Jostain syystä johtavat feministit haluavat problematisoida naisen olemuksen.
Parisuhdeväkivalta on ollut hyvä lyömäase, jonka avulla naiset on muokattu uhreiksi ja miehet paskiaisiksi. Minua alkaa jo hieman kyllästyttää tuo sama jankutus.
Ei tietenkään ole hyvä että naisia – tai ketään ylipäätään – lyödään, mutta hei femakot, eikös teistä itsestännekin ala jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että te ratsastatte naisten kärsimyksillä vain sen takia että voitte? Suljette silmänne ja korvanne siltä tosiasialta, että naisetkin lyövät miehiään – ja äidit taas lyövät lapsiaan enemmän kuin isät. Naisten väkivaltaisuus ei feministejä kiinnosta, koska on tietenkin paljon, paljon marttyyrisempää jos värjää itsensä miesten hakkaamien naisten verellä. Se on tehokas keino kerjätä sääliä ja herättää miesvihaa.
Välillä vaikuttaa siltä että feministit tutkivat silmät innostuksesta kiiluen naisten pahoinpitelylukuja aivan kuin ne olisivat heille jonkinlainen uusi raamattu, josta he omalla kieroutuneella tavallaan etsivät suurennuslasilla oikeutusta omalle miesvihalleen. Kummallista ja avutonta, eikös vain? Se, miten feministit ovat kehdanneet käyttää hyväkseen naisten ahdinkoa omien, itsekkäitten ja poliittisten päämäärien ajamiseksi.
Suomesta puuttuu tietoa, mutta oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan kansainvälinen tutkimustieto miehiin kohdistuneesta parisuhde- ja perheväkivallasta on viime vuosina lisääntynyt. Sen perusteella tiedetään, että myös miehiin kohdistuu merkittävässä määrin väkivaltaa puolisoidensa taholta.
Meillä miesten parisuhteessa kohtaama väkivalta ei kuitenkaan ole saanut suurta huomiota. Maamme on pullollansa sellaisia naisia, jotka tekevät kaikkensa vaientaakseen asian tämän puolen. Sehän veisi naisilta kaikkein parhaimman valttikortin: marttyyriuden.
Naisen uhriasema on feministeille kultaakin kalliimpi. Jos nainen ei saa olla uhri, silloinhan nainen joutuisi ottamaan vastuuta omista teoistaan. Mies ei saa olla uhri koska uhrin asema on varattu naiselle. Poikaa, jota kiusataan koulussa, ei pidetä uhrina, vaan pojalle sanotaan, että kestä kuin mies tai sitten anna samalla mitalla takaisin.
Koulukiusattu tyttö saa kaikkien sympatiat. Ja eikös olekin mahtava keino opettaa tytöille, etteivät pojat koskaan ikinä voi olla uhreja, se rooli kuuluu tytöille.
Mielestäni se ei kuitenkaan ole kehuttava rooli naiselle, tuo ainainen uhrin rooli.
(YLE Radio 1 keskiviikkona 23.9.2009 klo 9.05 - 10.00. Radiolähetyksen jälkeen ohjelma on kuunneltavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta kahden kuukauden ajan radiolähetyksestä.)
Nooh.. jostain syystä kv.
Nooh.. jostain syystä kv. ihmisoikeusjärjestöt ja EU:n komissio ovat kovastikin sitä mieltä, ettei Suomessa tehdä naisiin kohdistuvan väkivallan suhteen tarpeeksi. Että ei se uhrin asema ihan pelkästään suomalaisten "femakoitten" keksimä asia ole.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta pitää nostaa paremmin esiin. Naisilla ei ole sen enempää oikeutta lyödä kuin miehilläkään. Joskin on sanottava, että miehen väkivallasta tulee usein pahempaa jälkeä.
Terveisin,
Feministi