Skip navigation.
Home

Vanhukset

Vanhuus on elämän kultaista aikaa. Vihdoin voi seestyneenä käyttää hyväkseen elämän aikana kertynyttä kokemusta ja viisautta.

Tai voisi, koska näin ei tapahdu, toteaa Kirsi Virtanen.

Sen sijaan vanhukset valittavat turhista asioista ja sitten he ihmettelevät, etteivät muut ikäluokat arvosta heitä.

Ikäihmisyys on yhteiskunnallekin iso juttu. Väestömme ikääntyy ja vanhusten poliittinen painoarvo lisääntyy.

Samalla vanhuuskin muuttuu. Kirsi esittelee niin tulevaisuuden pärinäpapat, vanhusfeissarit ja kymmenen mummon lössit steissillä.

(YLE Radio 1 keskiviikkona 8.7.2009 klo 9.05 - 9.58.)

kirsi kesäterässä

Miksi väität samaan aikaan, että vanhukset ovat hyväkuntoisia ja läskejä? Skarppaa Kirsi!!

abortti tappaa

Suomessa on aborttilain tultua voimaan 1970, tehty yli 500 000 aborttia. Tämän vuoksi ikärakenne on kiero. Edes Kirsi Virtanen ei uskalla ottaa tätä asiaa esille vaan vääntää asian vierestä.

Mitäs me ongelmajätteet...

Heippa Kirsi!
Mistä ihmeestä tuo vihasi ja kaunasi vanhempia ikäluokkia kohtaan johtuu? Sinulla on tainnut olla ihan hirveät vanhemmat ja kamala mummo ja isoisä. Äläkä viitsi nimittää kuusikymppisiä vanhuksiksi, sillä harva meistä sellaiseksi itsensä tuntee.

Jos juttusi oli huumoria niin sairasta sellaista se oli. En ymmärtänyt sitä yhtään; ehkä sitten olen jo seniili. Itse vaikutat niin kaunaiselta ja negatiiviselta, että sinustahan vasta kamala vanha ämmä tuleekin eikä se viisas ja seesteinen vanhus jollaisia meistä kaikista vanhenevista pitäisi mielestäsi tulla.

Minä olen ratkaissut tulevaisuuteni siten, että poistun tästä maailmasta vapaaehtoisesti ennenkuin minusta tulee sinun sukupolvellesi taakka. Vanhan äitini hoitoa järjestäessäni näin kyllä ihan selvästi millaista sairaan vanhan ihmisen elämä tässä maassa pahimmillaan voi olla. Joten tervetuloa vain nopeammin kuin itse arvaatkaan meidän "rahasäkkien" päällä istuvien verenimijöiden joukkoon pitämään hauskaa terveyskeskuksen vuodeosastolla!

Pienillä työeläkkeillä ei valitettavasti pääse Tallinnaa kauemmaksi, joten anteeksi jos uskaltaudumnmne joskus
selluliitteinemme ihmisten ilmoille tässä maassa, jossa päänsä tohjoksi juopottelevat ja laiskottelevat nuoret ovat tulevaisuudessa paljon suurempi ongelma kuin me "vanhat".
Hyvää loppuelämää sinulle toivottaa
Liisukka, 63-v.

Milloinkahan lopullisesti sekoat?

Puheissas ei ole päätä eikä häntää! Taidat jo sekoilla itse vanhuuden heikkouttas! Pönkität sitä heikkoa egoas! sellainen mielikuva väkisinkin tulee kuunnellas joskus juttujas. Olis veroeuroille parempaakin käyttöä kuin pitää yleisradion palkkalistoilla moisia tyhjän vatvojia!

Ikinuori vai!

Vanhuksista

Alkupuoli ohjelmasta oli melkein huvittavaa irvailua. Loppupuolella jutustelusta paistoi KV:n todellinen ajattelu:suoranainen viha ja kateus vanhoja ihmisiä kohtaan. Oli myös valtavaa yleistämistä, joka on tyypillistä KV:n muillekin pakinoille.
Mitenkähän katkera "urputtaja" hänestä itsestään tuleekaan vanhana,jahka ikää sinne asti piisaa?

Tämä ohjelma oli jo niin

Tämä ohjelma oli jo niin mitätön ettei sitä viitsi juuri kukaan edes kommentoida. Alkupuoli kerrottiin mukahauskaa kuvitelmaa tulevaisuuden vanhuksista, ja loppuosa sitten purettiin kaunoja alun kuvitelmaan perustuen. Tylsää ja skitsoa.

Kannattaa jokaisen ohjelman jälkeen käydä kertaamassa, mitä Kirsi Virtanen itse kertoo ohjelmastaan: http://blogit.yleradio1.yle.fi/kirsivirtanen/kirsivirtanen_puffi

"Tunnin mittaiseen puheohjelmaan tietojen hankkiminen vie suuren osan työajasta."

Nauran itseni tärviölle.

- p

Ahaa, tässä elämässähän olisi vielä vaikka mitä tutkiske

(Tästä viestistä on myös webkameralle puhuttu versio: http://www.youtube.com/watch?v=KLWNT5LKbSA )

Lähetyksestä jäi ensikuulemalta mieleeni erityisesti vanhuksen suuhun sovitettu ilmaisu: "aha, tässäkö se elämä olikin". Voin hyvin kuvitella, että monilla vanhuksilla, sekä varmasti kaikkiin muihinkin stereotyyppisiin ikäryhmiin luettavilla on mielenkiintoa jatkaa elämää pidemmälle kuin kehityspsykologinen elämänkaari antaisi myöten. Itseasiassa, miksi sen kaaren edes tarvitsisi alkaa laskemaan alaspäin missään vaiheessa?

Lukion kehityspsykologia-kurssikirjassa on kaavio, jossa esitellään avaruudellisen hahmotuksen, päättelykyvyn ja kielen merkityksen ymmärtämistä. Siitä voidaan lukea, että 80-vuotiailla esiintyy jo selkeää notkahdusta näillä kognitiivisten kykyjen osa-alueilla.

Jos sellainen pitkittäistutkimus, johon kaavio perustuu, tehtäisiin vanhuksille, joiden kognitiivista kyvykkyyttä tuettaisiin kaikin nykytieteen tuntemien keinoin aivoystävällisestä ravitsemuksesta alkaen kymmenen vuoden ajan, lieköhän sitten saataisiin aikaan käyrä, jossa ei 60-ikävuoden jälkeen esiintyisi laskusuuntaisuutta, vaan ties vaikka nousuun ampaiseva pyrähdys, joka jättää nuoremmat taakseen ihastelemaan?

Kuitenkin, monet sellaiset vanhukset, joiden työ on tarjonnut jatkuvaa ihmisenä kehittymisen mahdollisuutta, eivät ole malttaneet lopettaa työtään eläkeiän taitekohdan paikkeilla, vaan he ovat jatkaneet sitä mitä ennenkin. Ihan vaan sen vuoksi, että se kiinnostaa ja motivoi niin paljon. Toisaalta, on myös sellaisia vanhuksia ja toki nuorempia ja kaikkia siltä väliltä myös, joita kiinnostaa tietämyksellinen kehittyminen, vaikkei sitä tietämystä välttämättä missään tule hyödyntäneeksi. Ihan vaan siksi, että se kiinnostaa ja motivoi.

eutanasia ja Ådvard Propp

Suuret ikäluokat, babyboomers (Ruotsissa Ådvard Propp, Olli Tulppa), ovat taistelleet asiastaan aika rajusti.
Asia sivuaa kohta aika suurien joukkojen "etua", jonka takia pari sanaa.

Helsingin Sanomat puuttuu asiaan rivien välistä aika rajulla tavalla pääkirjoituksessaan 12.7.
Siinä puhutaan priorisoinnista.

Yhä useammin kohtaa mediassa juttuja hoitotestamentista, mutta myös uusinta elokuvasta "Meri sisälläni" ja kohta uusintana tuleva (21.7. TV) juttu sveitsiläisestä itsesurmaklinikasta antavat hurjaa - vai realiteettiperiaatteista? - viestiä suurille ikäluokille kehittyneissä maissa.

Kehitysmaissa ja alkuperäiskansojen joukossa suhtautuminen vanhuuteen on toisenlaista.
Kts esim Juri Rytheu: "Kun valaat lähtevät".

Uuden Suomen blogissa ja ammattilaisten keskustelussa rakensin tähän loppuun jäljentämäni puheenvuoron:

"Kesävieraana Simerockissa on HUS:ssa tehohoitajana työskentelevä ihminen.

Hänen kanssaan sukeutuu keskustelua otsikon teemasta tuon tuosta.

Tänään Helsingin Sanomien ykköspääkirjoitus nostaa aiheen sunnuntai-teemaksi. Priorisointi.

Pääkirjoitus ei nosta kissaa pöydälle, mutta tähän keskusteluun sen rivien välitkin kelpaavat.

En leikkaa kirjoitusta tänne, mutta teen johtopäätöksen.

Sairauksien hoitojärjestelmässämme on ammottavia mustia aukkoja, joihin katoaa se voima ja osaaminen, jota tarvittaisiin sen välttämiseksi, ettei valtakunna päälehden pääpaikalta tarvitsisi tänään luetun kaltaista löytää.

Muutamia esimerkkejä:

1) valtaisa reviision ja valmistelun verkosto, joka vie todella runsaasti kliinisten ja osaavien tekijöiden tehollista työaikaa, -motivaatiota ja -voimaa

2) totaalisti epäonnistunut Tieto-Enator ja Fujitsu-nimillä totuudellisesti kuvattavissa oleva tietoverkko-ongelma, jota suurempaa mokaa saa KeVa:n lounaista ja Suomisoffan uumenista etsiä - eikä varmasti löydä (tästä tarinasta löytyy myös se Nokia ja Mikro-Mikko, jossa homeiden itiöt aikojen alussa syntyivät)

3) täysin epäonnistunut, 1800-lukulainen tsaristis-kustavilainen hoitoverkko - hallintoineen - jossa sadat yksiköt harjoittavat ja kehittelevät vallan-, mutta ei tekojen malleja

4) erittäin laadukkaasti koulutettu vanhempi lääkäri- ja sairaanhoitaja-”aateli”, joka parhaillaan on siirtymässä eläkkeelle, jonka maksukyvystä vastaavat heidän lapsensa ja lastenlapsensa, mutta eivät -motivaatiosta (vain tässä tuo KeVa- ja KELA-korruptio - Ilmarista, Valtionkonttoria & al unohtamatta, on pienessä roolissa, mutta toki kivenä kengässä)

Kun me kliinikot nyt suorastaan syöksymme eutanasia-pitoiseen armosurma- ja itsemurha-keskusteluun, meidän kannattaa nuo ”suuret piirteet” pitää mielessämme ja pohtia pohtimasta päästyämme, millä ratkaisumallilla IRL (todellisessa elämässä) tämä gordionin solmukimppu avataan.

Vaihtoehtona on ilmastonmuutoksen (uhkaavan ja kiistellyn) kaltainen kauhu-visio, jossa armoa toki pyydetään, mutta ei anneta.

Eikä Medi-Heliä, kun sitä junankuljettaja ei gsm-puhelimellaan saa kutsua, kun hänellä on kiireempi suorittaa onnettomuuden jälkeistä ajovirran maadoitus-operaatiota (HS tänään).

Tiedän toki, että 80 vuosittaista ”armo-itse-surmaa” tuottava klinikka Sveitsissä on nyt reviision kohteena, mutta kohta ei ole sellaista reviisiota, joka kykenisi edes ”sinne päin” arvioimaan, mitä suomalaisissa ”koukkuniemissä” IRL on alkamassa tapahtua - toivottavasti ”ehkä”, ei takitilhen."

haukut väärää puuta

ilmeisesti tarkoitat kierolla ikärakenteella ns. suuria ikäluokkia, ja sen jälkeen syntyneitä pienempiä ikäluokkia.

tähän väestörakenteeseen on lähinnä syy Suomen myöhäisessä ja äkillisessä kaupungistumisessa; Suomi kaupungistui lähinnä 2.
maailmansodan jälkeen 1950-70 l.

kaupunkeihin muuttanut väestö asui pienissä asunnoissa, ei niillä ollut mahdollista perustaa suurperheitä niinkuin maalla.

ja abortit? ei ihmiset tee niitä huvin vuoksi. niihin on yleensä erinomainen syy.

Paha laiska nuori vastaa moralisti vanhuksille

Tässä jutussa oli paljon asiaa.

Haluan kertoa terveiset Liisukalle joka aloitti viestiketjun:
Nuoret eivät todellakaan laiskottele tässä maassa, useimmat eivät ole huvikseen työttöminä. Tämä maa on ajettu alas, ja järkevää tulevaisuutta ei useimmille nuorille ole, koska tuotanto on myyty pois ja myynti senkun jatkuu, ja optiot jaetaan vanhoille sedille jonnekkin. Itse jäin työttömäksi puoli vuotta sitten, jota ennen väänsin työtä itku kurkussa ja niska limassa, ja tienasin tonnin kuussa. Eläketurvasta minun on ihan turha edes haaveilla. Hyvinvointimme on jo kääntynyt pahoinvoinniksi ja tulevaisuus aika vaakalaudalla. Mitä suomi enää tuottaa ja mitä ihmettä täällä voi tehdä 10 vuoden päästä, paitsi vaihtaa niitä vaippoja. Saattaa olla nöyryyttävää jos kaikki korkeasti koulutetut nuoretkin ovat sitten vaikka pakkotyössä vaippaosastolla.

Tämä on karua faktaa. Suomi on menossa alas niin että kolisee. Tuntuu siltä että ne jotka kerkeävät keräävät kolikot taskuun ja postuvat sitten viimehetkellä uppoavasta laivasta.

Minun "laiskottelevan nuoren" karu todellisuuteni on sitä että rahani eivät riitä ruokaan, joten haen sen kaupan roskiksesta, laskut ja vuokran pystyn nippa nappa makselemaan. Ja työtä, kuulkaas suuri ikäluokka, sitä vaan ei ole, ellet tosiaan halua painaa duunia nälkäpalkalla liukuhihnalla. Mistähän johtuu että jo nuoret ovat työuupuneita? Annetaanko meille vaihtoehtoa työttömänä kitkuttamisen ja orjatyön välillä?

Suomi vanhenee pikavauhtia ja tämä ongelmavyöry halutaan siististi lakaista pöydän alle. Mutta tämä on maa jossa ei ole julkista keskustelua, ainakaan vaikeista aiheista.

Kiitos Kirsille tästä jutusta!