Skip navigation.
Home

Onko turvallisuutemme rahalla ostetuissa käsissä?

Palkkasotilaat yleistyvät kaikkialla maailmassa. Palkkasotilailla tarkoitan yksityisten sotilasyritysten palkkaamaa henkilökuntaa.

Yksityiset turva-alan firmat valtaavat yhä enemmän ja enemmän tilaa maailman konflikteissa.

Maanpuolustus on perinteisesti ollut vain ja ainoastaan valtioiden hallussa. Vaikka kaikki muu ulkoistetaan, maanpuolustuksen ulkoistaminen tuntuu varsin erikoiselta ajatukselta.
Ja onhan se kummallista ajatella että meidän isänmaatamme puolustaisi – ei se jolle isänmaa on lähinnä sydäntä – vaan se jolle me maksamme eniten.

Ajatus on suorastaan kutkuttava.

Totuus on kuitenkin sellainen että yksityiset sotilasyritykset lisääntyvät ja menestyvät kuin sienet sateella.

Meidän olisi jo korkea aika totutella palkka-armeijoiden olemassaoloon.
Millä tavalla niitä voitaisiin käyttää järkevästi koko maailman rauhan puolesta?

Vai voiko niin tehdä?
Siis luottaa rahalla ostettuihin käsiin joissa lepää tappava ase?

(YLE Radio 1 keskiviikkona 28.4.2010 klo 9.05-10.00)

Miksipä ei?

Suurimmat joukkomurhat on aina tehty yhteisen hyvän ja oikean aatteen nimissä, sosialisoiduin resurssein. Hitlerin vainot ja sota Stalinin Neuvostoliiton kanssa, Stalinin puhdistukset ja sota Hitlerin Saksan kanssa. Pol Pot ja Pinochet, Saddam Hussein ja Khomeini, ennen pitkää Chavez ja uudet suuruudet. Kaikki nämä ovat vedonneet kansallistuntoon ja aatteeseen, joko yhteiskunnalliseen tai uskonnolliseen.

Koska nykyään yksityisten yritysten tekemisiä tarkastellaan kriittisemmin kuin valtioiden ja julkisen sektorin tekemisiä, olisi luontevaa kannattaa rahalla ostettujen aseenkantajien käyttöä, koska näitä voidaan pitää paremmin kontrollissa ja päätöksenteon rajapinnat voidaan kaivaa selvemmin esille.

Itse tosin olen sen verran vanhanaikainen, että kannatan mieluummin asevelvollisarmeijaa, joka on kansalaisarmeija ja kansalaisten armeija.

Palkkasoturin määritelmä

Pidin ohjelmaa erittäin hyvänä ja siinä esitettyjä ongelmia ehdottomasti keskustelun arvoisina. Mielenkiintoinen ajatus oli myös yksityisten turvallisuusyritysten käyttö rauhanturvatehtävissä. Saattaa tosin olla, että valtiot eivät ole toisten auttamiseksi valmiita maksamaan yhtään ylimääräistä verrattuna omien asevoimien käyttämiseen rauhanturvatehtävissä. Jos näin olisi, voisi YK:lla hyvinkin olla sen peruskirjassa säädetty joukko omia, jäsenvaltioiden luovuttamia sotilaita.

Hyvän ja ajatuksia herättävän sisällön lisäksi ohjelmassa oli kuitenkin muutamia pieniä puutteita. Siinä käsiteltiin Geneven yleissopimusten I lisäpöytäkirjan 47 artiklan palkkasoturin määritelmää ja sen piiriin kuulumista siinä määrin harhaanjohtavasti, että asiaa on syytä tarkentaa.

Kirsi Virtanen esitti, että Xen (ent. Blackwater) Irakissa toimineet palkolliset olisivat olleet yksiselitteisesti em. artiklan mukaisia palkkasotureita. Näin ei kuitenkaan voi päätellä ainakaan ohjelmassa esitettyjen tietojen perusteella.

Ohjelmassakin luettu Geneven I lisäpöytäkirjan 47 artiklan palkkasoturin määritelmä kuuluu seuraavasti:
2. Palkkasoturiksi katsotaan henkilö, joka:
a) on erityisesti värvätty paikalta tai ulkomailta taistelemaan aseellisessa selkkauksessa;
b) tosiasiassa osallistuu varsinaisiin vihollisuuksiin;
c) osallistuu vihollisuuksiin pääasiassa henkilökohtaisen hyödyn vuoksi ja jolle selkkauksen osapuoli tai sen edustaja on luvannut huomattavasti korkeamman palkkion kuin mitä vastaavassa asemassa ja tehtävässä olevalle asianomaisen osapuolen asevoimissa palvelevalle henkilölle maksetaan tai on luvattu maksaa;
d) ei ole selkkauksen osapuolen kansalainen eikä vakinaisesti asu selkkauksen osapuolen hallinnassa olevalla alueella;
e) ei kuulu selkkauksen osapuolen asevoimiin; ja
f) ei ole selkkauksen ulkopuolisen valtion viralliseen tehtävään lähettämä asevoimien edustaja.

Jo sanamuodosta on selvää, että kaikkien määritelmän kohtien a)-f) on toteuduttava, että taistelija voidaan määritellä palkkasoturiksi. Tämän ovat todenneet myös mm. Gunnar Rosén ja Juhani Parkkari teoksessaan Sodan lait: Käsikirja (Edita Prima Oy, Helsinki 2004). Esittäessään kantansa Xen työntekijöiden oikeusasemasta Virtanen jätti surutta huomioimatta määritelmän kohdan d). Ilman parempaa tietoa rohkenen epäillä, että ainakin suuri osa Xen Irakissa toimineista työntekijöistä on ollut Irakin sodan osapuolen, USA:n kansalaisia tai ainakin asunut vakituisesti USA:n alueella, jolloin palkkasoturin määritelmä ei täyty.

Toinen palkkasoturin määritelmään liittyvä ongelma ohjelmassa oli se, että kuulija saattoi saada käsityksen, että toista kansaa sodassa auttamaan menevät vapaaehtoiset ja Ranskan muukalaislegioonalaiset olisivat palkkasotureita, vaikka tätä ei suoraan sanottukaan. Näitä ryhmiä käsiteltiin kuitenkin kahden palkkasotureita käsitelleen jakson välissä siten, että kuulijan oli mahdollista jäädä tällaiseen virheelliseen käsitykseen.

Muukalaislegioonan sotilaat kuuluvat Ranskan asevoimien normaaliin komentoketjuun ja jäävät siten palkkasoturin määritelmän ulkopuolelle. Samoin voi olla vapaaehtoisten kanssa, jotka myös harvoin taitavat täyttää oman edun tavoitteluun ja huomattavasti oman maan sotilaita korkeampaan palkkioon liittyviä ehtoja.

Palkka-armeija ja firma ovat eri asioita

"Yksityiset turva-alan firmat valtaavat yhä enemmän ja enemmän tilaa maailman konflikteissa."

Aivan: ulkoistaminen on tätä päivää. Tälläkin hetkellä Xe (entinen Blackwater) tekee tappoja Pakistanissa ja muualla CIAn laskuun. Yleensäkin näitä yrityksiä käytetään joko laittomiin tai vaativiin operaatiooihin joihin kanttiininrakennusporukoita ei voida lähettää.

Aiemmin näitä ulkoistettuja turvajoukkoja käytettiin mm Balkanin sodissa ja jälki oli melko raaempaa kuin vakituisen armeijan toimesta.

Mielestäni ajatus yksityisen palkka-armeijan käytöstä rauhan puolesta on melko absurdi. Sen sijaan ne varmaankin ovat tehokkaita ns. rauhaanpakottamis tai pelastusoperaatioissa joissa kansainvälinen laki, ihmisoikeudet, Geneve ym säännöt voidaan välillä panna romukoppaan.

Nähdäkseni kaikilla merkittävillä mailla on palkkalistoillaan (ei siis ulkoistetuissa yrityksissä) osaavia erikoisjoukkoja eri tilanteisiin. Yksityisfirmoja tarvitaan siis vain operaatioihin jotka eivät kaipaa päivänvaloa.

Rauhanturvajoukot ovat osa sotakoneistoa

Kirsi Virtanen puhui siitä kuinka palkkasotilaita ei pitäisi jättää yksityisten yritysten värvättäviksi. Ongelma on kuitenkin syvempi kuin mitä hän päättelee. Vieraantuminen on mennyt niin pitkälle (sotimisessahan on kyse vieraantumisesta), että myös valtiollisesti ylläpidetyt rauhanturvajoukot ovat osa sotilaallista koneistoa.Afganistan on tästä ajankohtaisin esimerkki. Suomikin on oikeastaan jo sodassa mukana.

Erilaiset rauhanturvajoukot muodostavat maan (siis myös Suomen) sisällä eräänlaisen reservin, jota voidaan käyttää, jos maassa joudutaan kahden yhteiskuntaluokan kärkevään yhteenottoon. Itse asiassa rauhanturvatoiminnassa valmistaudutaan koko ajan myös tulevaa sotilaallista yhteenottoa varten.

Juuri nyt on kuitenkin ajuduttu Afganistanissa sellaiseen tilnteeseen, että rauhaa turvattaessa ja selustaa kotimaassa varmistettaessa tulevan varalta, ollaankin joutumassa todelliseen sotatilanteeseen. Kun lähdetään sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Imperialismin ongelma on siinä, että koko ajan pitäisi treenata tulevan sodan varalta, mutta toisaalta nykytilanteessa ei saisi ajautua suursodan tielle.

Imperialistinen järjestelmä hakee sisäisiin ongelmiinsa aina ratkaisua viime kädessä sodan alueelta.Rauhanturvaaminen on mukana tuossa prosessissa tahtoen tai tahtomattaan. Afganistanin tapauksessa on lisäksi kyse siitä, että Neuvostoliiton sortuminen alkoi tappiosta tuossa maassa. Uhkaako USA:ta sama kohtalo, jos se häviää. Siksikö Stubb ja kumppanit pitävät asiaa länsimaisen järjestelmän kannalta elintärkeänä?

Kiitoksia jälleen Kirsille!

Olen kuunnellut melko varmasti kaikki lähetetyt ohjelmasi ja toden totta olet melkoinen nainen suorapuheissasi. En moiti sinua siitä vaan olen jopa kannustamassa jo senkin vuoksi, että joudut tai olet joutunut solvausten kohteeksi ja mielestäni aivan aiheetta. Näitä puheenvuoroja tai arvosteluja olet saanut varmasti enemmän siinä kielteisessä mielessä kuin kannustavassa jatkamaan yhä edelleen omaksumassasi suorapuheisuudessa.

Minulle on tullut mieleen eräs vanha satu tai oikeastaan ei niin satukaan jonka jokainen moni muukin jo tuntee ennestään. Nimittäin se pieni ja viaton ihmisen alku suuressa väkijoukossa katsoessaan aitinsä helmoissa kuningasta joka oli esittelemässä uutta ja kallista vaatetustaan: " mutta äiti kulta, eihän kuninkaalla ole vaatteitakaan " ja lopun kai arvaatkin!!
Hei..

Totuttelua ja imperialismia

Meidän olisi aika totutella palkka-armeijoihin, sanoo Kirsi. Totutella, kun valtaosassa maailman maita on pitkään ollut palkka-armeija. Eikö ole jo ollut aikaa totutella? Onko esim. Iso-Britannian yhteiskuntajärjestys epäluotettava palkka-armeijan takia?
Mutta se olennaisempi ongelma, miten käyttää (palkka)armeijoita maailmanrauhan turvaamiseksi?
Lähtökohta on yksinkertainen, pitää ensin määritellä, missä rauhanturvaaminen on maailman kannalta tärkeää ja sitten mentävä sinne niin isolla armeijalla, että saadaan tappelupukareilta aseet pois, rikolliset tuomituksi, miehet töihin ja naiset kouluun. Noin niinkuin kehitysmaayksinkertaistaen.
Mutta todellisuus on tietenkin monipolvisempi. Imperialismisyyttelyä tulee helposti.