Viranomaiset

Kerrankin koko ohjelma on täyttä asiaa. Vaikka Kirsi sanoi kärjistävänsä, valitettavasti kärjistykset ovat tässä asiassa totta... Itse sossun ja kelan kanssa useasti tapelleena voin sanoa että hyvinvointivaltiota EI enää ole. Eikä ihmisen kärsimyksellä ole todellakaan mitään merkitystä. Mielivaltaa. Jatkuva pelossa eläminen viimeistään vie sinne psykiatriseen avohoitoon. Ei ole lottovoitto syntyä Suomeen enää.

Tässä lastensuojelun asiakassuunnitelmaa samalla kirjoittaessani kuuntelen ohjelmaa ja tekee kipeää. Pahiten vihloo se, että se on niin totta. Enää vuosiin ei ole kehdannut missään kertoa olevansa koulutukseltaan (ja ammatiltaan) sosiaalityöntekijä. Koko ala on "saastunut" suuren laman jälkeen, kun sosiaalityön tehtävän ylimitoitus on ylittänyt kaikki äyräät ja samalla alalle on alkanut joutua (hakeutua?) yhä enemmän erilaisia katkeroituneita kyykyttäjiä ja näköalattomia piipertäjiä yms.

Vaikka nykymeininki on täysin sopusoinnussa vallitsevan yhteiskuntapolitiikan ja valtaideologian kanssa, niin silti
pätee leppymättömänä vanha sanonta: yksikin mätämuna pilaa koko korin..

Jukka M, sosiaalityöntekijä

Taas saat Kirsi ison pussillisen kehuja, olet jälleen puuttunut rakentavasti ja terävästi asiaan, josta ei juuri julkisuudessa puhuta!

KELAn, soskan ja muiden vastaavien viranomaisten kanssa asioidessa on tullut usein mieleen, että näiden kaikkien perimmäinen tarkoitus on nimenomaan pitää köyhä kyykyssä siinä kuopassa, mihin on kerran syystä tai toisesta sattunut putoamaan. Ja vielä nöyryyttävällä ja ahdistavalla tavalla, joka teettää valtavasti turhaa ja turhauttavaa työtä niin asiakkaalla kuin byrokraateilla itselläänkin.

Vielä yksi tosielämän esimerkki asian tiimoilta. 19-vuotias poikani sai intin jälkeen 3 kk:n pätkätyön. Hän asui silloin vielä kotona, meni heti amiksen jälkeen inttiin ja haki sieltä tultuaan alansa töitä ja sai tämän pätkän oltuaan pari kuukautta työttömänä. Kotona asuivat myös kaksi silloin vielä alaikäistä siskoa. No, pojan pätkätyön takia minulta katkaistiin asumistuen maksu, koska hänen tulonsa laskettiin perheen tuloiksi. Soska taas ei maksanut tuon katkaistun tuen tilalle mitään, koska meidän vuokramme oli liian korkea heidän normeihinsa eikä sos.viranomaiset tue ylikorkeita vuokria (kyseessä oli kaupungin asunto). Seurauksena se, että jouduimme muuttamaan halvempaan ja paljon pienempään asuntoon.

Kysymys kuuluu: onko 19-vuotias tosiaan velvollinen elättämään äitiään ja sisaruksiaan, ja onko sellaisessa järkeä pitkällä tähtäimellä, nuortenhan pitäisi tällaiset pienet tulot saada laittaa vaikka säästöön elämäänsä varten?

Enpä ole juurikaan ollut Kirsi Virtasen kanssa samaa mieltä. Pakinat ovat usein suorastaan ärsyttäneet ja olen harkinnut kuuntelemisen lopettamista.

Vaan nyt muuttui mieli. Nyt tuli täyttä asiaa ihan pientä asiavirhettä lukuunottamatta. Ja tunnen hyvin pakinassa esiin tulleet epäkohdat entisten työpaikkojeni kautta. Tämän totean entisenä virkamiehenä ja lähipiirin toivotonta taistelua seuranneenä.

Nyt maksan erään lähipiiriini kuuluvan Kelan takaisinperinnän inhimillisistä syistä. Kela on tätä lähipiiriini kuuluvaa kyykyttänyt vuosikausia ja olen taistellut hänen puolestaan paperiviidakossa. Nyt tuli stoppi, en jaksa enää ja maksan viimeisen takaisinperinnän pienestä eläkkeestäni, vaikkei minulla siihen olisi varaa, vaan joudun ottamaan lainan sitä varten. Lähipiiriini kuuluvalle kun jää ihan riittävästi maksettavaa muutenkin suhteessa heikkoon tilanteeseen. Mutta armoahan ei tässä yhteiskunnassa köyhän kohdalla tunneta.

Virkamiehenä minua kauhistutti jatkuvasti se, miten asiakkaita kohdellaan viranomaisessa. Varsinkin jos olet köyhä ja erityisesti jos olet työtön.

Rutisin systeemiä vastaan. Ja päädyin työpaikalla rankan henkisen väkivallan kohteeksi. Kuinkas muuten. Lähdin karenssin kautta eläkeputkeen, vaikka toisenlaisissa olosuhteissa olisin jatkanut työelämässä eläkeikään asti, mikä olisi merkinnyt lähes kymmenen vuotta lisää työelämässä.

Oman valitukseni käsittely on tällä hetkellä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja se on otettu käsittelyyn siellä. Valitus on kaikkiaan ollut vireillä jo yli kuusi vuotta, loppu häämöttää ehkä vuoden päästä??? Pitkään siis kestää oikeuden saaminen Suomessa. Eikä Suomessa sitä näytä saavankaan, se täytyy hankkia Euroopasta. Harva vain siihen kykenee, joten oikeusmurhat ovat jatkossakin taattuja.

Sellaista se.

Puhe osui, aikuisen tyttäreni selkä on leikattu 3 kertaa skolioosin takia. Viimeisestä leikkauksesta jäi hermovauriokipu, joka on enemmän tai vähemmän jatkuvaa ja rajoittaa huomattavasti normaalia elämää. Hän joutui pois työpaikastaan (konttorityö) koska selkä ei kestä jatkuvaa päätteellä istumista. Nyt hän on juuri sellaisesa loukussa kuin puhuit, työtä vaikea löytää, eläkkeelle päästä. Kipuklinikan lääkäri on sanonut että selkäkivun takia ei pääse eläkkeelle. Ja kipu ei oikeuta jäämään pois työelämästä. Siellä olisi oltava vaikka pitäisi huutaa suoraa huutoa kivusta, niinkö!

Perustuvatko sosialitoimen päätökset lakeihin, joita muutkin viranomaiset voivat tulkita ja joiden mukaan päättää eli kilpailua viranomaisten välille ?
Lisääkö USA:n roskapankki virkavallan väärinkäytön mahdollisuutta globaaleilla markkinoilla, joten pitäisikö valta antaa kolmannelle sektorille vai ovatko markkinavoimat paras toimija ?

Ohjelmasi oli hyvä, kiitos! Ja niin täyttä totta, että en aina tiennyt, itkeäkö vai nauraa.

Koulutukseni ja pitkä päivätyö on tuollaisen "aina erehtymättömän" kuntavirkamiehen puolelta. Ei tuota kuvaamaasi asennoitumista saanut virastosta millään kokonaan pois kitkettyä. Murheellista, mutta totta.

Nauruksi tuo meni sitten, kun vähän ennen eläkkeelle jäämistä jouduin asioimaan sossussakin toimeentuloa hakemassa. Olin ollut pätkätyössä ja vein tietysti tilinauhat 3 kk:lta. Laskin muutaman kympin saavani ennen eläkettä, mutta eipäs. Tuollainen rutiinihakemus oli siirretty kanslistin hoidettavaksi ja muuten hyvin, mutta ongelma ja makeat naurut tuli siinä, miten nettopalkka lasketaan. Virkailija oli tiukasti sitä mieltä, että bruttopalkan jälkeen lyödään tietsikkaan plus ja sitten veronpidätys ja nettopalkka on siinä.

Viisi tavoittamisyritystä eri päivinä hylkypäätöksen tekijälle. Vaihde: "On talossa, mutta ei huoneessaan". Sitten löytyi "esihenkilö" ja vaadin menemään katsomaan, mitä matikkaa siellä oikein sovelletaan. Väitti, ettei sellaista virhettä voi niin hyvä ja pätevä henkilö tehdä. Sanoin laittavani sossunne omaperäisen laskuopin nettiin ihmeteltäväksi, jos et mene.

Oikenihan se. Tapasin myöhemmmin kaupassa saman "esihenkilön" ja kysäisin. Vähän nolona myönteli, että pielessä oli. Ei ollut valmistelija huomannut, kun samalla tavalla oli laskenut jo toistasataa muutakin hakemusta.

Näitä juttuja olisi vaikka kuinka paljon sekä omia että nähtyjä. Asennevammaksi tuota voisi sanoa. Toivottavasti ohjelmasi hieman herätteli. Kiitti!

Kiitos, Kirsi, ohjelmistasi.
Olen niitä aina silloin tällöin kuunnellut, niitä kärjistyksiäsi.
Tänään puhuit sosiaalitoimesta, ja minä höristin korviani. Tuli niin mieleen ne ajat, kun siinä laitoksessa jouduin käymään.

Kerroit ohjelmassasi syyn siihen.

Ja olen valmis allekirjoittamaan joka ikisen sanan.

A.S.

Ihan oikeata puhetta. Olen ollut nyt viisi ja puoli vuotta kroonisessa kivussa alaselästä jalkoihin. Kyllä on sitten tapahtunut ihan juuri noin. Paitsi, että olen nyt työttömänä työnhakijana, mutta en ole työkykyinen. Palloteltu on. Työssä olen ollut koko elämäni ja kipeänäkin ollut koulussa ja työelämässä.

Ei leikata, ei kuntouteta, eikä varsinkaan uskalleta torjua kipuja. Ettei vaan tule rrrrippuvaiseksi (sehän on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua). Siis lääkkeitä on vaikka kuinka. Mutta kipulääkitystä ei saa, jos et aio kuolla pian. Kipulääkitys taitaa olla ainoa lääkitys, jota annetaan vain niille, jotka tiedetään, että kuolevat pian...
tai sairastavat muuten vain syöpää.

Minäkään en päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle (kuudeksi kuukaudeksi), valitin ja hylättiin uudestaan. Tein lääninhallitukseen valituksen kipulääkityksestä, mutta sieltä tuli sellaista kapulakieltä takaisin. Kaikki on hyvin kuulemma hoidettu.

Ainoa mitä suositellaan on vieläkin VIEROTTAUTUMISTA MIEDOISTA KIPULÄÄKKEISTÄ. Myönnän, aiheuttavat riippuvaisuutta, mutta ovat ainoa, jotka edes jotenkin auttavat. Takaavat kolmeksi tunniksi lievemmän hermokivun alaraajoissa.

Mutta hyvä oli toi juttusi. Hyviä aiheita sulla muutenkin. Toivottavasti toi YLE pysyy meillä aina tällaisena, eikä muutu miksikään jenkkien FOX:in kaltaiseksi.

!Värikylläistä syksyä!

Niin, ainakin meilläpäin ne toimeentulotukipäätösjonot saatettiin lain vaatimalle tasolle siirtämällä laskentasihteerien avuksi sosiaalityöntekijöistä puolet. Siis varsinaisen sosiaalityön, sen keskeisen työn, resurssit putosivat puoleen kun koulutetut sosiaalityöntekijät jättivät työnsä ja siirtyivät konttoristeiksi laskemaan toimeentulotukia. Kaupunki on miljoonien säästökuurilla sosiaalitoimen osalta, vajaus on hinnaltaan puolet tuosta sillasta mitä tuohon rakentavat. Ja päätökset on tehty taloudellisesti parhaimpana aikana miesmuistiin. Näin tehdään arvovalintoja täällä...

Eilinen murhenäytelmä osoitti Virtasen puhuneen tänään
täyttä asiaa.
Hallitus on jättänyt heikot oman onnensa nojaan.Pääminis-
terin kehotus lähimmäisenrakkauteen on hyvä ajatus,mutta
aika tekohurskaalta se kuulosti.Kansalaisista huolehtiminen
on ajettu alas.Vain "vahvat" menestyvät.Raha puhuu.
Missä muuten piileskelee valtiovarainminiteri.Rahastahan
tässä on paljolti kysymys.

Apeat siksi, että tällaisia aiheita toimittajille tarjoilee tämä epäonnistunut hyvinvointivaltio. Apeat siksikin, koska yksi juonne eiliseen tragediaan Kauhajoella löytyy luukuilta, joilla ihmisten täytyy käydä nöyrtymässä ja joista Kirsi niin kipeän todesti pakinoi.

Apeat siksi, etteivät ministerit ja muut kanisterit näitä kuuntele. Tai jos kuuntelevat, eivät hoksaa niidenkään pohjalta ruveta tekemään mitään.

Täältä Kivaniemestä lähetän siksikin Kirsille kiitoksia, vaikkakin niitä apeita, sillä pakinasi tietyt pinnat koskettivat omaakin elämääni jo pitkältä kokemusten aikajanalta.

Meinasin kirjoittaa Sinulle oikein sähköpostia pari viikkoa sitten, mutta se jäi kesken. En muista mikä aihe silloin pani liikkeelle, en tainnut olla kaikesta samaa mieltä ja olin suuttunut kärjistyksiisi.

Olen kummallisesti addiktoitunut näihin ohjelmiisi. Alan jo maanantaisin selata Areenaa etsien uutta ohjelmaasi. Tiedän toki, että se tulee vasta keskiviikkona, mutta toivon aina että niiden määrää olisi suuren suosion vuoksi lisätty vaikkapa kahteen viikossa. :-P Usein kiehun raivosta kuunnellessani ylimielistä kärjistystäsi (niin kuin varmasti olet tarkoittanutkin), mutta älysi partaveitsenterävyys houkuttaa aina kuuntelemaan juttujasi aiheesta kuin aiheesta. Korvat sieppaavat jokaisen sanan, ja jos jonkun niistä menettää (siis sanoista), niin takaisin täytyy kelata. Onneksi on Areena! :)

Nyt asiaan. Voisin kertoa kymmeniä esimerkkejä siitä, miten törkeästi sosiaalitoimi on kohdellut pelkästään minua ja läheisiäni. Toki hyviäkin työntekijöitä on, kuten tämänhetkinen sossumme, mutta hän on ujo tossukka (mies) eikä uskalla nousta työpaikkansa kirjoittamattomia sääntöjä vastaan.

Kerron nyt kuitenkin yhden räikeimmistä epäkohdista. Joku voi sitten sanoa, että itsepä olemme syypäitä ongelmiimme, kun lapsia olemme maailmaan laittaneet. Mutta toisaalta, me olemme tehneet kiltisti kuten pääministeri on käskenyt. Ja kaikkeen emme ole itse voineet vaikuttaa, tietyissä asioissa on syy täysin - yllätys yllätys - virkamiesten joustamattomuudessa. Tässä esimerkissä taas kyse on myös epäreilusta laista. Liekö se lain kirjain ihan tarkalleen näin menee, ehkä se lain henki on muuta mutta sossu tulkitsee sen näin:

Olipa kerran opiskelijapariskunta, joka sai vauvan. Raskausaikana äidillä diagnosoitiin masennus, joka on kestänyt äidin kertomuksesta päätellen vaikeana lapsuudesta asti. On todennäköistä, että sairaus on kroonistunut: ainakin siitä toipuminen edellyttää pitkää terapiaa.

Pariskunta yrittää elää terveellistä elämää opintotuella. Koulukirjat ja -matkat maksavat, odottavan ja imettävän äidin pitäisi pystyä syömään terveellisesti (siis myös hedelmiä ja vihanneksia, ei pelkkää makaroonia ja sika-nauta-jauhelihaa). Opintolainaa ei haluttaisi nostaa, kuka nyt haluaisi syödä velaksi?

Mars sossunluukulle käy tie. Tilanne on käynyt epätoivoiseksi, äidin masennus pahenee kun raha ei riitä mihinkään. Ensimmäisen toimeentulotukihakemuksen liitelista on musertava. Jotenkin ne kuitenkin saadaan kokoon ja päästään ihan nokikkain sosiaalityöntekijän kanssa.

Eläkeporttia kolkutteleva mies tuhisee paperien takana, naputtelee lukuja koneelle kaksisormijärjestelmällä ja toteaa lopuksi, että normivajeeksi jää 17 euroa 20 senttiä. Nuoripari vilkaisee toisiinsa, nainen purskahtaa itkuun. Sossu pyörähtelee tuolillaan vaivautuneen näköisenä ja käskee hakemaan opintolainaa. "Se kun otetaan näissä laskelmissa huomioon tulona, nosti sitä tai ei."

Sossusta lähdettyään nuoripari kiertää kaupan kautta kotiin. Kyllähän sillä vajaalla kahdella kympillä saa pari pakettia jauhelihaa, jauhomakkaraa, perunoita ja halvinta ruisleipää. Seuraavana päivänä mennään pankkiin sopimaan opintolainan nostamisesta. Onneksi takaus tuli varmuuden vuoksi haettua Kelalta samalla kun haettiin opintorahaa, vaikka toivottiinkin ettei sitä koskaan tarvittaisi.

No, nuori perhe kitkuttaa joten kuten toimeentuella opiskeluajan. Nainen sairastuu entistä syvemmin, mutta valmistuu lopulta - erinomaisin paperein - puoli vuotta miestään aiemmin. Hän yrittää hakea töitä, turhaan. Hän on nuori nainen, jolla kaiken lisäksi on jo yksi lapsi - ties vaikka tekisi lisää, ja vaikkei tekisikään, niin kyllä se jo olemassa oleva kuitenkin sairastelee. Masennus syvenee ja pitkä sairasloma pätkähtää.

Mies valmistuu ja hakee töitä. Pätkä sieltä, toinen täältä, muutama kuukausi kerrallaan. Pitäisi päästä maksamaan opintolainojen korkoja. Välillä niistä selvitään jotenkin, välillä kelalta saadaan korkotukea.

Sitten tulee täyteen kaksi vuotta naisen valmistumisesta. Lainaa pitäisi nyt pystyä lyhentämään. Minimiäitiys- ja sairaspäivärahasta ei moiseen riitä. Uupumus vaikeuttaa asiasta sopimista. Ollaan jälleen toimeentulotuen varassa. Mutta mitäs kummaa: nytpä opintolainaa, joka oli aikanaan laskettu tuloksi vaikkei sitä olisi nostanutkaan, ei lasketakaan menoksi!

Lopulta naisen laina erääntyy valtion maksettavaksi. Kela alkaa periä lainaa naiselta. Korko on tietysti valtava "mutta maksat sitä vauhtia kuin pystyt." Nainen ei ole vieläkään päässyt aloittamaan terapiaa - kela epäsi siihen tuen kertaalleen, tapaamatta asiakasta tietenkin, toista kertaa ei ole ollut voimia lähteä psykoterapian hakuruljanssiin, se kun ei käy ihan noin vain. Naista hoitaneet tahot arvelevat terapian kestävän vähintään kaksi vuotta. Valmistumisensa jälkeen äiti on ollut vanhempainvapaalla, työttömänä ja sairaslomalla useaan otteeseen. Nettotulot ovat olleet parhaimmillaan vajaa 500e, huonoimmillaan 300e. Mies ei tienaa juuri mitään, ja mitä tienaa, siitäkin täytyy lyhentää opintolainaa.

Jälleen on miehellä työttömyysjakso. Jälleen haetaan toimeentulotukea. Samaan aikaan nainen hakee kelalta opintolainan maksuvapautusta. Ja voi miten helpottavaa - hänelle myönnetään osittainen maksuvapaus! Kokonaiseen vuoteen ei lainasta peritä korkoja! (Täyttä maksuvapautusta ei voida myöntää, koska työttömyys tai työkyvyttömyys ei ole kestänyt yhteen menoon viittä vuotta, onhan välissä ollut vanhempainvapaita!) Sen jälkeen naisen vanhempainrahakausi loppuu. Hänet katsotaan riittävän terveeksi työelämään (joka ei edelleenkään naista kelpuuta, kun on kerran noita lapsia...) ja kun nuorin lapsistakin on silloin jo päivähoitoiässä, niin töihin vain! Lainasummahan ei tänä aikana lyhene ollenkaan. Ja jos käykin niin, että työttömyys jatkuu edelleen, tai sen sijaan tulee taas sairaslomaa, pitää maksuvapautusta hakea uudelleen.

Että onhan se tosi reilua. Opintolaina pakotetaan nostamaan, mutta kun sitä pitäisi lyhentää, ilmoitetaan että no voi voi, mitäs olette nostaneet. Jos ei ole varaa maksaa, niin antakaa mennä kelalle. Ei siitä sen pahempaa seuraa kuin että luottotiedot menee, ja niillähän ei tässä yhteiskunnassa tee yhtään mitään!

Veikkaisin, ettei lain henki ihan tätä tarkoita. Mutta kun virkamiehet luulevat jakavansa omistaan, niin näin siinä käy. Ja näitä esimerkkejä riittää, riittää ja riittää. Siksipä kiitän Sinua, Kirsi, sydämellisen lämpimästi ohjelmastasi! Erityisen ilahduttavaa tässä viimeisimmässä oli se, miten annoit kerrankin kiitosta myös kirkolle. Ehket enää Viimeisellä luukulla -kirjan lukemisen jälkeen toitota ihan jokaisessa tai joka toisessakaan ohjelmassasi eroakirkosta.fi-sivuston olemassaolosta. Heh. ;)

Sossun tehtävä ainakin on kyykyttää köyhää ja nöyryyttää ihmistä. Olen monet kerrat itkien lähtenyt omasta sossustani. Kerran laskivat yhdessä kuussa asumistuen kahteen kertaan eli en saanut tt-tukea. Korjasivat vasta seuraavassa kuussa, ei anteeksipyyntöä. Kerran vastaanottovirkailija huusi minulle: "No kai sinä nyt olet hakenut opintolainaa! Et sitten tule elokuussa tänne itkemään ja nurisemaan että ei ole rahaa!" Viimeiset sanat pilkkaavalla nurinaäänensävyllä... Olin tyrmistynyt. En silloin voinut vielä edes hakea opintolainaa koska oli alkukesä ja opinnot ja opintotuet alkaisivat syksyllä!

Toisen kerran pakottivat ilmaistöihin kaupungille, "palkka" oli pienempi kuin tt-tuki, ja virkailijamiestä eivät mt-ongelmani kiinnostaneet. Hän karjui minulle puhelimessa työnteosta niin että jouduin katkaisemaan puhelun kun hän ei kuunnellut minua, ja vastaanotolla hän uhkaili minua 50%:n tt-tuen leikkauksella. Maksimihan lain mukaan on 40%... Lisäksi tämä oli paras: "Kuule et sinä koko kesää vedä lonkkaa minun verorahoillani!"

SIIS ETTÄ SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SANOO ASIAKKAALLE NOIN??!! Eikö heidän tehtävänsä ole AUTTAA?

Vihaan sossua ja niitä pinkeäilmeisiä vittumaisia virkailijoita. Ne eivät välitä ihmisestä paskan vertaa, nauttivat kun saavat tehdä mielivaltaisia päätöksiä.

Kuuntelin eilen ensimmäistä kertaa kyseistä radio-ohjelmaa ristiriitaisin tuntein. Ihmettelen kovasti tällaista journalismia, jossa on vain yksi näkökulma ja se on voimakkaasti yhtä työntekijäryhmää syyttävä. Tuli myös ikävä Hannu Taanilan tapaisia pakinoitsijoita, joitten suullinen ilmaisutaito ja ylipäänsä kielitaito on niin nautittavan taitavaa. Kuitenkin ihmisten hädästä ja ahdingosta kertomalla, diakoniatyön arkea kuvaavan kirjan lukeneena, toimittaja kyllä herätti myös myötätuntoa ja ahdistusta syrjäytyvien puolesta. Minusta toimittajan olisi kuitenkin varottava lietsomasta lisää vihaa ja mustamaalaamasta ketään ihmisryhmää.

Kiitos Kirsi,että haluat ja rohkenet puhua näistä ikävistä mutta tosista asioista.Tämä sossu on yksi taho ,missä ihmisiä kyykytetään.Omista kokemuksista tiedän.Ja ihan samanlainen pahanolontuoja on ollut kirkon tarjoama ns. auttaminen.
Apealta tuntuu nyt kun tuo Kauhajoen tragedia kertoo alastomasti ihmisen tilanteen tässä maassa.
Mitä mieltä Sinä olet siitä?

Jos olet soppalan asiakas ja saat 200e/kk esim. vuokraan
niin alle 600e työsuhdetta ei kannata aloittaa koska tuloja katsotaan viimeiset 3kk taaksepäin. Lisäksi matka, lääke jne kulut pitää maksaa itse.

Lisäksi voi sattua niin ikävästi että olet mennyt myymään 400e:lla ostamasi vekottimen 500e:lla (ja kaupoista löytyy kuitti sekä tilisiirtotiedot) niin sossu katsoo että olet saanut 500e tulon. Tämä on tosin käsitykseni, mutta olen
kuullut ettei soppalla välitä hankintakuiteista, joku
varmentanee?