Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Olen huomannut lukuisissa suhteissani sen että pahat pojat ne on heitä jotka naiset saa,ja suhteet kestää vaikka mies olisi jopa väkivaltanen. Itse olen rauhallinen, herkkä, romanttinen ja mies joka inhoaa väkivaltaa yli kaiken. Itsetunto aika nollilla ja sen myös naiset ovat huomanneet. Aviliittto kariutui viime kesänä koska, hänellä rakkaus sammui, tietenkin sammui kun ei ole mitään jännitystä, kukapa sitä nyt jaksaisi katsoa miestä joka esim elokuvia katsellessa saattaa tirauttaa kyyneleen herkässä kohdassa, ja tekee kaikensa naisen eteen. Mutta kun se ei riitä. Miehen ilmeisesti pitää olla kova, ja hieman alistavakin niin suhde kestää. en ymmärrä teitä naiset ei millään pahalla...mutta kai on naisia jotka rakastuvat niihin ei niin koviin jamppoihin:)

Hyvä Pahuus kiehtoo,

olisiko niin, että olet myös itse ihastunut vääränlaisiin naisiin?

Jos kliseen mukaan naiset rakastuvat renttuihin, niin kyllä monen miehenkin haaveissa pyörii jokin stereotypinen nainen.

Kun kuvailet itseäsi, tulee mieleeni oma kumppanini. Itse en ole kovinkaan perinteisestä naisenmuotista tehty, ura on välillä ylikorostuneenkin tärkeää ja minä olen se joka tuo palkan ja sitä kautta ruoan taloon. Mutta meillä poikkeuksellisesti pöydän antimet loihtii mies, hän on herkkä ja romanttinen, lempeä ja väkivaltaa kaihtava - ja näistä ja lukuisista muista syistä rakastan häntä yli kaiken.

Hempeä mieheni saa minustakin pehmeämmän puolen esiin, häneltä olen myös oppinut oman yksioikoisuuteni sijaan näyttämään välillä tunteeni myös romanttisin teoin.

Olen toki minäkin aiemmin rämpinyt monenlaisessa parisuhderämeikössä. Mutta vakka löysi kantensa. Toivottavasti sinäkin!

Hyvä Kirsi Virtanen. Olen kuunnellut satunnaisesti kolme toimittamaasi puhetta. Koska sanoit tänään ohjelmasi päätteeksi ohjelmaasi voitavan kommentoida, teen näin.
Ohjelmistasi huokuu ylipitkien ainekirjoitusten henki. Ei se mitään. Mutta että tarjolla olisi uutta tietoa huumorilla ja lämmöllä kriittisesti, siitä voi yrittää keskustella.

Ensinnäkin kriittisyys ja huumori ovat heikko yhdistelmä, jos halutaan viestittää jotain selkeästi. Kun huumorilla pyritään pehmentämään kovaa viestiä, niin mitä siitä tulee? Yleensä sekaannusta tai yhdentekevää keekoilua. Kriittisyys ja nyrpistely ovat myös eri asia. Kriittisyys perustuu asioiden kyseenalaistamiseen asiaperusteisesti ja nyrpistely perustuu tunneperäisiin henkilökohtaisiin tulkintoihin.

Toiseksi missä on mainittu lämpö? Kuulemani perusteella voi paremminkin puhua omahyväisyydestä ja lukiossa opituista sarkasmin alkeista. Kuivat naurahdukset ilmaisevat ennemmin torjuttuja agressioita kuin huumoria tai lämpöä. Yritystä asettua ilmiöiden yläpuolelle, joka ei millään onnistu. Samaa ilmaisee puheesi intonaation toistuvat kiekaisut, viimeksi kohdassa ADrenaliini. Puheen intonaatio on yhtä paljastavaa kuin sanaton viestintä.

Eikä juurikaan auta selailla puhumistasi aiheista kirjoitettuja lähdeteoksia, kun tulkinnat ovat kypsymättömiä. Valitettavasti siitä syntyy vaikutelma, että olen lueskellut ja latteasti tulkinnut lukemaani. Ei kovin informatiivistä, ei kovin hauskaa. Jos näissä jutuissasi on jollekin uutta tietoa niin hyvä heille.

Mutta on sinua huomattavasti antoisampaa kuunnella kuin mainoskanavien juontajien arvotonta höpinää. Sinun ohjelmasi ovat sentään toimitettua tekstiä. Siitä hatunnosto ja kiitos.

Sitten niihin englantilaisiin. Vapaan suomennoksen mukaan "Nuoret miehet luulevat, että vanhat miehet ovat typeriä. Vanhat miehet tietävät, että nuoret miehet ovat typeriä." Luultavasti sama pätee naisiin. Kehityskauden mukaisia ovat tuotoksemme.

Huomaatko, kuinka hankala yhdistelmä piikikäs huumori ja kriittisyys ovat. Siinä omat saappaat haukkaavat vettä turhan herkästi. Satiiri on huumorin lajeista vaativin ja mehukkain.

Toivotan sinulle menestystä työssäsi ja elämässäsi.

Mielestäni olen romantikko ja "ei-renttumainen"-mies. Pelkäsin tekeväni virheen kuunnellessani ohjelmaa. ;-)

Itse asiassa minulla oli hyvin hauskaa kuunnellessani naisen näkökulmaa naisista ja "ei-renttumaisista" miehistä. Tunnistin heti alussa itseäni niistä "kunnollisista" miehistä ja enpä voinut olla nauramatta sille, kuinka naisen raskaus voi olla miehen oma vika. Mitäs laulattaa lakanoita.

Mutta sitähän sanotaan, että "Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei ole elämää".

"Suutelen kättänne"

Täytyyhän se myöntää, että naisten ihannetyyppi tuntuu olevan menestyjä joka pettää tai renttu joka juo ja hakkaa. Kukapa nyt tavallisesta duunarista olisi kiinnostunut..nehän on NIIN tylsiäkin..paitsi siinä vaiheessa kun on pari kertaa polttanut siipensä, niin sitten, jos ei muuten niin ainakin sinä viimeisenä kaverina joka kuuntelee. Tottahan on, että valitseepa nainen sitten rentun, duunarin tai menestyjän niin aina menee pieleen..aina jää harmittamaan kun olisi ollut ottajia, mutta tulipa sitten valittua väärin ja sitten ollaan vaan onnettomina yhdessä. Ei miehet kyllä tälläkään saralla yhtään sen parempia ole. Oma emäntä alkaa väkisinkin jossain vaiheessa tuntumaan tylsältä ja aijai kun naapurin Tiinaa pääsis kokeileen..olkoon naapurin Tiina sitten kuinka kuppainen lehmä tahansa.
Toki toivon jokaisen optimistin tavoin, että jossain olisi joku, jonka kanssaa sitten täysin klikkaa, mutta niin monta onnetonta suhdetta ja kariutunutta avioliittoa näkee ympärillään, että väkisinkin alkaa epäilemään.
Ohjelmaasi on muuten tosi mukava kuunnella, saa oikein tuntea kuinka veri alkaa kiertämään. Sanonpa silti, että jos joku suomalainen, sovinistinen miessika menisi latomaan vastaavia kommentteja radiossa niin Aijaijai :)
T: Tosimies lyö vain kun näkee sen tarpeelliseksi

Kirsi Virtanen sekoitti aluksi rakastamisen metaforan ja rakastumisen aiheuttaman tilan, joka siis tapahtuu vastakkaisten sukupuolten välillä tai jopa samojen sukupuolten välillä. No ehkä se oli tarpeellinen aasinsilta.

Rakkaus sanana voi toki tarkoittaa kiintymystä vaikka johonkin esineeseen, tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen evoluution meille tuottaman sukupuolisuuteen perustuvan rakastumisen ja siitä seuraavan rakkauden kanssa. Toki esineisiin liittyvät fetissit ovat seksuaalisuuden muoto ja siinä mielessä liittyvät samanlaiseen prosessiin, hormoniviestintään aivoissa. Emme kuitenkaan yleensä rakastu vaikkapa koiraan, niin että sekoamme täysin, ellemme sitten ole kieroutuneesti sinnepäin kallellaan.

Ohjelman puolivälissä alkoi tulla asiaa. Kokemusta on ;)

Mitä naisen ja miehen väliseen puhtaaseen ystävyyteen tulee, se taitaa olla sula mahdottumuus, se toimii vain entisten exien välillä, ystävä on homoseksuaali tai psykopaatti, joka ei ystävyyteen edes pysty. Ehkä se vaatii
vähintään sen vuoden, jonka jälkeen ollaan ystäviä, ellei lankeemus tapahdu sitten uudelleen.

Rakkaus on tietenkin ensisijaisesti kemiaa mutta siihen liittyy myös korkeampia kognitiivisia elementtejä kuten luottamus ja vastuu.

Kokemukseni mukaan naiset istuvat aina vähintään kahdella pallilla, ehkäisyn väliin jättäminen miehelle kertomatta on kuitenkin vakava luottamuksen väärinkäyttö sekä vastuutonta tulevan lapsen kannalta, vaikka vastuu Kirsin mielestä olisikin miehen siittiöitä tuottavalla testosteronilla.

Sitähän se todella on, kemiaa. Rakastuminen voi tapahtua milloin tahansa. Valitettavasti olemme silloin tekemisissä nk. liskoaivojemme kanssa ja älyllisyys ei siinä paljon auta.

Onko tästä nyt sitten vältämättä seurauksia.
Tällä hetkellä olen rakastunut yksipuolisesti ja olen naimisissa oleva mies. Olen kertonut uhrille tilanteen ja ettei minulla suinkaan ole mitään sen kummempia suunnitelmia.

Naiset ilmeisesti olettavat kuitenkin, että jos mies kertoo tunteistaan, vaikkapa vain ystävänä, siitä seuraa jonkinlainen vaade suhteeseen, mies odottaa naiselta vastapalveluksia, seksiä. Nythän on nimenomaan tahdonasia,
mitä tästä seuraa ja miten toimit! Allekirjoittaneella kun ei ole mitään suunnitelmia mihinkään romanssiin ja uhri ilmeisesti järkyttyi asiasta ja pitää minua nyt jonkinlaisena friikkinä!

Kiitoksia ohjelmasta, ainahan nämä aiheet puhuttuvat.

Muilta kuulijoilta ja lukijoilta toivoisin mielipiteitä eräässä kommentissa jo esiin nostettuun miehen ja naisen väliseen ystävyyteen. Onko se teidän omien kokemuksienne mukaan mahdollista?

Omat havainnot miehenä kertovat karumpaa kieltä kuin itse toivoisin. Minulla on "puhtaita" ystävyyssuhteita naisiin ja ne ovat monella tapaa todella hienoja. Silloin ei tarvitse esittää mitään kun ei itsekään edes halua vaikuttaa hurmaavalta. Voi keskittyä ystävyyteen ja asioihin.

Mutta jos nainen viehättää, niin joutuu työskentelemään sen eteen että keskittyy olennaiseen. Käytökseni on aina toki kohdallaan, mutta on hankalaa jos tahtomattaan ajautuu "hormooniohjaukseen".

Jos uskottelet itsellesi, että nainen on ystäväsi, jolle voit kertoa kaiken, voit olla pahasti väärässä. Voit olla hyvä kuuntelija ja nainen kertoo sinulle mielellään huolistaan.
Jos olet liian vilpitön ja kerrot tunteesi häntä kohtaan, on jostakin syystä hirvittävä loukkaus. Siinä vaiheessa huomaat, ettei ole syytä olla liian vilpitön ja naisen vilpittömyys loppuu siihen, vaikka hän kertoikin voivansa olevansa seurassasi oma itsensä.
On tietenkin eriasia, jos nainen on oikeasti kiinnostunut sinusta ja on ollut liian ujo kertoakseen siitä.

Olen 42 vuotias täysmies :). Minulla oli vuosia ystävyyssuhde erääseen viehättävään naiseen. Tunsimme jo nuoruudesta, hän meni naimisiin ja yhteydenpito jatkui siitä huolimatta. Lopulta hänen 6-vuotinen avioliittonsa kariutui ja minä ystävänä tuin häntä siinä.

Itseasiassa taisin rakastaa häntä aika kauan, mutta vasta n 1 vuoden jälkeen erosta uskalsin kertoa sen hänelle. Hämmästykseni oli suuri, kun hän kertoi rakastaneensa minua jo pitkään, muttei ollut uskaltanut kertoa siitä, koska pelkäsi minun pelästyvän ja karkaavan samointein!

No eipä siinä mitään, vannoutunut poikamies on ollut tuon ystävän kanssa onnellisesti naimissa jo 3 vuotta, 14.2 on hääväpäivämme.

Naisen parinvalintaa ohjaa kaksi viettiä: Tarve hankkia mahdollismiman menestyksekkäät geenit jälkeläisilleen ja tarve saada hänestä ja jäkeläistä huolehtiva elämänkumppani. Aina nämä vietit eivät ohjaa samaan mieheen. Rentut ovat huonoja huolehtijoita, mutta heillä ja heidän jälkeläisillään voivat olla hyvin leviävät geenit. Rentut pojatkin saavat äideiltään kaiken aina ja uudestaan anteeksi.

On surullista, jos naisella on raukkauden sumentava kuvitelma omasta kyvystä pystyä muuttamaan renttu kunnolliseksi, onnistua siinä, missä muut naiset ovat epäonnistuneet (kun tämä rakkaus on niin ainutlaatuinen). Tämä harhaluulo tai itsepetos selittää monta liian pitkään jatkunutta kärsimystarinaa.

Kirsin kertomat egoismin muodot antavat synkän kuvan ihmisestä, onneksi niiden ihmiskäsitykset ovat virheelisiä. En ole tavanut onnellista itsekästä ihmistä. Täydellinen itsekkyys liittyy täydelliseen luonnehäiriöön. Harvassa ovat esimerkiksi vanhemmat, jotka eivät olisi valmiita tinkimään omasta hyvästään lastensa vuoksi.

Kaikilla sosiaalisisilla kädellisillä eläimillä on havaittavista epäitsekästä, altruistista, käyttäytymistä. Epäitsekäs käyttäytyminen auttaa lajia ja laumaa selviytymään, joten tällaiseen käyttäytymiseen ohjaavat geenit esiintyvät niissä yleisesti. Epäitsekkäästi käyttäytyvät yksilöt ovat suosittuja, niillä on sosiaalista pääomaa, ne menestyvät itsekkäitä paremmin, paitsi ehkä sodan kaltaisissa kriisitilanteissa (ja joskus ehkä politiikassa), joissa arvostetaan psykopaattijohtajia. Altruistinen käyttäytymismalli ei välttämättä ole tietoista tai laskelmoivaa, jos se on geeneissä. Hyvän tekeminen vain tuntuu oikealta, tuottaa mielihyvää ja vähentään huonon omantunnon piinaa. Myös lasten kasvatuksessa pyritään sisäsyntyisesti hyvyyteen.

Älykään Kirsin logiikaa on yleensä helppoa ja hauskaa seurata. Poikkeus oli päätelmä, että miehen moraalista vastuuta ei vähennä se, että kumppani on valehdellut ehkäisystään. Samalla logiikalla naiset kantakoot itse vastuunsa HIV-tartunnoistaan ja turhia olisivat oikeudenkäynnit, joissa miehiä on ollut syytetyinä HIV:n tietoisesta levittämisestä, näinkö Kirsi?

Kirsin juttutuokioista kovasti tykkäävä mies.