Nainen on kodissaan pirttihirmu!

Kauan kesti ennen kuin sain oman vaimoni relaamaan.

Mikähän tässä maailmassa on, kun ei enää osata elää.

Kirsi on kuullut, että jossain ruotsalaisessa koulussa on ollut koulumuori. Minä luin turkulaisesta sanomalehdesta jo vuosia sitten saman tapaisesta toiminnasta täkäläisessä peruskoulussa, jossa asialla tosin olivat kouluvaarit. Eikä heidän tehtävänään muistaakseni ollut suoranaisesti tehdä opettajien töitä. Muuten en jutusta paljon muista.

Mukava ajatus tuo ideoimasi vanhojen päiväkoti. Olen itsekin jotain sen suuntaista miettinyt kokemusteni pohjalta vanhempieni elämän ehtoosta. Mutta oletuksesi, ettei dementoitunut ihminen pyrkisi lähtemään tai ”karkaamaan” kodistaan metsään tai tielle harhailemaan on toiveajattelua. Ainoastaan silloin jos ihminen on koko ikänsä asunut syntymäkodissaan, se saattaisi toteutua. Dementoitunut äitini lähti etsimään syntymäkotiaan syystalven pikkupakkasessa vähissä vaatteissa, kun oma talo, jossa vanhempani olivat asuneet jo pitkään, ei ollut se oikea ”oma koti” jossa hän asui lapsuuden ja nuoruuden. Onneksi hän ymmärsi hakeutua lämpimään tehdashalliin, josta minulle soitettiin ja hain hänet turvaan. Saimme onneksi hänelle heti hoitopaikan ensin yksityiselle ja sitten kunnalliseen vanhainkotiin.
Ulkona liikkumaan pystyville dementikoille olisi hyvä olla jonkinlainen vanhusten kylä, jonka aidatulla alueella he pystyisivät vapaasti liikkumaan ja kyläilemään tuttujen luona, mutta eivät pääsisi katoamaan turvattomuuteen.

Nyt minäkin jo aika vanha

Sä oot hyvä jätkä!
Ja järkevä nainen.

Kun lähdin yhteisestä kodistamme
ja otin mukaani tarvitsemani tavarat,
niin huomasin,
ettei lähtöäni huomaa mistään.

Kuinka nautinkaan nykyisestä
tavaramäärästäni suhteessa asuntoni neliömäärään!

Moni poikamies taitaa osata luonnostaan sen
aasialaisen jutun, jonkun fengsuin.

Kyllä, naisilla on valtaa kodin sisustamisessa
ja ainakin osa naisista käyttäytyy kuin yksinvaltias.
Okei, iso osa miehistä tyytyy siihen,
sillä sisustus ja kodin tavarataivas ei paljoo kiinnosta.

Se siisteys taas, se on aina suhteellista
ja yksilöllistä.

Kommentoi
entinen siivous- ja remonttikone.

"Miehet rakentavat talon, Naiset kodin" sanoo vanha kiinalainen sanalasku. Näinhän se mennee. Ja uskon, että jos näin tapahtuu, ovat molemmat osapuolet tyytyväisiä. Mies saa nikkaroida taloa ja nainen laittaa verhoja. Mutta jos tilanne onkin niinkuin nykyään hyvin usein on, eli muutetaan valmiisseen kerrostaloasuntoon, joka on remontoitu ja laitettu puitteiltaan erinomaiseen kuntoon. Kyllä siinä jää mies parka ilman oman reviirin merkkausta, kun ne lähibaarista pöllityt lasinalustat heitetään surutta roskikseen.
Hankala tilanne, mutta myönnän, että minä naisena kyllä mielummin päätän sisustusratkaisuista. Minullahan on se parempi maku!
-nainen-

Kirsille toivon sydämen sivistystä. En millään käsitä puhettasi katajanokkalaisesta kodista puhuessasi. Olet todella piikikäs, että ymmärrä erilaisuutta, mikä on suuri väri maailmassa. Erilaisuus on Luojan luomaa, tarkoituksella: olemme siten erilaisia, vajavaisia, tarvitsemme toista. Perfektionisti ei tarvitse toista. Suokaamme erilaisuudelle sille kuuluva positiivinen arvo. Toinen toisenne kunnioituksessa kilpailkaa, saisi sävyttää näitäkin jutteluita. Sääli, jos seassamme on sukulaissieluja paljonkin Kirsin kanssa. LT

Sinulla on vallan mainioita juttuja, ilmeisen älykäs olet ja perin rohkea.
Olen monasti nauranut jutuillesi. Nykyään televisio ei minua jaksa paljoakaan kiinnostaa, vain harvat ohjelmat.
Onneksi on radio olemassa, ettävoipi sitä kuunnella.
Tosin minun avovaimo on erittäin antihirmu ja eipä hän komenna, mutta pyytämällä saa minut tekemään lähes kaiken toivomansa. Olen siis "lapatossu" mutta kovin onnellinen sellainen.

T: vesku

Kiitos Kirsi Virtanen pirttihirmu-ajatuksistasi. Kun minusta tulee Tasavallan Rehtori, kuuntelutan ohjelmasi kaikissa kouluissa. Peruskoulun lopputodistusta ei ojenneta, jos ei ole kolmena eri vuonna kuunnellut juttuasi ja osallistunut jälkipuintiin siitä.

Kun tuosta vähän vanhenet, ehdotan sinulle akateemikon arvonimeä, perusteena arjen sokeuksien esiinnostaminen. Patsaan pystytän sinulle joka tapauksessa, omakätisesti, kunhan lumi taas nuoskaantuu.

Kari

Hei Kirsi!
Kiitos ohjelmastasi!! Osuitpa oikeaan, ja samalla monelle nykynaiselle myös kipeään kohtaan: kuinka kodin on oltava yhtäaikaa kaunis, käytännöllinen, viihtyisä ja TRENDIKÄS!! Eli sama tehokkuusajattelu, mikä koskee naista (miksei miestäkin) työpaikalla, on siirtynyt koteihin. Eipäs ole kumma, ettemme enää tupsahda yllättäen kenenkään kotiin tyyliin "tulin vain piipahtamaan", eikä meidänkään ovikello soi rasitteeksi asti, kun takaraivossa jyskyttää jatkuvasti "eihän tähän sotkuun ja halpahalli/kirppistavarakämppään voi ketään itseään kunnioittavaa kutsua, tai ainakin pitää ensin siivota, leipoa ja sisustaa olohuone uusiksi... Yksinäisinä sitten ihmettelemme, kun kukaan ei tule käymään,ja omakin liikeellelähtö on niin tahmeaa. Ohjelmasi pisti todella miettemään....Sum summarum: Turha kotien kilpavarustelu siis pois, ja ollaan reilusti sitä mitä ollaan, kotonakin!!

terv. nimim. Itsekin sisustusrumbaan hurahtanut

Tylsän kliseistä provoa tällä kertaa. Tuttavapiirissä (ikäjakauma 17--90) pariskunnat halinnoivat himaansa ihan yksissä tuumin.

Jos mies ei viitsinyt siivota NAISEN mattoja ja pyyhkiä pölyjä NAISEN taulujen kehyksistä, niin miksiköhän se oman kämpän ennen-niin-sininen matto eteisessä oli sitten muuttunut väriltään tunnistamattomaksi...?! Siihen ei enää pädekään samat perustelut.

Hommahan vain menee niin, että miehet ovat laiskoja, mukavuudenhaluisia ja kauneudentajuttomia. Naiset taas haalivat ympärilleen kauniita asioita, jotka ilahduttavat silmää. Pitävät pesän siistinä ja viihtyisänä, ja mieskin kyllä viihtyy siinä pesässä, jos vain itse parisuhde on kunnossa. Eivät ne tavarat ja niiden omistussuhteet ole ehkä se, mikä ratkaisee..

Kieltämättä osuvaa provoa monin paikoin, mutta turhankin kärjistävää. Jos harrastuksena on sisustaminen, ei se mielestäni niin hukkaan mene kuin miehen "hyödyttömät" ja huomattavasti kalliimmaat moottoriurheilu- tms. harrastukset.

Se on vähän niin, että mistä kukin iloa saa niin sieltä ottakoot.

Kirsi. Kiitos. Naulankantaan!

Naulan kannassa on vain vähän liikkumatilaa. Ja vasaran osuessa muutoinkin ahdasta. Kuin miehellä kodin bränditaivaassa, uusien verhojen ja putipuhtauden keskellä.

Yhtä jäin kaipaamaan. Olethan kuullut, mies on moukka jos ei muista kehua vaihdettuja verhoja. Miehen, ainakin herrasmiehen, tulee muutenkin muistaa olla kokohtelias. Miten olisikaan mukavaa, jos miehenä saisin OIKEASTI vaikuttaa kotimme sisustukseen, siivoustasoon jne.

T. iltakoti-isä

Eivät kaikki naiset karsasta miehen huushollista tuotuja mööpeleitä. Asumme minun lapsuuskodissani, jossa on vanhempieni hankkimien kalusteiden lisäksi minun sekä mieheni "poikamiesbokseista" rahdattua tavaraa. Eivät kaikki voi olla kummallekin mieluisia; kyllä mööpeleistä riidellään useinkin. Minä haluaisin heittää paljon epäkuranttia pois - mies ei heittäisi pois risaa sukkaakaan!

Koska mies ei enää jaksa perustella miksei meille hankita astianpesukonetta, on hän ruvennut tiskaamaan, mutta siivous on kyllä minun heiniäni.

Tämä miesten mollaaminen alkaa jo ottaa päähän. Kun tapasin nykyisen mieheni, hänen kotinsa oli viimeisen päälle siisti ja mukavan näköinen vaikka olikin kalustettu kirppari- ja lahjahuonekaluilla. Ja kun hän muutti vuosia sitten "minun kotiini", se oli hän, joka sisusti ja yhdisti molemmat kodit. Niinpä hän tunsikin olevansa kotonaan eikä kylässä.
Kaikki kotimme sisustusratkaisut mietimme yhdessä ja toteutamme ne vasta sitten kun ratkaisu miellyttää molempia. Mieheni ei ole laiska ja kauneudentajuton, mukavuudenhaluinen kylläkin ja siksi kotimme pitää olla sellainen, että siellä viihtyvät molemmat, koska koti on paikka, jossa vietämme suurimman osan vapaa-aikaamme ja molempien harrastuksille pitää olla tilaa. Koti ei ole koti, jos se on vain toisen mieleinen. Ja kyllä tämä pesä pidetään siistinä ja kunnossa yhdessä. Ja miehen harrastukset ovat erilaisia, mutta eivät "hyödyttömiä", koska ne tuovat hänelle iloa.

Kuuntelin ohjelmaa rätti kourassa, ja siivosin oman asuntoni luovutuskuntoon. Muutimme mieheni kanssa yhteen, mutta arvatkaa kenen tavarat joutuivat roskikseen, ei suinkaan miehen vaan naisen.
Miehelläni on "moderni" tyyli ja hän ymmärtää sisustuksesta kaiken. Juuri ja juuri sain ängettyä perintönä saadut mattoni, piironkini ja pöytäni.
Kirpparille meni sohva, sänky, tiimariteekupit, ja vaikka mitkä muut opiskeluaikana hankkimani tavarat.

Aina ei voi yleistää.

Oli mukava kuulla kodinsisustamisesta. Näinhän tämä usein menee, ettei miehen maku naista kiinnosta eikä miehen tavarat pääse kellaria pidemmälle. Näyteikkunasisustaminen on naisille tavallisempaa, kun mies keskittyisi mieluummin käytännön mukavuuteen. Mies tekee asuntoa arkikäyttöön eikä näyteikkunaa vieraille.

Miesasia on aina ollut väärää asiaa. Miehen puolustaminen on melkeinpä rohkeampaa nykysuomessa kuin palestiinalaisten puolustaminen, joten kiitos tästä.