Mitä hyvää uskonnot tarjoavat?

Oletus, että pitäisi valita jokin oma uskomus/uskonto, on aika erikoinen. Valitse itsellesi mielikuvitusjohtaja, jonka kaikki tietävät mielikuvituksen tuotteeksi. Elä elämäsi toisten ihmisten kirjoittamien sääntöjen mukaan, kuin ne olisivat ne ainut oikea tapa elää. Syrji, vihaa ja tapa kaikkia niitä, jotka eivät kuulu sinun uskomusjengiisi. Jos et ole tyytyväinen (lue menetät uskosi), vaihda toiseen ja olet taas "onnellinen".

"Syrji, vihaa ja tapa kaikkia niitä, jotka eivät kuulu sinun uskomusjengiisi. Jos et ole tyytyväinen (lue menetät uskosi), vaihda toiseen ja olet taas "onnellinen"."

Miten tämä näkyy Suomessa?

Tänään lehdissä näytti olevan kirjoitus uskovaisten toteuttamasta pedofiliasta Suomessa. Yhtenä syynä mainittiin uskonnon/kirkon/lahkon houkuttelevan pedofiileja mukaansa koska näissä yhteisöissä sen harjoittamiseen tarjoutuu hyvä tilasuus. Katolisessa maailmassahan kirkonmiesten pervertiot näyttää olevan "maailman" tapa.

Itse olen toisaalla esittänyt katolisen kirkon vastuuseen saattamista ei vain pedofilian vaan myös sotarikosten, niiden peittelyn ja rahanpesun vuoksi, joita käsittelevä prosessi parhaillaan onkin USAssa vireillä. Sotarikoksista yksi oli 743 katolisen papin henkilökohtainen osallistuminen vääräuskoisten teurastukseen Jasenovacin tuhoamisleirillä II MS:n aikana. (Aiheesta lisää kirjoituksessani Proceedings agains Pope & Vatican possible; )

Kannattaisin lämpimästi ajatusta, että Suomenkin kouluissa jo alimmilla luokilla aloitettaisiin filosofian opetus, jotta koululaiset saisivat välineitä etsiessään vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin, kriittistä näkökulmaa voisi sittemmin vahvistaa elämänkatsomustiedon avulla. Uskonnonopetus tulisi mielestäni tyystin poistaa pakollisten aineiden listalta.

Hienoa että keskustelu on alkanut jo ennen ohjelmaa!

arirusila: Minäkin kannatan lämpimästi tuota filosofia-ajatusta. Se ei olisi dogmi, vaan viisauden rakastamista, eli filosofiaa.
Minä luulen että se palvelisi kaikkia: uskonnottomia ja uskovaisia.

Minusta julistamisen ja saarnaamisen aika meni jo.

T. Kirsi

Ihmisellä on sisään rakennettu kyky tajuta eettiset ja moraaliset arvot ja se mikä tuo tasapainoa omaan ja muiden elämään.
Opillinen uskonto ei välttämättä ole missään tekemisessä henkisen ja hengellisen kasvun kanssa. Opilliset uskonnot ovat kautta aikojen aiheuttaneet vallankäyttöä ja toisin ajattelevien sortoa, jopa sotia ja kulttuurien tuhoamista.
Otan esimerkkinä kristinuskon, koska se on itselleni tutuin.
2000 vuotta sitten Jeesuksen seuraajat tekivät itse Jeesuksesta uskonnon. Tällöin alettiin kulkea tavallaan harhaan. Kun jumala on palvonnan kohde, silloin keskitytään omaan tekemiseen. Asia on sama kuin vietäisiin seidalle uhreja. Tällöin helposti muodostetaan rituaalit ja opit dogmeineen. Nämä eivät kuitenkaan ole henkistä, eikä nimen omaan hengellistä kasvua.
Hengellinen kasvu on sisäinen dynaaminen prosessi, jossa ihminen löytää korkeampia henkisiä asioita elämästään ja suhteestaan lähimmäisiinsä. Kun henkilö on pitkällä kasvussaan, opit ja dogmit ovat yhdentekeviä ulkoisia asioita, joista ei saa mitään sisältöä kasvulleen.
Jeesuksen sanoma oli Universaalisen Isän rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan, joita hän kutsuu kasvun löytöretkella ja ihmisten veljeys. Veljeys tarkoittaa palvelua, ei vallankäyttöä toisiamme kohtaan. Ihminen on mestari muuttamaan löytämänsä vapauden tiukkarajaiseksi vankilaksi ahtaine dogmeineen ja sääntöineen.
Hengelliseltä näkökannalta keskeistä on ihmisten palveleva, veljellinen kohtaaminen. Sillä ei ole merkitystä kuinka uskova tai ei uskovainen henkilö on mielestään.
Edellisen nojalla en ajattele ihmisiä uskovaisiksi tai ateisteksi. Ajattelen lähinnä sitä kuinka henkilö kohtaa lähimmäisensä. Tästä voi tehdä päätelmiä henkilön kasvun tilasta.
Kun yksilö alkaa tajuta arvonsa vapaan tahdon omaavana persoonana ja sen, että vapauteen liittyy aina omakohtainen vastuu, alkaa suhtautua itseensä hyväksyvästi ja samalla lähimmäisiinsä arvokkaina persoonina.
Itsensä hyväksyminen on aina tie lähimmäistensä rakentavaan kohtaamiseen.

Minä en voi olla onnellinen ilman, että minulla on läheisiä ihmisiä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua. Onneksi minulla on heidät.Ellei näin olisi saattaisin etsiä kovikkeeksi kuvitelman siitä, että tarinan Jeesus rakastaa minua.Kertoman mukaanhan hän rakasti "tavallista ihmistä".Tässäkö on kristinuskon vetovoima?

Uskonnot tarjoavat selityksiä.

Hienosti esitettyjä viisaita ajatuksia.

Jos Kirsi Virtanen olet kerta uskonnoton, miksi käsittelet uskontoa melkein joka ihmisessä ohjelmassasi? Älä pelkää, et kuole 10 minuutin kuluttua, sillä sanonta kuuluu, että mikäs pahan tappaisi.

Kiitos Kirsi osuvasta pohdinnasta. Oikea herätyssaarna meille suomalaisille. Mitä siis menetän jos uskon (jos ajatellaan kuoleman jälkeistä tilaa)? Jos en usko menetän kaiken. Ja usko voi olla myös elämänaikainen rikkaus.

"Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset (1 Kor 1:21-25)

Urantia-kirjassa on on kerrottu kogreettisesti kuoleman jälkeisestä elämästä. Uskontojen myyttiset kuvat taivaasta ovat lähinnä ihmisten uskomuksia.
Tässä kirjassa kerrotaan myös ihmisten kasvutiestä kuoleman jälkeen kogreettisena asiana.
Kirjan mukaan kyseessä on kasvun seurauksena sellaisen sielun statuksen saavuttamisesta, että elämä voi jatkua niin sanotussa mansiomaailmassa.
Henkilöllä, joka ei ole kasvun tiellä, ei myöskään ole tapahtunut sielun kehitystä. Näin ollen ei voi myöskään käsittää sielun olemassaoloa.
Paradoksaalista on se, että henkilö, joka sanoo, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, on kohdallaan oikeassa.
Helvetti on ihmisten myytti. Mahdollisesti keino kyykyttää ihmiset kuuliaisiksi sanomalle.
Sielun vaellus on kirjan mukaan myöskin ihmisten myytti. Tässä käsityksessä on sekoitettu kasvun tie kuoleman jälkeen.
Kasvu henkisesti ja hengellisesti on kokemuksen ja opiskelun kautta kasvamista, ei tunnepitoista hymistelyä. Tunteet ovat seurausta kasvusta, ei kasvun edellytys.
Kasvu ei ole valintatalossa käynti, jossa valitaan jokin opillinen uskonto. Oppi ei ole kasvua. Myöskin pelkkiin tunne-elämyksiin pyrkiminen polkee kasvun jalkoihinsa.
Kirkko on pelkkä instituutio. Sillä ei ole niin sanotun "pelastumisen" kanssa tekemistä. Jos seurakunta ei opasta ihmisiä kasvun tielle, kyseessä on silloin pelkästään ihmisten opilliset spekuloinnit ja tunnepitoiset kokemukset.
Kun on tutustunut tähän mainitsemaani kirjaa, ei enää tarvitse arvailla kuoleman jälkeisen elämän suhteen ja rakentaa myyttisiä käsityksiä henkiulottuvuudesta.

Tarinan mukaan Jeesus käväisi "tuonpuoleisessa" ja nousi sitten kuolleista. Ei valitettavasti kertonut millaista siellä oli.

Onneni on olla herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan?

Kiitos kirsi niin mieltä hivelevistä hyvistä ohjelmistasi.Sanoisin kuitenkin iankaikkisesta elämästä senverran,että sitä pitäisi päästä reenaamaan ainakin tuhat vuotta.Silloin tietäisi viihtyykö siellä vai ei.Kukaan ei myöskään ole kertonut miten iankaikkisesta elämästä pääsee pois, jos siellä ei viihdy.Kadotuksen eli helvetinkin puolelle luoja joutuu hampaattomille tekemään hampaat, sillä helvetissä raamatun mukaan on hampaiden kiristelyä. Hampaattomana sinne ei voi joutua. Kuolemanpeloista ja uskonnoista huolimatta, oikein ihanaa ja idearikasta elämää siihen asti, jolloin kuolemassa rikkaalta otetaan rikkaus pois ja köyhältä köyhyys pois.Jäljelle jää tasa-arvinen materia maatumaan.Toiviorikasta kevättä.

Terveisin: Heikki Kallas.

Pitää uskoa vaikka ei näe. Lupauksista ja todisteista on kerrottu Raamatussa. Jos Kirsi Virtanen ei usko niin hän ei sitten usko ja ohjelman pitkä yksinpuhelu on sisällöltään sen mukainen.

Kuulijan kiinnostus nimenomaan Virtasen yksinpuheluna tuotetussa ohjelmassa romahtaa helposti heti, kun kuulee Virtasen oman asenteen. Jos lapsi sanoo, että Jeesus on satua ja Virtanen tätä ohjelmassaan mielellään lapsen sanomana korostaa, niin voi helposti arvata, kuka on tuon opin lapselle opettanut ja kuka haluaa opettaa samaa sanomaa myös koko Suomen kansalle YLE Radio 1:llä. Ateistin ei kannata ryhtyä papiksi tai jos ateisti papiksi ryhtyy, jokainen voi arvata, mikä on ateistipapin Raamatullisen uskon uskottavuus.

Virtasen jopa tunnin kestävä yksinpuhelu vähentää yleensäkin hänen ohjelmiensa arvoa. Yksipuolinen indoktrinaatio (iskostaminen) kyllästyttää kuulijaa.

Virtasen pitäisi hankkia ohjelmiinsa eri mielipiteitä, kuten mm. Markku Heikkinen ja Tuomas Enbuske hankkivat. Onkohan Virtanen tuollaiseen keskusteluohjelmaan riittävän kyvykäs eli pelkääkö hän vasta-argumentointia ja mielipiteiltään moniulotteisten ohjelmien toimittamista. Näin voi kysyä, kun hän puhuu aina vain yksin ja omia näkemyksiään vahvasti korostaen. Tunnin kestävään ohjelmaan tulee jankkauksen maku, kun aiheen käsittely on vahvasti asenteellinen ja mielipiteiltään suppea. Keskustelukin jää vain harvojen kuulijoiden yksisuuntaisten kertakommentointien varaan.

Nimimerkille "nebadon". Puhut yhdestä kirjasta ja uskot siihen. On muitakin uskonnollisia kirjoja mm. Raamattu ja kannattaa uskoa, että on totta mitä Raamatussa todistetaan.

Virtasen puheet eivät osoita minkäänlaista todellista,
sisäistä tarvetta katumukseen ja elämänmuutokseen.Hänellä on "kivisydän".Silloin usko pysyy hänelle vieraana.
Ulkokohtainen uskon arvioiminen on pelkkää dogmatiikkaa.Tarjolla on kyllä monenlaista "terapiaa", mutta uskoa ei saa marketeista.
Jeesus puhuu uudesti syntymisestä.Sitä ei voi valita, vaan se annetaan kun ihminen sitä oikealla asenteella pyytää.Uudestisyntyessään ihminen saa ymmärryksen ja hän uskoo.Järjen käyttö ei ole kiellettyä, mutta näissä asioissa se ei auta.
Jos kuolema "sapettaa", kysymys on inhimillisestä ylpeydestä.
Oikeakaan usko ei lopulta takaa sinulle mitään.Siitä
huolimatta sinun on taisteltava uskossa loppuun asti.Se kysyy asennetta. Onko sinulla sitä?
Kun olet löytänyt oikean "laitumen", voit käyskennellä siellä vapaasti, voit tulla ja mennä.Voitko ymmärtää?
Uskon, että kerran vielä voit.

"Valitse itsellesi mielikuvitusjohtaja, jonka kaikki tietävät mielikuvituksen tuotteeksi." Tämä lause viittaa ilmeisesti Jumalaan. On mielenkiintoista, miten kirjoittaja kieltämällä Jumalan - kaikkitietävän ja rajattoman olennon -tekee itsestään kaikkitietävän ja rajattoman.

"Elä elämäsi toisten ihmisten kirjoittamien sääntöjen mukaan, kuin ne olisivat ne ainut oikea tapa elää."
Kristinuskon mukaan Raamattu ei ole vain ihmisten aikaansaannosta vaan Jumalan inspiroimaa. Siksipä ei olekaan erikoista esimerkiksi se, että Vanha testamentti sisältää profetioita Jeesuksesta (esim. Jes. 53 ja Miika 5:2). Uskoessani hyvään ja kaikkitietävään Jumalaan haluaisin todellakin voida elää Hänen sääntöjensä ja suositustensa mukaan siitä yksinkertaisesta syystä, että Hän tietää paljon paremmin, mikä minulle on parasta! Itse olen tiedollisesti, moraalisesti ja uskonnollisesti haavoittuvainen. Sitä paitsi kristinuskossa on ennen kaikkea kyse suhteesta Jeesukseen (= Jumalaan). Sääntöjä noudattamalla ei taivaaseen ole pääsyä. Lahjaa ei ansaita; se otetaan vastaan, jos otetaan.

"Syrji, vihaa ja tapa kaikkia niitä, jotka eivät kuulu sinun uskomusjengiisi." Tästä tulee mieleen esimerkiksi Stalin ja Hitler. Esimerkiksi Matt. 22:39 sen sijaan opettaa: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Hitler ei tämmöistä kannattanut; hänen mielestä kristinusko oli luonnonvastaista. Hän halusi jouduttaa luontoa ja edesauttaa uljaan arjalaisen rodun nousua hallitsevaksi. Toisena esimerkkinä syrjiminen ja jopa suoranainen vaino näkyy myös tämän päivän tiedemaailmassa. Kannattaa tutustua esimerkiksi Richard Von Sternbergin tapaukseen. Expelled-elokuva antaa myös kattavan kuvan aiheesta.

-Panu

Kulta Kirsi pieni!
Sanoit, ettei kukaan kerro mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että sitä pidetään salassa. Siitä kerrotaan Raamatussa!

1. Jumala loi maan ihmisten asuttavaksi, eikä ole päätöstään perunut! Jesaja 55:10-11.

2. Paratiisi TEHDÄÄN maan päälle, Jumalalle, joka on maan Luoja, ei mikään ole mahdotonta.

2. Raamatussa kerrotaan, että kaikki paha ( sodat, sairaudet, kuolema, rikollisuus, riidat jne.) ovat silloin poissa.

3. Jesaja 65:21-25 kertoo, että ihmiset rakentavat itselleen taloja, istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmiä, eivät rakenna toisten asuttaviksi, eivät istuta toisen syötäviksi.
Minun (Jumalan) valittuni käyttävät täysin hyväkseen omien kättensä työn. Eivät uurasta suotta, eivätkä synnytä järkyttyäkseen, sillä he ovat Jumalan siunaamia jälkeläisiä ja heidän vesansa heidän kanssaan.

Jo nuo kolme kohtaa osoittavat, mitä kaikkea me voimme tehdä. Itse haluaisin opetella soittamaan sekä tutkia luontoa. Ajattele, voimme nauttia hyvästä terveydestä ja saastumattomasta ilmasta, maasta, vedestä ja ruoasta.
Ja iloita kaikesta hyvästä ja ystävyydestä toisten kanssa!
Tule joukkoon, Kirsi ja tuo pieni tyttäresikin.

Rakkaudella "mummo"

Ohjelmassa Kirsi väitti, että kuolema olisi jotenkin irrationaalinen asia. Mielestäni se on rationaalinen ja looginen asia, mutta tietysti kun sitä pelkää, sitä on vaikea hyväksyä.

Tämä universumi nyt vain näyttää rakentuneen siten, että se mikä syntyy myös väistämättä kuolee.

Jos kuolemaa ei olisi, esimerkiksi bakteerien massa ylittäisi nopeasti koko maapallon massan ja sehän ei ole edes teoriassa mahdollista.

Kuolemanpelko voi olla viisauden alku. Itselläni on kuolemanpelon vaivaan ja ahdistukseen auttanut filosofia ja buddhalaisen ajattelun sekä meditaation opiskelu. Olen oikeastaan opiskellut länsimaista perinteistä filosofiaa ja tätä idän oppia rinnakkain, niin ne tukevat mukavasti toisiaan. Kahden ajattelutradition ristivalotuksessa kehkeytyy vähitellen se oma henkilökohtainen oivallus.

Sikäli kun olen ohjelmiasi kuunnellut, buddhalaiset opetukset voisivat auttaa sinuakin, koska se ei ole teistinen eikä ateistinen suuntaus. Buddhalaisuus ei myöskään oleta sielua. Kristillisyydestä tuttuja käskyjä tai dogmeja ei ole, on vain ohjeita miten harjoittaa itseään. Ns. synnin käsite on myös poissa, Luojan kiitos. :) Jälleensyntymällä ja karmalla ei kannata vaivata päätään ihan alussa, niiden tajuaminen tulee sitten aikanaan jos tulee. Hyvä aloitusteos on esim. Opas Buddhan polulle (Like 2000).

Hindulaisuus on käsittääkseni etninen eikä universaali uskonto, se ei siis ole sellainen johon voisi noin vaan "kääntyä". Enemmänkin siihen synnytään.

Aurinkoista kevään jatkoa ja tsemppiä! :)

-Untamo Vesiputous

Virtaskan ei tarvitse murehtia kuolemaa. Se tulee vääjäämättä ja taivaaseen pääset uskonnottomanakin haluat sitä taikka et.
Siitä huolehdittiin noin kaksi tuhatta vuotta sitten.

En usko kommenttiasi siitä, että kuoleman pelko ajaisi ihmiset uskontoihin. Joillekin uskonto tarjoaa hyvän vaihtoehdon jo paljon ennen kuolemaa. Joka päivä näen ympärilläni ihmisiä, joiden elämä uskovaisena olisi raiteillaan ja taatusti ei loppuisi ennenaikaisesti ramuttoman elämän johdosta. Puhun tosi uskovaisista, en tapauskovaisista. Kyse on aina loppujen lopuksi valinnoista.

Kiitos loistavasta analyysistäsi, Kirsi!

Jos ja kun uskontojen tarjoama taivas on vain uskonnollisten johtajien oman mielensä mukaan luoma tulevaisuuden harhakuva, ei ole mitään järkeä kääntyä niiden puoleen!

Usko Jumalaan on mielestäni täysin eri asia kuin uskonnollinen elämäntapa jonkun kirkkokunnan opinkohtien mukaan.

Minulle Jumala,joka ON, on vastaus kaikkiin noihin jokaista ihmistä jossakin vaiheessa askarruttaviin elämän peruskysymyksiin; kuka olen? mistä tulen? mihin menen?

Nautin rehellisyydestäsi ja avoimmuudestasi... ja sanavalmiudestasi, Kirsi! Kiitos!

jingle

Niin kuin täällä joku avoin sielu totesi: vain itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on tie eteenpäin ..

Kun katsoo itseään ystävällisesti silmiin, voi katsoa myös toista.

Kirsi virtanen puhui rohkeasti itsestään ... sen seurauksena voi olla sylkykupin rooli: tuskin sentään tämän kanavan kuuntelijat sortuvat moiseen.

Mutta itsestään jokainen meistä puhuu silloinkin, kun vertaamme mielipiteitämme toiseen.
On vaiettuja puheenaiheita, kuten kuolema, kuolemanpelko.

Itse koin kuolemanpelon tilana, missä ei ollut kosketuspintaa olevaan. Se on aika pelottava olotila, häivähdyksenomainen, ikään kuin seisomista 'viimeisellä rannalla'. Minulla tälläiset asiat eivät liity uskomiseen/uskontoon ... sen puutteeseen, tai liialliseen omaksumiseen.

Koin kuolemanpelon, ja siitä vapautumisen elämänsisällöllisenä asiana. Siinä mielessä se tietenkin liittyy monilla uskontoonkin, jos uskonto antaa elämälle sisällön.

Mielekäs sisältö, että tietää olevansa. Että on joillekin tärkeä, että itse tuntee ainakin lähimmät ihmiset tärkeiksi.

Rakastaminen ... itselleni on alkanut rakastaminen merkitä paljon. Se on saanut uusia sisältöjä iän karttumisen myötä. Lasten rakastaminen, heidän murheidensa ymmärtäminen ... se on aika ajoin raskastakin, mutta tälläiset asiat luovat pohjaa sille, ettei tarvitse pelätä kuolemaa. Kuolemanpelko on mielestäni asioiden pelkäämistä, sellaisten kuten asimerkiksi rakastaa toista ihmistä.

Vaikka kirjoitan näin, miten kirjoitan en silti ole uskonnollinen ihminen. Olen löytänyt vapauden toista reittiä, mikä se on, sitä ei voi toiselle ihmiselle sanoa, koska se on hyvin henkilökohtainen tie.

Avoimmuus ... Toimittaja Virtanen puhuu avoimen ihmisen tavoin, ja uskon hänen löytävän oman tiensä ...

Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasta uskonnon valintaan liittyen. Koska olen hieman herkkä vaikutteille uskoni vähän heikkeni ohjelman kuultuani. Sitten vain rukoilin, että "auta minua pyrkimyksissäni pitää uskoni lujana". Usko antaa voimia ja epäusko kuluttaa niitä. Kun uskosta on saanut apua vaikeina aikoina, ei siitä halua päästää irti silloinkaan, kun menee hyvin. Ei sillä ole väliä, mihin uskoo, vaan miten.
Uskohan on eri asia kuin uskonto.
Se ei saisi olla tärkeää, mitä minä siellä taivaassa tai täällä maan päällä saan. Kiitollisena kuitenkin saan miettiä, mitä minä täällä maan päällä voin antaa läheisilleni yrittämättä kerätä kunniaa itselleni tai odottamatta edes kiitosta.

On se sitten käsittämätöntä, että niin harva uskoo siihen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä!

Tahdon onnitella sunua Kirsi. Olet rohkea, kun kerrot
niin avoismesti, että sinulla on ns. etsikkoaika.
Raamattu kertoo, että ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen
kahdesti tai kolmasti.
Käsitykseni mukaan ihminen voi löytää uskon vain
etsikkoaikanaan.
Jos nyt saat tämän ihmeellisen armon, että tulet uskoon,
kaikki rasittavat kysymykset saavat vastauksen ja löydät
rauhan.
Rukousta ja etsimistä älä lopeta, ennenkuin saat vastauksen
elämäsi tärkeimpiin kysymyksiin.
Taivaasta (=uudet taivaat ja uusi maa) kerrotaan raamatun
kahdessa viimeisessä luvussa Johanneksen ilmestys luvut 21 ja 22.
Raamatussa Matteus 7 jakeet 7 ja 8 lupaavat, että löydät, jos etsit totisella sydämellä.
Kehoittaisin lukemaan myös koko raamatusta Johanneksen evankeliumin.
ÄLÄ HUKKAA IHMEELLISTÄ ETSIKKOAIKAASI.

sinua siunaten Liisa

Olen lukenut Raamatun, varsunkin Uuden testamentin kymmeniä kertoja läpi. Yleensäkin olen tutustunut eri uskontojen kirjallisuuteen.
Näissä missään ei kerrotä kuoleman jälkeisestä elämästä muuta kuin myyttisiä arveluita.
Raamatusta löytyy kylläkin tietoa hengellisestä kasvusta riittämiin ihmiselle, kunhan riisuu pois paimentolaisten myyttiset uskomukset. Järjen käyttö perustuen nykyiseen tietämykseemme maailmastamme avartaa tietoisuuttamme pois ahtaasta mielemme vankilasta.
Sinänsä kysymys ei ole mistään kirjasta, vaan sisäisestä kasvusta. Kysymys ei ole oppirakennelmasta.
Uskonto liittyy siihen kulttuuriin,jossa kukin henkilö on kasvanut. Oman kulttuurisen taustansa hyväksyminen on myönteinen asia. Toinen asia on henkinen ja hengellinen kasvu, joka on henkilökohtaista.
Toinen henkilö voi kertoa kokemuksistaan toiselle. Kukaan ei voi kuitenkaan kaataa uskoa toiseen. Usko on henkilökohtainen kasvuprosessi.
Kun tyrkytetään omaa oppia, kyseessä on useimmiten vallankäyttö ja oletus, että vain oma oppi on oikea. Tällöin Jumalasta tehdään kovin pieni, kun oletetaan, että Jumala on olemassa vain oman tietoisuuden ja käsitysten puitteissa.
Kasvu on tietoinen valinta. Vastoinkäymiset ja huonot kokemukset kasvattavat paremmin kuin pelkkä auringonpaiste. Itse asiassa kasvu auttaa kohtaamaan lähimmäisensä veljellisessä palvelun hengessä, ei vallankäyttäjänä.
Kasvussa on myös kyse evoluution aiheuttamamista eläimellisistä ominaisuuksistamme pois kasvamista. Kasvussa joutuu taistelemaan näitä eläinkunnasta peräisin olevia ominaisuuksia vastaan. Tämä kasvu on hengen (henkiystäviemme) aikaan saamaa. Osuutemme on viljelijän tehtävä. Kesantomaa tuottaa pelkkiä rikkaruohoja, jos vain laiskana odottaa kasvua.
Henkinen ja hengellinen kasvu ei ole useinkaan mitään autuutta. Sisäinen kasvu tuo kuitenkin ilon ja ylistyksn elämään, jotka kumpuavat sisältä, jopa monien elämän koettelemusten keskellä.

Hyvä Kirsi, olet taas oikealla asialla, kysymys on kylläkin kovin suuri. Jokunen vuosi sitten BBC lähti setvimään samaa asiaa sarjalla ohjelmia eri uskonnoista, niiden paremmuudesta, ja silloinen tutkija päätyi pitämään Buddhalaisuutta parhaana mahdollisena. Pitäisikin lähteä siitä että kouluissa ja lapsille ei saisi opettaa mitään uskontoa eikä ketään liittää kirkkoon lapsena, vaan vasta aikuisena saisi valita haluaako kuulua johonkin uskontokuntaan vai ei mutta kun tiedämme näiden uskovaisten fanaattisuuden niin siitä ei taida tulla mitään. Itse olen kasvanut uskonnottomassa kodissa mutta totta kait koulussa ja muutenkin sitä tuputettiin ihan liikaakin, koulun kun aloitin jo v. -37. Olen muuten selvittänyt Kristinuskon alkujuuria ja voin sanoa että se perustuu väärennettyihin oppeihin, Jumala (God, GOOD GOTT) on "vain" HYVÄ IHMINEN, samoin IES-US, Helvetti on sanasta HÄLL eli tulisija, nyt HELLA ja TAIVAS on vain HIMMEL joka on telttamallinen tolppasängyn peitto. Lisää löytyy omilta kotisivuiltani; www.leonygren.net Kiitos Kirsti

Kirsi puhui uskonnoista ja käsitteli myös kristinUSKOA.

Kristinusko ei oikeastaan ole uskonto ollenkaan. Uskonnoissa ihminen etsii jumalaa, mutta kristinuskossa Jumala etsii ihmistä. Jahve (=minä olen se olemassaolo, minä olen olemassa) on julistautunut - yksipuolisesti sinänsä - taivaan ja maan luojaksi eikä muita ole tähän ilmoittautunut "mustaa paperilla". Ja tämä Jumala loi myös ihmisen joka sitten lankesi syntiin, jonka seurauksia näemme päivittäin. Mutta Hän varasi ulospääsyn - usko Jeesukseen. Jeesus tuli ja sovitti nämä rikkomuksemme Golgatan ristillä. Tässä muutamalla lauseella sanottuna uskomme. Kyse on siis yhteydenpidosta luojaamme - Jumalaan Jeesuksen kautta. Kyse on persoonasuhteesta, jonka seuraukset jatkuu kautta ikuisuuksien.

Riippumatta siitä uskooko yksityinen ihminen Jumalaan tai ei, niin jokatapuksessa Jumala tulee Jeesuksen hahmossa takaisin maan päälle ja panee kaiken ennalleen. Tulee taas maailma jossa pahuutta ei ole ja tämä jatkuu sitten ikuisuuden.

Mitä sitten tehdään ikuisuudessa ? Asiaa voimme hahmottaa vain tämän maailman rajallisen ajattelun keinoin. Mutta ainakin voimme harrastaa ja tehdä kaikkea mitä vaan nykymielikuvitus keksii ja aikaa on. Mahdollisuudet jo tämän ajan rajallisissa olosuhteissakin olisi valtavat. Lisäksi ikuisuudessa on aikaa tutustua noin miljardiin (näin paljon nyt mielletään ihmisiä taivaaseen pelastuvan) uuten ystävään rakkauden vallitessa. Taivaassa ei ole ehkä seksiä, mutta rakkautta rajattomasti - ja vielä kaikkien kesken. Kyllä siinä tovi jos toinenkin sitten vierähtää :)) Lisäksi uudet taivaat ja uudet maat (=planeetat) tarjoaa rajattomasti tutkimuskohteita ja tonttia riittää.

Raamattu muuten puhuu kyllä taivaasta, mutta helvetistä ei oikeastaan mitään. Lisäksi nykynuorten ja nykylasten ahdistus ja yhä syvempäään vajoava masennus johtuu pokemoneista ja hirviöistä joita heidän mieliinsä syötetään. Jeesusta ja Jumalaa lapsi ei ole koskaan mieltänyt ahdistavana paitsi ne lapset joille on aikuisten toimesta manipuloitu jumalasta kuva satuolentona. Jos nykylapsille kerrottaisiin aidosti, vanhaan malliin, Jumalasta ja Jeesuksesta sellaisina kuin he ovat niin kaikki ahdistus ja masennus poistuisi Suomesta muutamassa kuukaudessa.

Kirsille!
Olipa ilo kuulla tänään sinun, ateistin etsinnästä. Olen muuten rukoillut puolestasi, ja uskon rukousvastauksiin. Jumala antaa löytää itsensä. Siihen on vain yksi tie: Jeesuksen tunteminen ja Hänen vastaanottamisensa uskossa. Senjälkeen ei tarvitse enää pohtia uskoa ulkopuolelta käsin. (Siinä menee aina harhaan.) Kun saa uskon lahjan, niin "taivas alkaa jo täällä, maitten päällä, ja jatkuvi iäti taivahassa". Jeesus itse sanoo: Te tulette tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko omiani.
Olen ollut uskova ikäni. Yritin jossain vaiheessa "paeta", mutta Jumala tuli vastaan, rakkaudessaan. Olen siitä kiitollinen. Tämä ei ole uskontoa, vaan elämää elävän Jumalan yhteydessä. Se avaa silmät näkemään lähimmäiset. Inhimillinen rakkaus ei kestä. Mutta Jumalan varasto on ehtymätön. Hän on rakkaus. Jos menetät entiset ystävät, Jumalalla on moninverroin tilalle. Täällä ajassa toki kohtaamme myös vaikeuksia, surua, sairautta jne, mutta selviämme ja jaksamme Jeesuksen kanssa, ja ystävien tuella.
Sinua siunata tahdon! Terveisin Anneli Hämeestä

Oli jo toinen kerta, kun kuuntelin Kirsi Virtasen ohjelman. Tämän päivän uskonto/kuolemanpelko-ohjelma ylläpiti veteraanilähetyssaarnaajan mielenkiinnon alusta alkaen Satien loppuun asti. Minulle Suomeen kotiuduttuani yli 20:n vuoden jälkeen Kirsi V. on aivan uusi tapaus Paavo Noposen ym. aikojen jälkeen.
Kiitos asiassa pysymymisestä hauskalla ja suoralla tavalla,jossa toimittajan persoonallinen ääni on tärkeä väline! Sanon sen samalla, kun olen itse tietysti aivan eri mieltä. Letkautteluun Kirsi Virtanen ei alentunut. Puhe noudatti hyvin valittuja lähtökohtiaan, jotka ohjelman tekijä tietenkin itse poimii.
Siihen liittyen pari huomautusta kristinuskon sisältä: 1. Kysymys tahdon ja valinnanvapaudesta. Sellaisen ohjelmassa mainittu klassinen ev.lut. usko nimenomaan torjuu illuusiona. Pelastus ei johdu subjektin luulotellun vapaan tahdon ylväästä valinnasta vaan sanalla annetun kutsun vastaanottamisesta. 2. Ei ole objektiivista, ulko- ja tai yläpuolella seisovaa arviointiareenaa. Ateistinen marxilaisuuskin oli ideologisena filosofiana uskonto kaikkine asiaankuuluvine tuntomerkkeineen. 3. Kristillinen usko sisältää aineksen, joka vakuuttaa totuudesta siihen mittaan, että uskova on valmis kärsimykseen ja kuolemaankin, jopa ilomielin, vaikka eläisikin mielellään. Vanha kirkkorukous sanoo ihanasti, että Jumala ihastuu elämästä. 4. Miten kuvata olematta banaali tai liian eteerinen sitä, mitä silmä ei ole nähnyt, josta ei ole kokemusta ennen täyttymystä eli taivasta, kun jo Espanjaan palannut Kolumbuskin joutui juttuineen naurunalaiseksi? Jäämme annettujen sanojen varmojen väitteiden varaan.
Toivotan Kirsi Virtaselle hyvää jatkoa ilman, että toimittajan kriittinen ja hauska ote lipsuu. Kriittisen ja hauskan ihmisen ei tarvitse jäädä pelkästään etsijäksi. Hän voi löytääkin.

Anssi Simojoki

Kaikkein paras tarjous on tietenkin se iankaikkinen elämä.
Eikö iankaikkisen elämän tavoite ole kristillinen ihanne? Muut uskonnot tarjoavat vallan toisenlaisia ongelmia ja ratkaisuja. Uskonnon valinnan voinee aloittaa kysymällä mikä kysymys juuri minua henkilökohtaisesti askarruttaa. Olipa se sitten Jumalan olemus, kuoleman ongelma, kärsimyksen luonne, yksilön rooli yhteiskunnassa, metsästysonni tai vaikkapa viljasadon suuruus, eri uskonnot antavat vastauksia kukin omiin kysymyksiinsä. Pohjalla lienee ihmisen kontrollinhalu sitä kohtaan mikä ei ole täysin kontrolloitavissa.

Jeesuksen tulo planeetallemme oli yksi ihmiskuntaan kohdistuva ilmoitus. Jeesus toi sanoman Universaalisen Isän rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja ihmisten keskinäisestä veljeydestä.
Jos tämä sanoma olisi totta ihmisten keskuudessa, ei ahdistus vaikuttaisi nykyisellä tavalla ihmisten keskuudessa. Toisin sanoen vallankäytön ja alistamisen sijalla olisi veljellinen palvelu.
Perisynti ja sovitusopippi on eräs ihmiskunnan mukanaan kuljettama myytti. Jokainen voi uskoa myytteihin,oman tahtonsa mukaan. Erilaiset uskomukset eivät ole se keskeinen asia. Keskeistä on kasvu ja yhteys. Meissä on Isän henkiosanen, joka toimii opastajanamme. Jos yhteys tähän opastajaan toimii, sielumme kehittyy ja saa sellaisen statuksen, että elämämme jatkuu kuoleman jälkeen persoonallisena,tiedostavana olentona. Lisäksi opastajinamme ovat Totuuden Henki, Jeesuksen edustaja ja Pyhä Henki, joka on Äärettömän Hengen Henki. Kohtalonsuojelija Serafi liittyy henkihoivaan myöskin.
Henkiulottuvuudesta löytyy varsin johdonmukaista ja selkeätä tieto sekä kuoleman jälkeisestä elämästä. Ei kuitenkaan Raamatusta.
Kuuluminen johonkin uskontoryhmään on kulttuurinen asia. Tätä ihmiset yleensä pitävät keskeisenä uskossa. Opeille on enää itse laita mitään painoa. Opit saavat aikaan sitä vallankäyttöä ja alistamista toisiamme kohtaan. Opit hukkaavat veljeyden sanoman. Kasvu ja yhteys ovat keskeiset asiat.

Kirsi Virtanen sanoo olevanmsa uskonnoton.
Hän sanoi puheessaan, että hänen lapsensa sanoi, kun menet puhumaan, niin aiotko puhua Jeesuksesta. Kirsi: Kyllä. Lapsi: Muista sitten, että se on satua.
Kysyn ajtteleeko lasesi omilla aivoillaan? Itsekkö hän keksi sanoa Jeesus on satua? Ei vaan lapselle opetetu uskomus. Ajatteleeko Kirsi omilla aivoillaan?
EI, vaan hänen aivonsa on ohjelmoitu ulkopuolisela tiedolla.
En ole kuullut tyhmenpää väitettä, kuin "Ajatelen omilla aivoilani"
Täällä Pekka Hartikainen

uskonto/uskonnot ovat vallanpitäjien keino pitää kansa nöyränä

Kirsi Virtasen uskontojen tuonpuoleiskäsityksiin kohdistama iva olisi terävämpää, jos hän huomioisi monergististen ja synergististen oppien erot.

Esimerkiksi luterilaisuudessa opillisesti pätee sola fide, sola gratia, eli ihminen pelastuu vain uskosta ja armosta, eikä kumpaakaan asiaa voi itse mitenkään edistää (eikä myöskään mokata). Kaikki kuolemanjälkeiseen elämään liittyvä valta on ihmisen ulottumattomissa, ja siksi luterilaisen elämä on onnellisen fatalistista. Jokaisen sielun loppusijoituspaikka on kaikkitietävän Jumalan tiedossa tälläkin hetkellä, eikä siihen vaikuta ihmisen vapaaehtoistyö köyhien parissa yhtään enempää kuin Raamatun sivujen käyttö sätkäpaperina.

Sen sijaan vaikkapa katolilaisen pitää pysyä erossa synnistä ja olla aktiivinen, jotta ei päätyisi helvettiin. Tällaisessa synergistisessä opissa ihmisellä on itsestä lähtevää kykyä vaikuttaa taivaaseen pääsyyn, mikä tietysti joidenkin mielestä tekee pilkkaa Jumalan kaikkivoipaisuudesta, koska meillä lihasta tehdyillä syntisäkeillä olisi silloin osa taivaallisesta vallasta. Taivaallisilla plussa-pisteillä kiinni paratiisin asiakasomistajuuteen.

Ja vaikka molemmissa oppisuunnissa taivaaseen pääsy olisikin viime kädessä Jumalan vallasta kiinni, niin Herralla on tasan kaksi tapaa toimia: Joko hän toimii tasapuolisesti ja standardinmukaisesti, eli kaikkitietävän kyvyillään varustettuna mekaanisesti lajittelee ihmiset näiden tekojen tai muiden ominaisuuksien perusteella, eikä siten varsinaisesti käytä tapauskohtaista harkintavaltaa. Tai vaihtoehtoisesti käyttää harkintaansa ja tekee aktiivisesti päätöksiä, mikä kaikkitietävän toimijan kohdalla on pakko tarkoittaa tietoisesti eri standardeja eri ihmisille.

Täällä sitä taas yritetään näköjään ratkaista sellaista asiaa järjellä, mikä ei ole järjellä tulkittavissa vaan mikä tulisi tulkita hengellä. Kelle ei ole henkeä annettu se ei voi tulkita. Taas se, joka lähtee järjellä tulkitsemaan joutuu oman viisautensa vankiksi. Heh heh.. ja lopulta hän piehtaroi kauheissa tuskissa niin, että miksen minä voi ja miksen minä voi. Ihmiset ovat kautta historian yrittäneet ratkaista uskonasian omalla viisaudella ja juuri sen takia on näitä kauheuksia ollut ja tulee olemaan esim. katollisessa kirkossa ja muissa hengellisissä yhteisöissä. Mutta kun ihmiselle annetaa lahja uskomiseen ja henki johdatukseen, niin silloin vasta löytyy se kultainen tie ja sen tien päässä se palkinto, josta kilvoitellaan ja kilvoittelun jälkeen seppelöidään. Ahaa.. Ja tietysti suosittelen pitäytymään uskossa Jeesukseen Kristukseen, ettei käy niin, että minareetista kuuluu huuto. Sen jälkeen voi olla vaikea uskoa, tai ainakin vaikeuksia uskonkanssa.

Kaikkitietävä olento, kutsukaamme häntä vaikkapa Jumalaksi, ei voi olla olemassa samassa maailmankaikkeudessa vapaan tahdon kanssa. Jos todella kaikki asiat, pienet ja suuret, ajassa ja avaruudessa, maan päällä ja taivaassa, ovat tuon Jumalan tiedossa, hän tietää myös mitä teen ensi viikon tiistaina.

Vai olisiko mahdollista muuttaa suunnitelmia viikonlopun aikana niin, että yllättäisi Jumalan totaalisesti? Herra luuli minun menevän hammaslääkärille, mutta meninkin yllättäen autokauppaan. Jos kykenen yllättämään Jumalan, hän ei ollutkaan kaikkitietävä. Jos taas ensi tiistain tapahtumat ovat jo Kaikkivaltiaan tiedossa, miten minä, maan matonen, voisin asioiden kulkua enää muuttaa? Ehkä etenen jo ammoisina aikoina liikkeelle sysättyjen (tiedämme kyllä kenen sysäämien) tapahtumien yhtenä osasena, vailla omaa tahtoa ja valtaa. Onko se sitten minun syyni, jos taivaspaikkani kaatuu näennäisesti minun tekemääni virheeseen? Oliko vaihtoehtoja?

Ero "konkreettisesti kaikki maailman asiat tietävän" ja "ihan tosi älyttömän paljon tietävän" olennon välillä onkin sitten ääretön. Edellinen asustaa maailmassa, missä ei voi olla hänen itsensä lisäksi muita vapaan tahdon olentoja, koska sellaiset edellä esitetyn mukaisesti sulkevat toisensa pois. Suomessakin yleisen persialais-juutalaisen oppirakennelman mukaan Jumala loi ihmisen, joten koko maailmamme koneisto taivaaseenpääsemisineen ja helvettiinjoutumisineen on tässä tapauksessa vain omnipotentin kellosepän raiteilla kulkeva peli.

Jälkimmäinen olento, se tosi älyttömän paljon muttei aivan kaikkea tietävä, hän taas löytää maailmasta yllätyksiä. Hän on rajallinen, niin kuin on hänen valtakuntansakin. Hän voi supervoimillaan tehdä asioita, joihin ihminen ei pysty. Hän saattaa voida hallinnoida jatkumoa, joka esittäytyy ihmiselle ikuisena onnelana, ja siirtää sinne haluamaansa väkeä näiden maallisen vaelluksen loppuhetkellä. Kaikesta loistosta ja ihanuudesta huolimatta tällainen paratiisi olisi rajallinen paikka, onnellisten pikkuasukkien terraario. Siellä tuo Kuningasten Kuningas pohtisi, että onkohan joku mahtanut luoda hänet...

Sata vuotta sitten USA:ssa elänyt Edgar Cayce on antanut paljon luotettavaa tietoa Jumalasta, henkimaailmasta, uudelleen syntymisestä ym. Siitä löytyy vastauksia moniin käsiteltyihin kysymyksiin. Aineistoa on paljon myös suomeksi.

Diogenes

Ihmiselle (persoonallisena tiedostavana olentona) on annettu suhteellisen vapaa tahto. Ihmisestä itsestään riippuu se, jatkuuko elämä kuoleman jälkeen. Ihmisen arvo on juuri tässä vapaassa tahdossa ja siihen liittyvässä vastuussa.
Henkiulottuvuuden persoonat kunnioittavat tätä vapaata itsemääräämisoikeuttamme ehdottomana lakina. Ihminen saa rauhassa mennä harhaan, jos kääntää selkänsä Jumalalle. Samoin meidänkin pitää kunnioitaa jokaisen omaa tahtoa ja valintoja. Toista ihmistä voi ohjata, mutta jokainen itse tekee päätöksensä.
Universaalisen Isän suhteen jokainen ihminen on saman arvoinen ja Hän rakastaa ja kutsuu jokaista henkiselle ja hengelliselle kasvun löytöretkelle.
Jeesuksen keskeinen sanoma oli ihmisten veljeys. Opilliset uskonnot, myöskin kristinusko, ovat perustuneet vallankäyttöön ulkopuolisia kohtaan. Silloin, kun Jumalasta tehdään palvonnan kohde, käy näin. Jeesus julisti tietoa Isästä ja ihmisten veljeydestä. Omalla elämällään Hän antoi esimerkin palvelevasta veljeydestä. Valitettavasti Hänen seuraajansa rupesivat julistamaan itse Jeesusta palvonnan kohteena. Tämä ei ollut Hänen tahtonsa. Tällöin unohtui Hänen sanomansa koskien elämäämme.
Vasta, kun ihmiset löytävät tämän veljeyden sanoman, Jeesuksen julistus alkaa toimia ihmisten keskuudessa.
Ihminen voi olla mielivaltainen ja kohdella kanssaihmisiään alistavasti. Jos Jumala esitetään mielivaltaisena, se on oman mielen tuotosta.
Kun asioita käsitellään pelkästään oman tietoisuuden tasolla, tuloksena on mitä omalaatuisimpia käsityksiä.

Aavistelua siitä mitä todellinen veljeys voisi olla

Sana veljeys antaa vain aavistuksen mitä se voisi tarkoittaa. Silloin, kun ihmiset kohtelevat alistavasti toisiaan, veljeys on vain tyhjä sana. Jeesuksen sanoma veljeydestä toteutuu palvelun kautta. Hänen lausumansa: "Se, joka haluaa olla suurin joukossanne, olkoon kaikkien muiden palvelija", tuo esiin jotain konkreettista tuosta käsitteestä.
Jeesuksesta on tehty dogmaattinen uskonto seremonioineen. Missä on se Hänen esiin tuoma veljeys? Vasta, kun tämä Hänen sanomansa alkaa toteutua ihmisten keskuudessa, ihminen alkaa saada todellista arvoa, persoonallisena, vapaan tahdon omaavana yksilönä, joka näkee itsensä ja kanssaihmiset arvokkaana, ainoalaatuisena persoonana.
Siihen menee valovuosia, että ihminen saavuttaa tällaisen henkisen tason.
Usein kuulee sanottavan, että uskonto on ihmisten vallankäytön väline. Jeesuksen sanoma nimenomaan vapauttaa tästä ihmisen itsekkään egon vallasta. Ei ihme, että uskonto nähdään näin negatiivisessa valossa. Opilliset uskonnot ovat toimineet nimen omaan vallan välineinä.
Vasta, kun todellinen veljeys alkaa toteutua, aletaan käsittää Jeesuksen sanoman ydin ja merkitys.
Tällöin tulee veljeyden siunaus ihmisten osaksi. Nykyään eletään paremminkin veljeyden puuttumisen kirouksen aikakautta.

Kiitos hyvistä ohjelmista!
Terävä myyttikritiikki on aina paikallaan.

Emmanuel Swedenborgin Heaven and Hell -teoksessa ilmeisesti myös kuvaillaan taivasta ja helvettiä (astraalimaailman eri osia?).

"This book is a detailed description of the afterlife where people go after the death of the physical body."

Kirsin kuvailut sielun eristämispyrkimyksistään toivat kovasti mieleen ystäväni, jotka olivat kokeilleet jotain tekniikoita chakroista tietoiseksi tulemiseksi, ja kun eivät olleet heti onnistuneet, alkoivat julistaa että niitä ei ole olemassakaan. Niin no, no niin.

Jos ajattelen Jumalan kaikkivoipaisuutta, niin pidän selvänä sitä, ettei Jumala tunnista itsessään sellaisia määreitä, kuten 'hyvä', 'paha' jne ... nämä alentaisivat Jumalan valitsemaan, ja sotisivat rajattomuutta vastaan. Eli jos Jumala on 'kaikki', (vaikkapa 'henki') ei (se) siitä voi erottaa ihmiselle sopivaa ... ihminen ehkä voi olla 'hengen' vaikutuksen alainen, mutta jos ihminen sitten yrittää määrittää mitä on olla 'hengen vaikutuksen alainen' ei hän sitä pysty tekemään. Jos hän määrittää sen vaikkapa sanomalla, että on 'hyvä olla', niin se on aivan ikioma tulkinta.

Se, ettei ole olemassa 'hyvää', tai 'huonoa', sen ajatuksen puolesta puhuu mm. se, että yleensä maailman vitsaukset koskevat jo muutenkin huonossa asemassa olevia. On siis selvä ettei ihmiselle tapahtuva 'paha' ole Jumalalle pahaa, vaan se on 'ei mitään'.

Paratiisi ... se on saman ongelman alainen: kun Jumala on ulkopuolinen ihmisten hyvään, tai huonoon nähden miten 'paratiisi' pitäisi määritellä? Sitä ei voi määritellä nimenomaan siksi, että Jumala on rajaton. Jumalan 'paratiisissa' ei voi olla mitään sellaista 'hyvää', tai 'huonoa', mitä ihminen pitää hyvänä tai huonona..

Mitä voisi olla tarjolla paratiisissa, mikä isännällä ei ole sellaisia käsitteitä, kuin hyvä, tai huono? Meidän pitää ajatella 'paratiisi' järjettömänä paikkana mielummin, kuin että järjellämme tekisimme siitä mieluisan.

En tietenkään uskalla sanoa Jumalasta oikeasti mitään, koska lähtökohtani on sekä järki, että tunne ... näiden pohjalta sanoma on se, minkä ymmärrys antaa myöten -eikä se ole paljon.

Olen ahkera radion kuuntelia enkä vaihda asemaa sinunkaan juttelutuokion aikana.Vaikka kannettavan läppärin ostin siksi, että näen ja kuulen radio deitä ja tvseiskaakun ne eivät täällä metsän siimeksessä muilla välineillä kuulu.Olen ollut metsässä arviolta noin 20vuotta eikä ole vielä kertaakaan pelottanut. kerrankin kuin puhuit kuinka sinua pelottaa metsä,olin todella huvittunut puheistasi.Monet muutkin puheet ovat yhtä hupaisia kun puhuu siitä josta ei ymmärrä mitään, hauska on ulosanti.Onhan jutuissasi monesti asiaakin, onhan es selvää kun paljon puhuu.
Esimerkiksi väkivalta jota on henkistä Ruumillista syrjintää ja vaikka mitä, kaikki olisi saatava pois.
Tunnut olevan aika uskovainen, mutta en oikein ole päässyt perille uskon suunnasta.
Minäkin ilmoitin Savon sanomissa hiljattain ilmoituksen.
MYYTÄVÄNÄ TAIVASOSUUS.Tarkemmat tiedot tvseiska ja radio Dei
Näkyy ja kuuluu kaikilta tietokoneilta voi kuunnella muuta tehdessään.
Laitoin vielä kommentin "ei ole muuta oikeaa uskoa kuin KRISTINUSKO joka voi ihmisen hengen, sielun ja ruumiin pelastaa."
Vielä metsään menosta luulen että metsä on turvallisin paikka ainakin tilastollisesti vähän kai ihmisiä metsään kuolee. Kaikki Suomen metsän eläimet pelkäävät ihmistä.
Rukoilen voimia sinulla Jeesuksen nimeen. Tapahtuisu sinullekin kuin Paavalille Emmauksen tiellä.
Reino koponen

Tajusin (kiitos Pekka Hartikaiselle) tekeväni itse sitä samaa mistä uskontoja morkkaan: kerron lapsilleni, ettei usko ole totta, vaan satua.
Minä siis toimin täsmälleen samalla tavalla kuin … no; kaikki uskovaiset.
Tungen lapsilleni omaa ajatusmaailmaani. On aivan samantekevää, syöttääkö lapselle ateistista vai uskovaista liturgiaa.

Miten lapsen voi kasvattaa inhimillisyyteen ilman siteitä, uskomuksia, lupauksia tai pakkoa? Miksi ei ole olemassa uskontoa jonka nimi olisi vaikkapa ”inhimillisyys”.

Joo, naivia tämä on, mutta silti.

t. Kirsi

Täällä Helsingissä on kylmä!!!

Mutta näimme lasten kanssa ”kädellisten” toimintaa. Meillä on neljä talipalloa takapihalla, linnuille.

Eilen kaksi oravaa tuli ja vei talipallot mukanaan! Mieheni sanoi, etteivät oravat ole tyhmiä: jos ruokaa on pussissa, otetaan pussi mukaan. Ja niin ne oravat tekivät: kantoivat ruuan pois.

Heh. Nyt olemme laittaneet uusia talipalloja – ja odottelemme varastelevia oravia.

Kirsi kysyy: "Miksi ei ole olemassa uskontoa jonka nimi olisi vaikkapa ”inhimillisyys”. "

Minusta vanha on parempi kuin pussillinen uusia. Kristinuskoa voisi ihan hyvin kuvailla sanalla "rakkaus".

Inhimmillisyys ei ole kovin hyvä nimitys kuitenkaan, jos vaan ajattelee mitä kaikkea hirveyksiä tuo "inhimmillisyys" (= toimii kuten ihminen) itseasiassa historian saatossa on pitänyt sisällään.

Mutta "rakkaus" - se on hyvä nimitys, sillä "Niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän". Tässä on ytyä ... eikös vain ?

Miksi ei ole olemassa uskontoa jonka nimi olisi vaikkapa ”inhimillisyys”. Voisihan sitä ajatella kaikkien filosofioiden ja uskontojen olevan inhimillisyyden eri puolia ja siten ilmentymiä erilaisista sopeutumista kulloinkin vallinneisiin ympäristöihin. Esimerkkinä voisi toimia vaikkapa hypoteettinen tulivuoren jumalaa palvova uskonto, joka kehittyisi ajan myötä yksinkertaisesti rinteellä asuvan yhteisön tarpeesta valvoa tulivuoren toimintaa yli sukupolvien.
"Inhimillisyyden" eri puolia parhaiten tavoittavia uskontoja löytynee kullekin temperamentille sopivasti. Jokaisen on siis loppujen lopuksi löydettävä oma polkunsa. Itse kuitenkin valitsisin sellaisen, jonka oletukset ympäröivästä maailmasta ja ihmisestä eivät ole tyhjän päällä (tai joka ei tee turhia oletuksia) ja jonka ihmistä koskevien oletuksien todenperäisyyttä vahvistavat jokapäiväisessä elämässä tehdyt havainnot.
Ristiriidat niin mielen sisäisen kuin ulkoisenkin (aistittavan) todellisuuden kanssa horjuttavat mielenrauhaa valehtelun tavoin ja johtavat näin pois "inhimillisyydestä".

Nyt ollaan oikeilla jäljillä.
Rakkaus:ei katkeroidu, ei muistele kärsineensä, ei iloitse vääryydestä, ei kerskaa, ja paljon muuta.
mitä kaikkea se kestää, on pitkä liuta.
Jos maailmassa olisi enemmän rakkautta olisi kaikkien parempi olla. Kuka se olikaan RAKKAUS. Hänen siunausta ja varjelusta, sinulle KIRSI.
Reino Koponen

Jos tuo rakkaus tulee eläväksi ihmisten keskuudessa, sillä on merkitystä.
Eipä nykyisessä yhteiskunnassamme näytä rakkaudella olevan merkittävää sijaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Rakkaus sana toteutuu palvelun kautta.
Nykyään vallankäyttö on vallitseva tila ihmisten suhteissa.
Asiaa ei korjaa se, että hoetaan rakkaus sanaa. Toistetaan dogmeja ja vietetään rituaaleja. Yhteisöllisyys kylläkin edistää veljeyttä.
Henkisen kasvun täytyy nousta aivan toisenlaiselle tasolle mitä se on nykyään.

'''En usko kommenttiasi siitä, että kuoleman pelko ajaisi ihmiset uskontoihin.'''

Jos kuolemanpelko ajaisi ihmiset uskomaan, niin miksi ihmeessä sitten ihminen on valmis kuolemaan uskonsa vuoksi?

Vuosittain uskonsa vuoksi tapetaan n. 200 000 uskovaa. Olikohan se viime vuoden luku n. 170 000 - en ole tuosta ihan varma, onko luku juuri viime vuodelta, vai aikaisemmalta. Se, mikä aito lukumäärä todellisuudessa on, niin siitä tuskin on tietoa, koska moni uskonsa vuoksi henkensä menettänyt ei taida tulla koskaan tilastoiduksi.

Ja pari miljoonaa uskovaa joutuu vuositasolla vainojen kohteeksi. Vaikka Suomessa ei uskovia vainotakaan - ainakaan vielä - niin vainojen kohteeksi joutuminen ei ole vain alkuseurakuntien kristittyjen 'etuoikeus'.

Vainoilla kristinusko on alkanut - Jeesuksen opetuslapsista vain Johannes taisi kuolla luonnollisen kuoleman - ja vainot jatkuvat hamaan loppuun asti. Joten kuolemanpelolla uskon selittäminen on kovin heppoista.

Jos nyt hetken oletamme, että olet todellakin valitsemassa itsellesi uskontoa kuolemanpelon vuoksi, mitä rohkenen epäillä, niin lohdun sanan nyt annan ja kiven sydämeltäsi pois kannan. On nimittäin niin, ettei ole mitenkään selkeästi osoitettu uskomisen poistavan kuolemanpelkoa. Yksilölliset erot säilyvät uskomisesta tai uskomattomuudesta huolimatta ja näyttäisi olevan jopa niin, että uskominen lisää kuolemanpelkoa. Suomalainen perusmasentunut ja epäilevä asenne voi hyvinkin olla paras tapa torjua kuolemanpelkoa.

Uskontojahan on ihan turhaa yrittää paloitella logiikan ja järjen pohjalta. Uskominen on täysin tunneasia niin kuin aivan uskomattoman monet muutkin asiat ihmiselossa. Ei ihminen tee järkipäätöksiä. Se on oikein lääketieteellisesti todennettu, kun eräs kaveri sai luodin aivoihinsa ja menetti kyvyn tunnehtia. Kaikki näytti muuten normaalilta, mutta pian huomattiin tämän ihmisen olevan hyvin vaikeaa tehdä edes alkeellisia päätöksiä. Uskonnot liittyy myös selkeästi perheen kasvatukseen, kulttuuriin ja sosiaalisuuteen niin kuin mitkä tahansa harrastukset. Ei kaikki uskovaiset ole kovin uskonnollisia, vaan heille on tärkeää se sosiaalisuus mitä uskonnon kautta tulee. Joskus on aivan pakkokin uskoa. Jos vaikka Jehovat hylkäävät lapsensa, jos lapset eivät usko johonkin huru-ukkoon, niin eiköhän lapsi ainakin leiki uskovansa, vaikkei kovasti uskoisikaan. Suhteet vanhempiin ovat tärkeämpiä. Se on sitten toinen tarina mitä nämä vanhemmat ovat, joille omat lapset ovat vähemmän tärkeämpiä kuin usko jonkin epämääräisen ja todistamattoman olion kirkastavaan voimaan?

On myös ihmisiä, joille elämän jatkuminen olisi kauhistus ja kuolema ja sen lopullisuus on suuri siunaus. Vaimoni pelkäsi suuresti eläisikö hän arkussa tai jäisikö hän jotenkin eloon eikä kuolisikaan? Yritin parhaani vakuuttaa häntä siitä, ettei hän todellakaan enää eläisi missään muodossa enää koskaan ja se oli hänelle hyvin lohdullista ja rauhoittavaa.

Kirsille:

Sielun herättäminen olisi kenties kannattanut yrittää tehdä askel kerrallaan? Tekniikka kuulosti siltä, että siinä tarvitsee visualisoimisen taidon, eikä pelkkää kuvittelua. Liian vaikealla tekniikalla aloittaminen voi johtaa siihen että tuloksia ei tule ja motivaatio lakkaa. Voi jopa päätyä tekemään ateistisia ohjelmia radioon.

Toisaalta myyttikritiikille on uskontojen suunnassa tarvetta, ja olet Kirsi tehnyt sitä terävästi. Kokonaisuuden kannalta saattaa olla jopa parempi, ettei sielusi herännytkään tuolloin.

Urantian lisäksi Emmanuel Swedenborg on kertonut Heaven and Hell -kirjassaan taivaasta ja helvetistä
-tai kenties astraalimaailman eri kolkista?

"This book is a detailed description of the afterlife where people go after the death of the physical body. It deals with God, heaven, hell, angels, spirits, and devils, which the author claimed to have witnessed first hand."

Myös Paramahansa Yoganandan kirjoittaman Autobiography of a Yogi -kirjan kappaleessa 43, The Resurrection of Sri Yukteswar, kerrotaan siitä mitä ihmiselle ihmiselle tapahtuu fyysisen kuoleman jälkeen eli kuvaillaan astraalimaailmaa (/taivasta ja helvettiä).

Fanittaen,
Loppumonsteri

On järkevää uskoa siihen, että ihminen pyrkii hyvään. Pahat teot ovat kyvyttömyyttä tehdä hyvää. Kyvyttömyys on sitä suurempaa, mitä vähemmän ihminen on saanut rakkautta osakseen.

Eino Leinon "Hymyilevä Apollo": "Paha ei ole ihminen kenkään, vaan toinen on heikompi toistaan. Ken yhtä ihmistä rakastaa, hän kaikkia rakastaapi".

Kirjoitin viime syksynä runon tyttärelleni:

Pieni tyttöni
navetan eteisessä,
nukkuu heinillä.
Nuori nainen ja
kylätien kirkkaus,
sama tunteeni aina.

Iankaikkinen elämä on hirvittävin ihmisen koskaan itselleen kuvittelema rangaistus. Sellaista kauheutta eivät jumalatkaan kestäisi.
Jos iankaikkisesta elämästä voisi kuolla, jokainen sellaiseen joutunut tekisi itsemurhan.
Jos iankaikkisesta elämästä ei voisi kuolla, sellaisessa keksittäisiin uskontoja, joista jokainen lupaisi jonkin pyhän pelastajan tulevan noutamaan ihmiset lopulliseen kuolemaan.

Mieti uudestaan kantasi ikuiseen elämään. Entä jos se mahdollistaisi sen, että tapaisit taas kaikki kuolleet rakkaasi ja saisit elää heidän kanssa ikuisesti Jumalan tykönä rauhassa?.

Tätä se ilosanoma tarkoittaa, jos olet ihminen joka kuulee Jumalan kutsun ja tulet uskoon... niin se myös Jeesuksen opetuksen mukaan tarkoittaa sitä että kaikki lähisukulaisetkin pääsevät/ovat päässeet taivaaseen.

Tosin jos et tule toimeen sukulaistesi kanssa, niin sitten tämäkin tulevaisuudenkuva voi olla ahdistava...

I.e:n hirvittävyys piilisi kaiken loputtomassa toistumisessa. Mikä kauhistus olisikaan joutua ajattelemaan, sanomaan ja tekemään samoja asioita loputtomasti. Kun olisit suudellut jumalasi jalkaa sentiljoona potenssiin sentiljoona potenssiin sentiljoona kertaa ja tajuaisit että urakkasi ei ole vielä oikeastaan alussakaan. Kun jokainen i.e:läinen olisi sinulle yhtä tuttu kuin olet itsellesi. I.e:läisiä oksettaisi nähdä loputtomasti noita tuttuja naamoja ja vaikkapa kauniita kukkaketoja. Kuolema olisi kovassa kurssissa i.e:ssä.

Uskonnolla ja uskolla on suuri ero. Itse olen siinä onnellisessa asemassa että vanhempani tulivat uskoon eli uudestisyntyivät ollessani noin viisivuotias ja monta ihmettäkin tapahtui, esim. isäni selkä parani .He näyttivät elämällään minulle esimerkkiä tästä tiestä ja olen itse saanut ottaaa pelastuksen vastaan suuresta armosta.

Mikä on se perimmäinen syy, kun olet omalle lapsellesikin opettanut että Jeesus on satua?
Jeesushan on todistetusti historiallinen henkilö. On olemassa silminnäkijätodisteet ja aihetodisteet ja mistäköhän tämä vuosiluku 2010 tulee?
Monissa Raamatun kertomuksissa tulee ilmi kuinka halveksiva ja ylimielinen suhtautumistapa oli jo silloin ihmisillä, näytä meille jos olet Jumalan poika......
Eikä suhtautuminen ole muuttunut, eli siinäkin Raamatun teksti pitää paikkansa, ihmiset haluaisivat Jumalaa pitää ikäänkuin marionettinukkena,että MINÄ määrään mitä MINÄ, MINÄ haluan, Jumalan pitäisi olla ihmisten ajatusten mittainen, ei siellä turhaan sanota että ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi ette voi periä Jumalan valtakuntaa.

On arviolta 220 miljoonaa kristittyä 40 eri maassa, joita vainotaan uskonsa tähden, he ovat löytäneet aarteen ja siitä he eivät halua luopua.
Etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan!
Psalmi 139 on ihana, ja siinä lopussa lukee:"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Valinta uskonnasta on helposti ratkaistu.
Oikeudessa päätökset tehdään todisteiden perusteella.Laki ja oikeus=Moraali (Todistajan vala vannotaan Raamatun kaut-ta).Valinnassa on meillä käytettävissä historia/arkeologia
sekä painettu sana. Kirsti puhui lapsista,joten...

Kiinalaiset ,orpokodin lapset (6-18v)itse kertovat taivaas-ta,helvetistä ja tulevista tapahtumista H.A.Bakerin kirjas-sa:" Näkyjä verhon takaa".Lasten suusta kuuluu useasti to-tuus.

Toiseksi pelko,toivottomuus,epäusko yms.fobiat on parannet-tavissa.Ei tarvita lääkäriä,ei lääkkeitä.Ei mitään ostet-
tavaa ,ei mitään maksettavaa,vaan ilmaiseksi.Lahjaksi,
Hepr.11.Tämän kertoo meille Don Bashamin kirja:"Päästä mei-
dät pahasta".
Historia jos jätetään huomioittamatta ,niin vakavasti epäi-len,että toimittaja...

Tsemppiä :-)

Ihmeitä ei ole tapahtunut koskaan eikä tule tapahtumaan. Ihme voisi olla esim. sellainen, että amputoidun käden tilalle kasvaisi uusi lihaa ja verta oleva käsi pelkän rukoilun avulla.
Aikoinaan lukaisin peruskoulun uskontokirjan nimeltään Viesti 7. Siinä sanottiin Jeesuksen syntyneen 7 - 4 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jos vuosi nolla jätetään huomiotta. Siis vuosiluku 2010 voi olla minkä tahansa äpärän syntymästä laskettu.
Joskus näin lehdessä maininnan kuinka joku kuuma uskovainen tunsi joka hetki olevansa jumalan kasvojen edessä. Maailman joka puolella lentää, purjehtii ja käyskentelee maassa yhtä aikaa uskovaisia. Minkä muotoiset noiden uskovaispoloisten jumalan kasvot silloin olisivat?