Kuri

Hämmästyksekseni kuuntelin Kirsi Virtasen pakinointia juuri radiosta ja suu ihan loksahti auki. Tavallisesti olen ollut hänen sanomastaan iloinen, mutta tämänaamuinen opettajakunnan mustamaalaus oveliksi taktikoiksi ja oppilaiden hyväksikäyttäjiksi oli pöyristyttävä! Milloin mistään muusta ammattikunnasta on noin suoraan radioaalloilla sanottu ikävästi? Kommentit Opettaja-lehdestä oli irroitettu asiayhteydestä ja painotus oli viekkaudessa, vaikka itse asiassa kyse keväisissä kirjoituksissa oli oppilaiden oikeudesta opetukseen, minkä kuntatyönantaja estää lomauttamalla opettajat.

Toivoisin, että asiat käsitellään oikeassa viitekehyksessä, eikä vedetä opettajien ammattikuntaa lokaan. Kurittomuus kouluissa ei todellakaan ole opettajien aikaansaannos ja loppuosa pakinasta olisi voinut jäädä kokonaan pois.

Kesäterveisin Aija Keränen, LitM, liikunnan ja terveystiedon lehtori, OAJ:n valtuutettu Sonkajärveltä

Kuuntelen parhaillaan Kirsi Virtasen "kaikkitietävää" viisastelua kurista enkä voi kuin ihmetellä taas kerran miksi Yle päästää läpi tällaista potaskaa. Hän yhdistelee eri poliitikkojen, kasvatuskriitikkojen ja muiden omatekoisten filosofien kliseitä tavalla, joista muodostuu ovelan uskottavan kuuloinen humoristinen pakina. Ongelma on vain se, että kuulijoissa saattaa olla niitä, jotka ottavat hänen agitointinsa todesta ja pahimmassa tapauksessa luulevat olevansa huonoja ihmisiä tai ainakin näkevät toisissaan huonoja ihmisiä. Mitä hyötyä tallaisesta verbaaliakrobatiasta on kuuntelijoille tai Yleradiolle? En käsitä!

Ei tällä Virtasen Kirsillä taida olla kuin kilttejä lapsia.
Entä jos on toisenlainen lapsi? "Tuhma". Lapsille täytyy näyttää tavalla tai toisella rajat. Kutsu sitä sitten kuriksi, se ei minua haittaa. Asun pienessä kylässä ja meidän (ei omat vaan muut) lapsoset polttavat nuotiota juuri asennetun laiturin päässä. Ranta on kuin kaatopaikka. Roskia, rikottuja pulloja. Pelastusrenkaat luoja tietää missä. Pelastusvene laiturin vieressä, pohjassa. Jos kutsun sinut jakamaan rakkautta ja kurittomuus-teemaasi, niin tuletko? Hoidatko asiat kuntoon pelkästään hymyilemällä ja silittämällä?
Et voisi olla enempää väärässä. Mutta se taisikin olla pakina, eikö niin? Ole onnellinen jos omat lapsukaisesi ovat kilttejä mussukoita, niitä vain ei mahdu tusinaan kuin 1 tai 2. Loput tarvitsevat rajoja, joskus kovallakin kädellä. Sillä kuka korvaa kuritta kasvaneiden "kokeillut".
Sinäkö?

Olin tänä aamuna varomaton jättäessäni sairaspäivänä lempikanavani auki. Normaalisti teen töitä siihen aikaan kun Kirsi Virtasen ajattelun helmet helisevät radiossa.

Ilokseni kuulin hänen ottaneen osan palautteesta tosissaan ja käyneen sen verran puheopetuksessa, että intonaatiota on saatu miksattua hieman kuulijaystävällisemmäksi. Edelleen ne kiekaisut ja narahdukset ovat itsetyytyväisessä puheessa, vaikka astetta heikompina. Mihinkäs kana kotkotuksestaan pääsisi, saati pakinoitsija maneereistaan.

Helpotuin kuunnellessani kymmenisen minuuttia koululaistyyppistä päättelyä asioiden tilasta; Kirsi Virtanen on edelleen oma oppimaton itsensä ja sellaisena Ylelle käyttökelpoinen ja harmiton viihdehenkilö.
Ainoa asia joka jäi askarruttamaan, maksaako Yleisradio hänelle tuosta hölynpölystä palkkaa? Koululaiset tekisivät saman ilmaiseksi.

Ilmeisesti satuin siirtymään kanavalle kesken selostuksen sillä minä ainakin suivaannuin Virtasen yleistyksistä ja johtopäätöksistä niin että päätin kommentoida asiaa ihan tuoreeltaan. "kurilla kasvatetuista tulee mummujen ja pienempiensä kiusaajia ja potkijoita...." särähti eritysesti korvaan sillä itse olen kasvanut kohtuu tikan kurin alla niin että 80-luvun armeijaelämä tuntui lepokodilta ja siitä huolimatta en ole potkinut yhtään mummua tai itseäni pienempää kadulla. Tosin en ole potkinut isompianikaan henkilöitä. Selostuksessa ei ainakaan minulle selvinnyt mitä Virtanen tarkoitti rakkaudella kasvattamisella.Oma kohtaisesti voin pitää itseäni henkilönä joka tietää kasvatuksestakin jotakin kuuden jäkeläisen kasvatus perioodin jälkeen. Yhtään samanlaista yksilöä ½ tusinaisessani ei ollut joten metoditkin olivat erilaisia toisen kanssa pääsi helpommalla,toisen ei. Kuri kaikille oli kuitenkin sama. Tarkoitan tässä kurilla sääntöjen nuodattamista, toisten kunnioittamista ja huomioon ottamista sekä vastuun kantamista omista teoistaan. Kuri ja rakkaus lapsiin eivät olleet toistensa vastakohtia vaan kuria tolkutettiin kalloihin kaikella rakkaudella. Nyt voi hyvillä mielin katsella lasteni elämistä yhteiskunnassa , yhdestäkään ei ole tullut pienempiensä tai mummujen potkijoita vaan päin vastoin, nuoria herrasmiehiä joihin vanhemmatkin henkilöt mielellään turvautuvat.
Mäenpää Heikki J

Oli muutamia juttuja joihin olisin jo aikaisemmin halunnut vastata, niinkuin luonnon lääkkeisiin ja homeopatiaan. Se siitä, kunhan tulee puhetta, sillä on hyvä miettiä mikä on puhumisessa kultaa, niinkuin vaikenemisessakin, mutta mökättäminen ei auta ketään.En pidä hyvänä sanaa kurittaminen, vaan kasvattaminen, siinä on vanhemmille, niin monta polvea kuin meitä onkin, paljon, koko elämän ikäinen oppimisen aihe.Toivon että elämä opettaa meitä kaikkia ettei ihmisenlapsi ole esine, jota aikuisilla on oikeus muokata mieleisekseen, koska se ei onnista. Sinulla oli aivan oikeata tietoa ja halua pitää vanhemmuus raiteillaan, mutta mutta, ihan yksin ei siinä kukaan jaksa. Itse olen oppinut mummoltani että:" Uskovaisen huokauskin Taivaanisän puoleen on rukous."Rakkain terveisn Anna-Liisa

Kirsi Virtasen ohjelma on saamaansa aikaan nähden journalistisesti kyseenalaisella polulla. Kuulijan tulisi ymmärtää mitä mieltä toimittaja on pakinoidesaan. Virtasen ohjelman ongelma on, ettei näin ole. Eikä yhtään helpota, että ohjelman insertissä (ainakin täällä netissä) asiaa vielä sotketaan. Esimerkiksi tämä Kuri-juttu; onko Virtanen sitä mieltä mitä sanoo vai päinvastaista? Pelkkä voimakkaiden tunteiden herättäminen on helppoa. Siihen ei juuri lehtimiestaitoa tarvita, kunhan provosoi. Se, että sen tekee perustellusti ja niin, että kuulijalle jää selvä käsitys pakinointsijan mielipiteestä ja/tai kannasta käsiteltävään aiheeseen vaatii jo jonkin asteista ammattitaitoa ja -asennetta. Tässä Kuri-pakinassa sitä ei ole. Toivottavasti Virtasella on kapasiteettia parantaa. Muussa tapauksessa ohjelman päätoimittajan kannattaa vetää johtopäätöksensä. Näyttöä odotellessa.

Kuri-pakinaan mahtui pari hyvääkin ajatusta mutta molemmilla kerroilla kävi niin että juuri kun luulin Kirsin löytäneen jyvän niin juoni lensi taas aivan toiseen laitaan ja Kirsi oli täysin metsässä.

On toki hyvä että kurista ylipäänsä puhutaan. Kirsin sekavasta jutusta jäi käteen vain lähinnä se että Kirsi vaikuttaa fataalisti sotkeneen käsitteet "kuri" ja "kuritus, kurittaminen". Ne ovat mielestäni kaksi eri asiaa ja niiden erot pitäisi ymmärtää! Joissakin kohtaa pakinaa Kirsi puhui kurista kun tarkoitti ilmiselvästi kuritusta. Pariin otteeseen Kirsi puhui myös itseään vastaan, paheksuen ensin kurin puutetta mutta tuomiten sitten koko kurin.

Edellinen pakina oli nimeltään "Autoilijat kuriin". Kuri-sanan oikea merkitys löytyy tuon ilmauksen takaa. Kuri ymmärretään siinä positiivisena sanana joka kuvaa hyvää järjestystä, kuria. Kilot kuriin. Ruokalasku kuriin. Kuri olla pitää. Kurin vastakohta on kurittomuus, epäjärjestys, kaaos, välinpitämättömyys. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Tuossa ei sanota, että "Joka ilman väkivaltaa kasvaa, se kunniatta kuolee". Kuri ei ole sama asia kuin väkivalta, tiedoksi Kirsille. Meidän kuusi lasta kasvatetaan kurissa ja Herran nuhteessa, mutta väkivaltaa ei todellakaan suvaita.

Kuritus taas on negatiivinen ilmiö, joka nousee huonosta itsetunnosta, alistamisen halusta ja perustuu väkivallan käyttöön. Kurille kyllä, kuritukselle ei. Tässä mennään nyky-yhteiskunta metsään kun tuota rajaa hämärretään ja kuri sotketaan kuritukseen. Jos opettaja tarttuu rähinöivää oppilasta harteista ja taluttaa omalle paikalle, se on hyvää kuria. Jos äänen korottaminen ei riitä, on otettava tarvittaessa kädet avuksi. Se on aivan oikein. Em. tempauksesta saattaisi opettaja kuitenkin nykypäivänä päätyä raastupaan tai vähintään Iltalehteen ("Opettaja kävi käsiksi oppilaaseen"). Se on väärin! Jotain on pahasti vinossa kun oppilas saa haistatella opettajalle niin paljon kuin ehtii, kiroilla, pudotella tappouhkauksia ym. mutta opettajalta on viety kaikki keinot puuttua asiaan. Et sä mulle mitään voi, sanoo oppilas ja on siinä valitettavan oikeassa. Kotiin on turha soittaa, pääsee vielä rikosilmoituksen kohteeksi. Eihän meidän janipetteri!

Yhteiskunnassa on käsitteet Kuri ja Kuritus yhtä pahasti sekaisin kuin Kirsillä.

Joskus olen käynyt näillä sivuilla katsomassa, minkä verran Kirsi Virtasen ohjelmat herättävät keskustelua. Silloin näytti hiljaiselta(muistaakseni ohjelma käsitteli naisten meikkaamista, saatan muistaa väärinkin). Ajattelin silloin, että ehkä provosointisi ei olekaan onnistunut kovin hyvin. Toisaalta usein jutellessani ihmisten kanssa Yle radio yhden ohjelmatarjonnasta Kirsi Virtanen nousee lähes aina esille...

Minäkin kuuntelin osan viimekertaista Virtasta. Lasten kasvatus on tietysti hyvin arka aihe otettavaksi tikunnokkaan ja arka provosointiteema, ja siihen nähden oikeastaan yllätyin ohjelmasta; ensimmäistä kertaa jäin täysin epätietoisuuteen siitä, ajatteleeko pakinaattori nyt oikeasti sitä mitä hän sanoo. Sillä ainahan näin ei ole, muistaakseni sinä olet joskus senkin sanonut.

Samuli Välimäki

Kirsi Virtasen juttujen taso on alkanut huolestuttavasti laskea. Lisäksi vääjäämättä jäi kuva siitä ettei hänellä ole omia lapsia, so omakohtaista kokemusta aiheesta. Yleensä kannattaisi välttää aiheita joita ei tunne.
Tässä niin kuin monissa muissakin yhteyksissä kuri ja väkivalta tai muu alistaminen yhdistetään kritiikittä toisiinsa. Jos tutustutaan sanan kuri perusmerkitykseen suomenkielessä, koskee myös muita kieliä, kyse on yhteisesti sovittujen normien ja sääntöjen noudattamisen valvomisesta. Yhtenä tehokkaimmista valvontakeinoista lasten kohdalla on, ei suinkaan väkivalta, vaan jonkin edun epääminen määräajaksi. Ja tällöinkin kyseessä täytyy olla yhteisesti sovitusta säännöstä, jonka noudattamatta jättämisen seuraukset oli sovittu ja tiedossa. Lapselle on myös kerrottu että vanhemman tehtävä on valvoa ja vastata että yhteisesti sovituista normeista pidetään kiinni. Vanhempi voi omalla esimerkillään osoittaa itsekin noudattavansa sovittuja raameja. Tällä saadaan aikaan molemminpuolinen kunnioitus ja fyysinen väkivalta on tarpeetonta. Muuten ruumiillinen kajoaminen on kyllä ajoittain tarpeellista, jos varsinkin pienelle lapselle tulee hallitsemattomia raivon puuskia tai lapsi omalla toiminnallaan saattaisi vahingoittaa itseään tai toisia. Näissäkin tapauksissa motiivina on osoittaa lapselle huoli ja välittäminen ei pelkästään lapsen hyvinvoinnista vaan yhteisestä hyvästä. Tällöin fyysinen puuttuminen muistuttaa enemmänkin tiukkaa halaamista kuin pahoinpitelyä.
Näillä periaatteilla olen saavuttanut erittäin hyvät tulokset, en pelkästään omien lasteni kanssa, vaan useiden muidenkin lähipiiriiin kuuluvien, iältään 2-50 vuotiaiden kanssa,erilaisten harrastusten ja muun yhdessäolon merkeissä. Tuloksena molemminpuolinen kunnioitus ja jokaisen yhteisömme yksilön oikeus olla oma persoonansa unohtamatta vastuutaan toisiaan kohtaan. Kun puhun yhteisöstämme, tarkoitan useiden perheiden muodostamaa naapurusto- ja tuttavapiiriä, jossa on pyritty yhteisiin pelisääntöihin kattaen koko yhteisön, ei vain yhtä perhettä.
Tässä tullaankin toiseen tärkeään peruspilariin kurin suhteen. Mitä laajempi on yhteisö, jolla on samat säännöt, sitä helpompi niitä on noudattaa. Kun sitten lapset, nuoret ja heidän vanhempansa tekevät asioita yhdessä, niin sanottu kurinpitotarve on melko vähäistä. Kaikki tämä perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen. Eli jos olen ystävä aikuisen kanssa, olen sitä myös hänen lapsensa kanssa. Tästä on seurannut hyvin antoisaa vuoropuhelua ja puuhastelua ikään katsomatta. Luonnollisesti se edellyttää kodin ovien avaamista molempiin suuntiin. Tuloksena on se etten juurikaan joudu murehtimaan lasteni menemisiä koska tunnen heidän ystävänsä ja näiden perheet. Ja meillä kaikilla on samanlainen kuri, joka ei ole kielteinen asia.

18v koulu-urakan kokemuksella en voi kuin ihmetellä ettei vanhemmista kukaan ole kiinnostunut opettajien tasosta tai muutenkaan koulujen todellisuudesta vaan laiskasti ja vastuuttomasti ajatellaan että suomen opetus on huippuluokkaa. toisaalta alemmuuskompleksiset suomalaiset eivä asioita uskalla edes mennä tarkastamaan..

eipä liene suomen opettajakoulutus syytön koulujen pahoinvointiin, karismaattisuus ei suomessa ole huudossa vaan hyssälämäiset pilkun viilaajat. opettajiksi on valittu yksinkertaisesti vääränlaisia henkilöitä.

Tuntuu siltä että tähän ketjuu vastaajilla ei joko ole kykyä ymmärtää sarkasmia, tai ei ole kykyä itsekritiikkiin.

Itse olen hyvin kiitollinen siitä että EDES JOKU kehtaa puhua asioista suoraan. Kuten sanottu, suomessa pitää aina olla niin sopivasti pliisu ja sanoa sanomatta mitään. Tylsää ja epä- proggressiivista.

Mahtaisiko kyvyttömyys ymmärtää sarkasmia ja itsekritiikkittömyys liittyä seuraavaan seikkaan: Erään tutkimuksen mukaan viidesosalla suomalaisista on luonnevika. Tämä tarkoittaa sitä, että viidesosalla on vaikeuksia nähdä maailma sellaisena kuin se on. Toisinsanoen, kokemus maailmasta on jollain tavalla vääristynyt. Voisiko tämä olla yhteydessä mielenterveysongelmien MASSIIVISEEN määrään tässä maassa. Nämä ongelmat vain kasvavat nuoremmissa sukupolvissa, mutta niistäkään ei puhuta.

Tämä Kuri -teema on mielenkiintoinen. Itse minut on kasvatettu kurilla, olen varmaan viimeistä sukupolvea, joka on saanut tukkapöllyä ja piiskaa. Eikä se ole minua traumatisoinut. Mutta on huolestuttavaa nähdä ympärilläni näitä lapsia jotka ovat vapaan kasvatuksen "helmiä". Mielestäni, voin nähdä ongelman vaikka minulla ei omia lapsia olekaan. Lapset, jotka järjestävät raivokohtauksia, kun eivät saa mitä haluavat. Ja vanhemmat, jotka, tottatosiaan, matelevat lasten edessä ja koettavat puhua heille kuin aikuisille. "Heikki, älä nyt viitsi olla tuollainen. Ihmiset katsova, ajattele nyt vähän, Ei täällä saisi käyttäytyä näin". Oma äitini nappasi minut kainaloon ja kantoi ulos kaupasta jos raivosin, osoitti selkeästi, että tuollaiisella käytöksellä ei pitkälle pötkitä. Ihmettelen, missä meni vikaan kun tilanne on nyt tämä?

Huolestuttavaa viestiä kuuluu myös koulumaailmasta. Ystäväni oli tuuraamassa äitinsä koulussa luokkaa, jossa oli härikkö. Tämä oli huoritellut opettajaa luokassa. Kotona koettiin että on koulun tehtävä saada lapsi kuriin ja tämän lapsen vanhemmat moittivat opettajaa siitä että hän oli sanonut lapselle napakasti. Lainsäädäntö on kuulemma muuttunut siten että myös toisen aikuisen on oltava läsnä jotta lapseen saa fyysisesti koskea. Äitini puolestaan on töissä yläasteella, nuorisotyöntekijänä. Hänen mukaansa 13-vuotiaat tytöt tulevat juttelemaan "masennuksen" takia. Kun heiltä on sitten kysytty masennuksesta, vastauksena on "ei ole hyvä päivä". Kuinka irti todellisuudesta nykyajan lapset ovatkaan. Ja, herranjestas, minkälainen tuleva päättävä sukupolvi heistä kasvaakaan?

Niin että, olisiko näistä asioista tosiaan aika puhua suoraan, ennenkuin nämä häiriöt ovat paisuneet sellaiseen mittapuuhun, että niille ei kyetä enää tekemään mitään?

"Edelleen ne kiekaisut ja narahdukset ovat itsetyytyväisessä puheessa, vaikka astetta heikompina" kirjoittaa nimimerkki Urhokas.

Niin, Kirsi Virtasen puheen nouseva ja laskeva, siis riikinruotsinvoittoinen intonaatio, johtuu siitä, että K.V on asunut pienen ikänsä Ruotsissa, ennen kuin hän muutti Suomeen. Minusta hänen puheensa intonaatio on eksoottista, ihastuttavaa. Antakaamme kunkin ihmisen puhua omalla äänellään ja intonaatiollaan, älkäämme hämääntykö tai häiriintykö siitä!

Olipa Kirsi Virtanen tällä kertaa löytänyt pakinalleen hyvän aiheen: kurin. Alkupuolella pakinaa hän kannatti kovasti kuria, kurin pitämistä, ehkäpä kuritustakin. Nythän on huomattava, että sana "kuri" tarkoittaa järjestystä, disipliiniä, siis sitä, että kukin tekee asiat sovitulla tavalla, sääntöjen mukaan. Sana "kuritus" /hyvä etten kirjoittanut "kuristus"/ tarkoittaa taas yleensä ruumilllista kuristusta, joka, ikävä kyllä, on maassamme nykyään lailla kielletty. Ruumiillinen kuritus ei ole samaa kuin väkivalta, vaikka monet asian vastustajat noin haluavat asian ilmaista.

Kurin, kurituksen ja kasvatuksen puutteen tähden monet koululaiset käyttäytyvät oppitunneilla jopa törkeästi ja häiritsevät muiden oppilaiden opiskelua. Nämä häiriköt haistattelevat, homottelevat, huorittelevat opettajia ja istuvat pipo päässä tunneilla, tömistelevät tahallaan jaloillaan, puhuvat omia juttujaan tai esittävät opettajalle epäkorrekteja kysymyksiä, etuilevat ruokajonossa, pyrkivät ottamaan kauhalla kattilasta kaikki makkaran- tai kalanpalat jne. Se on siis kurin (=järjestyksen) puutetta. Mutta se on myös (ruumiillisen) kurituksen puutetta. Nykyajan kouluissa on opettajilta viety kurinpito-oikeus ja kurinpitokeinot pois, joten ei ole ihme, että opettajan ammatti ei paljon houkuttele nykynuoria!

Jos lapset on pienestä pitäen kasvatettu kuriin, järjestykseen ja vastuuseen tekemisistään, ei heistä tule kouluhäiriköitä eikä mummonpotkijoita. Lukaisin äsken tälle palstalle tästä aiheesta tulleet kirjoitukset, ja siellä oli parikin kirjoittajaa, joilla on kummallakin 6 lasta, sikäli kuin ymmärsin: hyvin kasvatettuja lapsia. Mikä ilo se onkaan vanhemmille, kun näkee, että omat lapset menestyvät opiskelussa ja työssä. Että heistä tulee hyviä, työtätekeviä, arvostettuja, toiset ihmiset huomioon ottavia kansalaisia! Raamatun Sananlaskuissa sanotaan: "Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi". Snl. 10:1. Se pitää just paikkansa.

Jos pystyy kasvattamaan lapsensa ilman ruumiillista kuritusta, niin hyvä on. Itse olen saanut lapsena useita kertoja remmiä, mutta ei minusta silti ole tullut mummojen eikä pappojen potkijaa. Työtä olen tehnyt, milloin sitä on ollut, ja olen ollut välillä työttömänäkin.

Kirsi Virtasen pakinan alkuosa oli hyvä, mutta lopussa hän rupesi arvostelemaan kuria, tai pikemminkin ruumiillista kuritusta, ja loppuosa olisi saanut jäädä mielestäni aivan hyvin lähettämättä. Jos tässä maassa ei ihmisillä ole kuria ja järjestystä, niin huono täällä on elää ja työtä tehdä. Hyvää ja siunattua kesää Kirsi Virtaselle ja kaikille kirjoittajille! - Seppo Keränen

"Kaikkitietävä" viisastelu on mielipide ja ajattelun tulos, se ei ole "muiden omatekoisten filosofien kliseitä". JA olen iloinen,että Kirsi Virtanen uskaltaa sanoa mielipiteensä! Kiitos Kirsi Virtanen.

"Kaikkitietävä" viisastelu on mielipide ja ajattelun tulos, se ei ole "muiden omatekoisten filosofien kliseitä". JA olen iloinen,että Kirsi Virtanen uskaltaa sanoa mielipiteensä! Kiitos Kirsi Virtanen.

Männä syksynä tehtiin tässä koto-Suomessa tutkimus, jossa yli puolet haastatelluista suomalaisista itse vapaaehtoisesti kertoivat, että oman lapsen lyöminen on heidän mielestään oikein.
Niin, mitä tässä enää jeesustelemaan, isä lyö äitiä, äiti lyö lasta, lapsi potkaisee kissaa ja kun on vihaamalla kasvatettu, tietysti huorittelee opettajaa.
En ole kurittanut omia lapsiani koskaan enkä myöskään rankaissut, mutta hymypatsaita on kotiin kannettu ja ylioppilaanakin saivat kaksostyttäret opettajakunnan diplomit, kun olivat niin kivoja oppilaita.
Eli rakastamalla ja omalla hyvällä esimerkillä voi kasvattaa onnistuneita kansalaisia, vihalla ja väkivallalla kasvatetaan sitä itseään, eli vihaa ja väkivaltaa.

Minkähän takia se tuo Virtaska kaikista, hyvistä aiheista saa jauhettua tuommosta epämäärästä mössöä, jossa pistetään iloisesti puurot ja vellit sekaisin. Tuommosta tyhjänpäivästä paskan jauhamista.

Kurista vois kyllä kolumnoida ihan napakastikin. Nyt kuullosti siltä, että Kirsi Virtasen lääke kurittomuuteen on jättää lapset ja nuoret huomiotta! Sitähän ne nykyään protestoivat, kun ei heitä "oikeasti" huomata.

Huomataan ja ojennetaan - mieluummin annetaan sitä positiivista kannustusta ja huomiota kuin tukkapöllyä.

Kuuntelin pakinan alkuo-osan ja mieleeni tuli seuraavaa: Ihmiset tarkoittavat sanalla "kuri" eri asioita. Lapset tarvitsevat, että aikuiset asettavat toiminnan tasolla rajat, rauhallisesti ja kunnioittaen. Kun aikuinen purkaa omaa pahaa oloaan käskien lasta, se ei ole lapsen tarpeisiin vastaamista. Näiden kahden eri asian sekaantuminen ja käsitteistön hämärtyminen on osa ihmisten keskeneräisyyttä (kun ei siis itse ole tullut aikoinaan tuetuksi vastuullisesti).

Mitä on siis rakkaudella kasvattaminen? Selkeän ja perustellun rajan asettamisen yhteydessä lapsi tarvitsee kuulluksitulemisenkokemuksen. Aikuisen tulee olla siis valmis kuuntelemaan, kun lapsi ilmaisee tunteitaan, jotka nousevat rajojen asettamisesta. Tälle kaikelle on syytä antaa aikaa runsaasti.
Olen lukuisia kertoja kokenut, kuinka helppo, looginen ja luonnollinen tämä prosessi on. Lapseni on lähes aina tehnyt niinkuin olen ystävällisesti "määrännyt", kun on ensin saanut minun myötätuntoisen läsnäolon äärellä käydä läpi harmituksen tunteitaan. Lapselle voi myös sanoa, että on pahoillaan siitä, kun ei voi tehdä/antaa lupaa niinkuin lapsi haluaa (jos on todella pahoillaan).

Kirsi V. kritisoi sitä, miten aikuinen saattaa "kumarrella" lapselle kyykistyessään puhumaan pienelle lapselle. Pieni lapsi kuitenkin tarvitsee, että vanhempi tärkeissä tilanteissa laskeutuu lapsen äärelle hänen tasolleen kommunikoimaan. Mutta niinkuin Kirsi V. totesi aikuisella ei ole syytä alkaa puhumaan kuin lapsi, vaan puhua aikuisuudestaan käsin niin selkeästi että lapsen on mahdollista ymmärtää viesti
Tässäpä päällimmäisiä kannanottoja. Kiitos Kirsi V:lle että tärkeä teema nousee esille.

Murrosikäisen äiti

Kuuntelen aina innolla ohjelmaasi, ilmeisesti kyseessä on radion paras ohjelma, kun kuuntelijat vielä seraavana päivänä ovet innolla mukana ja laittavat sinulle palautuspostia. Kuinka semenee: Totuuden puhujalle ei ole yösijaa. Ihanaa Kirsi ihanaa,,

Alussa Kirsi Virtanen puolustaa kuria ja pakinan loppupuolella taas tekee päinvastoin, vaikkakin hän hakee siinä samalla myös sanojen kuri ja kuritus yhtenevyyksiä ja erilaisuuksia, välillä ihan ansiokkaastikkin, sillä en itse hyväksy ruumiillista kuritusta. Mutta samalla hän oudosti kieltää pakinansa alussa tiukasti määrittelemänsä kurin käsitteen. Lopussa tulee tunne että hän ei olekaan ollenkaan minkäänlaisen kurin kannalla, toisin kun alussa.

Olen hämmentynyt. Eikö hän muista mitä hän on pakinansa alussa sanonut, vai haluaako hän vain sohia ja provosoida joka suuntaan ja joka asiasta. Kallistuisin jälkimmäisen puolelle. Vähän tuuliviirimäinen olo tulee.

Isä.