Turvallisuus on karannut käsistä!

ain Kirssi sanomissi kuunnel o, sillo nii nopia sana!
T. Rymättyläst vaa

Kirsi Virtasen ajatusrakennelmat lähtevät usein liikkeelle täysin perättömistä väitteistä. Tänään esimerkiksi ilkesi möläyttää, että 1990-luvun alun laman jälkeen ekonomistit vannoivat kautta kiven ja kannon, ettei tämä tule toistumaan. Eivät taatusti vannoneet.

Kirsillä on samat johtopäätökset kuin minulla. Kuuntelin Kirsin ajatuksia töihin ajaessa ja olen asioista täysin samaa mieltä. Aion suositella tämän jutun kuuntelemista muillekin.

Kirsi Virtanen kertoo, että ihmisen pelästyessä parasympaattinen hermosto ottaa ylivallan ja elimistö erittää adrenaliinia. Todellisuudessa parasympaattinen hermosto on "päällä" rauhallisen ja miellyttävän, levollisen olon vallitessa. Uhkarakenteen aktivoituessa on "päällä" sympaattinen hermosto.

Kirsi Virtanen yleistää "me luotamme..." ym. Todellisuudessa hän itse ehkä luottaa. En jaksa kuunnella hänen älyttömiä yleisyksiään, jotka eivät minuun sovi mitenkään. En tunnista itseäni hänen puolitieteellistä "ystäväni sanoi...", "näin tehdään/opetetiin Ruotsissa..." ym. Usein tulee olo, että purkaa omia turhautumiaan lukemalla ja kertomalla niitä kuuntelijoille. Vuoden vaihteessa ajattelin, että jokohan Kirsi Virtasen höpötykset loppuvat ja tilalle tulee jotain kuuntelemisen arvoista, kuten muina viikonpäivinä samaan aikaan lähetettävät saman kanavan ohjelmat ovat. Mutta ei tullut. Usein laitan radion kiinni, kun en jaksa kuunnella Kirsi Virtasta ja hänen älyttömiä yleistyksiään ja alentamalla ylentämistään.

Kirsi on oikeassa. Koska joku poliitikko uskaltaa vastustaa turvallisuuskyykytystä? Yksi ääni minulta olisi ainakin luvassa.

Edellinen kirjoittaja näköjään ehtikin jo puuttua asiaan, joka minusta Kirsi Virtasen pakinoissa on pitkään ärsyttänyt eli monikon ensimmäisen persoonan jatkuva käyttö. Okei, toimiihan se ehkä jonkinlaisena ironian tai sarkasmin ilmaisukanavana, mutta pitemmän päälle on todella rasittavaa kuunnella vähän väliä "me koemme", "me ajattelemme", "me haluamme" yhteyksissä, joista ei tunnista itseään eikä monia muitakaan väestönosia. Kuten edellinen kirjoittaja hyvin ilmaisi, nämä "me"-lausumat ehkä kertovat lähinnä Kirsi Virtasen itsensä tai hänen kaltaistensa tietyn ikäisten, kenties keski- tai yläluokkaisten, urbaanissa ympäristössä elävien naisten ajattelutavoista (olkoonkin että Kirsi Virtanen toisaalla ilmoittaa, etteivät hänen sanomisensa välttämättä vastaa hänen omia mielipiteitä).

Sinänsä Kirsi Virtanen ei ole ainoa, jota tällaisista perusteettomista yleistyksistä voi syyttää. Samaahan tapaa usein poliitikkojen puheissa tai vaikka lehtien pääkirjoituksissa, joissa vedotaan "kansan", "kansalaisten" tai "suomalaisten" tahtoon tai mielipiteisiin. Mutta Kirsi Virtanen voisi journalismin kärsimättä helposti nostaa juttujensa älyllistä tasoa vähentämällä epämääräistä "me"-liturgiaansa ja korvaamalla sitä sanomalla oikeasti ja suoraan, kenen tai keiden ajatuksiin ja mielipiteisiin hän viittaa missäkin tilanteessa.

nimim. Suomen kansa rakastaa hiihtourheilua

Jo aikoinaan 80-luvulla opin vihaamaan Musiikkia ja urheilua -tyyppisiä lähetyksiä, joissa kiinnostavat puheaiheet keskeytettiin soittamalla väliin jotain musiikkia, joka usein oli kauniisti sanottuna yhdentekevää. Tämä varmaan kuulostaa monista liikaherkkyydeltä, mutta minulta ohjelmien kuuntelu jäi useimmiten puolitiehen, koska radio oli pakko sulkea musiikin ajaksi, ja kun kappaleen kestosta ei ole tietoa, radiota ei sitten osaa taas avata oikealla hetkellä.

Nyttemmin kaupalliset radiokanavathan ovat vieneet tämän niin pitkälle, että ihmispuheesta pitävän ei niitä tarvitse omaan radioonsa virittää ollenkaan. Onneksi on Ylen Puhe, ja myös YLE 1:ssä on "oikeita" toimitettuja puheohjelmia tai keskusteluja. Tähän kategoriaan kuuluu myös Kirsi Virtasen ohjelma, joka on hyvä olemassa, vaikka en kaikilta osin arvostakaan hänen tyylitajuaan. Valitettavasti vain hänkin katkoo pakinansa musiikkikappaleilla, jotka latistavat hänen esityksensä jännitteen ja saavat ainakin minussa aikaan sen, etten jaksa odottaa puheen jatkumista ja suljen radion.

Mitä mieltä muut ovat? Olisiko se suuri menetys, jos musiikin soittaminen jäisi Kirsi Virtasen ohjelmasta pois?
Arvostan kyllä ja itsekin harrastan aktiivisesti musiikkia, mutta ehkä juuri siksi haluaisin pitää puheohjelmat puheohjelmina ja musiikkiohjelmat musiikkiohjelmina.

Mitään ei uskalla syödä eikä tehdä, kun kaikesta aiheutuu sairauksia. Ulkonakaan ei uskalla käydä, kun joku voi ajaa päälle.
Muutaman vuosikymmenen päästä olemme kaikki apaattisia olentoja, jotka vain odottavat kuolemaa.

Miten ihmeessä ihmiskunta on selvinnyt tuhansia vuosia ilman nykyajan järkyttävää holhouskäytäntöä?

Hei Kirsi, maalaiset eivät pelkää metsän keskellä, se on heille tuttua ja turvallista. Ehkäpä kaupunki sitten pelottaa maalaisia, koska se on outoa ja tuntematonta. Ja samoin kaupunkilaiset pelkäävät yksin metsän keskellä, koska se on heille outoa ja tuntematonta, mutta eivät pelkää kaupungissa tutussa ympäristössä. Luulisin, että tässä on asian ydin, eikä siinä, että maalaiset pelkäisivät ihmisiä.

Kiitos Kirsi!
Löysin vasta ohjelmasi ja ihastuin heti. Hyvä että edes joku valottaa asioita toiseltakin puolelta ja kyseenalaistaa ns. virallisen totuuden.
Toivoisin mahdollisimman monen kuuntelevan näitä ohjelmiasi, itse aion ainakin suositella. Onneksi netin kautta voin kuunnella vanhempiakin ohjelmiasi.

Jatka samaan malliin!

tuleva vakituinen kuulijasi

Kirsi väittää, että ennen elämämme oli vähemmän turvallista suuren suvun keskellä, ydinperheiden hoivassa vanhaan aikaan. Kuitenkin aikamme nuorista neljännes kärsii vaikeista mielenterveysongelmista, masennus on suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja.

Vanhaan aikaan kun ihminen koki elämänsä mielekkääksi ja turvalliseksi, ei tarvinnut noita "tuhansia" turvalaitteita. Kirsi väittää, että jatkuva valppaanaolo ja pelko on perua evoluutiosta ja ihminen keksii aina jotakin pelättävää.

Kun löytää turvan ja levon Jumalassa, ei tarvitse pelätä. Ja jos alkaa pelkäämään, paras lääke onkin turvautuminen Jumalan lupauksiin ja rukoukseen. Ihmisen pelon syy onkin epäluottamusta ja epäuskoa. Saatanalla ei ole muuta asetta kuin pelko ja valhe. Raamatussa, Jumalan Sanassa on satoja kertoja kehoitus, älkää peljätkö.

Nykyihminen ei halua uskoa Jumalaan ja ei ihme, että tarvitaan vastapainoksi tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia varotoimenpiteitä kaikkea pahaa ja elämää uhkaavaa vastaan.

Jatkuva sisäinen pelko on luonnollinen olotila , jos ei ole yhteyttä ja lepoa Jumalassa!

Kirsi jauhaa samoja juttuja, joita opetetaan kouluissa reilut kymmenen vuotta, kuitenkin parasympaattiset ja sympaattiset hermostot menevät sekaisin. Ei kannattais esiintyä kovinkaan kaikkitietävänä.

Maallikko Itä-Suomesta!

Turvallisuutta voi ajatella monelta kannalta, tässä yksi...

Mahdollisimman suuri nautinto toteutettuna mahdollisimman vähällä kärsimyksellä... eikö edellinen lause sovi myös viranomaisajatteluun, missä kansalaisia pitää suojella ikäviltä asioilta. Siis turvallisuusajatteluun.

Mikä on lähtökohta tälle ajattelulle? Nähdäkseni se on se, että ihmiset eivät itse osaa, eivätkä ymmärrä. Mikä pitää tavallaan paikkansakin, jos ajatellaan tieto ja taito kapeana kiilana per yksilö. Tieto ei siis leviä tasaisesti oheumpana kerroksena, vaan se on ikään kuin kiila, minkä ympärillä on paljon asioita, joista ei tiedä mitään.

Liittyykö asioihin, joista ei mitään tiedä sitten suurempi tapaturmariksi? Luonnollisesti. Ajatellaanpa vaikkapa teräasetta (puukkoa). Jos sellaista ei ole koskaan antanut lapsen käteen valvonnan ja opastuksen alla, ei hän koskaan ole sitä oppinut käyttämään oikein. Lasta on varjeltu huonolta asialta, eli mahdolliselta itsensä viiltämiseltä, siksi hänelle ei ole annettu puukkoa käteen. Mitä tästä sitten seuraa? Luonnollisesti se, että sitten kun hän joskus pakosta joutuu moista välinettä käyttämään, on hän aivan tumpelo sen kanssa. Tai sitten hän ei halua ottaa sitä käteensä, koska pelkää puukkoa, sen mahdollisesti tekemää haavaa. Tämä pelko taas rajoittaa esimerkiksi ihmisen luovuutta, sillä puukko on väline, jolla voi luoda kaikenlaisia asioita..

Puukon käyttö (tässä esimerkkinä) pitäisi siis viranomaisten toimesta kieltää kokonaan, tai sitten pitää hyväksyä ajatus miten tietoa/taitoa opetetaan laaja-alaisesti. Laaja-alaiseen opettamiseen kuluu kaikenlaisten asioiden ja esineiden käytön opetteleminen jo lapsena. Tämä on tosin ristiriidassa tehokkuuden kanssa. Tehokkuus ( tehdä huippuosaaja) tarkoittaa tänä päivänä sitä, että yksilön tieto on huippua, mutta kapea-alaista. Oikeastaan tälläiseltä yksilöltä pitäisi kieltää kaikki muu, paitsi se, mihin hän on saanut huipputiedot ja taidot...koska muissa asioissa hän voi olla täysi tumpelo, ja siten vaaraksi sekä itselleen, että mahdollisesti ympäristölleenkin.

Otetaan klassisena esimerkkinä hyvät geenit omaava lapsi = tuleva huippupianisti. On täysin selvää, etteivät viranomaisten kantama huoli hänen sormiensa turvallisuudesta voi olla kattava, vaikka viranomaiset laatisivat hänen sormiensa hyväksi joka päivä uuden teon, minkä pitäisi parantaisi sormien tuvallisuutta.

Periaatteessahan näistä asioista on kysymys, kun lainlaatija tuottaa pykäliä, joiden se ajattelee parantavan kansalaisen turvallisuutta. Turvallisuusajattelu lähtee kuitenkin korvien välistä jonkinasteisena tajuntana asioista, eikä sitä voi pykälillä sinne asettaa. Turvallisen ympäristön perusajatus on ihmisen valvova silmä, ja ennakoiva mieli. Liikenteessä tämä pitäisi olla täysin selvää... Mutta ylipäätään ei voi tulla ennakoivaa mieltä, ei vaistoa vaaratilanteesta, ellei jotakin huonoa ole ehtinyt kokea.
...pietroboy...

Bakteerit ovat joillekin vakava paikka, meille joillekin naurun.

Kirsin hammasharjan maininnasta muistin eräiden harjannostajaisten kusellakäynnin: Lorotellessani harjakaiskaljoja pisuaariin, eräs kaveri teki samaa, mutta katkoi suihkuaan kuin lapsi valokatkaisijaa. Kysyin, kirveleekö? Kaveri selitti, että kun hän tekee näin, eivät pöpöt pääse uimaan kusisuihkua pitkin hänen pippeliinsä.

Räjähdin nauramaan: Ettäkö pisuaarin bakteerit nousevat kuin Tornionjoen lohet vastavirtaan! Haah haah haah...

Kaveri olikin tosissaan ja vain vaivoin, käyttäen savolaista supliikkiani, säilyin ehjänä vessasta pois.

Kirsin logiikka maalaisten pelosta ei kantanut alkua pdemmälle. voiko noin tyhmää edes leikisti esittää?
Kuuntelu jäi minulta sitten alkuunsa, typeryyksiin ei viitsi tuhlata aikaansa.

Virtasen maalaisantipatiat osoittavat sen, mitä olen jo kauan sanonut: missän ei kasva niin tyhmiä ihmisiä joukoittain kuin Helsingissä. Minulla on myös jonkinasteinen pätevyys asian sanomiseen - synnyttyäni ja vietettyäni elämäni enismmäiet 25 vuotta helsingissa ja seuraavat 25 vuotta maaseudulla. Vertailukohtaa on.

T. Maalle muuttanut helsinkiläinen joka PELKÄÄ metsässä.

Sorry Kirsi, pakinasi tuli huonoon aikaan. Käsittämätöntä turvattomuutta on koettu tällä viikolla Sakassa – jokin aika sitten Suomen Kauhajoella ja Jokelassa.

Varmaan on niin, että pelko ja epäilys ovat ajava voima vahvoille ihmisille Euroopassa, hallittavassa olevassa ympäristössä. Heikolla ja lapsilla on jokaisella omat murtumispisteensä.
Lisäksi tulevat käsittämättömät tapaukset, kuten tällä viikolla Saksassa.

Minulla ei ole mitään ohjetta em koulu asiaan – paitsi hurskastelevat sanat – yhteisöllisyys, rakkaus ja välittäminen. Käsittämätöntä -- en voi ymmärtää.
Turvallisuuden käsitteessä täytyy erottaa ainakin aikuiset ja lapset.

Kritisoit maalaisia erakkoina. Yhteisön joko maalla ja kaupungissa eroavat toisistaan, samoin myös ihmisten erilaisuus ja lauman jäsenten tunteminen. Jostain olen lukenut, että nyky-ihmisen aivoille sopiva lauman koko on n 150 ihmistä. Esim USA:ssa asuvat Amish -uskovaiset käyttävät tätä rajaa eivätkä anna yhteisöjensä kasvaa suuremmiksi.

Koska kokonaislauman koko kaupungeissa on kasvanut – meidän tuntema lauma + naapurilauma ja muut – nuoret ja sosiaalisesti epävarmat tarvitsevat apua. Kaikki ilman koulukiusaamista, miten se sitten poistetaankaan.

Turvallisuus on subjektiivinen käsite – rajakynnys vaihtelee.

On olemassa selkeä ero henkilökohtaisten turvan tasoista:

a) hallittavissa oleva turvallisuus – vaikka vaikeaa
- vahvat aikuiset lännessä

b) hallitsematon turvattomuus
- lapset
- epävarmat aikuiset
- kaikki Darfurissa
- monet muissa sotaa käyvissä maissa
- lohduton köyhyys, esim Afrikassa
- jne

Olen aivan samaa mieltä! Mutta Kirsi Virtasen ohjelmahan on itse asiassa viihdettä. Lukija
muuttelee ääntään, sekä puhenopeutta että äänenkorkeutta kuten popmusiikin juontajat.Se kuuluu pakinan kepeään sävyyn.Oudoksuttaa vain, miksi on on valittu väleihin juuri klassista musiikkia?
Lisäksi puhe/musiikkiohjelmissa musiikki kuulostaa aina tulevan kovemmalla kuin puhe. Kun esim. kuulokkeilla kuunnetaessa äänenvoimakkuus on säädetty puheen mukaan, lyö musiikki korville. Ehä mittareiden mukaan volyymi on sama, mutta tuolta se korvalappustereoilla kuulostaa. Kun on kädet kiinni ulkotöissä, kestää aina aikansa tuo volyyminapille pääsy.
Satunnainen kuulija

Paljon oli jutussa aineistoa ja kutakuinkin jäsentämätöntä. Sekavuuden vuoksi ei pitänyt edes kommentoida. Mutta yön yli...bongasin Kirsiltä joitakin pointteja.
Jonkinlainen huolestuneisuus lienee meillä biologista. Biologista on myös auktoriteettien haastajien ilmaantuminen. Siksi on näitä varoittelijoita: "gsm-säteet tekee syöpää ja panee talitintit siirtymään, lisäaineet turmelee ruokamme" jne.
Näin pitkään ohjelmaan ei kuitenkaan meinaa ainesta riittää. Jutussa menivät järkevä varautuminen ja hysteria samaan kategoriaan. Onhan monista pakollisista tai suositelluista turvaohjeista selvästi hyötyä. Esim. turvavöistä, heijastimista, erityisesti heijastinliiveistä, veneilyliiveistä jne.
Toisaalta taas usein pelätään aivan äärimmäisen epätodennäköisiä vaaroja, näitähän mainittiin sekä ohjelmassa, että kommenteissa. Joskus tuntuu, että viranomasetkin saavat jonkin hysteriatartunnan. Kansantalous uhraa esim elintarviketurvallisuuteen aina vain enemmän. Oikeissa kohdissa - salmonellavalvonnassakin, kuten viime päivinä olemme lukeneet - se tuottaa hyvää tulosta, eli esiintymät on todettu nopeasti. Mutta ovatko kaikki lisäpanostukset yhtä hyödyllisiä? Varsinkin, kun kaikki mikä maksaa, tuottaa toisaalta uusia vaaroja, vaihtoehtoiskustannuksia niin sanoakseni.
Sitten maalikot - jotkut - arvioivat vaarat merkittäviksi arvaamalla. Esimerkiksi juuri gsm-säteily tai elintarvikelisäaineet. Silloin tällöin joku julkisuuden kipeä tutkija laskee lisää vettä myllyyn kriittisen asiantuntijanäkemyksen vastaisesti. Mutta tietenkin epätodennäköistä vaaraakin voi järkevästi torjua, esim nappikuuloke kännykkään on muutenkin mukava.
Yhteenvetoa ohjelman annista ei tämän paremmin saa. Sekavuus lienee tyylikeino. Ja onhan se niinkin, että yhteiskunnallinen evoluutio on luonnonvalinnan kenttä sekin. Meille tarjotaan kaikenlaista, riskejäkin. Ne menestyvät, kutka torjuvat merkittäviä riskejä.

Terve taas! Sanoi Sika-Eemeli

Keskeneräisiä, monisanaisia ja erittäin oppimestarimaisin (=ärsyttävin) painotuksin esitettyjä joutavuuksia. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka jollekin annetaan näin paljon radioaikaa - näin aiheetta - ja vielä maksetaan siitä.

Sitten tuli Sokrates-palkinto. Silloin meni usko paljoon muuhunkin kuin ohjelmapolitiikkaan.

Ei riitä, että ajatukset ja perustelut ovat kestämättömiä, myös puhe- eli esitystyyli on vessasta vedettävä: "Minä kerron TOTUUDEN."

Tämän ihmisen pitäisi höyrytä vain painotuotteessa. Loppuisi pian se paperin(kin) tuhlaaminen. Ja tyhjästä nyhdetty palkka.

En nyt edes kuunnellut tätä KV:tä, koska en oikein häntä diggaa, mutta joskus olen kuunnellut. Hänen soitattamansa musiikki on ollut hyvää minun mielestäni, ja juuri se siinä pänniikin, kun se on niin hienoa, eikä millään lailla liity hänen käsittelemäänsä asiaan; se on siis liian hyvää verrattuna puheeseen. (No oli tässä kerran joku Kanervaa mollaava tekstiviestilaulu, joka liittyi aiheeseen, mutta koko se ohjelma oli rimanalitus). Samaa mieltä, että puheohjelmaa ei saa katkaista musiikilla silloin kun se ei millään lailla liity aiheeseen. (Musiikkiohjelmat kommentteineen ovat erikseen, ja ne YLEllä ovat hyviä).

Kyllä sen Kirsin puheen sulattaa ilman taukojakin, ei se niin paljon vaadi kuuljalta. Jos ei ole koko ohjelma-ajaksi asiaa, niin tehkää sitten lyhyempiä.

Olen miehenä kyllä kurkkua myöten täynnä tätä äijien maailmaa. 50-vuotiaana tiedän mikä sika suomalainen mies olla. Ainakin meidän työpaikalla. Kyräillään ja kytätään toisia, kilpailuyhteiskunnassa kun eletään (miesten ansiosta).
Suomalainen mies on raukka eikä sääliä tarvitse.