Monikulttuurikeskustelu liikkuu usein tuttuja polkuja pitkin. Ensin sanotaan monikulttuurisuus, sitten puheet kääntyvät maahanmuuttoon, pakolaisuuteen ja sieltä islamiin, muslimien sopeutumiseen, sosiaaliturvaan ja erityisoikeuksiin. “Muslimit”, “arabit” ja “afrikkalaiset” – tai Suomessa myös “somalit” ovat yhtenäisinä esitettyjä ryhmiä, jotka edustavat vieraita, toisia, niitä muita.
Heitä jotkut pelkäävät, toiset haukkuvat, kolmannet yrittävät kaikin tavoin miellyttää. Puhutaan “heistä”, joilla on tietynlaisia tarpeita ja mieltymyksiä, uskonnosta tai kulttuuritaustasta johtuen.
Kulttuuristen erityisvaatimusten edustajat ovat kuitenkin vain harvoja vanhoillisia, joita monikulttuurisuuden nimissä kuunnellaan – tai joihin monikulttuurisuuden vastustamisen nimissä viitataan pelottavina esimerkkeinä. He eivät edusta kovin suurta osaa maahanmuuttajista.
Meitä maahanmuuttajia on monenlaisia. Vain osa tulee Afrikan tai Lähi-Idän suunnalta. Ja sielläkin asuu monia kansoja ja kansallisuuksia, poliittisia ja kulttuurisia ryhmiä. On uskonnollisia vähemmistöjä, on kristittyjä, bahaita, maltillisia muslimeita ja uskottomia. Kaikki eivät pidä pappisvallasta, eivätkä kaikki koe vanhoillisia pappeja edustajikseen.
Kurdit ovat vain yksi Lähi-Idän monista ei-arabilaisista kansoista, mutta he ovat suurin kansa vailla omaa maataan. He asuvat vähemmistöinä Turkissa, Irakissa, Iranissa ja Syyriassa – ja muuallakin, myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Hekään eivät ole kaikki keskenään samanlaisia. Mutta heidän kulttuurinsa, heidän monimutkainen suhteensa kotivaltioidensa vallanpitäjiin – ja jopa omiin perinteisiin – muistuttaa siitä, miten moniääninen ja monitahoinen on maailma myös tänne hiljattain muuttaneiden joukossa, vaikka olisivatkin muuttaneet etelästä – ja pakolaisina.
Maahanmuutto on kallista ja tehotonta
Sanomalehdessä oli alkuviikosta juttu kuinka laiton maahanmuutto on räjähtänyt Suomessa käsiin. Suomen maahanmuuttopolitiikka on täyttä hurskastelua. Rahaa kaadetaan rikollisten kouraan roppakaupalla. Todellista hätää kärsivät jäävät kohdemaahan kuolemaan, kun röyhkeimmät ja heidän mittanpuunsa mukaan rikkaimmat pääsevät turvaan länsimaihin. Maahanmuutto on joko lopetettava tai tiukennettava ankarasti ja ohjattava varat suoraan apua tarvitsevien valtioiden ja heidän asukkaitensa tukemiseen.