Lapset ja aikuiset kiusaavat lapsia

Ehkä psykiatri Paloheimon (1915-2002) kirjoissa löytyisi pohdittavaa tänäpäivänkin ongelmiin.

Oliko hän aikaansa edellä,-vai jatkammeko "Kotivammaisuuden kierrettä"?
Paloheimo käytti ilmaisua "Suomalainen kansanneuroosi."

Paloheimolta on ilmestynyt useita kirjoja mm. Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat Kirjapaja OY 1999.

Kirjasta ilmestyi vuonna 1992 suppeampi painos. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos. Luin kirjaasi ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkeukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".

Lainaus kirja-arvostelusta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.

Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä. Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivaltaa.
Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan.

Martti Paloheimo Ihmisensuojelu i972.
Lainaus kirja-arvostelusta.

Keskustelu ihmisten ympäristön saastumisesta on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä. Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäiseltä taholta. Hän tarkastelee ihmisensuojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myö henkisesti.
Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin työkentässä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmissuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisölklemme edessäolevan tuhon estämiseksi, Se on depatti- ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.

Google hauilla kirjoista keskustelua netissä > suomalaisen lapsuuden haavat ihmisen suojelu martti paloheimo < lainauksia ihmisensuojelu kirjasta.

Quo vadis? - Carpe diem!

Käytit esimerkkinä poliisiammatikorkeakoulun "tutkimusta" lasten koskettelusta kouluissa. Asiassa on monta kysymysmerkkiä:
- Ammattikorkeakouluissa ei tehdä tutkimusta. Se on yliopistojen tehtävä.
- AMK:ssa ei ole riittävää osaamisat tutkimukseen, varsinkaan opinnäytetöissä.
- Sen mukaan mitä olen kuullut/lukenut ko. tutkimuksen kritiikkiä, se ei todellakaan täytä minkäänlaisia kriittisen tutkimuksen kriteereitä.

Kirsi Virtanenkaan ei voinut olla herkuttelematta poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksella, jossa lapset kertovat opettajien "seksuaalisesta" häirinnästä. Luulin, että aihe kaluttiin jo läpipuhki joka välineessä.

Tutkimus on ensinnäkin tehty jo 2008. Miksi se nousi otsikoihin juuri nyt? Kenen tarkoitusperiä se palvelee?

Kirsin kannattaisi kuunnella Ylen klo 14 Ajantasa perjantailta 12.2. Siinä keskustelllaan esim. mikä on tutkijan ammattitaito ja mikä on kaksitoistavuotiaan kyky hahmottaa seksikysymyksiä.

Mutta jopas sai Kirsi taas tästä juttuihinsa mehevää vätkytettävää tätimäiseen tyyliinsä. Analyyttinen ajattelu tai minkään sortin mediakrtiikki Kirsin jutusta ei paista.

Mitenkään en halua vähätellä lapsille tehtävää pahaa, mutta ei se näin vähenny.

Kirsi Virtanenkaan ei voinut olla herkuttelematta poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksella, jossa lapset kertovat opettajien "seksuaalisesta" häirinnästä. Luulin, että aihe kaluttiin jo läpipuhki joka välineessä.

Tutkimus on ensinnäkin tehty jo 2008. Miksi se nousi otsikoihin juuri nyt? Kenen tarkoitusperiä se palvelee?

Kirsin kannattaisi kuunnella Ylen klo 14 Ajantasa perjantailta 12.2. Siinä keskustelllaan esim. mikä on tutkijan ammattitaito ja mikä on kaksitoistavuotiaan kyky hahmottaa seksikysymyksiä.

Mutta jopas sai Kirsi taas tästä juttuihinsa mehevää vätkytettävää tätimäiseen tyyliinsä. Analyyttinen ajattelu tai minkään sortin mediakrtiikki Kirsin jutusta ei paista.

Mitenkään en halua vähätellä lapsille tehtävää pahaa, mutta ei se näin vähenny.

Kiitos rohkesata puheestasi!

Olin niin iloinen jutustasi ruotsinkielestä ja luulin sinua älykkääksi ja viisaaksi ihmiseksi. Olen nyt toista mieltä, josta syystä ruotsinkielisyyttä arvosteleva kommentointisi menettää myös painoarvonsa. Tämänpäiväisessä kärjistit kyllä mielestäni aivan asiantuntemattomasti erityisesti koulumaailman tapahtumia sekä kiusaamisessa että opettajien oppilaisiin kohdistuvasta koskettelusta. En väitä, etteikö ongelmia olisi, mutta sinun suhtautumisesi oli täysin asenteellinen, ei kriittinen eikä totuuteen edes pyrkivä. Pahennat asioita. Mielestäsi opettajilla on paljon enemmän mahdollisuuksia kiusaamisen kitkemiseen ja naureskelet typerin esimerkein, mihin opettajat muka vetoavat. Sinä et näytä tietävän mitään todellista koulumaailmasta. Se, mitä lapset kertovat vanhemmilleen, on vain osa totuudesta eikä edes aina totta. Opettajien suuri ongelma on se, että oppilaissa on niitä myötäilijöitä, joista ei saa mitään apua tilanteiden paljastamiseksi (ehkä pelko, piittaamattomuus). Ei voi puuttua, jos ei tiedä. Kiusaaminen on nimenomaan muualla kuin opettajan silmien alla tapahtuvaa. Samaa mieltä tietysti olen siitä, että kiusaajat on siirrettävä yhteisöstä. Koetapa Kirsi ottaa vähän selvää, mitä opettajat voivat tehdä häiriöiden poistamiseksi. Kuka hoitaa häiriintyneet? Onko heille sijoituspaikkoja, mielenterveystyöntekijöitä jne. ? Kosketteluasiaa käsittelit naurettavasti pohtimatta kyselyn laatua (erityisesti 6-luokkalaisen tasolle kohdistettuina). Koetapa eläytyä siihen, miten oppilaat nykyään suhtautuvat seksuaalisuuteen, miten hauskalta tuntuu saada opettaja näyttämään arveluttavalta ko. tutkimuksen avulla. Kuinka vähän prosentuaalisesti kuitenkin oli näitä tilanteita. Yksikin sopimaton koskettelu on liikaa, mutta tutkimus ei kertonut siitä mitään luotettavaa. Tietysti täytyy suhtautua lasten kertomiin kriittisesti ottaen huomioon heidän kykynsä tunnistaa asioita.

Tässä on linkki, josta voi kuunnella, mitä Ylen omassa Ajantasassa tuosta "tutkimuksesta" pohditaan.
http://areena.yle.fi/audio/749363

Ainoa kuulemani viisas puheenvuoro tuosta aiheestan. Asialla on Ylessä(kin) mässäilty kritiikittömästi korvat täyteen. Ja tietysti Kirsi perässä....

Minun lastani on kiusattu koulussa kokoajan tuloksena ,että hän on nyt 39v mielenterveyspotilas,joka ei ole ollut päivääkään töissä.Hän on ollut arka herkkä poika siis oiva kiusaamisen kohde.Muita lapsiani on kuulemma kiusattu myös kertoivat minulle vasta aikuisena.Poikani kiusaus loppui kun hänestä tuli urheilun myötä kookas ja voimakas ja uhkasi antaa turpiin.Nuoremmat lapseni ovat voimakastahtoisia ja uskaltavat ilmaista mielipiteensä heidän mielenterveytensä kesti kiusaamisen.
Mieheni laitettiin työpaikastaan eläkkeelle työpaikkakiusaajien toimesta työpaikkana oli koulu ,josta "hankalat opettajat" pistettiin eläkkeelle elleivät he itse hoksanneet vaihtaa työpaikkaa.Itse en ole joutunut kiusatuksi.Ennen vanhaan koulussa opettajat saivat nolata,siksi inhoan edelleen voimistelua ja käsitöitä.Minusta kiusaamiseen tulee puuttua päiväkodista lähtien tiukasti.Koulujen tulee korostaa yhteisöllisyyttä lapsia tulee valistaa siitä mihin kiusaaminen saattaa johtaa samoin vanhempia tulee valistaa lappujen lähettäminen ei riitä.Valitettavasti vanhemmat eivät laita lapsilleen rajoja kotona ja koulu joutuu kasvattamaan ,johon sillä ei ole välttämättä resursseja, kun aina vain säästetään.Opetuksesta ei tule säästää sen arvo nähdään yhteiskunnassa vasta vuosien päästä.

Hyvä Kirsi Virtanen olet mielestäni oikeslls ja keskeiselä aihe-alueella liikkeellä tämänkin kertaisessa pakinassasi. Lasten kiusaaminen ja seksuaalinen hyvksikäyttö on osoitus aikuisten moraali- käsitystem ala-atvoisuudesta jota nykyinen seksuaalirikosten lievät tuomiot ja kummallisen löysä lakien tulkinta edesauttavat Suomessa.
Globaalisti nuorten ja lasten erillaiseen hyväksikäyttöön ja heidän psyykkeensä tuhoamiseen kv. vastustaniseen ja taisteluun lasten oikeuksien puolesta tulis ryhtyä tosi toimii alan järjestöjen YK;n ja EU:nkin piirissä.

Elämme paaston aikaa kristityissä länsimaissa mutta samanaikaisesti tulee päivittäin medista tietja lasten ja nuorten ahdistelusta ja seksuaaliseta hyväksikäytöstä esim. nämä katolisen kirkon pappien vuosikausia jatkuneet toimet niin Irlannissa kuin USA:ssa ovat käsittämättömiä rikoksia, joita mielestäni ei Paavin puhutteluilla ratkaista vaan tuomioilla oikeudessa.

Ehdotankin, että nettiin perustetaan sekä papeille että pedofiikeille ja muille aisian harrastajille ja viemärirotille myllynkivi kauppa, josta ostetaan asianomaiselle - kaulaan laitettava myllynkivi, jonka jälkeen ao. upotetaan meren syvyyksiin tai laitetaan tiedot nettii tiettyyn rekisteriin..

Olen kuunnellut mielenkiinnolla Kirsi Virtasen ohjelmia ja aiheet ovat hyviä keskustelunavauksia, vaikkakin Kirsi Virtasen tapa tuoda asioita esille ovat selvästi provokatiivisia. Ehkä ruotsinkielen vaikutus niekutuksineen lisää vaikutelmaa, että änkyröinnistä on kysymys ja asiakohdat ovat usein diletantteja.

Tämä tutkimus lasten koskettelusta kouluissa on mielestäni vähän outo. Toisaalta se nostaa esiin aiheellista keskustelua koskettelun rajoista, mutta toisaalta tämä mielestäni haittaa myös toiseen suuntaan aiheellista koskettelukulttuurin muutostarvetta. Suomessa pitäisi vahvistaa sellaista luonnollista koskettamista (ylipäätään), joka on monissa kulttuureissa vallalla. Kohtahan Suomessa ei uskalla vahingossakaan koskettaa ilman, ettei joutuisi pelkäämään syytettä seksuaalisesta häirinnästä tai seksuaalisen rajan ylittämisestä. Jollain lapsella saattaa olla traumoja siitä, ettei ole saanut vanhempien sylissäolokokemusta ja kenen tahansa aikuisen koskettaminen saattaa esim. tästä syystä tuntua oudolta ja pelottavalta. Saatikka jos on jo kotoa tai muuten joutunut oikeasti seksuaalisten rajojen ylittämäksi. Tutkimukseen olisikin mielestäni pitänyt sisällyttää hyvän/huonon koskettamisentunteen elementtejä, toiveita ja kokemuksia. Tämä kysely vahvistaa yksisuuntaisesti koskettamiseen liittyviä asenteita ja pelkoja. Kohta ihmiset kävelevät kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei vain sattuisi vahinkoja. Jos tällä tutkimuksella saadaan karsituksi yksi vääränlainen kosketus, se voi eliminoida kymmenen hyvää tekevää keskettamista.

Kuuntelin juuri aamuohjelmasi. Uskon, että tarkoitat hyvää. Ehkä kuitenkin sorruit ylenmääräiseen pelkään ärsyttämiseen.

Onko viisasta lyödä koulua ja opettajia kuin vierasta sikaa. Näistä kaikenkarvaisista tutkimuksen nimellä kulkevista kyselyn tekeleistä vedetään melkoisia johtopäätöksiä: opettjat ovat syyllisiä kiusaamiseen ja ovat lisäksi pedofiileja!

Tänä päivänä ihmetellään, miksi koulussa oppilaat saavat mellastaa ja opettajat hyssyttelelevät. Näillä eväillä, mitä nykyään tajotaan ja mitä sinäkin ohjelmassasi tarjosit, ei ole ollenkaan ihme, että lasten lisäksi oppilaiden vanhemmatkin villiintyvät ja tulevat puhelimen luurista suoraan opettajan sisäskorvaan, hälyyttävät jo oppilaan saamasta huonosta numerosta paikalle lääninhallituksen tarkastajat. Ja tämän koskettulubuumin ansiosta arvattavastikin jo käsipäivän sanomisesta panevat oikeusprosessin käyntiin.

Kaikki opettajat varmasti allekirjoittavat sen, että ymmärtämystä tarvitsevat kiusatut eikä heitä saa minnekään
toiseen kouluun siirtää. Siirtoa tarvtsevat kiusaajat. Miksi sitten ei siirretä? Monesti siirto pitäisi tehdä erikoiskouluun ja se tulee kalliiksi. Kyse on rahasta ei opettajien halusta. Lisäksi säästetää koulupsykologien pakkaamisessa, koulukuraattoreissa.

Nykyinen opetuksen järjestelykin, että kaikki, niin ADHD kuin muista häiriöistä kärsivät pannaan samaan luokkaan, suorastaan innostaa kiusaamiseen. Ja vaaditaan opettajalta suorastaan ylimaallisia kykyja saada tämä sekalainen seurakunta innostuneesti mutta rauhallisesti opiskelemaaan. Aina joku pääsee kynällä tökkäämään edesssä istuvaa niskaan.

Opettajat taatusti valvovat ja vartioivat. Mutta joka nurkkaan ei ehdi. Löytyy muitakin säästösyistä tapahtuneita resurssien heikennyksiä, esim. kun useista kouluista on poistettu sellainen tärkeä virkamies kuin vahtimestari, on ilkivalta saanut rauhassa lisääntyä.

Hekumointi pedofilialla saisi loppua ja järjellisten ihmisten tulisi nyt ottaa se järki käteen.

Siitä pukeutumisesta vielä: on totta, että vaikka lapsi olisi alasti, häntä on kohdeltava kunnioittavasti. Mutta asiallista pukeutumista voisi kouluissa aivan varmasti vaatia, vai oletko itse napapaidassa ja avoinaisessa puserossa työssä? Tämä on kohta: tapojen opettelu.

Erityisesti tässä kosketteluhourailussa mennään liian pitkälle ja halutaan vain pelkkää pornografista hekumointia asian tiimoilta. Lapset kokevat asioita eri tavalla kuin aikuiset. Jos jokaisessa koketuksessa nähdään jotain seksuaalisuutta, lapset menevät tyystin sekaisin, eivät itsekään uskalla ottaa edes opettajaa kädestä.

Kyllä nykyajan opettajankin pitää olla auktoriteettiasemassa,ja opettajan sanaan täytyy voida luottaa. Vaikka opettaja ei olekaan aina oikeassa, opettaja on tänäkin päivänä koulussa se turvallinen aikuinen.

On ilman muuta vakava asia, jos yksin opettaja kähmii lapsia tai heittelee kaksimilisyyksiä.

Mutta 1: En panisi kovin paljon painoa kyselytutkimuksille. Muksun taannoisella yläasteella järjestettiin kysely huumeiden käytöstä. Tulosten mukaan runsas kolmannes oppilaista oli heroinisteja, mikä oli huolestuttavaa mutta ei vastannut todellisuutta. (Heroinistit tuskin käyvät koulua kiltisti, ilman poissaoloja, ja menestyvät opinnoissan.) "Vähän läppää, kato, hehheh." Nuorten reaktio oli tervettä kapinaa ja opettavainen (= mitä moisista kyselyistä voi oikeasti päätellä -- jos mitään?)

Mutta 2: Tuttavani, lukion opettaja, mies, oli huolissaan eräästä tyttöoppilaasta. Tytöllä oli mielenterveysongelmia, ja hän halusi keskustella niistä luotto-open kanssa. Tytön käytös oli sen verran seksuaalisesti provosoivaa, että tuttavani (jolla itsellään oli silloin teini-ikäinen tytär) katsoi parhaaksi välttää kahdenkeskisiä keskusteluja ja kutsui paikalle aina koulukuraattorin/toisen open. Onneksi. Tyttö nimittäin (vanhempiensa sparraamana) syytti tuttavaani seksuaalisesta häirinnästä. Syytökset kuitenkin kaatuivat, koska tuttavani ei ollut koskaan ollut kahden tytön kanssa (minkä tyttökin myönsi, ja myöhemmin myös sen, että oli keksinyt koko jutun.) Joku vähemmän valpas ope olisi saattanut joutua pahaan pulaan.

Ensinnäkin tuosta opettajien vastuunotosta mulla on paljon kokemuksia. Ongelmat ja varsinkin opehallinnnon ja ministeriön virkamiesten kehittämät byrokratiat ovat menneet opettajien jaksamisen yli. Me emme voi tehdä enää muuta kuin lumetyötä ja sitten niitä Kirsin esiintuomia "raportteja" vaan pilvin pimein perään - ja nehän ovat aina positiivisia ja menestystarinoita. Ammattikorkeakoulut tämän aloittivat, että ei satsatakaan siihen opetyöhön eli nuorten parissa työskentelyyn - paremmin saa virkamiehet hyvälle päälle kun aletaan markkinoimaan koulujamme ja tehdään näyttäviä projekteja koulutus ym päivineen. Ja muut seurasivat sitten ammattikorkeakoulujen perässä - pakko - ja näin tämä lumetoiminta sai alkunsa. Nyt on sitten jaksaminen opettajilta mennyt ja nuorilta menossa. Kyyninen "pitäkää muksunne" asenne on jo määräävänä - mutta silti julkisuus kuvasta pidetään huolta ja tähän julkisuus ja positiivisuus kuvan ylläpitoon menee taasen yhä enemmän aikaa ja noidankehä on valmis. Aito puuttuminen enää yhtään mitään estyy täysin. Paras esimerkki tästä oli A-talkin kiusaamista käsittelevä ohjelma tuossa tammikuun puolella. Siinä esiintyi eräs kiusaamisasiantuntija - rehtori, jonka koko viestintä keskittyi jo kiusaamisasian taitavaan epäsuoraan vähättelyyn. Ja virkamiesten ja opettajien suuntaan tämä vähättely ja kiusaamisten kyseenalaistaminen oeteaan aina avosylin vastaan, koska silloin ei tarvi tehdä mitään - kuten Kirsikin on oivaltanut. Opeministerit kävelään virkamiesten toimesta yli että humahtaa ja ministerin pää pannaan pyörälle minuutissa. Miksi nykyvirkamiehet, asiantuntijat ja tutkivat eivät huomaa koulujen ylivoimaisia ongelmia ? He ovat syypäitä tähän tilanteeseen - he ovat rakentaneet hirviökoululaitoksen ja pakkohan heidän on nyt keskittyä turvaamaan selustansa eläkeikää varten. Ja tähän - peittelyyn - se energia nyt menee - - ja lapset ja nuoret maksavat viulut elämällään. Pääsevätkö nämä syylliset pälkähästä ? Eivät ! Koska näistä nykynuorista ja lapsista tulee heidän eläkkeensä maksajia - ja osaavatko he tehdä että voisivat maksaa eläkkeen ? Opettajana tiedän etteivät osaa eivätkä kykene eivätkä halua. Te jotka olette tämän nykykoululaitoksen luoneet - te ette pääsekään pälkähästä.

Ope vaan

Itse miesopena tiedän jonkinverran tuosta tyttöjen pukeutumiskoodistosta. On totta, että kaikki paikat on näytetty - taikka ainakin pyritty esittelemään. Ja on myös totta, ettei open saa provosoitua vaikka alasti olisivat. Lisäksi miesopettajien ainakin on hyvä tietää, että aina kun joku tyttö tulee "kysymään" jotain asiaa tarkoituksena myös samalla vähän esitellä paikkojaan, niin aina luokassa joku seuraa silmä kovana että miten ope reagoi - mihin open silmät katsovat. Joskus on jopa järjestetty tilanne jossa toinen tyttö tulee näyttämään paikkojaan ja toinen seuraa - luullen etten nyt sitä tarkkailua huomaa - miten reagoin. Miten toimin näissä tilanteissa ? Ensinnäkin täytyy ottaa huomioon että myös ikäänkuin "viattomasti" tytöt esittelevät naisellisuuttaan tyyliin että "enkös olekin kaunis". En haluaisi tyrmätä hänen naisellisuuttaan koska näin tehden voisin aiheuttaa elinikäisen vamman. Mikä neuvoksi ? Itse olen jo siinä iässä että näyttelen kalkkista - opea jolla ei taatusti enää viisari värähdä. Otan kaikki nämä tilanteet kuivan kalkkismaisen asiallisesti. Silloin nämäkin tytöt jotka ovat läheisyyden ja huomion kipeitä sydäntäsärkevällä tavalla voivat ajatella, että kalkkis mikä kalkkis - eikä itsetunto siinä sitten menekään. Kuitenkin kaikenkaikkiaan tämä on sellaista kuilun partaalla olemista - kaikki opet ei tätä jaksa.

Ope vaa

Hyvä Kirsi,

kuuntelin ansiokasta ohjelmaasi kiusaamisesta. Se oli hyvin argumentoitu ja havainnollinen, vaikka samat teesit tuntuivatkin toistuvan useampaan kertaan(jotta yksinkertaisempikin kiusaaja ymmärtäisi?).

Olen ollut sekä kiusaaja että kiusattu (tarhaiässä ja alaluokilla kiusaaja ja myöhemmin sitten kiusattu). Minun mielestäni on väärin verrata kiusaamista aikuisten toimintaan, kun kyse kuitenkin on lapsista. Ja lasten maailmahan on tunnetusti mustavalkoisempi kuin meidän aikuisten: lapsille paha on paha ja hyvä on hyvä. Ja pahalta voidaan leikata pää irti sadun lopuksi.

Poikana ja isänä siis hyväksyn sen, että pojat selvittävät painimalla sen kumpi menee ensimmäisenä ovesta sisään (kunhan tappelu loppuu, jos aikuinen niin käskee). Tytöt vetävät toisiaan letistä ja jakavat toisilleen solvauksia, koska se on tyttöjen tapa selvitä tässä maailmassa. Ja maailmaanhan me lapsiamme kasvatamme, emme pumpuliin.

Korostan kuitenkin näissä kaikissa tapauksissa aikuisten läsnäoloa. Lapset eivät nimittäin sorru hulluuksiin, jos aikuisen "uhka" on läsnä ja lähellä. Mutta jos tämä uhka poistuu, kuten romaanissa "Kärpästen herra" niin silloin lapset katkaisevat vaikka kaveriltaan pään. Aikuisten tulisi aina muistaa tämä.

Radio-ohjelmassanne tunnuitte kuitenkin ajattelevan, että lapset ovat kuin aikuisia, että he ymmärtävät maailman olevan enemmänkin harmaa kuin mustavalkoinen, että lapsia pitäisi kohdella kuin aikuisia, että lapsilta voitaisiin odotaa aikuismaista käytöstä. Tämä olisi minun mielestäni suuri virhe.

Lapsissa asuu aina vaara joko itseään tai muita kohtaan: jokaisesta lapsesta voi tulla kiusaaja tai kiusattu, jos ympäristö vain sallii sen. Tilaisuus tekee varkaan.

Mutta eivät lapset ole pahoja kuten aikuiset, vaikka he tekisivätkin hirveitä tekoja. Lapset leikkivät (ja he leikkivät pitkään liki kaksikymppisiksi, jotkut meistä ovat ikuisia lapsia). Lapset kokeilevat voimiaan, sitä kutsutaan kasvamiseksi.

Minä leikin kiusatessani heikompiani, ja opin tiettyä röyhkeyttä, tiettyä itsetuntoa ja rohkeutta, josta minulle on ollut suurta hyötyä myöhemmin. Luulen, että se auttoi kestämään kiusatuksi tulemisen paremmin. Samalla opin paljon elämästä, siitä kuinka suurin osa ns. kavereista hyväksyi kiusaamiseni ja vaikeni, ehkä jopa kannusti kiusaajaa. Aivan kuten minuakin oli kannustettu kiusatessani. Olen käynyt hyvää ihmiskoulua.

Myöhemmin olen ymmärtänyt sen vieläkin paremmin: kyse oli suuresta leikistä, leikistä, johon meidän aikuisten ei pitäisi sortua, mutta johon lopulta sorrumme niin usein.

Ainoa asia, jota olisin kaivannut, oli turvallisten aikuisten läsnäolo. Sellaisten, jotka osaavat puhaltaa pelin poikki silloin, kun se menee liian pitkälle, juuri silloin kun hirttosilmukaa aletaan asetella kaulaan.

Tarkoitan sitä, että en usko enkä edes halua, että kaikki kiusoittelu ja nahistelu (joka voidaan myös kiusaamiseksi tulkita) kitkettäisiin koulusta. Lapset tarvitsevat tätä leikkiä, vaikka se onkin ajoittain julmaa ja väärin, he tarvitsevat sitä oppiakseen toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Elämä kun ei ole vain hymyjä, kättelyjä ja kumarruksia (kuten harmaa todellisuus haluaa väittää).

Mutta kiusaaminen ei saa mennä liian pitkälle, kiusaamiseen tulee aina kuulua uhka aikuisesta ja kiinnijäämisen pelko. Kiusaajalla pitäisi aina olla veto-oikeus eli mahdollisuus turvautua kanteluun. Mitään rikosilmoituksia ei tarvita (kuten tunnuit vihjaavan). Mutta tarvittaessa opettajaan on oltava yhteys. Opettaja voi lopettaa leikin. Aivan kuten vanhemmat voivat lopetaa sisarrusten välisen nahistelun: ojentaa ja opettaa. Ottaa vastuun ja vallan.

Ongelma kuitenkin muodostuu juuri siitä, kun opettajat ovat luopuneet auktoriteettiasemastaan oppilaisiin nähden. Opettajat suhtautuvat lapsiin kuin kollegoihin, kuin työtovereihin (minulla on tästä kokemusta opettajaharjoittelusta). Ja pahimmillaan tämä näkyy siinä, että kouluihin vaaditaan turvamiehiä ja kehityskeskusteluja oppilaiden ja opettajien välillä.

Mutta minä en muista yhtään demokraattista satua, en koska se ei kuulu lasten maailmaan. Lasten maailmassa on vain hyviä ja pahoja kuninkaita. Opettajien pitäisi olla hyviä kuninkaita, jotka jakavat rangaistukset ja kiitokset kysymättä muiden mielipidettä tai suostumusta. Sitä jokainen kantelija odottaa, kun hänen mittansa lopulta täyttyy. Opettajan on oltava ankara, ja mieluiten oikeudenmukainen, mutta ennen kaikkea ankara.

Opettajan on todistettava hallitsevansa tilannetta, vaikka sekä kiusattu ja kiusaaja takuulla valehtelevat hänelle tapahtumista minkä kerkeävät (muiden vaietessa). Opettajan on oltava tämän yläpuolella ja ennen kaikka osoitettava, että leikki on nyt loppu, ja nyt seuraavaksi leikitään opettajan säännöillä pitivätpä oppilaat siitä tai eivät.

Minun mielestäni myös opettajalla pitäisi olla kyky kiusata: opettajalla tulisi olla kyky alistaa oppilaat tahtoonsa. Jos opettajalla ei ole tätä kykyä, niin silloin kiusaajat voittavat ja kiusatut tarttuvat pistooliin.(Enkä siis tarkoita mitään fyysistä kuritusta opettajien taholta - on muitakin keinoja, joilla oppilaat voidaan alistaa opettajan tahtoon.)

Opettajat ryhtykööt taas opettajaksi, ja oppilaat olkoot oppilaita. Ja entäs vanhemmat? No heidän vahtivuoronsa alkaa, kun lapset tulevat kotiin: leikki jatkuu, vain kuningas vaihtuu.

Ps. Argumenttisi armeijasta ja kiusaamisesta meni täysin metsään. Ei armeijassa ole kyse kiusaamisesta tai pullistelusta. Armeijaan mennään, jotta opittaisiin toimimaan ylhäältä jaettujen käskyjen pohjalta yhdessä (ja simputtaminen kuuluu osana tätä koulutusta). Armeija on kone (tai joukkue), jossa yksilöstä tulee tuon koneen osanen.

Armeijaan ei siis mennä, jotta kasvettaisiin mieheksi tai paremmaksi ihmiseksi. Armeijaan mennään, jotta olisi kyky toimia kriisitilanteessa nopeasti suurena joukkona. Tällaisissa tilanteissa sellaiset arkipäiväisyydet kuten keskustelu, yksilö tai kriittinen kyseenalaistaminen menettävät merkityksensä. Kriisitilanteessa joudumme nimittäin luopumaan noista arkipäivän ylellisyyksissä.

Ja siksi armeija onkin niin hirmuinen ase, että sen käyttämisestä vastaavat kansakuntamme viisaimmat: he ottavat silloin vastuun kymmenistä jopa sadoistatuhansista yksilöistä.

Minua lievästi sanoen ärsyttää tämä nais- (miksei myös mies)älyköiden kriittisyys varusmiespalvelusta kohtaan. Eikö kuitenkin ole niin, että te samassa sivulauseessa aina halveksutte nykyajan yksilönpalvonnan ja nykyihmisten itsekkyyden?

No varusmiespalvelushan pyrkii juuri opettamaan tätä oman itsen unohtamista ja ponnistelua kohti yhteistä päämäärää (kuten myös joukkueurheilu, toinen inhokkinne).

Yksilön vapaus ja minuuden eheys ovat hienoja asioita, mutta eikö lopulta ole niin, että tämä kansakunta on saavuttanut suurimmat saavutuksensa, ylpeydenaiheensa ja kansallisen itsetuntonsa yhdessä eikä yksilönä? Nimittäin talvisodassa, kun varusmiehet, lotat ja koko muu kansakunta unohti itsekyytensä ja toimi koulutettuna joukkona kohti yhteistä päämäärää? Eivätkö nämä saavutukset lopulta ole jokaisen suomalaisen yksilön kasvualustana ja itsetunnon siemenenä, ja lopulta myös yhteiskuntamme mallina?

Vai onko kyse vain yksilön alistamisesta ja kiusaamisesta?

Antti Korttinen

Eikö tänään pitänyt aiheena olla "Israel kyykyttää- miksei maailma tee mitään"? Oliko aihe liian tulenarka vai miksi piti vaihtaa aihetta? Koulukiusaaminen tietysti on vakava asia ja Kirsi on oikeassa sanoessaan että siihen auttaa vain ilmoitus poliisille ja oikeudenkäynti.

Oppilaiden keskinäinen kiusaaminen saadaan hallintaan, kun opettajat lopettavat toistensa kiusaamisen. Tähän kiusattu oppilas tarjoaa hyvän välineen tyyliin: "Voi, voi... ei minun oppilaitani...". Kiusaamisen lapset oppivat aikuisilta. Myös muun välinpitämättömyyden ja itsekkyyden. Ei-opettaja.

Hmm... Siis ohjelmatiedoissa oli tällainen otsikko:

"Kirsi Virtanen. Ke 17.2. YLE Puhe 13.05 - 13.40 Israel kyykyttää - miksi maailma ei tee mitään? Kirsi Virtasen blogia voi käydä lukemassa ja kommentoimassa ...
"

Onkohan kysymyksessä erehdys vai korkeammat voimat? Tietääkö kukaan?

Sorry, ei liity mitenkään päivän kuunnelmaan. En vain tiedä mihin olisin tällaisen huhuillut.

Mistä tämä vitsaus johtuu???
Kiusaaminen on mielestäni tämän ajan epidemia. Totta kai kiusaamista on ennenkin ilmennyt, mutta ei omien 1950- ja -60-luvun koulukokemusteni mukaan sellaisessa mittakaavassa ja raakuudessa kuin nyt. Monia kouluja eri puolella Suomea käyneenä voin väittää näin. Toki pientä kaverillista kiusoittelua ilmeni, mutta pitkät ja pätkät, lihavat ja laihat,fiksut ja hölmöt saivat olla ominaisuuksineen rauhassa. Päin vastoin: erilaisuus saattoikin olla hienoa ja kertoa persoonallisuudesta, se oli arvostettua.

Opettajana toimiessani 1970-luvulla selvittelimme erästä kiusaamistapausta koulussani. Koulussa oli sellainen ylellisyys kuin koulupsykologi, joka käänsi tilanteen päälaelleen: kiusaaja olisi muka se pelkuriraukkis ja kiusasi siksi koska on heikko ja epävarma! Kiusaaja oli kyllä kovaääninen ja itsevarma kaveri, jolla ei tuntunut olevan mitään komplekseja. Kiusattu lapsi oli aivan tavallisen oloinen poika ja oli kai valikoitunut uhriksi ihan sattuman oikusta. Mutta hän kuulemma omalla olemuksellaan ikään kuin houkutteli kiusaamaan!!!

Selkenikö tilanne? Ei tietenkään, sillä lapset, joilla kuitenkin on jonkinlainen oikeuden taju, ymmärsivät kyllä että tällainen psykologisointi oli silkkaa puppua. Niin oli minustakin, mutta jäin mielipiteineni vähemmistöön. Olisikohan keskitysleirin vankeja auttanut se, että heille olisi itku silmässä valitettu Hitlerin vaikeasta lapsuudesta. Sillä kiusattu lapsi kyllä kokee jokapäiväisenä pahimmillaan vuosikausien ajan keskitysleirin kauhut. Syytän tuollaista viiden penin psykologisointia. Ei rikollisiakaan armahdeta vetoamalla pelkurimaiseen ja heikkoon luonteeseen, sillä koulukiusdaajat ovat rikollisia.

Mistä tämä sairas kiusaamisepidemia johtuu? Olisi luullut, että oikein ammattikasvattajien koulimat päiväkotilapsemme olisivat oppineet sosiaalisuutta ja toisen yksilön kunnioittamista, mutta nyt onkin ilmestynyt tutkimus, jonka mukaan päiväkodeissa ilmenee raakaa ja ovelaa kiusaamista, jota aikuiset eivät osaa tai viitsi nähdä ja ehkäistä. Päiväkotien, kiusaamisen alkeisopistojen, viidakon lait siirtyvät sitten näköjään kouluihin. Television nöyryytysohjelmat (Idols, Huippumalli jne) vahvistavat brutaaleja käyttäytymismalleja: aikuiset pilkkaavat niissä rankaisematta keskenkasvuisia estoitta ja häpeämättä.

Mikä neuvoksi. Tiedän asenteesi uskontoa kohtaan, Kirsi hyvä, mutta se uskonnonopetus, jota minä sain kansakoulussa, oli moraalikasvatusta: älä valehtele, älä kiusaa, älä varasta, auta heikompaa. Siihen ei välttämättä jumalaa aina sotkettu mukaan, mutta 40 lapsen luokassamme ei totisesti kiusaamista ilmennyt. Ja muuten olen sitä mieltä että pienimpien lasten paikka on kotona, ei päiväkodeissa oppimassa kyynärpäätekniikkaa ja juonitteluja.
Entinen ope

Nykykyisen tieteen valossa ihminen on kehittynyt evoluution kautta (niin viisaat uskovat)ja on kehityksen huippu: ihmisen käyttäytymistä ohjaa luonnollisen vaisto- ja hormonijärjestelmän lisäksi pitkälle kehittynyt kongnitiivinen ajattelu, ihmisellä on myös moraali ja hän kokee syylisyyttä ja vastuullisuutta.

Uskotaan että kaikki "inhimillisyys" on sitten vain kehityksen ja oppimisen tulosta - ei ole mitään Jumalaa ja ei myös mitään hengellistä sisäistä ohjaavaa tahoa!

Mikä sitten erottaisi meidät eläimestä? Jos kaikki on yhtä evoluutiota, niin mikä olis motiivi, jonka mukaan meiltä voitaisiin odottaa vastuuta käytäytymisestä. Miksi ihminen on paha (tosin toiset väittävät kyllä, ihminen on luonnostaan hyvä), miksi on niin vaikea luoda kaikkia palvelevaa järjen jämäkkyyttä ja keksiä konsteja, millä saataisiin jokainen käyttäytymään "järjen" ja itsekurin avulla moraalisesti ja kaikkia tyydyttävällä tavalla. Aina vain käy niin, että jollakin vaistot ja vietit saavat yliotteen, järjen ja vastuun kontrolli pettää, esim. opettja näkee pikkutytön "seksikkäänä", menettää ammatillisen ja inhimillisen vastuunsa aikuisena ja alkaakin toimia vaistojensa ja halujensa ohjaamana, vaikka ymmärrys sanoo näin ei saa toimia!

Kirsi perääkuuluttaa kaikenlaista suvaitsevaisuutta; ei saa kiusata ja loukata ketään, lankeaa samaan itse kuitenkin. Minä en hänen kommenteistaan loukkaannu, mutta tiedän joitakin herkkiä, joita hänen pilkallinen suhtautumisensa esim. uskovaisiin loukkaa. Uskovaiset ovat vanhanaikaisia, sivistymättömiä ja jopa hieman älyllissti jälkeen jääneitä - hän pakinoissaan usein vihjailee. Eikö tällainen ole jonkun ihmisryhmän tietoista loukkaamista?

Mikäli olemme evoluution saannoksia, eikö silloin pitäisi antaa homman luovia luonnon sanemelilla ehdoilla ja sallia vahvojen selvityä ja heikkojen jäädä junasta?

Kielletään jumalallinen todellisuus, mutta käytännössä kuitenkin oletetaan ihmisen käytökseltä jumalallista vastuuta ja moraalia.

Ihmisellä on nykyään pallo hukassa: hän ei tiedä mistä hän on tullut, miksi on täällä ja minne hän on menossa? Kuka tai mikä hän todellisuudessa sittenkinon.

Itse olen kristitty ja ymmärrän ihmisyyden paljon laajaalisemmin kuin nykyinen tiede yrittää arvailla!

Jälkikoira!

Itse olen ollut sekä kiusaaja että kiusattu.

Tavallaan molemmista olen selvinnyt. Kiusaajana hakattiin systemaattisesti kahta veljestä muutaman kuukauden ajan kunnes joku heitti toisen näistä veljeksistä selkään esineen että selkä vaan rusahti. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan, kun pelästyttiin tosi paljon, ja sen verran oli järkeä jo (noin 12v) että tajuttin, ettei tässä ole mitään järkeä. Mentiin tämän itkevän kaverin luo ja sanottiin ettei me enää kiusata teitä. Ja se lupaus piti ... otettiin heidät mukaan leikkeihimme. Vieläkin hävettää se kiusaaminen.

Itse olin kiusattuna tilanteessa jossa moni muukin on ollut. Lukiossa kiusaamisella yleensä jaetaan henkilöt menestyjiin ja alistettuihin. Itseni alistettiin täysin. Olin hyvä matikassa ja atk:ssa ja se ei näiden rikkaimpien nuorille kelvannut. Minut pakotettiin olemasta menestyjä. Matikan arvosanat 6-7 hyväksyttiin - muita ei. Omaksuin tosi nopeasti tämän asemani - en suostunut osaamaan matikkaa. Kiusattu omaksuu nopeasti asemansa, mihin hänet halutaan johdattaa. Vasta yliopistossa taas sitten korjasin tilanteen, jossa sitten suoritin korkeimmat arvosanat sekä matikassa että atk:ssa ennätyksellisen lyhyessä ajassa saaden kiitettävän aina kun katsoin sen kokonaisuuden kannalta tarpeelliseksi. Kertaakaan ei ole ollut ongelmia näiden aineiden asioissa. Ja nyt olen menestynyt elämässäni paremmin kuin koskaan kuvittelinkaan.

Edellä olevasta uskon että ne parhaiten menestyneet ihmiset maailmassa ovat juuri näitä entisiä koulukiusaajia. Kouluissa luokitellaan välitunneilla ketkä saa päteä ja keiden osa on sitten saada niitä huonoja arvosanoja. Tätä tukee myös muutamat tapaukset kun olen saanut olla hoitamassa entisten kiusattujen sielua ja nämä vammat eivät parane koskaan. Mutta niiden kanssa opitaan tulemaan toimeen.

Ope vaa

Kuuntelimpa taas tänään 17.2 Kirsti Virtasen aiheen koulukiusaamisesta.
Olen miettinyt tosi paljon tätä kiusaamista, koska olen joutunut kiusatuksi työpaikalla ja olen myös nähnyt, kun muita on kiusattu ja vielä tuttavapiirissäni on yksi kiusaaja.

Miksi ihmiset alkavat kiusata ja varsinkin miksi lapset kiusaavat?
Olen kyllä sitä mieltä, että aikuiset antavat siihen mallin esim. tämä Kirsti Virtanen ivailee ja keljuilee joissakin ohjelmissa tosi paljon. Esim. kerran K.V. ivaili tosi ilkeästi maanviljelijöistä ja silloin mietin, että ottavatkohan Virtasen lapset nyt mallia äidistään, että näin typeriä maanviljelijät ovat, heitä voi ivata ja nauraa heille. Se tuntui tosi pahalta, vaikka itse en ole maalta kotoisin, mutta silti hävetti Virtasen puolesta.

Aikuiset saavat haukkua ja irvailla ihan mistä vain ja ketä vain, esim. siinä joidenkin mielestä tosi hyvässä ohjelmassa UUTISVUOTO!

Aikuisten on lupa pilkata eri uskontoja ja tehdä niistä pilkka- ja ivakuvia SANANVAPAUDEN NOJALLA.
MIKSI IHMEESSÄ AIKUISET SAAVAT JA luulenmpa, että muka fiksut lapset matkivat tätä aikuisten sananvapautta juuri koulussa.
Mieti Kirsti Virtanen tarkoin, mitä puhut, jotta SINUN LAPSESI EIVÄT OTA MALLIA SINUN PUHEESTA!!!!!!!!!!

TERV. mietiskelijä lapista

""Oppilaiden keskinäinen kiusaaminen saadaan hallintaan, kun opettajat lopettavat toistensa kiusaamisen. Tähän kiusattu oppilas tarjoaa hyvän välineen tyyliin: "Voi, voi... ei minun oppilaitani...". ""

Tässä muuten tulee esiin seikka, miksi kiusaamista ei saada pois.

Opettajien raivostuttavimpia piirteitä on se, että jos joku opettajista avautuu ja kertoo ongelmistaan taikka jostain kiusaamisilmiöstä luokassaan. Niin aina joku toinen ope siihen, ettei mun kohdalla ainakaan tuo oppilas käyttäydy mitenkään huonosti. Ja näin tämä ongelma siirretään sivuun, koska halukkuus siirtää ongelmat sivuun on niin suuri. Onneksi nyt kiusaamistapauksia ei ainakaan tuolla metodilla enää saisi ohittaa. Opettajat murjoo kollegansa maan rakoon aina ongelmatilanteissa. Pakko myöntää, että tämä on yksi saatanallisimpia asioita, jota esiintyy kaikissa kouluissa. Siitä huolimatta että aivan varmasti joku ope tätä lukiessaan hyppää pystyyn ettei meillä ainakaan ... :)) Joopa jooo ..

Kiusaamisen ja ongelmien suojaamismekanismit ovat moninaisia. Kouluissa olevat valtataistelut ovat eräs asia, mikä estää ongelmien aidon käsittelyn. Aina löytyy kouluista joku narsisti, joka kerää ympärilleen hovin (ja sitä kautta sitten vallan) ja silloin alkaa totaalipeittely - vain positiivisista asioista saa keskustella ja negatiivisista erittäin rajoitetusti. Luodaan viranomaisille täysin härskisti positiivisia raportteja tiesmistä ja ne opet jotka aidosti ovat huolissaan nuorista nujerretaan tyyliin ettei meidän koulussa ainakaan ... Lisäksi viranomaiset, jotka ovat syypäitä viimeisen 40 vuoden aikana tapahtuneesta kehityksestä, eivät missään hyväksy sitä että ongelmia olisi. He eivät myönnä näitä edes todisteluidenkaan jälkeen. Oma syyllisyys estää tämän myöntämisen. Opettajana en näe mitään keinoa pysäyttää tämä kehitys. Taikka oikeastaan näen ... lopetetaan kaikki paperisota ja mennään taas luokkiin opettamaan oppilaita ja annetaan heidän tuntea turvallisen aikuisen kuten 50- luvulla. Silloinkin me kapinoimme ja olemme häjyjä, mutta meillä oli rajat ja turvallinen aikuinen luokassa jonka tahtoa ei ylitetty. Me tunsimme kaikesta huolimatta että meistä välitetään ja että meistä huolehditaan - nykylapset on jätetty heitteille ja siksi heidän asemansa on niin kauhea nykyään. Me pääsimme 50-luvulla paljon paljon helpommalla mitä nykynuori.

Ope vaa

Hyvä että kiusaamisesta puhutaan ja kiusatut saavat apua. Minua tässä hyvää tarkoittavassa keskustelussa häiritsee se lynkkausmieliala, joka kiusaajiin ja muihin häiriköihin kohdistuu. Silmä silmästä -periaate ei hallitse mitään muuta oikeuskeskustelua näin räikeästi. Opettajan tehtävä on opettaa ja kasvattaa kaikkia oppilaita, myös kiusaajaa ja häiriköitsijää. Monet oppilaat eivät yksinkertaisesti ole kotonaan tottuneet ystävälliseen ohjaukseen tai asialliseen ojennukseen, vaan heitä on ohjattu nyrkein ja solvauksin. Kyllä siinä taitoa tarvitaan, että koodi muuttuu. Eikä ongelma niinkään poistu, että oppilas siirretään toiseen kouluun, saadaan vain todennäköisesti uusia uhreja.

Toivoisin myös otettavan huomioon se, että opettajalla on vaitiolovelvollisuus eikä hän voi puolustautua julkisuudessa, vaikka minkälaisia vääristyneitä juttuja julkisuuteen levitettäisiin ("opettajat eivät puutu" jne.). Kyllä he puuttuvat ja toivottavasti saavat työlleen tarvitsemansa rauhan ja tuen.

Opettajan työ on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana paljon. Itse opettamisesta ja kasvattamisesta on siirrytty byrokratian pariin. Kaikki muu peittää opettajan jaksamiskyvyn kuin opetustyö nykyään. Aivan liian paljon muutoksia ja uusia velvoitteita - niitä ei enää edes yritetäkään noudattaa. Tämä taasen syö opettajan moraalia kun joutuu selviytymisen pakosta ikäänkuin tinkimään asetetuista tavoista, mikä taasen sitten syö henkistä jaksamista. Ja kun jokatapauksessa aina tulee haukut joko oppilaiden tai viranomaisten rekunstruoimina. Kyynistyminen on ainut vaihtoehto ja sitten ulospäin yltiöpositiivisuus ja lumetyön tekeminen on niitä selviytymiskeinoja, joita näissä olosuhteissa on pakko keksiä. Tällaisissa ylivoimaisissa tilanteissa ihminen aina vaistomaisesti keksii monenlaisia selviytymiskeinoja. Ammattikorkeakoulut kehittivät tuon lumetyön periaatteen kun heidät pantiin kilpailemaan ja sitten alettiin keskittyä vain "markkinointiin" ja erittäin positiivisten raporttien kirjoitteluun. Otettiin käyttöön Neuvostoliiton keinot. Ja muut ovat nyt seuranneet perässä. Opiskelijat on jätetty lähes kokonaan oman onnensa nojaan (kuulen kyllä taas monen open nousevan pystyyn ettei meillä ainakaan ). Tuloksena on sitten luku-, lasku- ja kirjoitustaidottomien satojen tuhansien nuorten joukko. Vain se paras kolmasosa pärjää jotenkin - mutta korkeakoulutkin valittelee etteivät enää osaa laskea ja varsinkaan kirjoittaa kuten pitäisi. Katsoin teknillisen yliopistoen perusopintojen todennäköisyyslaskennan tenttiä pari päivää sitten ja huomasit että entisen lukion tasolla ovat siellä. Kaikkialla on pakko laskea tasoa ja siitähän sitten vääjäämättä seuraa ettei Suomi pysy enää muun maailman perässä. Pisa-huijaus ei tässä auta - olkoot lumetulokset millaisia tahansa jossei nuoret osaa laskea aidoissa tilanteissa niin noutaja tulee. Pisa-huijauksen tehtävät oli (Suomestakin oli tehtävien tekijä) suunnattu nörttiosaamiseen ja sitten luotettiin että muissa maissa on tarpeeksi maahanmuuttajia jotka jo huonon kielitaidon vuoksi eivät pärjää - eikä köyhillä maahanmuuttajilla ole tarpeeksi nettiyhteyksiä että oppisivat nörttitehtävien tekoa. Mutta nörttiosaaminen ei auta reaalimaailmassa. En näe mitään keinoa saada syrjäytyneet ja oppimistasoa laskeneet nuoret kilpailukykyisiksi - Suomi ei tule menestymään enää koskaan.

Taikka näen yhden keinon !

Tunnustetaan selvästi artikuloiden virheet ja pieleen menot ja aletaan taas opettaa aidosti - ilman byrokratiaa ja sairasta valvontaa - nuoria. He ovat geeneiltään samaa tasoa kuin mekin. Annetaan heille mahdollisuus. Vanhanajan koulussa välitettiin nuorista ja opettajat saivat olla persoonia ja me tykkäsimme heistä vaikka kapinoimmekin - mutta me saimme tilaa kapinoida ja saimme tilaa opiskella. Lopetetaan byrokratia - pannaan nykyviranomaiset, tutkijat ja asiantuntijat eläkkeelle - ja opet taas siihen työhön mitä me haluamme tehdä.

Ihan totta. Nyt on jo torstai, eikä vieläkään ole uusin ohjelma areenassa kuunneltavissa. Miksi kestää?

mietiskelijä lapista (otsikko kiusaaminen, syylliset?) osuu asian ytimeen. Kiitos!
Kyllä meidän aikuisten, viihteen tekijöiden, vanhempien ja Kirsi Virtasenkin on syytä katsoa peiliin ja aloittaa muutos ihan omasta itsestä.

Tartuin tähän kommenttiisi olen ollut yli 30v päiväkodissa opettajana.Minulla ei ole ollut tälläistä kokemusta ,jos kiusaamista ilmeni siihen puututtiin heti ja asiat selvitettiin.Päiväkodissa opetellaan kanssa käymisen jaloa taitoa.nykyisin lapset tulevat päiväkotiin oppiakseen leikkimään toisten kanssa ,sillä pihapiiristä ei löydy ikäistä seuraa useinkaan.Lasta pitää opettaa päivittäin miten toimitaan toisten kanssa opetellaan anteeksi pyytämään ,asettumaan toisen asemaan ja auttamaan toista.Päiväkodissa opettaja on vielä auktoriteetti samalla myös lasta kuunteleva empaattinen aikuinen sylissä pitäjä työtä on tehtävä suurella sydämmellä.Vanhempien kanssa on välillä vaikea löytää yhteisiä kasvatuslinjoja.Monet vanhemmat tarvitsevat tukea arkeensa enemmän kuin aikoinaan.Pienempien lasten paraspaikka ei ole aina kotona.Kotonakin voi oppia kyynärpäätekniikkaa ja kiusaamisen alkeita.

Kirsi Hyvä,

Armeija on armeija. Koulu on koulu. Päiväkoti on päiväkoti. Armeija kouluttaa sodan olosuhteisiin. Miehet koulutetaan puolustautumaan ja tarvittaessa tappamaan. Sodassa ei ole kivaa. Miten pitäisi mielestäsi seuloa ne, jotka pärjäävät ääriolosuhteissa. "Simputtaminen" on tärkeä osa seuolontaa.
Armeijaan ei ole pakko mennä. Mutta siellä eletään niillä säännöillä. Koulutus tähtää varautumiseen toisenlaisiin olosuhteisiin kuin tämä nykyinen pullamössöolotila.

Opettajan työ on muuttunut enemmänkin katastrofialueen hengissäselviämistyöksi. Oppilaita on liikaa. Erityistapaukset mukana normaalissa luokassa. Nyt vielä sijaisten ottamiskiellot. 1 opettaja + 2 luokkaa= käy kokeilemassa niin voit kommentoida. Kiusaamistapaukset ovat äärimmäisen hankalia usein, koska sitä Sherlockin työtä on niin paljon. On pakko sulkea se ovi vaikka oma opetustyö on mennyt penkin alle ja luurangot kolisevat opettajan huoneen kaapissa.

Sama toistuu tavallisilla työpaikoilla. Resurssien ja työpaikkojen vähyys aiheuttaa kitkaa, joka puolella. Erilaiset matkalaukkukonsultit juoksevat työn tehostamiskaavakkeiden kanssa. Kukaan ei osaa sanoa vastuullista henkilöä työn kurjuuteen. Firman kun sattuu omistamaan läskiperseiden armeija eläkesijoitusrahasto amerikassa. Työpaikkakiusaamisessa otetaan mittaa toisista ihan kapitalismin sääntöjen mukaan. Eihän tuottamaton yksikkö ansaitse jatkaa. Usein siinä myös valutetaan sitä ulostetta johdolta alaspäin.

Veikkaisin, että siellä yleisradiossakin voidaan kohta painaa niitä paitoja "OLEN ANTANUT YLEN leikata palkkaani", kun saatte sinne osaavan nokiakonsultin tehostamaan toimintoja. Jungnerille kiitokset näistä vuosista. Teema on ollut hieno kanava.

Edes kouluampumiset eivät ole kunnanisiä tarpeeksi hetkauttaneet koulun tehostamistoiminnoissa. Tuskin edes välittäisivät jos opettajat menisivät lakkoon, koska tämä tarkoittaisi loistavaa säästöä kunnalle.

Sitten vielä siitä seksuaalisesta ahdistelusta. Siinäpä vasta provokaation provokaatio. Ilmeisesti ahdisteluksi lasketaan myös tämä kiusaamistapauksen väliin meneminen, jossa opettaja joutuu parhaimmassa tapauksessa painimaan itse kuningasleijonan kanssa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kotiopetus alkaa olla entistä parempi vaihtoehto jos haluaisin estää lapseni hermoromahduksen alle kaksikymppisenä.

Kuinka joku aikuinen voi täysin vakavissaan kirjoittaa tämmöistä?

Uskomattoman huono artikkeli. Täydellinen katastrofi.