseäni ärsyttävät pariskunnat, jotka kävelevät tilanteesta riippumatta käsikynkkää, daami tietysti oikella puolella. Kotikaupunkini kapeilla jalkakäytävillä tämä tietää ongelmia. Kun lähestyvä pariskunta joutuu tilanpuutteen takia erkanemaan toisistaan, mulkaisevat he pahasti vastaantulijaa, joka on pakottanut heidät tähän säädyttömään tilanteeseen.

Väärin on negatiivinen yleistys eläkeikäisistä! Ilmeisesti toimittajaa kalvoi kovin tuo metro- kokemus ja sai nyt tilaisuuden purkaa tuntojaan!! Kannattaa tutustua ikäihmisiin laajemmaltikin, jotta syntyisi näyttöä!
Tunnen paljon herttaisia, kohteliaita ikäihmisiä.
Kauhukuvan maalaaminen eläkeläismassoista oli mautonta ja ikäihmisiä halventavaa. Metroissa ja busseissa oikeasti häiriköivät eivät suinkaan ole vanhoja! Ei kannata olla niin herkkähipiäinen. Luulisi toimittajan olevan suurpiirteisempi joissakin asioissa.

Ope

Kylläpä vieläkin hymyilyttää, kun oli taas kerran aivan loistava pakina Virtaselta - osui niin ns. nappiin. Ihan totta siis, joka sana. Onneksi lapsissa on tulevaisuus jota toivottavasti koulujemme huonon itsetunnon omaavat opettajat eivät pilaa.
Kyllä meillä on synkkä tuppisuinen menneisyys mutta itse sitä yritän päivittäin muuttaa olemalla ällöttävn hyväntuulinen, kohtelias ja puhelias. Niin myös lapseni ja vielä sillä toisella kotimaisella ja kovaäänisesti --- ja kyllä se ÄRSYTTÄÄ!!!!

Hyvä Kirsi!
Olen asunut monissa maissa.
Yhteen vetona voi sanoa, että SIVISTYKSEN MITTARI ON TOISEN HUOMIIOON OTTAMINEN.

Ranskalainen pikkukaupunki on eri asia kuin esim. Pariisi tai mikä tahansa suurkaupunki. Lapsuudesta muistan, kuinka Suomessa maalla tervehdittiin vastaantulevia. Bussissa (tarkoitan tietysti linja-autossa) puhuttiin kanssamatkustajille. Näin ei silloinkaan tehty kaupungissa. Onko tämä muuttunut. Junassa (kiskoautossa) istuttiin vastakkain ja juttu alkoi luistaa matkan aikana. Nyt jokaisella on oma maailmansa elektronisten laitteiden, kannettavan, mp3 soittimien ym. turvassa. Oululainen Markus H. Korhonen minusta on oikein tuonut esille suomalaisten perinteisen hyvän käytöskulttuurin olemassaolon. Se on vain viime vuosikymmeninä päässyt unohtumaan. Omassa kokemuksessani huonosti käyttäytyviä löytyy kaikkialta. Itse koen miellyttäväksi msuomalaisen hiljaisuuden. Testi työpaikaltani tänä aamuna: kaikki tervehtivät, puhelivat toisilleen. En tunnistanut mitään noista moukkamaisuuspiirteistä, mistä Kirsi valitit.

Ohjelmasi on vaihtelevasti mielenkiintoinen, usein kyllä kuulijat ymmärtäisivät vähemmilläkin perusteluilla mitä haluat sanoa. Olikohan tarkoitettu vitsiksi se Lenitan moittiminen suomalaisten mollaamisesta, kun koko ohjelman ajan syyllistyit ihan samaan? Aloin miettiä mitenkä kauppo-
jen kassat, ym. ovat palvelutilanteissa kanssani toimineet.
Mieleeni ei tule yhtään tapausta, jossa minua ei olisi tervehditty, tai sanottu kiitosta maksettuani.
Oletkohan sortunut aikamoiseen yleistykseen kyseisessäkin asiassa,joidenkin yksittäisten tapausten perusteella.
Ei "suomalainen ole sellainen", vaikka runossa niin sanotaankin. Kaikki me ollaan yksilöitä, kaikkialla maailmassa. Taisit keksiä sen mamman hameenlikastamisjutun
omasta päästäsi, kuulosti niin legendalta, voi tietty olla tottakin.

Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasta kuitenkin. Moitteita on
minunkin helpompi antaa kuin kehuja, tällaisiahan me suomalaiset (kaikki) olemme.

Miäs turust

Olen asunut viidessä maanosassa, yhteensä n. 15 vuotta. Kokemukseni mukaan ja karkeasti yleistäen me suomalaiset olemme kaikista kohtaamistani kansoista kaikkein kylmin ja epäystävällisin. Myös paljon rummutettu suomalainen vieraanvaraisuus on pelkkä katteeton myytti. Rankimman kulttuurishokin koinkin palatessani takaisin kotimaahan. Mutta Kirsi, eivät nuoret suinkaan ole niitä kohteliaimpia. Helsinkiläisenä olen joutunut häpeämään ulkomaalaisten ystävieni edessä suomalaisten nuorten käytöstä esim. julkisissa kulkuneuvoissa. Vaikka olisit 100-vuotias ja jalka kipsissä ja astut täyteen ratikkaan ei yksikään nuori, ei mies eikä nainen, nosta lihavaa ahteriaan ja tarjoa istumapaikkaa. He katsovat muualle tai ovat syventyneitä korvalapuista kuluvaan apinamusiikkiin (Lenitan termi sekin, mutta osuva!). Myös kiittelemäsi reppuselät eivä nosta reppuaan pois eivätkä välitä pätkääkään siitä, miten mukiloivat kanssamatkustajia repuillaan. Minun kokemukseni mukaan ns. katukohtaamisissa juuri parjaamasi vanhemmat naiset(eivät vanhat miehet)ovat kaikkein kohteliaimpia ja lämpimimpiä. Kiitos raikkaista pakinoistasi! Kuuntelen ne kaikki. Helinä

Kirsi Virtanen kritisoi kolumnissaan (3/12) suomalaisten moukkamaisuutta. Virtasella on tiettyjä oivalluksia vaikkakin kuvailtu käytös ehkä useammin johtuu varovaisuudesta ja ujoudesta kuin törkeydestä. Kolumni kulminoituu kuitenkin antiteesiin: Ongelma onkin siinä, että jotkut aina yrittävät painaa suomalaisia ja suomalaisuutta alas. V. on raivostunut Lenita Airistolle joka luulee, että suomalaiset puhuvat "apinaenglantia". Kollektiivisen vihansa V. kohdistaa suomenruotsalaisiin. Hän tuntee niin paljon ruotsinkielisiä, että hän tietää miten he ylenkatsovat suomalaisia. Esimerkkinä V. mainitsee ruotsinkielisen tuttavan joka on hehkuttanut äskettäin julkaistua tutkimusta joka paljastaa suuren geneettisen eron länsi- ja itäsuomalaisten välillä. V. matkii pitkään suomenruotsalaisten puhumaa naurettavaa "hoonoa soomea". Tuttava katsoo, että tutkimus konfirmoi hänen skandinaavisen alkuperänsä. Tuttava on oikeassa. V. ei vaan ymmärrä, että tutkimus osoittaa, että rannikkoseudun väestön lisäksi myös pohjalaiset, varsinaissuomalaiset ja hämäläiset ovat geneettisesti länsiperäisiä kun sensijaan savolaiset, karjalaiset ja pohjoispohjalaiset ovat idästä. V:n reaktio on rasistinen. Miksi itäinen alkuperä olisi häpeällinen? V. ei kykene ymmärtämään historiaa, eikä lähestymään sitä inklusiivisesti. Tämä ei ole yllättävää sillä hän on, niin kuin suomalaiset yleensä, fennomaanisen historianopetuksen ja sosialisaation tuote. Tämä historianopetus ei pyri totuuteen vaan kansalliskiihkon tuottamiseen. Suomenruotsalaisten epäonneksi heille annettiin toiseuden rooli ja heistä tehtiin vihaenergian generaattori. Venäläisyys olisi ollut toinen vaihtoehto mutta ruotsalaiset saivat "kunnian". Suomalaisuus määritellään näin ollen ruotsalaisuuden negaation kautta. Entä suomenruotsalaiset. Halveksivatko he suomalaisia niin kuin V. väittää? Ottaen huomioon sen jatkuvan solvausvirran jonka suomenruotsalaiset kohtaavat on heidän suhtautumistapansa huomattavan lammasmainen. Suomalainen media ja arjen kohtaamiset ovat täynnä ruotsalaisvastaisia aggressioita. Muutama esimerkki YLE:stä siistimmästä päästä: Akileen kantapään Heikura kuullessaan, että sana "helvetti" tulee muinaisruotsista:"Tietysti; kaikki mitä tulee Ruotsista on helvetistä". Professori Kemppinen kertoo ohjelmassa joka käsittelee kahviloita Helsingissä miten hän aina vältti kahviloita joissa kuuli ruotsia puhuttavan ja miten solvaantunut hänen toverinsa oli kun häntä oli puhuteltu ruotsiksi Korkeasaaren kahvilassa. Jälkiviisas Isokallio kertoo miten hän vihaa suomenruotsalaisia jotka kaikki luulevat olevansa aatelisia. Epäkorrekti Enbuske johtaa keskustelua köyhyydestä todeten, että köyhiä on yhtä paljon kuin suomenruotsalaisia. Tutkija toteaa heti tähän, että köyhien joukossa ei ole yhtään ruotsinkielistä, jne. jne. jne. Luen ja kuulen joka päivä olevani rintamakarkureiden jälkeläinen ja homo ja, että minulla ei ole kotipaikkaoikeutta tässä maassa ja -tietenkin-, että ylenkatson suomalaisia. 26 % palveluammateissa työskentelevistä suomalaisista pitävät ruotsinkielistä puhetta loukkaavana. Suomenkieliset jotka asuvat kunnissa joissa on vähintään 40% ruotsinkielisiä ilmoittavat, että suurin viihtymättömyyden lähde on ruotsinkielen kuuluminen ja näkyminen ympäristössä. Jos ruotsinkielisten kohdalla esiintyy kielteisiä reaktioitä niiden täytyy johtua suomenkielisten matalaotsaisesta pikkusieluisuudesta ja heidän historianväärennyksen varaan rakennetusta kostonhimosta.
Ilman kunnioitusta Peter Pihlström

Taas ihan outo ohjelma Virtaselta. Minusta kannattaisi miettiä, että olisiko aika vaihtaa pakinoitsijaa??? Alkaa olla itsensä toistoa negatiivisuudessan nuo Virtasen pakinat.

Mitä tulee suomalaisuuteen, niin miksi ihmeessä meidän pitäisi apinoida muita, miksi emme voi olla sellaisia kuin olemme??? Emme mekään vaadi, että muut kansat omaksuvat meidän tapojamme.

Sitä paitsi tuo tuppisuisuus on monesti harhaa. Itse karjalaisena saatan keskustella kenen kanssa vain - vaikkapa bussissa tai pysäkillä tms. - ja vastausta vaille en muista koskaan jääneeni. Toisaalta varsinkin bussissa nauttisin useimmiten hiljaisuudesta ja korviani särkee monesti nämä kaukaa tulleet kovaääniset kailottajat.

Kyllähän se niin on, että ei pelkästään ruotsinkieliset, vaan myös suomenkieliset länsisuomalaiset pitävät itseään ainoina oikeina suomalaisina. Itselläni on Varsinais-Suomesta oleva tuttava, jonka mielestä minä, evakkokarjalaisten jälkeläinen, olen ryssä ja ties mitä. Asuin muutaman vuoden Varsinais-Suomessa ja taitaa olla niin, ettei tuo tuttavani ole ainut käsityksissään.

Ihan käytännön kokemuksesta: Jouduin sattumien summana vuosia, vuosia sitten Ylen ruotsinkieliselle osastolle töihin vähäksi aikaa. Koska olen käynyt vanhanaikaisen koulun pikkukaupungissa, ei ruotsinkielentaitoni ollut eikä ole millään tasolla.

Niinpä en työpaikalla pukahtanut ruotsinkielen sanaa ja työtoverit olivat siinä uskossa, etten ruotsia ymmärräkään. Siitä huolimatta sain loistavan kohtelun, suomenkielellä, vaikka jotkut työtoverit sitä tosi huonosti osasivatkin.

Minut otettiin porukkaan ja Kesäkadun kuppilassa suunnistin heidän pöytäänsä - eikä se vaikeaa ollutkaan, sillä riitti, kun suunnisti kulkunsa pöytään, jossa pidettiin kovinta meteliä. Heillä oli aina niin hauskaa. Kun istahdin pöytään, niin välittömästi puhe muutettiin suomeksi, vaikka yritin sanoakin, ettei minua häiritse se, että ruotsia olisivat puhuneet. Olisin mielelläni kuunnellut ruotsia, siitä olisi minulle ollut hyötyäkin. Ehkä kielitaitoni olisi vähän aktivoitunut tuosta.

Kun työtoverini luulivat, etten ruotsista mitään ymmärrä, niin tavoitin yhden työtoverini kerran kehumasta minua ruotsiksi toiselle työtoverilleen. Suhtautuminen osastolla oli ihan yhtä mukavaa, joten ei kehun aitoutta epäillyt.

Eivät taatusti ole, ja jos niin olisikin, perustuu palaute siihen, että suomenruotsalaiset ovat lähes kaikilla mittareilla mitattuna kadehdittavassa asemassa.

Minusta näyttäisi siltä, että 'kollektiivinen' viha kohdistuu Suomessa venäläisiin, eikä suinkaan suomenruotsalaisiin. Kollektiivisen vihan takana on kansakunnan huono itsetunto, pätemisen tarve, tai vstaavaa. Kun ja jos emme voi päteä suhteessa suomenruotsalaisiin, voimme toki päteä venäläisiin nähden...

Toisaalta, jos toimittaja, tai joku muu sanoo pahasti ruotsalaisista, tai suomenruotsalaisista, mielestäni näillä 'herjoilla' on poikkeva luonne verrattuna herjoihin venäläisiä kohtaan. Kotoisilla herjoilla ei ole sellaista erottavaa luonnetta, mikä tulee esiin suhteessa vastaavaan, jos sen kohde on venäläinen/venäläisyys. Naljailu suomenruotsalaisia kohtaan, on ikään kuin naljailua perhepiirissä. Naljailu venäläisiä kohtaan on naljailua naapuria kohtaan, jota ei tunne, jota pelkää, ja jonka kanssa ei siksi halua olla tekemisissä...

Kuuntelin 3.12 pakinasi ihmisten käyttäytymisestä ja tervehtimisestä. Auton ratissa se oli hiukan hankalaa, koska nauroin niin, että auto meinasi karata käsistäni, kun pyyhin "naurunkyyneleitä" silmistäni.

Itse olen töissä asiakaspalvelussa. Olen törmännyt ja törmään juuri näihin suomalaisten käyttäytymis"ongelmiin" lähes päivittäin. Minulle on ihan normaalia, että tervehdin asiakkaita, jotka saapuvat liikkeeseeni.Tervehdin jopa kotona ollessani samassa kerrostalossa asuvia, tai sen käytävillä liikkuvia...olivatpa he asukkaita tai talossa käyviä vieraita. Itse olen oppinut nämä "oudot" tervehtimistavat kotoa ja asuessani Italiassa. Opin Italiassa asuessani sen että "per favore", "buon giorno" tai "prego" ovat erittäin täkeitä sanoja, jos meinaa pärjätä...alussa en niitä taitanut ja asiat eivät rullanneet tai voi sanoa että kaikki oli hiukan hankalaa...koska puhemuoto oli aika imperatiivivoittoista.
Puolustuksena sanottakoon, että meillä suomen kielessä sanaa "Ole hyvä" ei viljellä läheskään siinä mittakaavassa kuin esim. Saksassa "bitte", Englannin "pliis" tai jopa läntisen naapurimaan Ruotsin "var så god"-sanoja.
Nykyisin kyllä käytän niitä "hulvattomasti" kielellä kuin kielellä, myös sitä suomen kielen versiota.

Mutta palataan tähän minun ja asiakkaan väliseen suhteeseen. Liikkeeni on kauppakeskuksessa, jossa ei ole ovia myymälän sisäänkäynnissä vaan avoin tila ilman liikkumista rajoittavia esteitä, lasiovia tms. Tervehdin kuitenkin asiakkaita "Päivää", "Hei" tai "Moi",silloin kun he ovat lähettyvillä tai tulevat liikkeeseeni, se on minulle opetettu jo lapsena. Mutta minua tervehtii ainoastaan n.60% asiakkaista..osa katsoo kysyvästi "Kuka puhuu" mutta suu ei aukea vastaukseen asti... Tai sitten hyvä jos olen suutani ehtinyt edes aukaista, niin minulle huudahdetaan jo "Me vaan katsellaan" tai "Kai täällä saa katsella?". Varsinkin jälkimmäisessä vastaustyypissä, minulla on usein vaikea pidättää naurunkaretta huulillani, koska mietin, millainen liike on sellainen, jossa ei saa katsella???? Varsinkin, kun on kyse sisustus-ja lahjatavaraliikkeestä, niinkuin tässä minun tapauksessani. Jos meillä ei saisi katsella...niin silloin minulla todennäköisesti olisi kioskiluukku, ja asiakkaan pitäisi tietää luukulle tultaessa, mitä hän haluaa.

No, minäpä ovelana ihmisenä olen muuntanut asian vähän niinkuin heittämällä pallon asiakkaalle...Tervehdin ja sanon "Sanokaa vaan jos tarvitsette apua"...Lähes aina asiakas ilmoittaa jo hyvissä ajoin ettei tarvitse apua...eli silloin oman ajatusmaailmani mukaan voin jatkaa omia töitäni kuitenkin seuraten, mitä ympärilläni tapahtuu. Silloin kuvioihin astuu kuitenkin mustasukkaisuus vai millä nimellä sitä voisi tapauksessani kutsua. Eli jos jatkan töitäni,nostan luurin, tms vaikka asiakas ei ehkä edes vaivautunut tervehtimään tai sitten se toinen "Katselen vaan"-sanonta, niin sus siunakkoon, jos hän ei saa kaikkea huomiota, niin sitten alkaa tulla merkkejä siitä, että etkö jo voisi lopettaa puhelua...vaikka kysymyksessä olis tavarantilauspuhelu. Eli asiakas liimautuu kassan ääreen ja antaa merkkejä silmillään ja ruumiinkielellä..."Lopeta se puhelu, minä odotan palvelua". Sen vuoksi en soita enää työpuheluita liikkeen aukioloaikana, vaikka em. tapauksissa asiakas oli hetkeä aiemmin sanonut vaan "katselevansa".

Olen miettinyt onko suomalaisilla käsitys, että kohteliaisuussanoja on jotenkin rajallinen määrä käytettäväksi ihmiselämän aikana vai mistä moinen puhumattomuus? Ja jos sanotaan "Päivää"...sanaleikki on erittäin yksinkertainen...sana "Päivää" riittää.

Voihan se olla, että osalla on huono muisti, mitä ja miten kotona on opetettu, jos on opetettu. Voi olla myöskin niin , että nuo tervehtimistavat tuppaavat unohtua ilmeisesti käytön vähäisyyden vuoksi, tai sitten sen täytyy olla "markettumisen" syytä, sillä eihän marketeissa vaeltavalla kansalla ole tarvetta tervehtiä ketään. Ja jos kassalla kassaneiti tervehtii "Hei", olen kuullut siihen vastauksen useimmiten olevan "Yksi muovikassi vielä"...Mielestäni se on väärä vastaus.

Vai onko puotipuksu tai kassaneiti henkilö, jolle ei tarvitse vastata kohteliaasti tai jopa ei mitään, jos ei huvita.

Terv. Aleksanteri "puotipuksu"

Hyvä kirjoitus 'puotipuksulta', nimenomaan sen suhteen, että siitä voi hieman tunnistaa itaseään.

Sittenkin asiakkaana en näe osto/valintatilannetta pelkästää hymyilyttävänä, sillä se on vakava asia ainakin silloin, jos ei ole paljoa rahaa käytettävissä.

Myyjän ja asiakkaan suhde on kaksinainen. Asiakas ei välttämättä tiedä mitä hän haluaa, ja siksi myyjä voi 'auttaa' hänta valitsemaan. Toisaalta asiakas voi tuntea pelkoa tekevänsä vääränlaisen valinnan, jos hän antautuu myyjän johdateltavaksi. Myyjän läsnäolo näinä kiireisinä aikoina tarkoittaa monelle sitä, että päätös on tehtävä nopeasti, mielummin päätös mitä ostaa olisi hyvä olla valmiina liikkeeseen tultaessa.

Monet sanovatkin mielellään toisinaan(kun eivät ole varmoja mitä haluavat) katselevansa vain.... Itsekin olen näin toiminut, tosin siitä syystä että olen ollut liikkeessä todella vain katselemassa(tappamassa aikaa) odottaen ajan vierähtämistä tiettyyn ajankohtaan...

Mitä tervehtimiseen, kohteliaisuuteen jne. tulee...

En puhu yleistäen, kun kerron eräästä kassaihmisestä: hänellä oli tapana katsoa -ei suinkaan silmiin- vaan jonnekin hiusrajani yläpuolelle. Hän ikään kuin oli näkevinään siellä jotakin, jota siellä ei kuitenkaan koskaan ollut. Ei ollut, koska kerran oikein käännyin katsomaan mitä hän oikein katsoi laskiessaan vaihtorahan käteeni.

Hänen tapansa 'ylikatsoa' asiakasta oli henkilökohtaisen nöyryyttävä. Väkisin tuli ajatelleksi olinko ihmisenä sen näköinen, että minua ei voinut katsoa, vaan kassan oli peitettävä vastenmielisyytensä katsomalla samaan aikaan toisaalle.

Kuten sanoin en puhu yleistäen, vaan yksittäisestä ihmisestä, jolla -ymmärrän- oli omat syynsä toimia siten, miten toimi.

Hyvä Jukka Särkkä, Ilmeisesti tämä "Kirsti Virtanen" on hätäisesti kyhätty, ehkä useankin henkilön voimin tehty kolumni. Yritetään vain kärjistää asioita, jotta saataisiin "keskustelua" aikaan.
Minäkin olen löytänyt tämän sopivan ajan kello yhdeksästä kymmeneen ja silloin tulee useita kuunneltavia ohjelmaia. Tämä "Kirsi Virtanen" on lähes täyttä roskaa.
Veli-Pekka Sahari

Perusinsinööri Veijo Miettinen oli samalla formaatilla tehty,useita kirjoittajia ja yksi nimi. Virtanen on sen verran
yleinen nimi,joten formaatti on ilmeisesti tämä. Virtanen ei myöskään ilmestynyt noutamaan Skeptiksen myöntämää palkintoa,joten siitä voi jotakin päätellä.

Siis onhan Kirsi Virtanen varmaan oikea nimi,mutta hän toimii lähinnä ilmeisesti lukijana,koska useita ohjelmia kuunnelleena,olen huomannut mielipiteen muuttuvan jopa peräkkäisissä ohjelmissa. Lisäksi ohjelmien kirjoitustyyleissä on ollut niin suurta varianssia,että useampi ihminen on asialla.

Kirjoittajan teksti on aivan totta. Olen asunut Yhdysvalloissa jo muutaman vuoden ja joka kerta lomamatkalla SUomeen järkytyn suomalaisten huonoista käytöstavoista. Ei toki voi yleistää, koska totta kai hyvä käytöksisiäkin suomalaisia löytyy, mutta heitä on vain niin valitettavan harvassa.

Olen kuitenkin ylpeä suomalaisuudestani, mutta suomeen palatessani en enää ikinä aio käyttäytyä kuin keskiverto suomalainen :)