Onko niinkutsuttu “white flight”-ilmiö saapunut Suomeen? Tällainen mielikuva jää viime syksyn uutisista, joiden mukaan suomalaisvanhemmat vievät lapsensa pois niistä kouluista, joissa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuus on yli 25 %.
Vaivaako suomalaisvanhempia ennakkoluuloisuus, vai aiheuttaako oppilaiden taustojen kirjavuus oikeita ongelmia kouluissa? Keitä ylipäätään ovat “maahanmuuttajaoppilaat”? Voiko Suomessa syntyneitä lapsia kutsua maahanmuuttajiksi? Entä lapsena Suomeen tulleet – jäävätkö he aina maahanmuuttajiksi? Entäs sitten heidän lapsensa?
Koulu on kuin yhteiskunnan pienoismalli. Ongelmat ja ennakkoluulot, jotka ovat yhteiskunnassa olemassa, ovat olemassa myös kouluissa ja näkyvät siellä ehkä eniten.
Lapset osaavat olla julmia. He heijastavat vanhemmilta kuulemaansa omalla tavallaan, kärjistetysti ja yksinkertaistetusti. Mutta he ovat myös hyviä oppimaan, sopeutumaan ja havaitsemaan. Se, miten kohtaamme toisemme kouluissa, on ratkaisevaa sille, miten pärjäämme keskenämme myöhemmin. Koulujen työtä tässä asiassa ei voi yliarvioida.
Pahin virhe, jonka koululaitos voi tehdä, on lasten erottelu taustansa perusteella. Lapsia ei pitäisi luokitella suomalaisiin ja ei-suomalaisiin, maahanmuuttajiin ja syntyperäisiin, kristittyihin ja muihin – ei edes aidosti hyvää tarkoittaen.
Lapset ovat pieniä ihmisiä, eroistaan huolimatta ihmisinä samanlaisia. Suomen lapset ovat suomalaisia, äidinkielestään ja vanhempiensa syntymäpaikasta riippumatta.
Ideatasolla kive juttu, mutta...
Kaikkien hyväksyminen yksilöinä on hyvä ajatus, jota kukaan tuskin haluaa vastustaa. Samoin kaikille pitäisi tarjota yhtäläiset mahdollisuudet menestymiseen, tausta huolimatta.
Mutta pienen lapsen isänä minun on pakko sanoa että meilläkin vaihtuu asuinpaikka hyvin nopeasti jos lapsen oppimisympäristö on sellainen joksi monen monikulttuurisen koulun arkea on kuvailtu. Kun jo suomalaisten verrattain homogeenisen oppilasaineksen kanssa on ollut ongelmia saada fiksumpia oppilaita motivoitua, voin vain kuvitella minkälaisia ongelmia on sellaisilla lapsilla joiden perheissä ei puhuta kieltä, ei voida auttaa läksyjen kanssa tai naisopettajia ei tarvitse totella.
Ongelma ei ole kulttuuritausta, ihonväri tai sosiaalinen asema, ongelma on oppimisen laatu. Ihan mielelläni laittaisin lapseni johonkin monikulttuurisen kouluun (Ranskalainen koulu, Saksalainen koulu jne.), jos se on ainoa tapa taata hyvä oppimisympäristö. Nämä lähiökoulut joista on puhetta viimeaikoina ollut eivät jostain syystä uskoa siihen että oppimisympäristö olisi erityisen hedelmällinen.
Sori, poliittinen korrektius ei saa pilata kuukauttakaan lapseni koulutiestä, jos vaan voin asiaan vaikuttaa.
/jussi