Skip navigation.
Home

SUORAA PUHETTA MANIFESTI NUMERO 3 / 2010 :TEEMANA TEEMANA KOULUT JA MONIKULTTUURISUUS

Onko niinkutsuttu “white flight”-ilmiö saapunut Suomeen? Tällainen mielikuva jää viime syksyn uutisista, joiden mukaan suomalaisvanhemmat vievät lapsensa pois niistä kouluista, joissa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuus on yli 25 %.

Vaivaako suomalaisvanhempia ennakkoluuloisuus, vai aiheuttaako oppilaiden taustojen kirjavuus oikeita ongelmia kouluissa? Keitä ylipäätään ovat “maahanmuuttajaoppilaat”? Voiko Suomessa syntyneitä lapsia kutsua maahanmuuttajiksi? Entä lapsena Suomeen tulleet – jäävätkö he aina maahanmuuttajiksi? Entäs sitten heidän lapsensa?

Koulu on kuin yhteiskunnan pienoismalli. Ongelmat ja ennakkoluulot, jotka ovat yhteiskunnassa olemassa, ovat olemassa myös kouluissa ja näkyvät siellä ehkä eniten.

Lapset osaavat olla julmia. He heijastavat vanhemmilta kuulemaansa omalla tavallaan, kärjistetysti ja yksinkertaistetusti. Mutta he ovat myös hyviä oppimaan, sopeutumaan ja havaitsemaan. Se, miten kohtaamme toisemme kouluissa, on ratkaisevaa sille, miten pärjäämme keskenämme myöhemmin. Koulujen työtä tässä asiassa ei voi yliarvioida.

Pahin virhe, jonka koululaitos voi tehdä, on lasten erottelu taustansa perusteella. Lapsia ei pitäisi luokitella suomalaisiin ja ei-suomalaisiin, maahanmuuttajiin ja syntyperäisiin, kristittyihin ja muihin – ei edes aidosti hyvää tarkoittaen.

Lapset ovat pieniä ihmisiä, eroistaan huolimatta ihmisinä samanlaisia. Suomen lapset ovat suomalaisia, äidinkielestään ja vanhempiensa syntymäpaikasta riippumatta.

Ideatasolla kive juttu, mutta...

Kaikkien hyväksyminen yksilöinä on hyvä ajatus, jota kukaan tuskin haluaa vastustaa. Samoin kaikille pitäisi tarjota yhtäläiset mahdollisuudet menestymiseen, tausta huolimatta.

Mutta pienen lapsen isänä minun on pakko sanoa että meilläkin vaihtuu asuinpaikka hyvin nopeasti jos lapsen oppimisympäristö on sellainen joksi monen monikulttuurisen koulun arkea on kuvailtu. Kun jo suomalaisten verrattain homogeenisen oppilasaineksen kanssa on ollut ongelmia saada fiksumpia oppilaita motivoitua, voin vain kuvitella minkälaisia ongelmia on sellaisilla lapsilla joiden perheissä ei puhuta kieltä, ei voida auttaa läksyjen kanssa tai naisopettajia ei tarvitse totella.

Ongelma ei ole kulttuuritausta, ihonväri tai sosiaalinen asema, ongelma on oppimisen laatu. Ihan mielelläni laittaisin lapseni johonkin monikulttuurisen kouluun (Ranskalainen koulu, Saksalainen koulu jne.), jos se on ainoa tapa taata hyvä oppimisympäristö. Nämä lähiökoulut joista on puhetta viimeaikoina ollut eivät jostain syystä uskoa siihen että oppimisympäristö olisi erityisen hedelmällinen.

Sori, poliittinen korrektius ei saa pilata kuukauttakaan lapseni koulutiestä, jos vaan voin asiaan vaikuttaa.

/jussi

Kokemuksiani aikuislukiosta

Valmistuin hiljan ylioppilaaksi aikuislukiosta. Huomasin, että ryhmässämme näkyi hyvin polarisoituna se, mistä Iivi Anna Masson manifestissa on kyse. Maahanmuuttajataustaiset opilaat olivat hyvin yksilöllisiä - ihmisiä persoonineen, mutta jotain ryhmäytymistäkin oli havaittavissa.

Eräs ryhmä oli motivoituneet, suomen kielen jo oppineet tai sitä tarmolla opiskelevat. He menestyivät hyvin opinnoissaan, eikä heitä erottanut mitenkään kantasuomalasista - he halusivat ilmeisesti vain keskittyä olennaiseen.

Sitten oli näitä, joiden motivatiossa oli ongelmia: kun opiskelu ei huvittanut, tai opettajan tyyli ei miellyttänyt, niin he heittäytyivät ummikoiksi. Suomea ei osattu silloin sitä vähääkään, sen sijaan nämä ryhmäytyivät luokan perille ja aloittivat äänekkään omankielisen pulinan ja kännyköiden kanssa touhuamisen. Opettajat joutuivat käyttämän muutenkin vähäistä ja arvokasta tuntiaikaa näiden häiriökäyttäytymisen torjuntaan. Koulumme oppilaiden keski-ikä oli aika korkea, kun taas nämä häiriköt olivat poikkeukseta nuoria: sekä tyttöjä että poikia.

Nyt joku voi sanoa, että onhan kantasuomalaisissakin oppilaissa häiriköitä. On toki, mutta maahanmuuttajien kanssa ongelmat näyttivät syntyessään olevan entistäkin mutkallisempia ja mikä ikävintä: ne kuormittivat ja häiritsivät oppimistilannetta sen edestä.

Poliittinen korrektius

Poliittinen korrektius estää puhumasta asioista suoraan. On turha vetää esim. Suomeen pikkulapsina adoptoituja ja suomalaiseen kulttuuuriin kasvaneita koululaisia tähän keskusteluun.

Tuttu, vastavalmistunut opettaja aloitti uransa eräässä koulussa (yläaste), jossa suuri osa oppilaista on maahanmuuttajaperheistä. Hän uupui vuodessa huoritteluun (jota tuli sekä oppilaiden että heidän vanhempiensa taholta), oppimismotivaation täydelliseen puuttumiseen ja siihen, että naisopettajaa ei kuulemma tarvinnut uskoa eikä kunnioittaa. Myös fyysisen väkivallan uhka oli todellinen. Rasisimikortti vilkkui ahkerasti, kun opettja koetti tehdä työtään eli opettaa. Turhauttavinta oli se, että joka luokalla oli muutama motivoitunut, joka olisi halunnut oppia, mutta se oli melko mahdotonta yleisen levottomuduen takia. Hän vaihtoi toiseen kouluun (edelleen ya), jonka ilmapiiri on aivan toisenlainen.

Nämä ongelmat eivät häviä hymistelemällä ympäripyöreitä erilaisuudesta.

katsokaa

Me tiedämme "suomalaisten" lasten vanhempien koulujen tavat 30, 40 vuotta sitten, kanssaveljinä ja sisarina. Tarkkailkaa esim. elokuvista, millaiset ovat kouluolosuhteet Irakissa, Afganistanissa, Iranissa 30, 40 vuotta sitten. Vanhemmat vertaavat (kaiki vanhemmat) nykyajan koulua oman lapsuuden kouluun - ja ennen oli kaikki paremmin? Huomaattehan, että erot ovat aika suuret.

Yleistä ohjelmapalautetta

Kiitos Anna Massolle onnistuneesta ohjelmasarjasta.

Keskustelu on ollut rakentavaa ja mielenkiintoista joka jaksossa.

Voisiko ilmeisesti "tulta munille" ohjelman perintönä jääneet tabloidityyliset välikkeet jättää pois.

Ne eivät oikein istu nykyiseen ohjelmailmeeseen vaan tekevät ohjelmaan vaivauttavia tyylillisiä "reikiä".

mikä tahansa kulttuuri missä tahansa

Koulussa ja missä tahansa käyttäytymiseen vaikuttanee eniten kotona opittu, sanottakoon sitä vaikka kulttuuriksi. Kotona oppiminen taas riippunee perheyhteyden kiinteydestä, parhaiten sivistynevät ihmiset, joilla on yhteys jopa sukupolvien yli, jolloin voi saada vaikutteita elämässään parhaassa tapauksessa jotakin oppineilta, suuri osa ihmisistähän ei yhden - ainoan - elämänsä aikana ehdi juuri mitään oppia.
Nykyäänhän perheyhteys aina enemmän tuntuu hajoavan, kun vanhat ja kehittyneetkin yhteiskunnat hajoavat, kun työtä joutuu etsimään "globalisoituneessa" spekulanttien toiveiden mukaan hallitussa maailmassa milloin mistäkin. Yleensäkin nämä homo brevissime sapiens terribilis-lajin simpanssit tuntuvat huonohkosti pystyvän siirtämään kanssakäymisestä oppimiansa myönteisiä asioita eteenpäin, tai ainakin siirretty tieto uskotaan vasta sitten, kun on huomattu, että vanhempien ihmisten käsitykset voivat joiltakin osin olla oikeitakin.