Ja jos minä saisin päättää, päättäisin, että huomisesta lehtien otsikoissa lukisi: kaikki sodat ovat maailmasta loppuneet.
Suomeen valitaan kohta uusi arkkipiispa. Finaalitaisteluun ovat päässeet Kari Mäkinen, Turun arkkihiippakunnan piispa, ja Miikka Ruokanen, Helsingin Yliopiston dogmatiikan professori. Mäkinen vastasi erään lehden kyselyssä (HS Nyt-liite, no. 8/2010), että sota on aina väärin. Miikka Ruokanen vastasi, että kristillinen kirkko on varhaisista ajoista lähtien opettanut niin sanotun oikeutetun sodan ideaa. Sota on oikeutettu, kun kyse on puolustussodasta ilmiselvää hyökkääjää vastaan.
Uskonnottomana ihmisenä minua ei pitäisi arkkipiispavaalit hetkauttaa suuntaan tai toiseen – mutta kyllä tuollainen vastaus sai minut toivomaan, että ainakaan Ruokanen ei pääsisi arkkipiispaksi. Oikeutettu sota on eräänlaista venkoilua, jonka avulla yritetään selitellä paha asia parhain päin. Minun mielestäni vetoaminen oikeutettuun sotaan on sama asia kuin se, että murhaaja selittelee tekoaan aloittamalla lauseen sanoilla ”mutku…”
Entäs miten meidän pitäisi suhtautua siihen vastapuoleen, jota kohtaan aloitetaan oikeutettu sota? Jos tämä puolustautuu, kumpi on enemmän syyllinen? Se, joka aloitti sodan vai se joka puolustautuu? Koska oikeutettu sotahan sisältää myös ajatuksen siitä, että kaikilla on oikeus puolustautua?
Minusta toinen hyvä uutinen olisi se, että ministeri Sirkka-Liisa Anttila ottaisi ja eroaisi, koska hänen aikanaan on tullut esiin niin paljon eläinten kaltoin kohtelua. Se, ettei Anttila itse ole osallistunut eläinrääkkäykseen, ei mielestäni ole riittävä peruste jatkaa ministerinä. Kyse on vastuusta.
Olen sitä mieltä, että ministerin vaihtaminen muuttaisi asioita. Jos myötämielinen ministeri vaihdetaan ministeriin, jolla on tiukempi linja eläinrääkkäystapausten suhteen, on se selvää, että tilanne kentälläkin muuttuisi. Tuotantoeläinten kasvattajat tietäisivät, että uusi ministeri ei suostu katsomaan eläinten kaltoin kohtelua sormiensa lomitse.
Hyvä uutinen olisi myös se, että maailmassa ei enää ole köyhyyttä. Ja sekin, että ketään ei enää kiduteta missään, olisi hyvä uutinen. Mutta näitä hyviä uutisia tuskin saamme kuulla. Valitettavasti.
(YLE Radio 1 keskiviikkona 3.3.2010 klo 9.05 - 10.00.)
Niin minäkin
Mutta eikö se ole vähän sama asia,jos Anttila eroaisi, kuin esim. teidät uskonnottomana valittaisiin Arkkipiispaksi. On tietenki hyvä, että te ette ole ehdolla kyseiseen virkaa, muuta ajatellaan sellainen hypoterminenvisio jos näin olisi. Eikö uskonnoton arkkipiispa heikentäisi aivan vastaavalla tavalla kirkon uskottavuutta, kuin teidän mielestänne Anttila omassa roolissaan ministerinä ehkä tekee. Voiko myös olla näin, että juuri Anttilan ministeriys on aikaan saanut sen ,että jotkut ihmiset on aktivoituneet asioiden ja ongelmien esille tuomiseksi. Kun taa jos ministerinä olisi kovanlinjan edustaja joka tukahduttaisi omilla toimillaan myös kansalaisagtivismin. Kun taas kirkkoon valitaan liian liperaali piispa voi käydä niin, että aate vesittyy, ja samalla niin sanottu herännäisyys tukadutetaan kasteveteen. Toivottavasti kirkko saa sellaisen piispan, että kirkko on hengellisessä mielessä avara, eikä niin että maallinen törky saa sitä saastuttaa. Ketä se hyväpaimen kaikkein kovimmin etsii, kuin laumasta pois poikenneita ja tietysti niitä jotka ei vielä usko.