Pakkoruotsi - onko siinä loppujen lopuksi mitään järkeä?

Missäs ne Pohjanmaan ruotsinkieliset olivatkaan talvisodassa?

Haluan sydämestäni kiittää sinua Kirsi ohjelmastasi. Nimenomaan noin asia on. Pakkoruotsi on vähemmistöterroria ja pakkoruotsin tilaa voitaisiin opettaa mitä tahansa hyödyllistä maaimankieltä. Pakkoruotsi tulee ennemmin tai myöhemmin surkean tiensä päähän. Mitä pikemmin, sen parempi.

Ihmettelen kovin isoja puolueitamme, kokoomus, kepu, SDP, jotka aina hallitusta muodostettaessa suorastaan kilpailevat RKP:n miellyttämisessä. Ja RKP:llä on hallitukseen menossa aina vain yksi ja sama ehto: pakkoruotsi. Ylivertainen enemmistö Suomen kansasta on sitä mieltä, että pakkoruotsi saa mennä. Kuka on vastuussa, ettei asiassa tapahdu mitään? Eikä tosiaan tapahdukaan, ellei isoihin puolueisiimme kohdisteta asiassa äänten menettämisen painetta.

Esimerkisi kokoomus on täysi pakkoruotsittaja. Kysyin eräältä SDP:n entiseltä kansanedustajalta mitä hän on tehnyt pakkoruotsin poistamiseksi. Hän vastasi yrittäneensä joskus keskustelua asiasta, mutta kertoi myös heti saaneensa kaksikielisen puolueensa suomenruotsalaiset "omat koirat" heti puremaan nilkkaansa. Nekin olivat heti hermostuneet pakkoruotsista puhuttaessa ja vielä SDP:ssä, jonka jos minkä pitäisi olla tasa-arvon puolue.

Pakkoruotsi on siis mitä suurimmassa määrin myös puoluepolitiikkaa.

Meillä on rikas maa. Pakkoruotsin lisäksi meillä on vara maksaa myös pakkouskonnot. Aihe on myös arka, sillä siitä keskusteleminen koetaan heti hyökkäykseksi uskontoja vastaan, josta ei ole kyse. Siitä ei ole kyse, vaan jälleen järjen käytöstä. Kouluissa opetetaan jo yhtätoista eri uskontoa. Maahanmuuttajilla on oikeus omiin uskontoihinsa. Jos koulussa on kolme vierasta uskontoa tunnustavaa, heillä on jo oikeus oman uskontonsa opetukseen Suomen lakien mukaan.

Kunnilla on suuria vaikeuksia löytää harvinaisten uskontojen opettajia. On selvää, että, jos kunnassa opetetaan vaikkapa kuutta harvinaista uskontoa, opetus tulee varsin kalliiksi. Ei minkään valtakunnan rahat riitä lukemattomien uskontojen opetukseen. Harvinaisten uskontojen tunteihin käytetty tuntikehys ja rahat ovat poissa kaikilta muiltakin oppilailta. Tässä asiassa Ruotsi kyllä kelpaa esimerkiksi. Siellä opetetaan kaikille oppilaille yhteistä uskontotietoa, koska varsin monien eri uskontojen opetus merkitsisi katastrofia vaikeuksineen. Tampereen koulujen opetuspäällikkö teki Ruotsin mallin mukaisen esityksen, mutta hänet ymmärrettiin tahallaan väärin.

Vielä kerran kiitos sinulle ja järjen äänelle Kirsi.
O.S. englannin lehtori, eläkkeellä

Rintamalla he olivat kuten kaikki muutkin. Väitätkö toisin?

I ditt radioprogram ”Kannattako pakkoruotsi?” sprider du fördomar och för fram lögner. Det hemska är att du säkert vet när du ljuger och när du sprider fördomar men jag tror inte att du förstår att du dessutom hetsar upp till hat som kan leda till våld.
Så här säger du Kirsi Virtanen: ”Vi vet inte så mycket om finlandssvenskar. Jo vi vet att de är hysteriska, knutpatrioter, självcentrerade, navelskådare och hyser förakt mot den finskspråkiga majoriteten.” Sen påstår du att svenskspråkiga anser att ”man blir civiliserad av att kunna svenska” och att finska språket är ”juntti paskojen kieli”
Med vilka svenskspråkiga umgås du egentligen med? Byt genast umgänge!
Vidare sätter du i svenskspråkigas mun ” att vi kräver att finskspråkiga borde tala svenska med svenskspråkiga i alla situationer eftersom lagen säger det.” Det finns situationer då det faktiskt är viktigt att förstå rätt och bli förstådd och det är där språklagen kommer in, men ingen kräver eller påstår att lagen gör att man kan kräva svensk eller finskspråkig kommunikation/service i butiken, bussen, restaurangen eller på torget.
Du påstår att Sverige under något historiskt skede erövrade Finland och du försöker på det sättet jämföra tvånget att lära sig ryska i länder som Ryssland erövrat med svenskan i Finland. Men Sverige har ju aldrig erövrat Finland och det vet du säkert om du tänker efter.
Visst behövs det service på svenska i Finland
I svåra situationer är det viktigt att få kommunicera på det egna språket. När jag ringer till nödcentralen med ett döende barn i famnen och försöker berätta om symptomen och mitt finska ordförråd inte räcker, då borde jag få tala svenska.
Jag vet att du kan bra svenska, är tvåspråkig, men räcker din svenska till under ett medicinskt nödfall eller skulle du hellre vilja beskriva smärtor, och andra symptom på finska? Jag har varit med om att försöka hitta orden aivotärähdys, tajuton, umpisuoli, suolentukos och oksennus på finska med ett hysteriskt småbarn i famnen. Min gamla mamma som varit helt tvåspråkig med nu när hon blivit gammal av någon anledning glömt en massa ord på svenska och alla på finska har det väldigt svårt på sjukhuset för hon förstår ingenting.
Visst hatar många barn olika skolämnen
Visst finns det en massa finskspråkiga barn som hatar att måsta lära sig svenska och en massa svenskspråkiga barn som hatar att måsta lära sig finska och det finns också de som hatar matematik och fysik och geografi. Till all tur är dessa barns motstånd inte ett argument för att ta bort olika ämnen från undervisningen. Det finns många som hatar matematik och gymnastik, men inte ser jag det heller som ett argument för att slopa undervisningen.
Du säger: ”att barnen får veta att de måste lära sig svenska/finska för att det är fråga om hela dess resterande liv. Om jag inte klarar av att lära mig detta språk har jag förstört mina chanser för framtiden, jag kan inte välja och har minskat mina möjligheter att lyckas och hitta en bra arbetsplats. Och det här måste barnet känna/veta för att vi har en fruktansvärt dum språkpolitik”. Men det här är ju sant. Visst har en finskspråkig person som kan svenska och en svenskspråkig person som kan finska fler studieplatser att välja mellan eller fler jobb att söka än en person som inte kan det andra inhemska språket. Det här beror inte på någon dum språkpolitik utan på att antalet studieplatser och arbetsplatser styrs av det reella behovet i landet.
Självklart vill jag att mina barn lär sig finska. Tänk att bo i Finland och inte kunna ta del av det egna landets kulturliv bara för att du inte kan finska, tänk att inte kunna studera vad du vill bara för att du inte kan tillräckligt bra finska och tänk att inte kunna få ett jobb som du vill ha för att din finska är för svag.
Du menar också att det finns svenskspråkiga som inte vill tala, lär sig finska och eftersom du använder en så stor del av ditt program till att påpeka detta är detta tydligen en viktig poäng. I slutet konstaterar du dock att det är bara en procent av finländarna som inte behärskar finska. Hur stor procent av landets befolkning tror du att inte kan svenska trots att de fått lära sig det i skolan? Jämför den siffran med 1%.
Du säger att det finns finlandssvenskar som inte upplever sig vara finländare utan svenskar som av någon anledning hamnat i Finland. Kanske det finns sådana. Jag känner dem inte.
Jämställdhet
Du tycker att huvudproblemet är att fem procent använder lagen för styra över 95 % av befolkningen. Du medger att vi har rätt till vårt språk men att vi också har en skyldighet att lära oss finska. Här resonerar du så att det är de svenskspråkiga som har rätt till språk medan de finskspråkiga bara har skyldigheter gällande språk. Är det så att svenskspråkiga har rättigheter och finskspråkiga skyldigheter rörande språken på ett orättvist ojämlikt sätt i Finland?
I många av dina argument kommer du till påståendet att svenskspråkiga anser sig ha rätt att inte kunna finska (som ryssar i Estland) och att det är just detta som är det hemska. Så hemskt att människor i ett land anser sig ha rätt att bara tala sitt eget språk. Men på en gång går ju hela din argumentation ut på just detta; att finskspråkiga skall ha rätt att inte lära sig eller kunna eller tala svenska. Vad vill du hellre; att alla försöker lära sig båda språken eller att ingen försöker? Vill du med ditt program få fler att lära sig finska/svenska eller färre?
Du talar om de svenskspråkigas rätt till tvångssvenska. Du påstår alltså att det är de svenskspråkiga som har en rätt att tvinga finskspråkiga att lära sig svenska. Varifrån kommer det påståendet. Är det de svenskspråkiga som har rätten att ensamma skriva grundlagen och i den tvinga finskspråkiga?
Du säger att den enda finska som dessa som inte kan finska blivit erbjudna är finskan på gården, men glömmer du då inte att de från tredje klass läst finska i skolan?
Du undrar varför vi svenskspråkig är rädda i Finland och reagerar starkt på alla påhopp? Ditt svar är att vi är rädda för att språkets ställning kan försvagas. Men vad jag är rädd för är inte att språkets ställning försvagas utan att mina barn eller jag själv skall bli fysiskt misshandlade, dödade eller diskriminerade p.g.a. att vi kan svenska. Jag är rädd för att sådana som du sprider fördomar och agg mot den svenska språkliga minoriteten och att du och andra driver fram ett hat som jag och min familj blir utsatta för.
Vad är det för en specialställning de svenskspråkiga har i Finland. Vilka rättigheter har de svenskspråkiga som de finskspråkiga inte har och vilka skyldigheter har finskspråkiga som de svenskspråkiga inte har? Du säger att svenska språket har en privilegierad ställning (jämfört med finska språket). Men är det inte det att språken tvärtom har en jämbördig eller jämställd ställning som du kritiserar?
Du säger att det är ”pakollisuus” eller tvånget som stör dig mest. Du säger att det inte är jämställt eftersom det är 5% svenskspråkiga som tvingas läsa finska men 95% finskspråkiga som tvingas läsa svenska. Detta leder alltså enigt dig till ett jämställdhetsproblem. Men vad betyder jämställdhetsproblem och jämställdhet. Om två grupper en minoritet och en majoritet behandlas lika kan jag inte se det som ett jämställdhetsproblem utan som jämställdhet. Om homosexuella (minoritet) och heterosexuella (majoritet) har samma rättigheter och skyldigheter ser jag det inte som ett jämställdhetsproblem eller?
Finland i Norden
Slutligen, diskuterar du det Nordiska samarbetet och jämför Finland med Island. Du påstår att Islänningarna är enspråkiga och inte behöver lära sig svenska. Nej, inte svenska men danska. På Island börjar undervisningen i främmande språk med engelska i årskurs 5 och danska i årskurs 7. Danskan kommer in just för att stärka Islänningarnas möjlighet att klara sig i Norden.

Rintamakarkureista oli 62% ruotsinkielisiä. Tiedäthän Munsalan Soutukerhon?

**Voi, että olen väsynyt tähän vänkäämiseen! Ja että kollega- yleläinen viitsii piestä tuolla lailla! Onko yleissivistyksestä jotain haittaa? haittaako ketään jos osaa ruotsia? Onko se ylimielistä? Jos annat ilmaiseksi lapsellesi kaksi kieltä , se on mitä hienoin asia, tai kolme! Itse olen oppinut molemmat kotimaiset luonollisesti eikä koulussa tarvinnut pistää vastaan niitten opiskelua. Joo, opiskelu vaatii ponnistusta ja sitähän ei nykynuori ainakaan halua, kaikki pitää tulla ilmaiseksi ja englanti riittää kaikkeen! Onko välttämätöntä laittaa energiaa vihamielisyyteen? Onko kivaa panostaa negatiivisyyteen? Pistäkää hyvä ihmiset energianne parempiin asioihin,korjattavaa tässä yhteiskunnassa on enemmän kuin jonkun kielen vihaamiseen menevät voimavarat, siis auttakaa itseänne!**

Lainaamani kommentin kirjoittajalla ei ole aavistustakaan mistä pakkoruotsi-keskustelussa on kyse.

Pakkoruotsia ei voi perustella yleissivistyksellä. Yleissivistyksen varjossa MIKÄ TAHANSA kieli tai aine voitaisiin tunkea pakolliseksi osaksi opetussuunnitelmaa. Olisihan se yleissivistävää, jos opetettaisiin somalia. Jokainen järkikultaansa käyttävä ymmärtää, että ruotsi ei kuulu suomea puhuvan suomalaisen yleissivistykseen.

Ei ruotsin osaamisesta haittaa ole. Jos osaa ruotsia äidinkielenään tai opiskelee sitä omasta tahdostaan, siitä todellakin on hyötyä. Koko kansan pakkoruotsittamisesta kuitenkin on suurta haittaa, koska ruotsi ei edusta maan tai yksilön tarpeita.

Tuo vihjailu, että ongelma olisi nykynuorten laiskuudessa eikä systeemissä, on todella kuvottavaa. Haluttomuus opiskella ruotsia on täysin hyväksyttävä reaktio oppilailta, sillä ruotsi ei kuulu suomea puhuvan yleissivistykseen.

Mitä vihamielisyyteen tulee, kommenttisi ei edusta mitään muuta kuin vihamielisyyttä järkiperäistä ajattelua kohtaan. Toivottavasti sinun kaltaisia ei ole monta tässä maassa.

Tusen tack Kirsi!

Ehkä juuri yhden epätavallisen Virtasen piti tähänkin tarttua, että vaikeneminen loppuisi.
Olet kyllä ottanut monta muutakin poromiestä ja -peukaloakin sarvista ja nostanut muitakin kuin kielikissoja pöydälle.

Kommenttien määrä ja sävy kuvaa hyvin, kuinka tarpeen juuri tämä rohkea keskustelunavauksesi oli, ja kuinka osuvasti se kolahti maaliinsa.
On todella kreivin aika laittaa piste poliittisten päättäjien iänikuiselle pseudosivistyneelle liturgialle ruotsin pakkosyötön keinotekoisista perusteista.
Puhuit ärhäkän perustellusti kahdella kielellä vaiennetun kansan suulla.

Meidän on ehkä pakko syntyä, nukkua, juoda/syödä, ja/tai ainakin tiettävästi kuolla. Kaikki siltä valiltä saisi mieluiten olla vapaaehtoista ja siten mahdollisimman nautinnollista ja siksi efektiivistä , mahdollisesti myös niin syöminen, juominen, kuin uinuminenkin.

Yhden vastaani tulleen kielipoliittisen ilmiön haluaisin listaasi vielä lisätä.
Suomenruotsalaisten jo melkein legendaarinen suvaitsevaisuus maahanmuuttajia kohtaan joutui silmissäni uuteen valoon, kun keskustelin erään Kroatian pakolaisen kanssa. Kun hänen perheelleen oli tarjottu turvapaikkaa Paraisilta, heitä ei oltu informoitu ruotsin kielen vähemmistöasemasta Suomessa. Vasta ajan myötä perheelle oli valjennut, että kieli, johon he olivat investoineet, olikin tässä maassa kutistunut relikti menneen vallan ajoilta ja täällä pärjätäkseen olisi ollut järkevämpää panostaa heti valtakieleen, jotta ei olisi jumissa i enbart svenska språket i Pargas.
Kun karjalaiset evakot aikanaan etsivät sijaa sodan jälkeisestä Suomesta, suomenruotsalaiset eivät olleet avosylin vastaanottamassa, olisihan se suomettanut heidän pitäjiään. Mutta nyt pakolaiset sopivan ankkalammikon kielikylpylään erinomaisesti ja maahanmuuttaja onkin aluksi vain tosi kiitollinen, että ylipäänsä johonkin pääsee, kielestä viis. Ja onhan toki ruotsin oppiminen suomea helpompaa. Jos objektiivista tietoa Suomen kaksikielisyydestä jaettaisiin heille rehellisesti heti kättelystä, annettaisiin myös heille itselleen todellinen mahdollisuus valita, mihin kieliin investoivat aikansa ja energiansa, ja haluavatko pakolaisvähemmistöasemansa lisäksi joutua vielä toiseenki kielivähemmistöön, kun yhdessäkin voi olla tarpeeksi haastetta. Tämä kroati ainakin kertoi tunteneensa itsensä jälkeenpäin petetyksi, kun vasta myöhemmin työelämässä valkeni, miten heikossa asemassa hän pelkän ruotsinsa kanssa on.
Hän olisi valinnut suomenkielisen asuinpaikkakunnan säästyäkseen perheineen tupla/triplakieliopinnoilta, jos hänelle olisi annettu mahdollisuus hahmottaa tilanne ajoissa.
En usko, että tapaus on yksittäinen, vaan kyseessä on ovela kielipoliittinen taktiikka, jolla yritetään saada uusia suita vähemmistökielen aseman vahvistukseksi. Pahaa aavistamattomiksi uhreiksi jäävät jo muutenkin kielellisesti alakynnessä olevat ihmiset. Eivät varsinkaan vanhempien resurssit riitä vielä kohtalaisen suomenkin opettelemiseen. Näin saadaan taas lisää ummikkoja ruotsinkieliseen provinssiin, ja sitten vain suomenkieliset ummikotkin taas vuosiksi varautumaan mahdolliseen toisen kotimaisten kielten kohtaamiseen jossain kohtalon syrjäpolulla i Savolax eller i Kajsaniemi: vad heter du? hur mår du? Vart skall du?

Itse olen Savossa aikanaan kuollutta lapsuuden tappavaa pakkoruotsia päntännyt, mutta sittemmin Ahvenanmaalla kesätyttönä sen kommunnikatiivisen ulottuvuuden tajunneena itse suomea opettaen sen oppinut, ja myöhemmin vuosikymmenen siellä vakinaisesti asunutkin. Joten en liene täysin jäävi aihetta pohtimaan.
Näen myös kokemukseni kautta aika selvän eron ahvenanmaalaisten ja suomenruotsalaisten välissä. Edelliset eivät ole pakkoruotsia puputtamassa, haluavat jopa opetella suomea, jotta kaikki hallinnolliset tehtävät eivät valuisi vieraisiin suomenruotsalaisiin käsiin, joilla kaksikielisinä on ne helppo valloittaa. Mutta kyllä suomi vieläkin on tosi kuuma peruna ahvenmaalaisessa suussa, ja kieli helposti halkeaa, jos ei pysy visusti diplomaattisesti keskellä suuta.

Kieli on valtaa, mutta se ei saisi koskaan olla näennäissivistyksen kaapuun naamioituvaa alistavaa mielivaltaa.
Tärkeintä on kommunikaatio. Kieli on vain viestinnän väline, joka pitäisi olla vapaasti jokaisen henkilökohtaisesti valittavissa omien tarpeiden, mieltymysten ja kykyjen mukaan. Vaatii kuitenkin paljon aikaa ja energiaa, ennekuin pääsemme vieraalla kielellä läheskään samalle nautinnon tasolle vuorovaikutuksesssa kuin äidinkielellämme.
Jokainen kieli tietenkin aina rikastuttaa, enempi tai vähempi. Ruotsiin tuhlatut tunnit ja vuodet olisin ehkä kuitenkin halunnut sijoittaa vaikka ranskan tai italian kieleen, kokisin ne rikkaammiksi, sivityneemmiksi, soinnikkaammiksi kuin ruotsin. Näkisin niissä ruotsin kieltä enemmän avartavaa perspektiiviä, niin kirjallisuuden kuin kuvataiteenkin näkökulmasta.

Tulee vielä mieleeni episodi opiskeluajoiltani Berliinistä. Saksalainen ystävättäreni oli jostain saanut idean aloittaa ruotsinkielen opinnot kansalaisopistossa. Muutaman oppitunnin jälkeen hän kuitenkin ilmoitti keskeyttävänsä, ja vaihtavansa kieltä, koska ruotsi oli kuulostanut niin hirveän rumalta hänen korvissaan.
Kieli voi siis olla myös makuasia, muiden kriteerien lisäksi, ja ne kaikki vaikuttavat oppimismotivaatioomme.
Suomenruotsalaisten motivaatio minoriteettinä oppia suomea on varmasti moninkertainen verrattuna suomenkielisten motivaatioon oppia ruotsia. Suuri osa heistä elää myös jatkuvassa kielikylvyssä, suomen saartamina, televisio-ohjelmatkin ovat suomeksi tekstitettyjä, he eivät voi välttyä suomelta ja valtakielen hallinta on heidän etujensakin mukaista, ei absurdia, kuten ruotsi Savon suurilla saloilla.
Syyt, miksi joku opettelee jonkin harvinaisen pikkupikku kielen ovat usein hyvin henkilökohtaiset, kuten rakkaus, avioliitto, jolloin motivaatio ja mahdollisuus kielen nopeaan ja intensiiviseen omaksumiseen on aivan eri tasolla kuin peruskoulua käyvällä koululaisella, jonka mielenkiinnosta monet aineet kilpailevat keskenään ja pakkollisuus vielä painaa motivaation ehkä muutenkin kapeita hartioita. Kenenkään kapasiteetti ei ole rajaton. Joku ei ole lainkaan kiinnostunut kielistä, ja pärjää koko elämänsaä yhdellä. Toista matematiikka ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta kuten tätä kirjoittaessa, on kuitenkin hallittava ainakin yhteenlasku, vaikkei se kirjoittamiseen mitenkään liity, mutta elämä on matikkaakin, eläimetkin osaavat laskea poikasensa.
Elämäntilanteet voivat muuttaa mieltämme radikaalistikin, vapaus valita kulloiseenkin mielentilaamme sopivat opinkohteet pitävät mielenkiinnon korkealla ja masennuksen kaukana.

Vapautukaamme siis omassa maassamme tästä viimeisestä epäitsenäisyyden ikeestä, ja tehkäämme sen naurettavat verukkeet tyhjiksi.
Ja kuten jo niin monesti sanottu, mutta ei vieläkään haluttu ymmärtää, ettemme me mitään kieltä vihaa, vaan pakkoa, järjetöntä, epäkansantaloudellista, simputtavaa, nöyryyttävää, alistavaa ja omaa arvostelukykyämme aliarvioivaa pakkoa. Kielihän ei pakota, vaan sillä nöyryyttäjät.
Olisi tosi fiksua vihdoinkin tajuta tämä, niin suomeksi kuin ruotsiksikin.

Kielikoneistossa liikkuu suuria summia, kuten joku totesikin, ja ne myös vapautuisivat johonkin hedelmällisempään, samoin kuin henkiset voimavarat, mutta se ei ehkä olekaan koko kansan tavoitteiden mukaista. Näennäissivistyneen holhoavan paatoksen takaa puhuukin usein syvä ekonominen rintaääni, kun tarkemmin kuuntelee.
Ymmärtämisen vaikeus ei siis johtune vain siitä, etteivät monet suomenruotsalaiset hallitse oikein kumpaakaan kieltä, ovat jotenkin kielipuolia tai puolikielisiä, ja suomen poliittisen eliitin, joka hoppar statt hoppas- kielellinen kompurointi voi olla musiikkia presidentinkin tentissä poulikielikorville.

Ruotsin kieli voi olla köyhdyttävä rikaus,jos sen osaamispotentiaali jää pääosin passiiviseksi, eikä kasva korkoa, vaan menettää arvonsa unohduksissa. Oppimiseen tuhlatut vuodet ovat silloin täysin turha investointi. Valitkaamme vapaasti sellaisia rikastuttavia kieliä, joilla emme vain vaikene. Monipuolinen vapaaehtoisuus on todellista inspiroivaa rakkautta ja rikkautta.
Tärkeintä on sisältö, sama mikä kieli, mieli, tyyli. Pakkoruotsia ontosti puoltavat tyhjyyttään kolisevat kommentit, kielellä millä hyvänsä esitettynä, kuinka sivistyneen sievistellysti muotoiltunakin, mutta vailla todellisuuteen pohjaavia painavia argumentteja, valuvat kuin vesittyneinä ankan selästä.
Kyllä niitä enbuskeja vapaaehtoispohjallakin tuolla maakunnissa vielä versoo, ehkä jopa enemmänkin asenteiden muuttuessa pakkopullasta päästyä.

Herättämäsi keskustelu on siihen asti tosi tarpeellinen.
Sisältöä sinulta ei tule puutumaan ja tyylisi on perustellun pureva. Ei siis ihme, että se koira älähtää, joka pakkoruotsia puputtaa.
Voi olla, että riikinruotsalaisuutesi ei ole virittänyt sinua samalle aaltopituudelle muumipappojen/virtahepojen hymistelyn kanssa, ja puheessasi ollaan kuulevinaan jokin häiritsevän demokrrraattinen ärrhäkkä ärrrävika ja vaarallisen vieras provosoiva perkeleellinen soraääni, kanske det. Olet selvästikin osunut ajan hermoon.

Jatka avauksia kiperiin ajankohtaisaiheisiin!
Typerää tusinaprovosointia tulee tuutin täydeltä täysin aiheetta, mutta älykäs on harvinaisten harvinaista herkkua.

Kuulolla keskiviikkoisin

Kolmikielikorva Ava

Kiitos, että uskalsit puuttua tähän epäkohtaan. =)

Uskonnon ja ruotsin kielen pakkosyöttö kouluissa saisi tosiaan jo tehdä tilaa aineille, joista olisi enemmän hyötyä lapsen/nuoren tulevaisuuden kannalta. Tuntimääriä ei kuitenkaan voi lisätä, kun sitten jää se omakohtainen harjoittelu liian vähiin. Todetaan tähän heti, että itselläni ei myöskään ole suomenruotsalaisia vastaan mitään, päinvastoin useammista tapaamistani on vain hyvää sanottavaa, en vain koe tarvitsevani ruotsin kieltä niin paljon, että sitä pitäisi monta vuotta pakolla opiskella. Tämä ruotsin kielen opiskeluhan ei välttämättä lopu tähän peruskouluun, vaan lähes kaikissa jatkokoulutuksissa sitä viedään mukana. Esim. ylioppilaskirjoituksissa sitä ei ole enää pakko kirjoittaa, mutta lukioaikana useampi kurssi niidenkin on pakko suorittaa ruotsista, jotka ei sitä edes aio kirjoittaa...

Sitten, kun ajattelee miten asiat on hoidettu esim. Ahvenanmaalla, missä suomenkielisen asema ei ole järin kehuttava, niin herää kysymys, miksi täällä näin?

Jag har som finlandssvensk förmånen att prata vad jag vill dvs. finska med finskspråkig, svenska med svenskspråkiga och övriga nordbor. För det är ju faktiskt så att danskar och islänningar gör sitt bästa att prata en "skandinaviska" och då kan vi alla göra oss förstådda. Och det märkliga är att jag inte alls lider av detta att få kunna prata mitt modersmål med folk från alla nordiska länder. Desstuom har jag upplevt att jag har ett mera flytande uttal både på tyska och engelska tack vare min svenska. Så tyvärr får ju de finskspråkiga som inte vill lära sig svenska prata vad de kan: alltså knaglig engelska och blir därmed ohjälpligt utanför. Så vill du idag komma långt inom Norden och övriga Europa så är det verkligt kortsynt att skippa svenskan och då ger du ju dessutom frivilligt ifrån dig alla de möjligheter som finlandssvenskarna har; också möjligheten till högavlönade, spårkkrävande jobb både inom den statliga och privata sektorn. Klokt, nej det tycker inte jag. Så fram för INNO-Ruotsi

Joku nimetön kirjoitti: "Venäjä on paitsi helppo kieli, niin myös aidosti tarpeellinen. Toisin kuin ruotsi. Kiihkoruotsikot yrittävät vedota muihin "pakollisiin" aineisiin ja sanovat niitä "turhiksi". "

Huomaa että en väittänyt muita aineita "turhiksi" vaan väitin ruotsin olevan yhtä turhaa kuin esim. fysiikka tai kemia. Eli niistä voi olla hyötyä, mutta se jää suurimmalta osalta hyödyntämättä koulun jälkeen.

Ja mitä hyötyä venäjästä oikeesti on täällä Länsi-Suomessa verrattuna ruotsin kieleen? Opiskele kaiken mokomin venäjää, mutta älä väitä että se näillä kulmilla olisi arvokkaampi kuin ruotsi. Kaikista ei tule Moskovaan matkustavia pisnesmiehiä. Ja verrattuna ruotsiin, onko venäjä helppo oppia kun pitää vaihtaa aakkosiakin? Mutta hei, opiskele. Ei mikään kieli turha ole, kunhan päättää käyttää sitä. Myös maailmankieli englanti muuttuu turhaksi heti kun päättää olla sitä käyttämättä.

Et osaa suhtauttaa tuota prosenttia. 62% mistä kokonaismäärästä? Sehän ei esim. tarkoita 62% kaikista ruotsinkielisistä. Ja ymmärtääkseni tuo prosentti koskee ainoastaan kesää vuonna 1944. Olen nähnyt monta numeroa asiasta jotka ovat täydessä ristiriidassa. Eräs tieto kertoo että kesällä 1944 jopa 12 000 karkasi rintamalta. 62% tästäkö? Ja moniko karkasi ja moniko joutui vain pois joukoistaan siinä kaaoksessa?

Kiinnostavaa ja samalla pelottavaa on miten näissä keskusteluissa otetaan esille just näitä asioita jotka eivät mitenkään liity aiheeseen. Paitsi tietenkin ruotsinkielisten mustamaalaamiseen. Samat "isänmaanystävät" unohtavat tehokkaasti esim. Marskalkka Mannerheimin äidinkielen ja Pohjanmaan suuren asekätköntäsalaliiton sodan jälkeen. Keskitytään siihen yhteen asiaan vaan koska se hyödyttää heidän asiaansa. Puhaltamalla ilmaa "Munsalan soutukerhoon" vedetään karkuruuspeitto epäoikeudenmukaisesti kaikkien ruotsinkielisten sotailaiden ylle. Kiihko, se on sana joka pätee kun asiaa ajaa näin yksisilmäisesti.

"Keskustelu" ruotsin kielen asemasta Suomessa tuo aina esille mutalätäköiden pohjamatelijat.

"Kiinnostavaa ja samalla pelottavaa on miten näissä keskusteluissa otetaan esille just näitä asioita jotka eivät mitenkään liity aiheeseen. Paitsi tietenkin ruotsinkielisten mustamaalaamiseen."

Ainoastaan ruotsinkieliset ottavat historian esille silloin kun puhutaan tämän päivän kielten opiskelusta ja tarpeesta. Onhan luonnollista ettei mitään perusteita ole tälle kaikille pakolliselle ruotsille koska niitä ei ole esitetty mutta on esitetty kymmenittäin perusteluja suomalaisten tarpeelle saada opiskella muitakin kieliä kuin englantia ja pakkoruotsia, mikä ei nyt toteudu juuri tämän pakon vuoksi.