Ongelmaiset opettajat

Kotikasvatuksessa ei ainakaan ole vikaa koska sitähän ei ole. Kakarat kasvatetaan päiväkodissa.

Joo ihan kaikki opetajat ovat kelvottomia. Yhtäkään hyvää ei ole.

Kirsi Virtasella voi olla ihan hyvä ajatus taustalla mutta kyllä hän nyt menee kärjistyksessään liian pitkälle. On suorastaan vastenmielistä yleistää kaikki opettajat (lukuun ottamatta hänen omaa alakoulun opettajaansa) ilkeiksi ammattitaidottomiksi, vallanhaluisiksi ja epäpäteviksi.
Jako hyvin ja huonosti voiviin lapsiin on selvä ja railo tulee jatkuvasti suuremmaksi. Se on surullista. Tätä ajatellen tulen hyvin vihaiseksi kuunnellessani Virtasta. Tosin tässä vaiheessa suljinkin radion.

Ei ole Kaikentietämö Kirsi tainnut nyt tehdä kotitehtäviään kunnolla... olen ollut lähes kaksikymmentä vuotta opettajana ja enkä tunne Kirsin rautalangasta vääntämää kuvaa opettajista ja koulusta ollenkaan tutuksi.

Tervetuloa tutustumaan nykyiseen koulun arkeen ihan oikeasti eikä vain vanhentuneiden mielikuvien perusteella. Ongelmia on, mutta on myös onnistumisen hetkiä puolin ja toisin, oppilailla ja opettajilla.

Todella tärkeää, että joku uskaltaa ottaa esille näitä kipeitä asioita. Opettajat eivät tietenkään näe tilannetta samana kuin me "kurittomien" poikien ja tyttöjen vanhemmat, joilla on todellisia vaikeuksia saada motivoitua lapsia lähtemään kouluun lainkaan.
Voin sanoa nimimerkillä "kokemusta on", että opettajat voivat tappaa kouluhalut ja oppimismotivaation hyvin pienillä mutta lapsen kannalta suurilla virheillään.
Kysymys on todellakin opettajien (aikuisten) sosiaalisista taidoista.

Jaaha! Siis olen todella hämmästynyt, kun kuuntelin ohjelman. Kaikki opettajat ovat huonoja, kaikilla on ongelmia kuten Virtanen sanoi. Olen itse ylä-asteen oppilas ja minun koulussani ei ole yhtään virtasen mainitsemaa opettajaa, siis ihan uskomatonta että opettajien ammatti haukuttiin ihan lyttyyn. Ja Kirsi Virtanen, oletko ihan varma että tietokone on aina hyvä asia! Tietokone peleistähän oppilaat juuri saavat väkivaltaisia ajatuksia, eivät tietenkään kaikista peleistä. Ja tiedoksi vain, minun koulussani huonosti käyttäytyvät oppilaat joutuvat/pääsevät erityisopetukseen, heitä ei todellakaan potkita pihalle!! Kannattaa ehkä vähän miettiä mitä puhut, minä ainaki arvostan opettajien työtä ja ammattia suuresti! se ei ole aina helppoa!!

Opettajan velvollisuus on antaa opetussuunnitelman mukaista opetusta, ja opetussuunnitelman perusteet puolestaan tulevat Opetushallituksesta. Opettaja on todella vaativassa tilanteessa, kun hänen pitää ottaa huomioon OPS ja täyttää velvollisuutensa sekä samanaikaisesti kaikkien oppilaiden yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnonkohteet ja keskustella ja perustella opiskelun mielekkyyttä, jonka oppilaat joka tunti kyseenalaistavat.

Niin kauan kuin halutaan, että kaikki ikäluokat saavat valtakunnallisesti samanlaisen peruskoulutuksen ja opetussuunnitelmat ovat niin täyteen ympättyjä kuin ne nyt ovat, ei liene muuta yhtä tehokasta tapaa välittää tietoa kuin nykyinen peruskoulu.

Kuunnellessani Kirsi Virtasen opettajien syyllistämistä minua alkoi suorastaan oksettaa. Tuntemistani opettajista lähes kaikki miettivät melkein viikoittain, mitä muuta työtä he voisivat tehdä opetustyön sijaan. Ja he ovat niitä tunnollisia puurtajia, jotka todella paneutuvat työhönsä.

Jonkinlainen työrauha ja toisten ihmisten huomioon ottaminen on kuitenkin ensimmäinen edellytys.
- keskutelulle
- oppimiselle
-viitymiselle
-turvallisuudelle
-
Ellei tavoittena ole anarkia / vahvimman (oppilaan) oikeus

" minä itse"

Olen näitä Kirsi Virtasen pakinoita kuunnellut. Minulle ei Kirsi Virtasen "huumori" oikein avaudu. Huumori onkin vaikea laji. Entä sitten kriittisyys? Virtanen on toimittaja. Voisiko sitten olettaa, että hänellä on takana akateemisia opintoja? Kriittisyyttä pidetään sivistyksen merkkinä. Vaarana on (ja valitettavan yleistä) että akateemisuudesta jää jäljelle vain kaiken kattava kriittisyys kaikkea kohtaan ja halu "herättää keskustelua".

On vain akateemisuus mennyt kuin vesi hanhen selästä Virtasen pakinoiden perusteella. Sivistys on eri asia kuin koulutus. Kuinka näin?

Kriittisyys on olevinaan hienoa. Niin moni tässä maailmassa haluaa "olla kriittinen" ja "herättää keskustelua". Moni luulee että pelkkä kriittinen ote tekee sivistyneen vaikutelman tai jopa tekee sivistyneeksi.

Oikeaan kriittisyyteen (siis siihen akateemiseen malliin) kuuluu ensinnäkin faktojen analyysi, liiallisen yleistämisen välttäminen (ei siis Virtasen tyyliin "selvitysten mukaan joka toinen opettaja on harkinnut alan vaihtoa" => "puolet opettajista on väärällä alalla". Uskomatonta!!). Kriittisyyteen kuuluu aina uuden rakentaminen, uuden tuominen tilalle. Virtasen kriittisyys on sitä valitettavan yleistä kapakkakriittisyyttä. Kriittisten johtopäätösten tulee olla myös johdonmukaisia, ei liian oikovia. Sitäkin opetetaan yliopistossa, jos on ollut siellä hereillä.

Virtanen totesi ohjelmassaan, että opettajat ovat ihmisiä. Hän toisaalta myöntää sen, jankuttaa jopa. Silti hän ei anna opettajien olla ihmisiä, vajavaisia ihmisiä. Oppiminen on sitä kun vajavaiset ihmiset oppivat toisilta vajavaisilta ihmisiltä. Koulun ongelmat eivät vain ole opettajien ja oppilaiden välisiä ongelmia. Ongelmat ovat myös suuren "epäjumalan rahan" tuomia ongelmia (esim. ylisuuret luokkakoot ja kuntien taloustilanne yleensäkin). Sitten tulee myös oppilaiden keskinäiset ongelmat. Häirikköoppilaat eivät vain "herätä keskustelua", he eivät vain "järkytä" opettajan auktoriteettia. He todellakin polkevat käytöksellään toisten oppilaiden oikeutta saada oppimisrauhaa.

Koulussa opitaan yhteisöllisyyttä. Ei paljonkaan sitä muodikasta nettiyhteisöllistä, mutta kyllä sitä vanhanaikaista ja aina pätevää kasvokkain olevaa yhteisöllisyyttä. Siinä on kaikilla paljon opeteltavaa. Sitten pitäisi oikeasti uskoa että vanhemmilla ihmisillä on jotain annettavaa ihmistaimille.

Varmasti opettajissakin on vikaa. Vaarallista olisikin ajatella heitä yli-ihmisinä, joissa ei ole heikkouksia. Koulutusjärjestelmän kriisi tämä on. Yhtä syytä ei löydy. Opettajilla tulisi olla enemmän aikaa valmistella tuntejaan. On myös havaittavissa joistakin oppilaista, että yhä enemmän he kaipaavat kasvattajistaan viihdyttäjiä, olivatpa he vanhempia tai opettajia. Tylsän olonen opettaja saa tylyn tuomion helposti vaikka hänen asiansa olisi tärkeää. Oppilaat ovat myös elämän polkunsa alussa. He vasta hiljalleen alkavat ymmärtää, että maailmassa on paljon tylsiä asioita, mutta monet tylsät asiat ovat erittäin tärkeitä. Koulu valmistaa heitä siihen (toivottavasti), toivottomasti myös koti.

Kotien kasvatusongelmista on itse asiassa puhuttu aivan liian vähän eikä niinkään liian paljon. Paljon setvimistä on nykyisten aikuisten arvomaailmassa, joka juoksee liikaa rahan ja materian perässä.

Mikä on klassisen musiikin tarkoitus? Tehdä "pakinasta" uskottavampi?

Jos koko pakina on "huumoria" niin onpa pitkiä, puhkiselitettyjä vitsejä nämä Virtasen jutut.

Aukusti Tyni

Maailma ei ole oikeasti musta-valkoinen, vaan harmaansävyinen. Oikea vastaus löytyy aina ääripäiden välistä. Hyvä keskustelunavaus!

Kirsi, saman tien olisit voinut käsitellä myös opettajien piiitkät kesälomat. Vai säästitkö sen kevätaiheeksi?

Olipas ohjelma, harvoin kuulee näin yksipuolista argumentointia. Lisäisi kyllä toimittajan uskottavuutta, jos edes jossakin kohtaa osoittaisi kykyä nähdä myös asian toinen puoli. Virtasella oli hyvä aihe, mutta asian käsittelyn yksipuolisuus teki ohjelmasta lähinnä ärsyttävän. Tuntui, että Virtanen oli rakastunut tällä kertaa hieman liikaa omaan lähtöajatukseensa lahjakkaista, kyseenalaistavista oppilaista, ja vanhaan aikaan takertuneista ja auktoriteettinsa menettäneistä opettajista, eikä osannut tai halunnut nähdä asiaa ollenkaan toiselta kantilta. Koska Virtanen on kuitekin fiksu ja oivaltava toimittaja, jäin miettimään, että oliko hänen tarkoitus ainoastaan provosoida vai näkeeköhän todella asian noin yksipuolisesti. Mahdollisuus siitä, että Virtasen tarkoitus todellakin oli vain provosoida, ja katsoa minkälaisia kommentteja yksipuolinen ja syyllistävä ohjelma aiheuttaa, laskee mielenkiintoa lähteä väittelemään hänen kanssaan tästä aiheesta, mutta en kuitenkaan malta olla mitään kirjoittamatta. Pähkinänkuoressa, vaatii opettajalta melkoista pitkämielisyyttä nähdä kaikkia auktoriteettaja kunnioittamaton, tunteja jatkuvasti häiritsevä ja opettajille haistatteleva oppilas ainoastaan "nokkelana ja kyseenalaistavana". Ja jos samaan pakettiin vielä yhdistyvät vanhemmat, jotka eivät myöskään usko lapsestaan mitään pahaa, on opettajalla keinot vähissä.

Itkin kuunnellessani

Olen kokemusmaailman kautta oivaltanut samat asiat
kuin Virtanen,
mutta äidin tittelilla ei ole uskottavuutta.
Vanhemmille ei löydy vertaistukea eikä
opettajaa saa viralta pois.

Opettajien ihmissuhdetaito-osaamattomuus näkyy koulussa, mutta osaamattomuus asioiden hoidossa näkyy sen jälkeen, kun opettajat astuvat kouluyhteiskuntansa ulkopuolelle.
Ammattiryhmänähän opettajat ovat oikean yhteiskunnan ongelma-asiakkaita. Ääni kantaa. Opettaja tietää kaiken, mutta virkailija tekee kaiken hänen puolestaan.

Kiitos Kirsi Virtanen, että otit esille
koskettavan asian.

Temi

Olen ollut opettaja yli 40 vuotta, niistä yli 20 vuotta myös opettajankouluttaja. Kokemuksesta huolimatta en uskaltaisi ladella "totuuksia" koulusta samalla varmuudella kuin Kirsi Virtanen. Hänen esityksensä - tietysti provosoiden - kertoi syvästä ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Suosittelen hänelle opintokäyntejä suomalaisiin eri asteiden kouluihin sekä vertailun vuoksi opintomatkailua muun Euroopan kouluihin, vaikkapa Ranskaan ja Saksaan. Silloin voisi selvitä, missä ollaan perillä moderneista oppimiskäsityksistä, oppilaskeskeisistä työtavoista ja -materiaaleista sekä esim. tasa-arvoasiasta. Voisi selvitä myös, missä on laadukas opettajankoulutus! Aataminaikuiset käsitykset suomalaisesta kouluelämästä saisivat tarpeellisen pöllytyksen.

Haloo Kirsi! Mikä kuri, missä, miten, milloin ? Jos oppilaat kuvailemallasi tavalla istuvat tikkusuorina pulpeteissaan, ja vain opettaja puhuu, mistä haistattelut, homottelut ym tänä päivänä?

Vaikka muuta puhutaan, niin ainakin peruskoulun luokilla opettajat ovat ensisijaisesti kasvattajia ja toissijaisesti opettajia. Opetukseen voi ja saa mennä enemmän aikaa, mutta kasvatustehtävä on tärkeämpi. Oppiminen ei nimittäin suju ja opettaminenkin heikosti, jos oppilaalla on kasvatusongelmia.

Kirsi Virtasella on muutama perusongelma:

1. Yleistäminen: "Kaikki opettajat ovat samanlaisia, täynnä ammattiylpeyttä, vallanhaluisia, haluttomia kasvattamaan ja näkevät vikaa oppilaissa ja heidän kasvatuksessaan." Ja: "Kaikki oppilaat, siis koko ikäluokka ovat fiksuja, heissä ei voi olla mitään vikaa." Johtopäätös: "Siis kaikki viat ovat opettajissa." Oikeasti ongelmia on siellä ja täällä opettajissa, vanhemmissa, oppilaissa ja olosuhteissa.

2. Monitahoisen asian vääntäminen yksisilmäiseksi: Jokaisessa ikäluokassa on suuri osa hyvin pärjääviä ja keskiverrosti pärjääviä, mutta jokin osa on aina heikosti pärjääviä. Heistä osa häiritsee tunneilla sekä opettajien työtä että toisia oppilaita. Kirsin esityksestä sai sen vaikutelman, että vika on ammattiryhmässä, tässä tapauksessa opettajissa. Kirsin mukaan oppilaat ovat lähes pulmusia, jotka ovat niin fiksuja, että se ärsyttää opettajia niin, että heissä herää vallanhalu, joilla he "laittavat vaikka väkisin nämä opettajia älykkäämmät pikkuvintiöt kuriin". Eiköhän suuressa opettaja- ja oppilasjoukossa ole hyvin moninaisia suhteita ja verkostoja. Niihin mahtuu sekä ongelmia että hyvässä hengessä tapahtuvaa koulutyöskentelyä. Opetus- ja kasvatustehtävä on aina ollut ja tulee jatkuvasti olemaan hyvin haastava ja monitahoinen tehtävä. Kukaan vanhempi tai kasvattaja ei selviä siitä ongelmitta, puhumattakaan opettajista, joiden tehtävänä on opettaa ja siinä sivussa kasvattaa pieniä ihmisiä. Häiriköivät oppilaat vievät aikaa itse opetuksesta ja ottavat väkisin opettajalta aikaa kasvatukseen, joka olisi pitänyt tapahtua häiriköijänkin kohdalla jo kotona ja myös jossain määrin alemmilla luokilla ja kaikkialla, missä tämä lapsi on aikaansa viettänyt. Jos viettää aikaansa huonossa seurassa, ongelmia tulee lisää.

3. Ylemmyyden tunne, joka paistaa läpi koko esityksen lähes aiheesta riippumatta: Tämänkertaisessa ohjelmassa Kirsi V. yrittää antaa kuvan, että hänellä on likimain täydellinen ratkaisu koulu- ja kasvatusongelmiin, vaikka näissä kysymyksissä on monia ongelmia jokaista lasta, vanhempaa ja opettajaa kohti. Pieni nöyryys olisi kohtuullista. Yksi henkilö voi korkeintaan vähän hämmentää soppaa, ei ratkaista koko maailman tai Suomen koulumaailman kaikkia ongelmia. Kirsillä oli ohjelmassaan ihan hyviäkin oivalluksia ohjelmassaan. Mutta opettajat tarvitsevat työssään tukea ja ennen muuta lisäkoulutusta, niinkuin sitä tarvitsevat muissakin haastavaa työtä tekevissä ammateissa toimivat.

4. Koulukiusaajan mieli: Kirsi V. kiusaa syyttämällä opettajia eikä tue heitä heidän vaativassa tehtävässään. On edesvastuutonta leimata KAIKKI opettajat ajastaan ja oppilaistaan jälkeen jääneiksi tämän tapaisilla väitteillä: "Oppilaat ovat tietokoneiden kanssa taitavia ja elävät ajassa, josta opettajat eivät oikein ymmärrä mitään." Mm. lähiöissä elää suuri joukko koululapsia, jotka ovat syrjäytymisen partaalla tai jo syrjäytyneet. He eivät ole tunneilla halukkaasti oppimassa vaan valitettavasti häiriköivät. He tarvitsevat erityisopetusta ja opettajat tarvitsevat tukea työlleen. Opettajat ovat lähes mahdottoman tehtävän edessä. Jokaisessa ammattiryhmässä on toki jokin osa, joilla on vaikeuksia selvitä ammatistaan, niin opettajissakin, ovathan he ihmisiä. Meidän jokaisen elämässä on myös aikoja, jolloin vastaan tulee muita ongelmia ja haasteita. Silloin voi olla vaikea hoitaa edes omaa ammattia kunnolla. Ei silti ole kohtuullista väittää, että koko opettjakunta olisi ammattiinsa sopimatonta.

Kirsi Virtanen, koska olet niin etevä ja fiksu, että tajuat, etteivät opettajat kykene ammattiinsa, ehdotan, että menet yhdeksi kuukaudeksi tai mieluummin yhdeksi lukuvuodeksi johonkin pääkaupunkiseudun lähiökouluun opettajaksi. Sinulla ei ainakaan peruskoulun luokanopettajana olisi vaikeuksia tiedon tasolla. Mutta mene yläasteen opettajaksi johonkin ongelmakouluun, niin uskon, että sinunkin silmäsi avautuvat ymmärtämään opettajien todellisia ongelmia: Ongelmaoppilas ei ajattele, miltä kiusatusta tuntuu. Mene kouluun arvoinensi ja omana itsenäsi. Eihän kukaan opettaja eikä muukaan ammattilainen voi tehdä työtään ilman omaa persoonaansa. Emme kai halua tietokoneita tai robotteja lapsillemme opettajiksi. Teknisesti sekin olisi pian opetettavan aineiston puolesta mahdollista. Kasvattajan työ on niitä viimeisiä, jotka voidaan roboteilla korvata, siinä tarvitaan kokonaista, mieluiten hyvin voivaa ihmistä. Me voimme tukea opettajia - ja oppilaita voimaan hyvin.

Tietoja kirjoittajasta: En ole opettaja vaan tekniikan alan henkilö, tietotekniikassa työskennellyt parikymmentä vuotta, tutkimuksessa yli kymmenen vuotta. Minulla on viisi lasta, joista nyt kolme peruskoulussa, yksi aikuinen ja yksi viisivuotias, joten opettajien ja oppilaiden maailma on tuttu. Arvostan opettajien työtä enkä vaadi, että heidän pitäisi olla joitain supermoderneja kaiken tietotekniikassa hallitsevia guruja. On paljon tärkeämpää, että lapsillamme on lämmin, välittävä, lapsista pitävä ihminen, jolla on hyvät arvot ja inhimillinen ote työssään.

Vaikka ymmärränkin tyylisi poleemisuutta, ei tyylin turvin tarvitse sentään asiattomaksi heittäytyä. Tyhmät, itseriittoiset, taitamattomat opettajatko syyllisiä kaikkiin koulun ongelmiin? Tottahan on, että lasten ja nuorten ongelmakäyttäytyminen on muuallakin kuin koulussa havaittu, mutta sinähän panet sen opettajien piikkiin. Minä en ole havainnut, että opettajat koulun ongelmista kuitenkaan oppilaita kovin syyttelisivät.Ennemminkin vikoja etsitään koko koulujärjestelmästä,opetussuunnitelmista jne.
Mistähän saisimme riittävästi opettajiksi niitä yli-ihmisiä, jotka vuosikymmeniä jatkuneen muutoksen ja lisääntyneiden vaatimusten paineessa valittamatta jaksaisivat. Ehkäpä sinussa Suomen koululaitos on yhden sellaisen menettänyt.

Eläköitynyt äidinkielen opettaja

Raimo Hämäläinen

Opettajat, koululaitoksen rivityöntekijät!

Antakaa ihmeessä puheenvuoro jo kodeille
ja vanhemmille ja ulkopuolisille asiantuntijoille.

On viisasta vaieta nyt.
Kuunnelkaa!

Virtanen on mielestäni jälleen aivan oikeassa! Ei hän mitenkään yleistänyt, totesihan hän, että (vain?) kolmasosan kaikista opettajista on todettu olevan väärällä alalla (todellisuudessa luku on paljon suurempi, niin huonosti opettajat voivat!).

Jo kymmeneniä vuosia opettajat ovat valittaneet esim. lasten oppimisvaikeuksista ja olleet hiljaa omista opettamisvaikeuksistaan, joihin eivät tietenkään saa mitään apua, koska eivät ymmärrä omaa tilannettaan.

Totuus on usein sietämätön, siksi moni varmaankaan ei kyennyt kuuntelemaan vaan sulki radion tai oli tekevinään jotain muuta (esim. kolisteli astioita keittiössä).

Karmeinta on millaista vahinkoa opettajat jatkuvasti saavat aikaan joutumatta milloinkaan vastuuseen. Valitettavasti monet (huom! eivät aivan kaikki!) opettajat saavat rauhassa terapoida itseään käyttämällä oppilaita ("oppilasainesta") välineenä.

Sairaudentunne ilmenee vihana, jota Kirsi Virtanenkin saa mahdollisesti pian kokea esim. OAJ:n suunnalta (En ihmettelisi jos sieltä olisi jo soitettu Virtasen esimiehille).

Harmi, että opettajat ovat tunnilla silloin, kun ohjelma tulee.

Lisää tällaista!

nim. merk. "Silmiään uskova"

Vaikka muuta puhutaan, niin ainakin peruskoulun luokilla opettajat ovat ensisijaisesti kasvattajia ja toissijaisesti opettajia. Opetukseen voi ja saa mennä enemmän aikaa, mutta kasvatustehtävä on tärkeämpi. Oppiminen ei nimittäin suju ja opettaminenkin heikosti, jos oppilaalla on kasvatusongelmia.

Kirsi Virtasella on muutama perusongelma:

1. Yleistäminen: "Kaikki opettajat ovat samanlaisia, täynnä ammattiylpeyttä, vallanhaluisia, haluttomia kasvattamaan ja näkevät vikaa oppilaissa ja heidän kasvatuksessaan." Ja: "Kaikki oppilaat, siis koko ikäluokka ovat fiksuja, heissä ei voi olla mitään vikaa." Johtopäätös: "Siis kaikki viat ovat opettajissa." Oikeasti ongelmia on siellä ja täällä opettajissa, vanhemmissa, oppilaissa ja olosuhteissa.

2. Monitahoisen asian vääntäminen yksisilmäiseksi: Jokaisessa ikäluokassa on suuri osa hyvin pärjääviä ja keskiverrosti pärjääviä, mutta jokin osa on aina heikosti pärjääviä. Heistä osa häiritsee tunneilla sekä opettajien työtä että toisia oppilaita. Kirsin esityksestä sai sen vaikutelman, että vika on ammattiryhmässä, tässä tapauksessa opettajissa. Kirsin mukaan oppilaat ovat lähes pulmusia, jotka ovat niin fiksuja, että se ärsyttää opettajia niin, että heissä herää vallanhalu, joilla he "laittavat vaikka väkisin nämä opettajia älykkäämmät pikkuvintiöt kuriin". Eiköhän suuressa opettaja- ja oppilasjoukossa ole hyvin moninaisia suhteita ja verkostoja. Niihin mahtuu sekä ongelmia että hyvässä hengessä tapahtuvaa koulutyöskentelyä. Opetus- ja kasvatustehtävä on aina ollut ja tulee jatkuvasti olemaan hyvin haastava ja monitahoinen tehtävä. Kukaan vanhempi tai kasvattaja ei selviä siitä ongelmitta, puhumattakaan opettajista, joiden tehtävänä on opettaa ja siinä sivussa kasvattaa pieniä ihmisiä. Häiriköivät oppilaat vievät aikaa itse opetuksesta ja ottavat väkisin opettajalta aikaa kasvatukseen, joka olisi pitänyt tapahtua häiriköijänkin kohdalla jo kotona ja myös jossain määrin alemmilla luokilla ja kaikkialla, missä tämä lapsi on aikaansa viettänyt. Jos viettää aikaansa huonossa seurassa, ongelmia tulee lisää.

3. Ylemmyyden tunne, joka paistaa läpi koko esityksen lähes aiheesta riippumatta: Tämänkertaisessa ohjelmassa Kirsi V. yrittää antaa kuvan, että hänellä on likimain täydellinen ratkaisu koulu- ja kasvatusongelmiin, vaikka näissä kysymyksissä on monia ongelmia jokaista lasta, vanhempaa ja opettajaa kohti. Pieni nöyryys olisi kohtuullista. Yksi henkilö voi korkeintaan vähän hämmentää soppaa, ei ratkaista koko maailman tai Suomen koulumaailman kaikkia ongelmia. Kirsillä oli ohjelmassaan ihan hyviäkin oivalluksia ohjelmassaan. Mutta opettajat tarvitsevat työssään tukea ja ennen muuta lisäkoulutusta, niinkuin sitä tarvitsevat muissakin haastavaa työtä tekevissä ammateissa toimivat.

4. Koulukiusaajan mieli: Kirsi V. kiusaa syyttämällä opettajia eikä tue heitä heidän vaativassa tehtävässään. On edesvastuutonta leimata KAIKKI opettajat ajastaan ja oppilaistaan jälkeen jääneiksi tämän tapaisilla väitteillä: "Oppilaat ovat tietokoneiden kanssa taitavia ja elävät ajassa, josta opettajat eivät oikein ymmärrä mitään." Mm. lähiöissä elää suuri joukko koululapsia, jotka ovat syrjäytymisen partaalla tai jo syrjäytyneet. He eivät ole tunneilla halukkaasti oppimassa vaan valitettavasti häiriköivät. He tarvitsevat erityisopetusta ja opettajat tarvitsevat tukea työlleen. Opettajat ovat lähes mahdottoman tehtävän edessä. Jokaisessa ammattiryhmässä on toki jokin osa, joilla on vaikeuksia selvitä ammatistaan, niin opettajissakin, ovathan he ihmisiä. Meidän jokaisen elämässä on myös aikoja, jolloin vastaan tulee muita ongelmia ja haasteita. Silloin voi olla vaikea hoitaa edes omaa ammattia kunnolla. Ei silti ole kohtuullista väittää, että koko opettjakunta olisi ammattiinsa sopimatonta.

Kirsi Virtanen, koska olet niin etevä ja fiksu, että tajuat, etteivät opettajat kykene ammattiinsa, ehdotan, että menet yhdeksi kuukaudeksi tai mieluummin yhdeksi lukuvuodeksi johonkin pääkaupunkiseudun lähiökouluun opettajaksi. Sinulla ei ainakaan peruskoulun luokanopettajana olisi vaikeuksia tiedon tasolla, mutta onko sinusta kasvattajaksi eli pitämään työrauhaa koulutunnilla yllä? Mene yläasteen opettajaksi johonkin ongelmakouluun, niin uskon, että sinunkin silmäsi avautuvat ymmärtämään opettajien todellisia ongelmia: Ongelmaoppilas ei ajattele, miltä kiusatusta tuntuu. Mene kouluun arvoinensi ja omana itsenäsi. Eihän kukaan opettaja eikä muukaan ammattilainen voi tehdä työtään ilman omaa persoonaansa. Emme kai halua tietokoneita tai robotteja lapsillemme opettajiksi. Teknisesti sekin olisi pian opetettavan aineiston puolesta mahdollista. Kasvattajan työ on niitä viimeisiä, jotka voidaan roboteilla korvata, siinä tarvitaan kokonaista, mieluiten hyvin voivaa ihmistä. Me voimme tukea opettajia - ja oppilaita voimaan hyvin.

Tietoja kirjoittajasta: En ole opettaja vaan tekniikan alan henkilö, tietotekniikassa työskennellyt parikymmentä vuotta, tutkimuksessa yli kymmenen vuotta. Minulla on viisi lasta, joista nyt kolme peruskoulussa, yksi aikuinen ja yksi viisivuotias, joten opettajien ja oppilaiden maailma on tuttu. Arvostan opettajien työtä enkä vaadi, että heidän pitäisi olla joitain supermoderneja kaiken tietotekniikassa hallitsevia guruja. On paljon tärkeämpää, että lapsillamme on lämmin, välittävä, lapsista pitävä ihminen, jolla on hyvät arvot ja inhimillinen ote työssään.

Kuuntelen paljon kyseistä Ylen kanavaa.
En tiennyt, että Virtasen tarkoitus yrittää
käyttää huumoria ja vielä lämmöllä?
Mitä, jos pakinoitsijan pitäisi miettiä
esimerkiksi ammatin, tai ainakin tyylin vaihtoa.
Ohjelma on kamalaa paasausta.
Jos itse olisin soittanut yhtä kuivasti
ja paasaavasti, olisin saanut potkut.

Muusikko eläkepäiviltä

Esseekokoelmassa Hanhet(1983)Hannu Mäkelä kertoo kokemuksiaan, kun hän toimi erityisopettajan sijaisena 1980-luvulla.

Lääninhallituksen tarkastaja
Arja Holappa käsitteli kouluasioita sanomalehti Kalevassa
viimeisenä koulupäivänä keväällä 2006.

Sen, mitä Mäkelä kirjoitti esseessään 1983,
Holappa kuittasi voimassa olevaksi lehtikirjoituksessaan 23-vuotta myöhemmin. Perheemme kokemukset sen vahvistivat: oikeudet eivät olleet toteutuneet.

Lapsuudessa syntyneiden traumojen korjaaminen aikuisiällä vie kaksinkertaisen umpeutumisajan. Yhdeksän vuotta traumoja= 18-vuotta umpeutumisaikaa.

Kirsi Virtanen! Ihanaa, että annoit tulla suustasi
ulos sen, mitä meillä monilla vanhemmilla on sisällä patoutuneena. Kiitos siitä!

Suomessa on Maailman Paras varhais"kasvatus"! (vrt. Pisa-uskovaisuus). Puolet kaikista lapsista on päivä"hoidossa". 1970 - luvulta lähtien, kun päivähoito yleistyi, opettajien valitus ja pahoinvointi on lisääntynyt samoin kuin heidän omien lastensa häiriköinti. Totta, näillä asioilla voi olla yhteys.

Terveisin nim. merkki "Silmiään uskova" .

Ongelmaiset opettajat - esitelmässään Kirsi Virtanen mainitsi lähtökohdakseen luennolleen, jonkin sellaisen käsittämättömän asian kuin "ongemaiset oppilaat", ja sen yleisyyden, jatkaen asiaansa kuin se olisi tullut jotenkin siinä todetessa implisiittisesti todistetuksi yleisenä mielikuvana.

Ensinnäkin yleisesti meillä ja muualla puhutaan, että Suomessa on hyviä ja oppimishaluisia lapsia ja nuoria. Ei puhuta todellakaan siis mistään ongelmakoululaisista.

Hyvin pienellä marginaaliryhmällä (1%-2% eli 50.000 lapsesta n. 500-1000 lapsella, kts. esim. lapsi- ja nuorisotutkimuksia Lea Pulkkinen, Heikki Lyytinen) kussakin ikäluokassa on ongelmia. Tämä on missä tahansa maailmankolkassa erittäin pieni määrä, ja tälle ryhmälle on meillä monipuoliset ja hyvät tukipalvelut.

Ongelmana on ilmeisesti lapsen normaalissa kehityksessä esiintyvät jaksot, jotka vanhemmat sekä asiaan perehtymättömät opettajat kokevat ongelmallisiksi. Tyypillinen niistä on ns. varhaispuberteetti, jossa nuoren käytös saattaa muuttua ajoittain hyvinkin suuresti aiempaan verrattuna, esim. kiltti ja hiljainen lapsi muuttuu haastavaksi ja jopa räävittömäksi nuoreksi. Tällöin vääränlainen ja ymmärtämätön palaute vanhemilta ja opettajilta saattaa vahingoittaa nuoren kehitystä. Tällaisen nuoren kehitystuki ei pidä olla koulupsykologi tms. erityisongelmallisten asiantuntija, vaan normaalin elämänympäristön aikuiset. Mutta tietämättömyyttään ja osaamattomuuttaan saatetaan lasta ohjata juuri tuossa vaiheessa, etenkin tilannetta paniikinomaisesti säikähtäneiden vanhempien taholta, juuri tuollaiseen erityistuen piiriin. Lapsen itsensä kokema omakuvan ja itsetunnon leimautuminen poikkeavaksi on hyvässä vauhdissa tällöin, ilman tosiasiallisia syitä.

Suomessa on nykyään harvinaisen rauhallinen, ahkera ja fiksu nuoriso verrattuna omaan 60- ja 70-luvun vapaankasvatuksen sukupolviimme, jotka ryyppäsivät ja riehuivat kotona ja kouluissa, sisällä, ulkona ja puutarhassa, tuhoten, särkien paikkoja ja varastaen kuin hunnit aikoinaan. Onneksi silloin oli vielä sodankokeneita veteraaneja opettamassa ja ohjaamassa nuorisoa, vanhemmathan eivät siihen tuolloin halunneet vapaankasvatusideologian mukaisesti, eivät tosin edes ehtineet, pystyneet ja osanneetkaan. Onneksi edes nuo jermuopettajat saivat meistä kunnon kansalaisia, kovalla kädellä, vihdoin ja viimein.

Vesipisaratkin vierivät hanhen selästä kastelematta, kun pintahöyhenet ovat kiiltävät ja hyvin rasvatut.

...kuin lehmän häntä. Kolme-neljä viimeisintä ohjelmaa ovat olleet vain ja ainoastaan raivostuttavia, yleistäviä ja huonoa huumoria sisältäviä "kaikkitietävän mestarin" puheenvuoroja. Liekö ateismi vaikuttaa tähän ihmiseen niin, että hän nostaa itsensä jumalalliseksi tuomariksi.

Aiheeseen. Minun peruskouluajastani on kymmenisen vuotta. Kohtasin koulussa monenlaisia opettajia ja oppilaita. Ala-asteella koulumme oli ns. luokaton, mikä tarkoitti, että kyläkoulun kuusi luokkaa jaettiin yhdysluokkiin. Se toimi aivan loistavasti. Silloin. Vaan eipä enää toiminut nuorempien sisarusteni kohdalla yhtä hyvin. Nimittäin kaksi vanhaa opettajaa siiryi eläkkeelle, eikä nuoremmista ollut enää laittamaan itseään samalla tavalla likoon. Vähitellen luokattoman koulun edut ovat näivettyneet, ja ennen haluttu opinahjo on muuttunut välteltäväksi.

Näin jälkikäteen ajatellen meillä oli kyllä hyvät opettajat. Siis he osasivat opettaa. Tosin englannin ja saksan opettaja oli niin väärällä alalla, että enempää ei olisi voinut olla. Hänellä ei ollut minkäänlaista auktoriteettia, oppilaat kaikkein hiljaisimpia hissukoita myöten hyppivät hänen silmilleen hävyttömästi. Itse en ollut yhtään parempi. Halveksimme häntä, ja toisaalta säälimme. Hänen harvat kurinpitoyrityksensä päätyivät oppilaiden ivanauruun ja opettajan itkuun. En ymmärrä, miten hän jaksoi vuodesta toiseen. Ja mikä pahinta, me oppilaat emme juuri oppineet. Yläasteelle siirtyessämme olimme selvästi toisesta koulusta siirtyneistä luokkatovereistamme jäljessä.

Toki ala-asteen muutkin opettajat olivat vain ihmisiä, sen on näin aikuisena ymmärtänyt. He tekivät aika suuriakin virheitä, sulkivat tietoisesti silmänsä koulukiusaamiselta ja tiettyjen lasten ongelmilta. Kuitenkin uskallan väittää, että meidän kokemamme ala-asteaika oli poikkeuksellisen monipuolinen ja ikimuistoinen, hyvällä tavalla.

Yläasteelle mennessä siirryimme pienen kyläkoulun maailmasta ja opettajien tiukan auktoriteetin alta vastuullisempaan ja myös kasvottomampaan systeemiin. Ei se mikään suurkoulu ollut, mutta kuitenkin kymmeniä opettajia ja satoja oppilaita. Tietyistä opettajista olimme kuulleet jo isosisaruksilta tai vanhemmilta kavereilta, ja olimme valmiiksi asennoituneita heitä kohtaan. Itse tosin olin siihen aikaan jo jossain määrin kyseenalaistava ja itsenäisestikin ajatteleva, joten moni ennakkokäsitys muuttui, osa parempaan, osa huonompaan suuntaan.

Tärkein asia, jonka opin, oli kuitenkin se, että oppilaiden keskuudessa suosittu opettaja ei välttämättä ole hyvä opettaja. Meille opetti fysiikkaa ja kemiaa nuorehko ja kieltämättä hauska mies, joka äänestettiin poikkeuksetta "vapputsempaloissa" oppilaiden suosikiksi. Vaikken ko. aineista oppinut missään vaiheessa pitämään, eivät tunnit olleet vastenmielisiä. Tosin myöhemmin huomasin, etten ollut oppinut kolmen vuoden aikana käytännössä mitään. Nimittäin ammattikoulussa opin huomattavasti vähemmän mukavalta opettajalta yhden tunnin aikana enemmän kuin olin oppinut siltä rennolta tyypiltä koko yläasteaikana.

Tietyt asiat, joista kaikki oppilaat puhuivat, osoittautuivat myöhemmin karmivalla tavalla todeksi. Miesopettaja, josta ei kukaan pitänyt, ja josta puhuttiin aina hiukan inhoten ja halveksuen, oli syyllistynyt tyttöjen lähentelyyn jo vuosien ajan. Ja jatkoi sitä. Kun sitten myöhemmin asiasta tehtiin juttu äitini toimesta, se painettiin käytännössä villaisella. Paria vuotta myöhemmin kävi ilmi, että touhu oli pölyn laskeuduttua jatkunut jälleen. Saa nähdä kuka tilanteen nyt hoitaa, kun äitini jälkeläisiä ei enää ole koulussa nostamassa kissaa pöydälle.

Ja me sitten. Minä sain välillä hankalan oppilaan leiman, kun en alistunut opettajien mielivallalle, so. sanoin suoraan, jos joku asia puhutti meitä oppilaita yleisesti. Käytösnumerohan siitä laski, kun muut oppilaat eivät uskaltaneetkaan enää pysyä sanojensa takana, ja minä jäin yksinäni vastaamaan syytöksistä. Kuitenkaan opettajat eivät millään tavalla minua pyrkineet latistamaan, kuten Virtanen väittää kaikkien opettajien tekevän, kun heidän toimintatapansa asetetaan kyseenalaiseksi. Pääsin peruskoulusta oikein hyvän päättötodistuksen kanssa. Miksi? Koska kuitenkin kunnioitin opettajia yleensä, annoin heille ja muille oppilaille työrauhan, en haistatellut enkä rähissyt turhista. Ehkäpä opettajat sisimmässään tiesivät, että "ilmiannoissani" oli vinha perä.

Toiset sisarukseni eivät olleet ehkä yhtä rohkeita - tai sitten olivat minua älykkäämpiä - vaan ajoivat asioita kertomalla epäkohdista vanhemmilleni. Sitä kautta sitten kissa nousi pöydälle, eikä yksittäistä oppilasta voinut suoraan syyttää.

Mutta kuule Kirsi, kyllä se oppilasaines on vaan muuttunut. Yhä useammat oppilaat ovat nykyään todella törkeitä, välinpitämättömiä riidanhaastajia. Koulukiusaajia on kahta tyyppiä - tai ehkä kolmea. Salakavalin kiusaajatyyppi on se, joka on opettajaa kohtaan mielin kielin, mutta kiusaa luokkatovereitaan härskisti aikuisten silmän välttäessä. Toinen kiusaajatyyppi keskittyy opettajien kiusaamiseen. Ja kolmas tyyppi kiusaa sekä opettajia että oppilaita. Harvassa työpaikassa joutuu kohtaamaan asiakkailtaan kiusaamista siinä määrin kuin opettajan ammatissa. Oppitunteja häiritään, käydään jopa käsiksi opettajaan, haistatellaan ja huoritellaan. Eikä opettajilla ole oikeasti keinoja näiden oppilaiden käsittelyyn. Voihan käskeä ulos luokasta, mutta jos oppilas kieltäytyy, ei opettaja voi häntä niskasta käytävään nakata. Naisopettajilla harvoin on siihen fyysisiäkään resursseja, ja joka tapauksessa luultavasti siitä tipahtaisi syyte pahoinpitelystä. Ja jos opettaja antaa tulla sanallisesti takaisin, nousee siitäkin meteli. Entäs sitten jos antaa oppilaan käytöksen tuntua numerossa? Ikävä kyllä moni kaikista vaikein oppilas saa todistuksen täyteen juuri ja juuri hyväksyttyjä numeroita, vaikkei kokeita läpäisisi. Ai että miksi? Koska opettajakin on vain ihminen. Kolme vuotta kuunneltuaan törkeyksiä ja pelättyään jopa turvallisuutensa puolesta kukaan tuskin haluaa enää jatkaa yhteistyötä häirikön kanssa, jos jollain keinolla voi hänestä päästä eroon.

Ja faktahan on se, että vanhemmuus on hukassa. Se lähtee mielestäni siitä ajatuksesta, että yhteiskunta pakottaa erittäin monen perheen laittamaan lapset päivähoitoon "varhaiskasvatettavaksi". Ai miten niin pakottaa? No kun monella perheellä ei ole varaa siihen, että toinen vanhemmista jäisi kotiin lapsia hoitamaan. Miten siinä sitten pääsee opettelemaan kurinpitoa, kun siinä vaiheessa kun lapsi oppii puhumaan ja liikkumaan, hänet täytyy työntää päiviksi tarhaan, että perhe elää. No, eihän tätä voi yleistää, monissa perheissä molempien vanhempien työssäkäynti on oma valinta. Mutta on toki paljon perheitä, joilla ei ole vaihtoehtoja.

Ja sitten, jos sattuu olemaan ns. erityislapsi, jolla on vaikkapa se surullisenkuuluisa AD/HD tms. neurologinen häiriö, ollaankin todella suurissa ongelmissa. Vanhemmat eivät pärjää, opettajat eivät pärjää, eikä lapsi itsekään pärjää itsensä kanssa. Tai kotona on pahoja ongelmia, jotka heijastuvat lapsen psyykeen. Tai koulukiusaaminen ei näykään hiljaisuutena ja arkuutena, vaan aggressiivisuutena. Näitä tilanteita pitäisi oppia tunnistamaan paremmin. Vain sillä tavalla saadaan parannettua kouluviihtyvyyttä - sekä oppilaitten että opettajien kohdalla.

Olipa ei-rakentava, huonosti provosoiva ja todella ikävä luento. Jos tarkoitus on aikaansaada keskustelua, tämä ei sitä tee. Aina joku ei-alalla oleva tulee omista kielteisistä kokemuksistaan kertomaan. Aina joku tietää, miten asioiden pitäisi olla. Hoh-hoijaa. Tylsyyksien tylsyys.

Onneksi moni opettajamme ei kuullut tätä ohjelmaa. Heillä oli oikeaa työtä tehtävänään toisin kuin tällä tietotekniikka-tutkijalla-mikä lie.

Itse kuulin tämän ohjelman ja luulin ohjelmaa ensin pilaksi, sitten pelästyin että äänihän on ihan tosissaan. Ja vielä ylen 1 -kanavalla!!!

Sisältö oli kyllä niin kaukana opettajien päivittäin kohtaamista haasteista (mitkä lapset sinne mukanaan tuovat) kuin tunturit on meristä. Aina sieltä tunturinlaelta vain joku rupee huutelemaan että miten merellä kuuluu mennä. Oli keli sitten mikä tahansa.

Osasin olla tyytyväinen ainoastaan siitä että saipahan edes kolumnisti tienattua leipää omille lapsilleen. Tosin nyt kun tajusin että palkkiot meni meidän lompakoista, jotka jaksetaan aina vaan maksaa ylen lupamaksut, haluaisin siitä hieman takaisin.

Vai voisiko olla niin että näihin ei Ylen lupamaksuvaroja käytetä. Se olisikin sitten se positiivinen puoli kun olen sellaisen tottunut jokaisesta asiasta aina löytämään.

Meillä kaikilla on kokemus ja sitä myötä myös näkemys koulunkäynnistä ja opettajuudesta. Joka alalla siistijästä tohtoriin löytyy erilaisia persoonallisuuksia, niin myös opettajissa. Joka alalla on myös henkilöitä, jotka eivät valitettavasti parhaalla mahdollisella tavalla sovellu alalle.

Opettajan työtä tehdään joka hetki PERSOONANA, jopa työajan ulkopuolella kanssaihmiset "rekisteröivät" mitä opettaja tekee, sosiaalipornoa vai lähimmäisenrakkautta- katsojalla vapaus päättää. Kun työ liittyy vahvasti henkilön persoonallisuuteen, siihen liittyy myös vahvasti KOKEMUKSELLISUUS. Jokaisella meistä on oikeus tuntemuksiinsa siitä, miltä tuntui. Eikä kukaan voi mitätöidä sitä, miten joku toinen tuntee. Kokemus on jokaiselle oma ja ainutkertainen.

Onkin surullista, että Kirsi olet kokenut jotain niin vahvaa ja merkittävää koulutiesi (tai kenties lapsesi koulutien?) varrella, että käytät tunnin mittaisen monologin aiheesta "ongelmaiset opettajat". Kysynkin, Kirsi oletko aiemmin keskustellut aiheesta kyseisen ihmisen (lue:opettajan) kanssa? Onko hän TIETOINEN kokemastasi. Ja vielä Kirsi, rautalangasta: oletko tuonut ÄÄNEEN esille ASIANOMAISILLE näkökulmasi? Ja oletko kokenut tämän tehtyäsi, että olet TULLUT YMMÄRRETYKSI?

Me opettajatkaan emme ole telepaatikkoja...tätäkin taitoa meiltä kaiken muun ohessa oletetaan omaavan. Kommunikointi mielestäni kodin ja koulun välillä on vähäistä, mutta kun sitä ilmenee on se valitettavasti pääasiallisesti kielteistä, tai ainakin se tapa miten asioita esitetään. Kun kotoa ei kuulu mitään on oletettavaa, että asiat päällisin puolin ovat hyvin, mutta kun yhteydenotot alkavat kotoa käsin on yleensä kipinöitä ilmassa. Itse koen yli kymmenen vuotta alalla olleena, että kyse on enemminkin KOMMUNIKOINNISTA tai sen PUUTTEESTA. Totta on, että opettajankoulutuksessa kommunikointitaitoihin jää aivan liian niukasti aikaa. Sama seikka pätee myös peruskoulumaailmaan. Keskustelutaitojen oletetaan syntyvän itsestään.

Peruskoulu on muuttunut kovasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. LAPSILÄHTÖISYYS JA KUNNIOITUS lasta kohtaan on kaikkien koulujen ja opettajien lähtökohta ja jo opetussuunnitelmaan kirjattu. Itse olen tavannut urani aikana paljon erilaisia opettajapersoonallisuuksia, rautaisia ammattilaisia, jotka ovat omalla esimerkillään vaikuttaneet minuun suuresti ja he toimivat minulle edelleenkin ihanteina IHAILTAVASTA AIKUISUUDESTA. Valitettavasti olen tavannut muutaman sellaisenkin, joka toisella alalla olisi paremmin sinut itsensä kanssa. Opettajan ammattiin kuitenkin voi hakeutua kuka vaan. Kun opettaja on äkillisesti lyhytaikaisesti poissa, hänen tilalleen ei tarvitse palkata ketään. Kun poissaolo pitenee esim. useampaan päivään, voi melkeinpä kenet tahansa palkata sijaiseksi. Tämän vuoksi alallamme tarjonta aikuisen mallista on monenkirjavaa. Opettajat ovat kovin helposti korvattavissa - tämä valitettavasti hyvin konkreettisella kielellä kertoo omaa kieltää ammattikuntamme arvostuksesta.

Onko kukaan kuitenkaan kiinnittänyt huomioita OLOSUHTEISIIN, jossa lapset/nuoret ja opettajat päivittäin työskentelevät? Olenkin aina toivottanut vanhemmat ja muut aikuiset kouluihin tervetulleiksi nauttimaan ahtaista tiloista, homeongelmista, ylisuurista ryhmistä, kierrätyskirjoista, minimiopetustunneista (näkyy muuten palkkapussissa), jne. Kukaan muu ammattiryhmä ei olisi valmis tätä puolta ottamaan "työsuhde-edukseen".

Terve SYYLLISTYMINEN ja terve SYYLLISTÄMINEN ovat asioita, jotka kuuluvat elämään ja sen kasvunkohtiin. Jokaisen on syytä välillä pysähtyä miettimään, teinkö ja toiminko oikein vai olisiko kannattanut toimia toisin? Täydellisiä emme ole, mutta virheistämme ja erehdyksistämme voimme aina oppia jotain. HÄPEÄN tunne on kasvatuksessamme vahvasti läsnä ja se saa meidät monesti toimimaan niinkuin toimimme, tiedostamatta sitä itsekään. Häpeä voi toisinaan saada uskomattomat mittasuhteet aikaan, kuten olemme valitettavasti saaneet viime aikaisten perhesurmien yhteydessä todeta. Viime aikaisten koulumaailman tapahtumien valossa "ongelmaiset opettajat" otsikolla provosointi mielestäni kertoo virhearvioinnista ja epäammattimaisesta otteesta, eteenkin jos juontaja kuvailee näkökulmaansa humoristiseksi ja pakoilee vastuutaansa huumorin taakse.

Kuunneltuasi sinua Kirsi ja luettuani sivuston kommentteja, petyin ja ymmärsin, taas kerran miten YKSIN KOULU JA KOTI tekevät tahoillaan hyvää kasvatus- ja opetustyötä lapsiensa eteen. Toisaalta minussa herää, jälleen kerran valtava halu päästä, vielä kerran kokeilemaan uusia yhteistyömuotoja ja olla osallisena yhdistämässä koteja ja kouluja vaativan työnsä pariin. VUOROVAIKUTUS on kuitenkin tämän kaiken pohja. Onko meistä 2000-luvun kaikenikäisistä, -kokoisista ja eri ammattikunnan edustajista eli AIKUISISTA siihen? Mielestäni on, kunhan puhallamme yhteen hiilen ja intressinä ovat lapsemme ja nuoremme. Peräänkuulutan siis meiltä kaikilta YHTEISÖLLISYYTTÄ!

Todellista yhteistyötä sananhelinän sijasta, terv. erityisluokanopettaja

Ärsyttävä ohjelma. En jaksa edes kommentoida sen sisältöä. Toivoisin vain, että kouluhin saataisiin lisää Virtasen kuvaamia despoottiopettajia, jotta nuo ihanat, lahjakkaat, kaikkitietävät ja innovatiiviset lapset, jotka elävät virtuaalimaailman toisella puolella, eivät enää yliopistoon saavuttuaan pitäisi opettajaa sihteerinään vaan kysyisivät läksynsä tovereiltaan niin kuin vanhan kunnon aikaan tehtiin, ja ettei heille enää yliopistossa tarvitsisi huomauttaa, että kännykkä on suljettava luennon ajaksi. Se helpottaisi minunkin elämääni. Lisää karttakepinheiluttajia kouluun!

Odotan, että jotenkin kommentoit tätä saamaasi palautetta.
Tänäisen ykkösaamun aihetta koskevaa osiota kannattaisi kuunnella.

Hei Kirsi!

Olihan se pakina!?

t.Seija-mummi

Olen meidän koulun toiseksi paras opettaja. !

Kuka on sitten paras???

No, kuka muu tahansa. :)

-ope-

tunnetko koululaki? Opettajilla on velvolisuus opettaa opn: mukaan, oppillaalla on vastuu ottaa aktiivisesti sitä vastaan ,muuten oppilas rikko lakia (esim. kuin oppilas lintsaa, hän tai vanhempi rikko lakia, Riippuu vähän iästä. EI OPETTAJA!), jos se ei kelpaa siirtykää kotioptitukseen! VANHEMILLA o kasvatus vastuu. Niin, seuratkaa lakia, hyvät kansalaiset. Kaikki jotka täällä valittavat eivät varmasti pääsyt OKL:N, Vai?

Loistavaa että otat esille yhden yhteiskunnan mätäpesäkkeistä jälleen kerran. Olen itse luokanopettajaopiskelija ja kanssasi täysin samaa mieltä. Voin allekirjoittaa oikeastaan kaikki väitteet opettajia vastaan, joita ohjelmassasi esität. Harmi vain, että meidät, jotka tiedämme koko järjestelmän lahouden, leimataan hulluiksi kansankiihottajiksi sen takia, ettei valtaosa opettajista edes tiedä vetävänsä yhtä roolia valtavassa näytelmässä. Ja ne harvat, jotka tajuavat jonkin olevan pielessä, eivät uskalla myöntää sitä edes itselleen, saati julkisesti.

Vaikka sinulla onkin kapinakenraalin maine enkä itsekään ole aina aivan samaa mieltä kanssasi, nostan vilpittömästi hattua sille, että otat esille näin merkittävän aiheen. Toivottavasti tästä nousee sen verran kohua, että saataisiin ravisteltua edes yhtä pientä nurkkaa koko suuresta valheesta. Koko järjestelmä on hyvin kieroutunut ja sata vuotta ajastaan jäljessä, ja pahinta on se, että se toistaa itseään. "Hyvien opettajien" lapset kasvavat tietenkin siihen liinatukkamuottiin karttakepin ja seinän välissä. Heistä tulee tunnollisia, kilttejä, viisaita, taitavia, loistavia, fiksuja ja filmaattisia. Ovathan he Opettajan lapsia. Kun tulee ammatinvalinnan aika, ajattelevat nuo lapsiraukat automaattisesti haluavansa opettajiksi. Puolipakolla he haluavat seurata vanhempansa tai pahimmassa tapauksessa vanhempiensa jalanjälkiä kansankynttilän kunnoitetulla polulla. He ovat eläneet koko elämänsä herkeämättömässä opettajuuden propagandatulvassa. Heistä kasvaa jälleen uusia pystyynkuolleita "opettajia", jotka työelämään siirryttyään itkevät kaikkien lehtien yleisönosastoissa ja muissa mahdollisissa paikoissa sitä, miten maailma on paha ja lapset ala-arvoisen huonosti kasvatettuja.

Ei PISA-tuloksetkaan ihan kaikkea kerro, ja toivottavasti ne lähtevät pian alamäkeen, jotta saataisiin edes joku ajattelemaan, että ehkä jossain on jotain vikaa. Onneksi esimerkiksi opettajankoulutuksen valintamenettely on uusittu nyt perusteellisesti. Se ei enää suosi lettipäisiä tyttöjä, joiden keskiarvo on vähintään 12 ja koko suku opettajia. Haluaisin nähdä opettajana sen päivän, kun koko syteemin alta vedetään matto pois. Silloin alkaisi tapahtua. Kiitos vielä kerran, että aloitit lahovauroioden paljastamisen. Asia täytyy saada kissankokoisilla kirjaimilla otsikoihin ja ihmisten mieliin, muuten opettajat sanovat vain, että se on noiden onnettomien ininää. Toivottavasti mahdollisimman moni opettaja kuuli ohjelman ja tunsi housunpunttien väpättävän. Tämä on hieno alku. Kiitos Kirsi!!!

wau! minua nauratti kuunnellessani Kirsi Virtasen pakinaa. Rohkeaa puhetta. Rankkaa kärjistystä. Mutta kukapa uskaltaisi oikeasti arvostella ammatti-ihmisiä. He ovat tietenkin ehdottomasti aina oikeassa. Lapset ja vanhemmat ovat aina väärässä.

mummo

Arvoisa toimittaja Virtanen!
Mainostat palstaasi humoristiseksi. Mitä humoristista on siinä, että näet kaiken negatiivisena? Ilkeys on toki nykyään arvossaan, mutta Ylen 1 kanavalla on kyllä tottunut parempaan.

Kun opettajat (ei siis jotkut / monet vaan opettajat eli kaikki) ovat niin huonoja, mistä hyvä Pisa-menestys johtuu? Jos oppilaiden ansiota, ovatko suomalaiset lapset niin paljon muiden maiden lasten yläpuolella, että oppivat kaiken tarvittavan surkean huonoista, epäinhimillisistä, kaikkia oppilaita ja perheitä halveksivista opettajista huolimatta? Kenties ihan ylirotua? Kuinka näin täydellisistä voi tulla niin surkeita, eli opettajia?

Olen toiminut opettajana lähes 20 vuotta,nähnyt monia hyviä, monia keskinkertaisia ja joitain huonoja opettajia. On todella ikävää, että sinä olet kohdannut vain huonoja opettajia (tätä yhtä poikkeusta lukuunottamatta), mutta osoittaa kyllä tietynlaista rohkeutta kertoa julkisesti, miten huonoina pidät omien lastesi opettajia. Toisaalta, olisiko ollut rakentavampaa haukkua heidät suoraan nenätysten?

Purkauksestasi saa mielikuvan, että kuvittelet koulun olevan paikka, jossa opettajat huvikseen tai epäpätevyyttään kiusaavat viattomia, opinhaluisia oppilaita. Että pääsisit toteamaan asian ihan omin silmin, toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi tutustumaan kouluun, siksi julkaisen tämän omalla nimelläni.

Ehdottomasti suurin osa oppilaista on mukavia, positiivisia ja hetkittäin jopa opinhaluisia, mutta toisin kuin purkauksessasi väität, koulussa on myös monella tavalla ongelmaisia lapsia. Kuten joku opettaja on todennut, peruskoulussa meillä on koko kirjo läsnä, tulevista nobelisteista murhaajiin.

Jaana Kuosa

Vajaat 40 vuotta "pedakoomikkona" olleena Kirsti Virtasen "totuudet" eivät hämmästyttäneet suuremmiten vaan säälittivät. Moisia totuuksia voi kuka hyvänsä ladella laidasta laitaan. Kaukana on omakohtainen kokemus,jos sitä sitten on ensinkään opettajana-tuskin. Opetustyö ei ole niin vaikeaa kuin luullaan vaan paljon vaikeampaa. Juurikaan aivan samanlaisia päiviä ei ole.Ympärillä on kasvavat ja omia teitään etsivät. Opettajan on koetettava elää siinä myös itse kasvaen , mutta myös ohjaten ja neuvoen. Jos koti on siinä mukana myönteisenä ja yhteistyöhaluisena, ei vaikeuksia tule. En elämäni aikana tiedä yhtään oppilasta, joka olisi häiriköinyt koulussa, jos kotiasiat olivat kunnossa. Sen sijaan vanhempien erot tai lastensa kasvatusvastuun laiminlyönti ilmeni heti myös koulussa. Se vaati asiaan puuttumista,joka taas vaikutti siihen, että toiset oppilaat jäivät vähemmälle. Yhteen aikaan teiniliitto yritti sotkea koko koulutyön ja nyt näyttää jotkut ulkopuoliset sotkea koulutyön samalla tavalla. Mutta se on sitten jo taas oma asiansa.

Hei,
entäs ne opettajat jotka ovat itse vanhempia? Ovatko he nyt näitä kelpoja vanhempia vai kelvottomia opettajia? Olen kuullut että opettajatkin ovat niin inhimillisiä että heilläkin voi jopa olla lapsia itsellään.
Joskus ammoin omina koulu- ja opiskeluaikoinani meitä varoitettiin liiasta yleistämisestä. Olisikohan aihetta toimittajillakin varoa sitä?
Ihmettelevä

Noniin, kaikki neropatit vuorovaikutuslahjakkaat. Menkääpä opettamaan siitä sitten, kun tiedätte luonnostaan miten homma tehdään niin että ihan kaikki lapsukaiset temperamenttiin, taustaan, älynlahjoihin ym. katsomatta ja kaikki heidän vanhempansa ja uusperhevanhempansa, opetushallistus ym. tahot ovat tyytyväisiä. Muistakaa pitää tavoitteet ja menetelmät mielessä ja substanssi hallussa. Älkääkä provosoituko mistään. Kyllä se siitä, kun kerran on syntymässä opettajan lahjat saatu ja niitä joutunut tähän saakka kannen alla panttaamaan. Kyllä alaa voi vaihtaa näinkin päin. Kiitos Kirsi Virtanen, kun (ilmeisesti) kerroit että tässä ihanneyhteiskunnassamme tämä työnjako ei mene edelleenkään lahjojen ja taipumusten mukaan.

Virtasen olisi hyvä nähdä opetustilanteet konkreettisesti siellä luokassa "tässä ja nyt". Tämän päivän opettajilta vaaditaan älyttömästi. Luokassa on paljon niitä hyviä oppilaita, mutta mukaan mahtuu niitä käytöshäiriöisiä ja vailla kasvatusta olevia. Lisäksi opettaja ei ole enää auktoriteetti, jota kunnioitetaan, vaan opettajan näkemyksiä vähätellään ja laitetaan opetttaja tiukille. Tämä kertoo osaksi nykyajan vapaasta arvokasvatuksesta: kestävät arvot ovat menettäneet merkityksensä. Vaikka kuinka Virtanen väittää, että vika on opettajissa, mielestäni pahonvoivien lasten vanhempien olisi syytä katsoa peiliin.
Luokassa on saatava työrauha kaikille!

Lämmin kiitos Kirsi Virtaselle loistavasta ohjelmasta! On aina ihana kuulla, kun tähän oikeasti tärkeään asiaan otetaan kunnolla kantaa. Ja kun jo kuunnellessa tiesi, että kaikki ironia menee opettajaparoilta täysin ohitse. Tosiasiassa on kyllä hirvittävän surullista, että opettajilta tuntuu täysin puuttuvan kyky itsekritiikkiin.

Kuuntelin ohjelman toiseen kertaan.

Huumoria löytyi niin, että piti
nauraa oikein kunnolla.

Kuunnelkaa uudelleen netin kautta, ettei
pinna mene liian kireälle.

Opettajamme Helsingin koulussa on jokaisesta lukuvuodesta reilusti alle puolet paikalla (milloin on selkävika milloin hengitystieinfektio)ja kotiin hän lähettelee viestejä että lapset on liikaa koneella vaikka itse on tunneista (mitkä paikalla on) suurimman osan koneella. Hän myöskin haukkuu toisille luokille toisia luokkia ja jos kotoa laitetaan jotain palautetta hän osoittaa kyseiselle lapselle epämielyttävällä käytöksellä saaneensa palautetta.Lasten pahoinvointi ja levottomuus voi johtua myös opettajien olemassaolon epäselvyydestä, ollaan olematta paikalla tai olematta läsnä.Tämä opettaja ei tajua huonoa työmoraaliaan jos e.rehtori ei sitä hänelle kerro,olisiko aihetta?Me odotamme innolla että pääsemme kyseisestä opettajasta "eroon" mutta säälittää lähinnä nämä muut opettajat jotka ei saa mitään extraa siitä että ovat lukuvuoden paikalla ja läsnä,se jos mikä syö työmotivaatiota.