SUORAA PUHETTA MANIFESTI NUMERO 4 / 2010 :TEEMANA KAKSIKIELISYYDEN KIROUS JA IHANUUS

Valtakuntien ja valtioiden rajojen sisällä on aina puhuttu eri kieliä. Aiemmin valtaapitävät säännönmukaisesti puhuivat eri kieltä kuin rahvas. Kansallisvaltion tulo toi muassaan yhteisen kielen ja sen pohjalta kehittyvän kulttuurin ja identiteetin. Ranska näytti tässä esimerkkiä ja kirjoitti perustuslakiinsa, että kieli on yhteinen ja jakamaton. Tehokas keskusjohtoinen hallinto ja koululaitos pitivätkin huolta, että ajatus toteutui ja vähemmistökielet hävisivät tai joutuivat ahtaalle. Muuallakin, anglosaksisissa maissa ja esimerkiksi Ruotsissa yhden yhteisen kielen asema on aivan keskeinen valtion tunnusmerkki.

Suomi, poikkeustapausten maa, on toista maata tässäkin asiassa. Oikeaksi kieleksi noussut suomen kieli ei voinut nousta itsenäisen Suomen yhteiseksi kieleksi; vuoden 1906 yksikamarinen eduskunta oli politisoinut kielikysymyksen tavalla, jonka kitkeriä hedelmiä maistamme vieläkin. Seurasi taistelu yliopistosta, jossa vielä testattiin onko suomen kielestä korkeamman opetuksen, kulttuurin kieleksi. Sodanjälkeisen Suomen poliittisen kaupankäynnin järjettömimpiä päätöksiä oli ns. pakkoruotsin tuominen Suomen kouluihin. Näin taattiin, että katkeruus ja epäluulo kieliryhmien välillä vain jatkuu.

Suomen historian monet tärkeät tapahtumat on hoidettu ja dokumentoitu ruotsin kielellä. Se on siksi tärkeä kieli ja ansaitsee arvostetun aseman. Irlannissa iiri on toinen kansalliskieli, ja se on näkyvästi läsnä kaikkialla vaikkei sitä juuri osata puhua. Suomessa taas ruotsia osataan ja sitä opiskeltaisiin riittävästi jatkossakin ilman epäoikeudenmukaiseksi koettua pakkoa.

Maahanmuuttajien myötä Suomi on saanut myös monikulttuurisia piirteitä, ja tässä yhteydessä myös kielen asema on tärkeä. Muista kultuureista tulevat odottavat voivansa asioida selkeästi maan valtakielellä. Muutoin maahanmuuttajat käpertyvät enklaaveihin ja heidän asioitaan alkavat hoitaa suvun päämiehet, kummisedät ym. Tätä kautta monikulttuurisuus saa piirteitä, joita varmaankaan emme halua nähdä.

Kaksikielisyys ei näytä kovin hyvin toimivan missään. Quebec on ollut jättämässä Kanadan jo moneen kertaan, Belgia samoin hajoamassa, mitä arvostettu The Economist sille lämpimästi suosittelikin. Suomi ei tietenkään hajoa, mutta meidän on käytävä perusteellinen keskutelu, jonka tuloksena saamme kieliolot joka takaa hyvän elämän niin vanhoille kieliryhmille kuin muualta tulevillekin. Ehkäpä apua on saatavilla tästä ihmeväline internetistä. Suomihan on joidenkin poliitikkojen mukaan itsepalveluyhteiskunta. Laitettakoon itsepalveluyhteiskunnan toimintaohjeet internettiin kaikilla relevanteilla kielillä, suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi, kiinaksi ym.

Osaan ruotsia, puhun sitä ja luen ruotsinkielistä kirjallisuutta (Stieg Larsson, Henning Mankell, Kerstin Ekman).
Ihmettelen, että ruosinkieliset eivät näe, että heissä itsessään on suurin syy pakkoruotsin inhoon. Ruotsinkielinen työtoverini sanoi kerran minulle "En lapsena kuunnellut rahvaankielisiä ohjelmia radiosta." Suomenkieli on siis rahvaan kieli. Tämä ei varmaan ole paras tapa kohottaa ruotsinkilen asemaa.
Jos historiasta haetaan tukea ruotsinkielelle niin pitää muistaa myös, että suomenkielinen rahvas tuomittiin ruotsinkielellä, jota he eivät ymmärtäneet.
Miksi ruotsinkieliset pääsevät pienemmin pistemäärin yliopistoon?
Ruotsinkieli on tulee hirveän kalliiksi. Kummallista, että ruotsinkieliset eivät ymmärrä esim. sanaa posti ennenkuin siitä poistetaan i.

Opiskelin pakkoruotsia Keski-Suomessa 60-luvulla. Opettaja oli mukava, joten opiskelu sujui jotenkuten. 90-luvulla Ruotsissa kysyin opetuskeikalla voisinko yrittää ruotsiksi englannin sijaan. Se oli tietysti ok.Siitä allkoi yli kymmenen vuotta kestänyt ruotsin puhe/lukutaidon kehittäminen. Tulos sujuva työkieli myös Suomessa lukuisissa tilanteissa, useita erittäin hyviä ystäviä Ruotsissa. Pääsy ruotsinkielisiin tuttavapiireihin ym. , jossa englantia puhumalla aina jäisi vähän ulos tapahtumista. Pakkoruotsi on negatiivissävyinen ilmiö, mieluummin vapaaehtoisesti! Ongelma on kuitenkin, kuinka motivoida nuoria opiskelemaan, jos ei ole mitään ajatusta ruotsinkielisestä tulevaisuudesta.

Ruotsin kieli on vähemmistökieli maailman laajuisesti. Kaikki ruotsin kieliset osaavat manner-suomessa suomea, kun vain sille päälle sattuvat. Siksi on turhaa ja resursseja hukkaavaa vaatia kaksi-kielisyyttä esim. viranomaisilta.

Ei Ruotsin-kieli sinällään eikä sen opiskelu niin pahakaan ole...kysymys on kuitenkin siitä, miltä tärkeää pitää jättää pois koulumaailmasta ruotsin-kielen takia. Tarkoitan sitä, että pitäisikö kuitenkin ohjata ja tukea enemmän tärkeämpien kielien opiskelua, esimerkiksi Venäjän, Ranskan, Espanjan jne. opiskelua? Näiden osaaminen tuo globalisoituvassa maailmassa enemmän mahdollisuuksia kuin Ruotsin-kielen osaaminen.

Olen kuitenkin erinomaisen tyytyväinen siitä, että on englannin-kieli; sitä osaavat suomalaiset, ruotsalaiset ja suomen-ruotsalaiset ja ennen kaikkea miljardit muut ihmiset maailmalla!

nimimerkki. "pitkän ruotsin lukenut, vaikkei oikeastaan koskaan sitä ole tarvinnutkaan"

Mitäpä Suomi olisi ilman Runebergia ja Topeliusta. Mikä Suomi sitten on ilman Voltairea ja Shakespearea? Jos Runebergin, Topeliuksen ja Mannerheimin avulla on tarkoitus pönkittää nykyistä pakkoruotsia, syyllistytään erittäin löysään ja naiiviin retoriikkaan. Suomea puhuvat suomalaiset eivät 150 vuotta sitten valinneet aikalaistensa kulttuuripersoonien ruotsinkielisyyttä. Sitähän ei edes kysytty heiltä.

Kaltaiseni vanhan teollisuuspaikkakunnan kasvatit tietävät, että vielä 1970-luvulla ruotsinkielinen sukunimi vastasi opistotason tutkintoa ja ruotsi äidinkielenä korkeakoulututkintoa. Hiukan mutta vain hiukan kärjistääkseni.

Jos ruotsinkielinen kulttuuri on sen varassa, että sitä pitää säilyttää peruskoulussa väkisin suomenkielisille opetettavana vieraana kielenä, sellainen kulttuuri on köykäistä ja hataraa ja joutaakin kuolemaan pois. Niin luonnonvalinta on aina toiminut, että elinkelvottomat yksilöt poistuvat elinvoimaisten tieltä. Onko ruotsinkielinen kulttuuri sellaista, en tiedä. En todellakaan tiedä.

Noin 15 vuoden ajan olen asunut pienellä kaksikielisellä paikkakunnalla, missä ruotsinkielisten määrä on suomenkielisiä hiukan suurempi. Lukiota käyvä tyttäreni rekisteröitiin suomenkieliseksi äidin (eli minun) mukaani, mutta kouluksi valitiin ruotsinkielinen (isän mukaan). Tyttären koulukielestä johtuen jouduin ikäänkuin vahingossa mukaan ruotsinkieliseen yhteisöön, jota olen nyt seurannut tavallaan ulkopuolisena jo pitkään.

Voin vahvistaa sen, että ruotsinkieliset todellakin ovat sosiaalisempia ja kohteliaampia kuin me suomenkieliset, mm. puhelinkulttuuri on paljon huomaavaisempaa kuin meillä. Esim. ruokakaupassa he tervehtivät toisiaan iloisesti ja jäävät juttelemaan samalla kun suomenkieliset mutisevat keskenään ja valittavat kassajonojen pituutta. Joskus oikein hävettää kuulua tähän "junttiosastoon".

Olen yrittänyt kysellä tyttäreltäni hänen identiteettiään, mutta hän kieltäytyy tekemästä mitään eroa suomen ja ruotsin kielen (tai kulttuurin) välillä, vaikka koulussa kieltämättä on yritetty (vähän liikaakin) korostaa identiteettiasiaa.

Olen aivan varma, että tyttärelläni tulee olemaan erittäin paljon hyötyä lähes täydellisestä kaksikielisyydestä, mm. opiskelupaikan valintamahdollisuudet ovat suuremmat kuin yksikielisillä. Kotona tytär ja aviomies puhuvat keskenään ruotsia, muuten käytämme suomea (vaikka osaankin ruotsia melko hyvin).

Radioon soittaneen rouvan mukaan ruotsinkieliset eivät opi suomea, itse voin pitkäaikaisen kokemukseni perusteella todeta tilanteen olevan täysin päinvastainen: kaikki tuntemani ruotsia äidinkielenään puhuvat hallitsevat myös suomen kielen, mutta suomenkieliset sitä vastoin eivät ruotsia.

Kysymys: miksi ruotsinkielisten oletetaan automaattisesti hallitsevan suomen kielen, mutta suomenkielisiltä ei edellytetä ruotsin osaamista? Muuta selitystä en keksi kuin sen, että ruotsinkieliset ovat meitä kielellisesti lahjakkaampia.

ystävällisin terveisin
kuuntelija Turun läheltä

Jos ruotsinsuomalaiset edes joskus toisivat esiin kielivähemimstöperustelunsa yhteydessä toisen ja erityisen paljon huonommassa asemassa olevan kielivähemmistömme eli saamenkielen ja -kulttuurin aseman ja puolustaisivat myös sen etuja, olisi helpompaa uskoa että suomenruotsi kaipaa jotakin erityissuojelua. Toisaalta olisi mukava kuulla paljonko tuo kaksikielisyys maksaa, kun kaikesta muustakin palvelusta joudutaan jatkuvasti karsimaan. Kielivähemmistöjen oikeudet huomiotakoon mutta ensin siitä kaikkein vähäosaisimmasta päästä, eli saamenkielestä - nythän ei ole esimerkiksi riittävästi oppikirjoja kuten hiljattain on uutisista voitu kuulla.

Henrik Snellman
Turku

Suomenruotsalaisuudessa ei keskivertokansalaisessa ärsytä sinänsä mikään. Jokainen saa tulla autuaaksi omalla kulttuurillaan ja kyseessä on osa Suomen historiallista taustaa. Edelleen kyseessähän on hilpeä ja vauras kansanosa, josta voimme olla ylpeitä.

Ärsytyskynnyksen sen sijaan ylittää vaatimus, että 95 % kansasta (suomenkieliset) joutuu heidän vaatimuksestaan opiskelemaan ruotsin kielen ja vielä pakolla käyttämään sitä monissa tilanteissa. Tämä on maailmanlaajuisesti täysin poikkeava tilanne.

Euroopan maissa yksikään vähemmistö ei pysty pakottamaan enemmistöä vastaavaan. Edes Sveitsissä ei ole näin, jossa italian kieli olisi vähemmistöosuudeltaan samaa suuruusluokkaa. Tyypillinen toimintamalli on se, että vähemmistöt opettelevat enemmistön kielen ja käyttävät sitä virallissa yhteyksissä. Vastaavasti vähemmistöt saavat käyttää omaa kieltään vapasti (omissa tilaisuuksissaan) sekä saavat opiskella sitä vapasti. Näin on Ruotsissakin.

Toinen ärsyttävä väite on ruotsin kielen yhdistävä tekijä Pohjoismaissa. Olen työskennellyt pohjoismaisessa työyhteisössä ja työkielenä oli englanti. Vaatimuksen takana olivat nimenomaan norjalaiset ja tanskalaiset, jotka eivät halunneet opetella puhumaan ruotsia. Toki he suurelta osin ymmärsivät toisiaan, mutta eivät riittävästi tarkkaan ymmärtämiseen ja kommunikoimiseen. (Edelleen nimenomaan heitä ärsytti ruotsalaisten "isoveliasenne".)

Kolmas ärsyttävä asia on ruotsinkielisten meneminen lain taakse kielenkäyttökysymyksissä. Kyseessä ei ole "kiveen hakattu" lopullinen asiantila, vaan kielilakia voidaan aina muuttaa.

Itseasiassa suomenruotsalaisten "änkyröinti" kielikysymyksessä haittaa ruotsin kielen opiskelua. Ruotsi on kulttuuriltaan houkutteleva, rikas naapurimaa ja asiallisella lobbauksella ruotsinkielen suosio kasvaisi varmasti. Naapurimaiden kielen osaaminen on tärkeää kaikissa maissa.

Lopuksi kriittinen huomio ohjelmasta. Miksi ohjelmassa oli vain kyseinen ruotsin kielen edustaja? Kyllä "pakkoruotsia" vastustavien joukossa on myös sivistyneitä ja korkeasti koulutettuja henkilöitä, jotka kykenevät asialliseen argimeintointiin.

Olipa pöyristyttävä ajatus! Suomi on valtakieli tässä maassa, ei ruotsi. Opetetetaanko Ruotsissa maahanmuuttajille jotain vähemmistön kieltä eikä ruotsia. Englanti on tässä maailmassa järkevämpi vaihtoehto ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi, kuin ruotsi. Ruotsia opiskelkoon kaikki halukkaat vapaasti, muttei pakolla. Suomi on suomenkielinen maa jossa on todellisuudessa monia kielellisiä vähemmistöjä. Kukaan ei muista että Suomi on sata vuotta ollut osa Venäjää. Silti venäjä ei historiaan vedoten ole virallisen kielen asemassa. Suomenruotsalaiset elävät menneisyydessä.

Suomessa suuresti ylimitoitettua ruotsin kielen asemaa perustellaan usein yhteisellä historialla Ruotsin kanssa. Tässäkin se näyttää toimivan yksisuuntaisesti. Vain silloin, kun pitää perustella pakkoruotsia Suomessa peruskoulusta yliopistotutkintoihin, otetaan esiin pitkä yhteinen historia. Kun sitten kerrotaan, että Ruotsi sääti uuden kielilain (tuli voimaan 1.7.2009), jossa suuren enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli, muut vanhat kielet saivat kansallisen vähemmistökielen aseman ja sadat muut kielet ovat vähemmistökieliä, niin Höckerstedt kiirehti toteamaan, että historiamme ovat erilaiset! Muuten Suomessakin puhutaan nyt jo lähes 200 eri kieltä äidinkielinä!

Ainoa oikea ja järkevä kielipolitiikka Suomessa on Ruotsin mallin mukinen eli enemmistön kieli (suomi) säädetään ainoaksi viralliseksi kieleksi (näin on myös Tanskassa, Norjassa ja Islannissa - vain enemmistön kieli on virallinen). Muuta vanhat kielet; saame, ruotsi ja romani saavat kansallisen vähemmistökielen aseman ja nuo lähes 200 muuta kieltä ovat muita vähemistökieliä.

Aika erikoista oli, että kielitieteilijä Leif Höckerstedt toisti toimastaaan juuutalaisten asemaa Saksassa ja vertasi Suomen ruotsalaisia (sic!) heihin. Vasabladet puolestaan nimitteli pääkirjoituksessaan minua ja Suomalaisuuden Liittoa fasisteiksi.

Suomessa ruotsin kieli on ollut pyhä lehmä, johon kukaan muu kuin Suomen ruotsalaiset itse ei saa koskea. Sillä varjolla tälle yhdelle kielivähemmistölle on lypsetty käsittämättömät etu- ja erioikeudet. Kaikki toimi heille hyvin niin kauan, kuin oli Neuvstoliitto ja YYA-sopimus, kuten folktingin puheenjohtaja Henrik Lax totesi puheessaan Paraisilla vuonna 2005. Nyt tilanne on toinen ja ylimitoitettuja ruotsinkielisiä rakenteita on vähitellen alettu purkaa. Vauhti kiihtyi vuonna 2004, kun suomenkieliset lukiolaiset vauhdittivat joukkovoimallaan ylioppilastutkinnon rakenneuudistusta, jonka tuloksena "toisesta kotimaisesta kielestä" tuli valinnainen. Ruotsin toiseksi suurin päivälehti Svenska Dagbladet tosin ihmetteli, ettei kukaan Ruotsissa - eivät edes Ruotsin uusnatsit - olleet reagoineet Suomen eduskunnan päätökseen.

Edessä on vielä monta kovaa vääntöä, ennen kuin Suomen kielipolitiikka on saatu kestävän kehityksen malliin. Muutoksen nopeutumista kuvaa, että nyt myös vanha media (TV, radio ja lehdistö) käsittelevät pakkoruotsia sen oikealla nimellä ihan päivittäin. Suunta on oikea, mutta vauhtia pitää lisätä!

Alkuun päästäisiin yhteisymmärryksessä, jos ruotsinkieliset lopettaisivat nimittämästä itseään suomenRUOTSALAISIKSI.

Vain n. 20% heistä on alunperin Ruotsista siis Ruotsin tänne suomalaisia hallitsemaan lähettämien ruotsalaisten virkamiesten, sotilaiden tai Ruotsin kuninkaiden läänityksinä suomalaisilta riistämien maiden ja niille sijoittamien kartanonherrojen jälkeläisiä.
Loput ovat joko alunperin suomenkielisiä, jotka päästäkseen koulutielle pakotettiin vaihtamaan kielensä ja nimensä tai sitten muualta Euroopasta tai Venäjältä tulleiden jälkeläisiä.

Höckerstedin vertaus juutalaisiin oli tragikoominen, koska juutalaiset eivät missään tai milloinkaan ole tarvinneet kiintiöitä pärjätäkseen akateemisessa maailmassa.

Suomessa sen sijaan ruotsinkieliset pääsevät mm. lääketieteelliseen jopa 9 pinnaa heikommalla tuloksella, kun yhden pinnan SADASOSA ratkaisee kahden suomenkielisen välillä sisäänpääsyn.
Oliskohan valelääkäri näitä lahjakkaimpia suomenkielisä, jotka ruotsinkieliset ovat ohittaneet sisäänpääsyssä...Tämänkin päivän lehdessä yksityinen lääkäriasema Doctogen mainostaa palvelujaan. Palkkalistoilla olevista 19:sta lääkäristä
16:lla on ruotsinkielinen nimi...Miksi he eivät ole palvelemassa Höckerstediä ja muita ruotsinkielisä Tammisaaren terveyskeskuksessa ja rannikkoruotsalaisia mummoja hoitamassa, jotta Höckwerstedt ei tuntisi oloaan "epäturvatuksi", vai mitä sanahirviötä hän käytti...

PS On se kumma, ettei tämäkään kielitieteilijä ole oppinut paremmin suomea, vaikka maassa on oltu jo 800v.tai ainakin osa ruotsinkielisten esi-isistä. ...Samalla hän edellyttää suomenkielisiltä apuhoitajilta ruotsinkielen taitoa....Ei voi kyllä juutalaisten älykkyyteen verrata, kun /jos ruotsinkieliset ovat noin huono-oppisia.

Kuuntelin juuri ohjelmaa, jossa pari suomenruotsalaista keskusteli omista oikeuksistaan olla tämän kansakunnan peruspilareita. Toisaalta keskustelusta kuulsi läpi kansainvälisyys ja suvaitsevaisuus, toisaalta itseoikeutettu ylimielisyys ja patrionismi.
Toisaalta huomioitiin, että Suomeen on tullut väestöä eri puolilta aikojen saatossa, toisaalta saksalaisperäisten sukujen katsotaan edustavan tyypillisesti suomenruotsalaisuutta esim. Mannerheimin suku. Näitä korppikotkiahan pesiytyi Suomeen Ruotsin suurvalta-aikan Ruotsin kuninkaiden suosiollisella avustuksella aikana, jolloin Suomen talonpoikien verta vuodatettiin Saksanmaalla 30-vuotisen sodanaikoihin ja välittömästi sen jälkeen.
Keskustelussa ylpeiltiin Runebergin ja Snellmanin ansioilla suomalisuusaatteellisuuden syntyyn 1800-luvulla. Onhan kuitenkin huomioitava, että nämä molemmat herrat käyttivät kirjoituksissaan etupäässä ruotsin kieltä ja katsoivat suomalaisuuden olevan paljon muutakin kuin pelkästään kielikysymys. Snellmanin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että hän rohkeasti kävi käsiksi suomen kielen nostamiseksi maan käyttökieleksi esim. Saiman ja Maamiehen ystävä-lehdissään myös kielilaki 1863 oli merkittävä asia aikoinaan.
Monet suomalaiset suvut joutuivat omaksumaan aikoinaan ruotsinsuomalaisen kielen ja identiteetin kuten pappissuvut 1700-luvulla ja äkkirikastuneet porvarisuvut 1800-luvulla. Keskustelijat vetosivat jopa Tacitukseen omaa identiteettiään puolustaessaan. Varmasti monenlaisia kielitaisteluita on käyty sedan dess ja varmasti ei ole mitään tietoa, mitä kieltä nämä ihmiset ovat puhuneet tuolloin, joten aika vaikea viedä linjoja nykypäivän sairaalan kielipalveluille hiostoriallisin perustein.

Suomalainen kansallinen kulttuuri perustunee aika vahvasti suomalaisiin ja suomenkielisiin juuriin. Ajatelkaamme vaikka Mikael Agricolaa, Elias Lönnrotia tai Aleksis Kiveä. Näistä herroista keskustelija eivät puhuneet.

Toisaalta suon oikeutuksen myös ruotsinkielisille maassamme. Itselläni on ruotsinkielisiä sukulaisia ja olen huomannut, että suomenruotsalaiset Ruotsissa ovat yhtä suomalaisia kuin suomenkielisetkin. Hehän puhuvat ruotsia suomeksi ja todennäköisesti eivät koskaan opi riikinruotsia ruotsalaisten tavoin. Aina jokin kielenkäytössä paljastaa heidät ulkopuolisiksi. Vähemmistönä ei ole helppo olla missään. Suomenruotsalaiset ovat vähemmistö kaikkialla. Onneksi heidän selustansa on aika hyvin turvattu maassamme.
Lycka till svenskspråkiga I Finland

Jos suomenruotsalaiset alkavat tuntea ettei kaksikielisyyttä enää haluta he siirtyvät lahden toiselle puolelle. Siinä menee sitten taloudellinen ja henkinen pääoma mukaan ja Suomesta tulee entistä köyhempi ja tylympi paikka. Meidän suomalaisten ei kannata torjua hyvin menestyvää kansanosaa vaan ottaa siitä mallia. Sitten kun me suomenkieliset omaksumme tavan rohkaista ja suojella lapsiamme yhtä hyvin kuin suomenruotsalaiset sen tekevät, sitten heidän lähtönsä ei ole yhtä suuri menetys. No sittenhän emme enää kadehdi heitä ja kaikilla on parempi olla.
Ns pakkoruotsi ei kyllä ole hyvä tapa saada meitä terveeseen kilpailuasemaan kielivähemmistön kanssa. Joskus ihmettelen miksi suomenruotsalaiset eivät hakeudu ruotsinopettajiksi, he ovat ulkoistaneet oman kielensä opetuksen omassa maassaan. Outoa.

Olen todella yllättynyt päivällä lähettämäni täysin asiallisen kommentin sensuroinnista. Ehkä se oli liian asiallinen ja oikeaan osuva...

Kouluissa on jo nyt liikaa oppitunteja lasten jaksamisen kannalta. Monia tärkeitä oppiaineita jää liian vähälle huomiolle eri oppiaineiden tuntimäärien välisessä kilpailussa.Koska suurin osa suomalaisista ei tarvitse ruotsin kieltä missään, niin on yhteiskunnan varojen tuhlaamista ja oppilaiden ajan haaskausta, jopa mielivaltaa pakottaa kaikki opiskelemaan ruotsia koulussa. Annettakoon niiden sitä opiskella, joiden tulevaisuuteen se ehkä mahdollisesti tulee kuulumaan, ja muille esimerkiksi enemmän englantia tai muita itselle tärkeitä kieliä. Ruotsinkielisten kanssa pärjää ihan hyvin englannilla, jos nyt eivät sattumalta halua suomea puhua.

Loppuminuutilla kerkesit glorifoimaan Ruotsin kieltä Suomessa?

Uskallatko glorifoida Venäjän kieltä Virossa?

Molemmat ovat maiden valloittajan kieliä ja kohtelevat(-livat) maan kansalaisia varsin törkeästi.

Tuttavani, joka suhtautuu periaatteessa myönteisesti ruotsin kieleen totesi kyseisestä ohjelmasta sen olleen "pohjanoteeraus"...Mitäpä muuta voisi sanoa "suorasta puheesta", jossa toimittaja mielisteli ja myötäili sen kuin ennätti yksipuolisiä totuuksia laukovaa kielitieteilijää. Kyseisen kielitieteilijän suomen kielen osaaminen oli alle kaiken arvostelun. Hän tosin korosti koko ajan olevansa ruotsalainen, vaikka ilmeisesti tarkoitti olevansa suomenruotsinkielinen.
Hän korosti joustavuutta ja suvaitsevuutta(? ) kieliasioissa.
Kuitenkin hän edellytti saavansa palveluja ruotsiksi mm. suomenkielisiltä hoitajilta. Kielitieteiljä ei ole oppinut suomea, mutta edellyttää esim.suomenkielisten apuhoitajien "palvelevan " häntä ruotsiksi. Kysymys kuuluu, miksi ruotsinkieliset nuoret menevät valtavilla kiintiöillään mm. Hankeniin ( n. 18% KOKO Suomen ekonomikoulutuksesta )sen sijaan, että pyrkisivät apuhoitajiksi voidakseen lohduttaa Höckerstedtiä ruotsiki tämän sairastuessa.
Merkillinen tapa oli myös tämän tieteilijän tapa aloittaa lähes jokainen puheenvuoronsa naurahtamalla...sillä hän mitätöi kaikki omat puheenvuoronsa.Sinänsä aivan oikein, koska enimmäkseen ne olivat pelkkää lööperiä, jota toimittaja Masso säesti.
Lähes kaksituntisen puutaheinää puhumisen Höckerstedt aloitti siteeraamalla Magma-ryhmän ns. tutkimusta. Magma on täysin puolueellinen ja epäluotettava ryhmä, jonka tutkimukset voi jättää omaan arvoonsa, koska se on massiivisella rahallisella tuella perustettu ryhmä ajamaan ruotsinkielen lisäämistä Suomessa ja ruotsinkielisten etuja Suomessa...
Koko muu haastattelu oli aivan yhtä huteralla pohjalla uskottavuuden suhteen.

Suomenruotsalaisuutta käsittelevässä ohjelmassa oli harmillista altavastaajan Höckerstedtin vähättelevä hörähtely kaikkiin ongelmiin, mitkä liittyvät ruotsin kielen ylikorostettuun asemaan Suomessa ja erityisesti viimeisen kysyjän aiheellisten kommenttien totaalinen väistäminen. Vielä suurempi ongelma oli toimittaja Masson ruotsinkielisyyttä ihasteleva täysin kritiikitön hännystely, joka kaiketi kuvastui myös soittajien valinnassa, koska heidän vähäisenkin kritiikin toimittaja kiirehti katkaisemaan.
Kysymyksiä, joita olisi toivonut käsiteltävän:
-Suomenruotsalaisten "ruotsalaisuus," kysymyksessä on tänään geneettisesti vahvasti suomalaisten uusruotsinsuomalaisten takertuminen etuihin, joita kielivähemmistön erikoinen asema Suomessa tarjoaa
-Korkeakoulupaikka irtoaa heikommin suorituksin kuin suomenkielisille, koska jatkokoulutuspaikkoja on lukion suorittajiin nähden suhteellisesti enemmän.
-Ruotsinkielisen ekonomikoulutuksen valta-asemaan ja sitä kautta etulyöntiasema pääsyyn kultapossukerhon hallinnoiman liike-elämän palvelukseen
-Rkp:n pönkitys uussuomenruotsalaisten avulla, kuka tahansa bättre folketiin avioituva on kielivähemmistön etujen takia jatkossa lapsineen "ruotsinkielinen" ja virallisen kielen asema ja puolue säilyvät. Samaten pakolasten ruotsintaminen tähtää Rkp-äänestäjäkunnan maksimoimiseen
-Haastattelija ei näköjään "tiennyt" että Suomessa korkeakoulutus oli täysin ruotsinkielisten hallussa vielä 1900-alussakin. Tällöin kai on aivan selvää, että ihmiset olivat nimeltään ruotsinkielisiä syntyperästään huolimatta, Jussi oli Johan ja Liisa Elisabeth, koska kastepapit pitivät kirjaa ruotsinkielellä. Korkeakouluopintoihin oli aniharvalla suomalaisella mahdollisuus jo siksi, että Ruotsin ikeen alla virkamiehistö ja maanomistus oli pitkälti hallitsijan suosikeiden hallussa
-jne jne

Kiitos erittäin hyvästä kommentista. Ohjelmaa kuunnellessani yhdyin mielessäni jokaiseen esittämäänne ajatukseen.

Ohjelma päättyi Masson siihen usein esitettyyn ajatukseen, että ruotsinkieli on meillä suuri rikkaus. Onhan se rikkaus suomenruotsalaisille, mutta ei tule mieleeni, mitä etua rikkauden arvostamisen vaade sisältäisi suomenkielisille?

Terveisin
Karin

Olipa ohjelma.

Varsin vastenmielistä oli kuulla rinnastus juutalaisiin. Juutalaisilla taisi olla ihan toisenlaiset ongelmat kuin meidän pienellä kielivähemmistöllä, joka näyttää viimeiseen asti pyrkivän pitämään enemmistön kustannuksella etuutensa, joka periytyvät historian eliittiajattelusta. Kielitieteilijälle suosittelen käymistä Yad Vassemissa, Jerusalemissa. Ehkä historialliset faktat sitten asettuisivat kohdalleen.

Kielitieteilijä pyrki kaunistelemaan sitä tosiasiaa, että ruotsinkieliset ovat etuoikeutettuja mitä tulee opiskelumahdollisuuksiin.

Varsin oleellinen kysymys on se, miten monella suomenkielisellä on jäänyt opiskelupaikka saamatta siksi, että ruotsinkielinen on kielikiintiön turvin vienyt sen huonommalla pistemäärällä ja siis vähäisemmin tiedoin. Miten paljon mahtanee Hankenin ylläpito tulla suomenkielisille veromaksajille maksamaan? Miten paljon maksaa Ahvenanmaan erikoikeuksien ylläpito. Jne, esimerkkejä riittää. Kysymyksiin tuskin koskaan tulee vastauksia.

Suorastaan tragikoominen oli tieteilijä Höckerstedtin vertaus suomenruotsinkielisten ja juutalaisten välillä. Hän pyrki jotenkin samaistamaan heidät.

En ole koskaan kuullut, että juutalaiset olisivat tarvinneet kiintiöitä tai ylipäätänsä mitään helpotuksia
päästäkseen akateemiseen koulutukseen.

Ruotsinkieliset, jotka tunnetusti ylpeilevät olevansa terveempiä, varakkaampia jne. jne. kuin kantasuomalaiset tarvitsevat lähes joka alalle hyvitystä ja kiintiöitä pärjätäkseen suomenkielisille.
Kuvaavaa on, että he pääsevät lääketieteelliseen jopa yhdeksän(9) pinnan heikoimmilla tuloksilla, kun yhden pinnan SADASOSA kahden suomenkielisen välilä ratkaisee kumpi pääsee sisään lääketieteelliseen.

Lieneekö valelääkäri ollut yksi niistä suomenkielisistä, jotka heikkolahjaisimmat ruotsinkieliset ohittivat lääketieteelliseen.

Eipä ihme että amerikkalainen, the Times-lehden toimittaja ihmetteli
Suomen käytäntöä. :" Finland has a kind of reverse system of quotas and affirmative action for Swedish speakers. Reverse because Swedish speakers tend to be wealthier and healthier than Finnish speakers... "
Mitä muuta tämä on kuin rasismia suomenkielisiä kohtaan eikä päinvastoin.

Vaikuttaa, että Höckerstedtin ja muiden ruotsinkielisten röyhkeillä vääristelyillä ei ole mitään tolkkua eikä rajaa.

Suomen ruotsinkielisten siirtyminen lahden toiselle puolelle on pelkkä naurettava uhkaus.
Ei heitä siellä otettaisi mitenkään avosylin vastaan. Sitäpaitsi sinne on vähän vaikea siirtää maita
ja mantuja. Viljelysmaita ja tomaatinviljelyä.
Jos he todella veisivät( mitä en usko ) rahansa Ruotsiin, ainakin vihdoin paljastuisi kaikessa alastomuudessaan heidän täydellinen näennäishumanisminsa. Tekopyhyytensä ja häikäilemättömyytensä.
Suomalaiset voisivat aloittaa puhtaalta pöydältä.

Valitettavasti suomalaiset eivät pysty ottamaan mallia Suomen ruotsinkielisistä, koska suomenkielisille ei tarjota samoja ylettömiä etuja ja erioikeuksia kuin ruotsinkielisile.

Missä muualla lohkotaan " parhaiten " menestyvälle 5,6% vähemmistölle 20% kiintiöt akateemiseen koulutukseen ? Missä muualla "parhaiten" menestyvän kansanosan jälkeläinen toteaisi, että tietysti meidän( =ruotsinkielisten )
täytyy olla helpompi päästä
lääkärikoulutkseen, koska muuten KUKAAN ruotsinkielinen ei pääsisi lääkäriksi . Näinhän lausui Tv:n Ajankohtaisen ohjelmassa viime syksynä yksi potentiaalinen kiintiölääkäri.
Päästyään lääkäreiksi he päätyvät enimmäkseen yksitysiin lääkärifirmoihin rahastamaan ja suomenkieliset joutuvat sitten ruotsinkielisiä palvelemaan julkisella puolella. Siksihän suomenkielisille pakotetaan virkamiesruotsi, koska ruotsinkieliset eivät vaivaudu "palvelemaan " omiaan. He haluavat johtaa ja rahastaa...Varokaa ruotsinkielisiä lääkäriasemia !

Uskottelu, että ruotsinkieliset huolehtisivat lapsistaan jotenkin erityisen hyvin tai paremmin kuin suomenkieliset on sekin myytti. Miksi espoolainen ruotsinkielinen psykiatri muuten vaatisi jatkuvasti lisää ruotsinkielistä palvelua nuorisoklinikoille.
Vastikään ruotsinkielinen uskonnollinen johtaja ja isoisä Pohjanmaan "iyllissä" paljastui 11 lapsenlapsensa hyväksikäyttäjäksi. Lasten vanhemmat tiesivät asian, mutteivät puuttuneet asiaa. Mitä lapsista välittämistä tämä on ?
Yrittäjäpariskunta Heinojen häikäilemättömän mafiatyppisen murhan suunnittelijaksi ja toteuttajaksi paljastui nuori haukilahtelainen ruotsinkielisen "kunnon" kodin poika...Lisää tapauksia on tiedossa...
Joku raja pitäisi olla infantiilisellä
ruotsinkielisten katteettomalla ihannoimisella.

Ei se ole ihannointia jos myöntää että suom.ruotsalaiset tekevät jonkun asian paremmin kuin me. Minä olen seurannut sekä valtaväestöa että tätä vähemmistöä ja vätän että suomenruotsalaiset sporraavat lapasia enemmän, opettavat pärjäämään ja kuuntelevat lapsiaan valtaväestön enemmistöä paremmin. Se ei selity pelkästään heidän paremmilla oloilla vaan kulkee traditiona perheiden sisällä. heillä on myös huonoja puolia esim mainitsemani välinpitämättömyys ns pakkoruotsia kohtaan, he eivät halua jakaa kieltään vaan että muiden pitää seurata huonoa opetusta johon ei paljon säätiörahoja tai kiinostusta heru. Mutta aivan kuten nyt otimme horttokaalo-tyyppisen euroviisun, tai kuten kunnioitamme saamelaisten kykyä pärjätä Lapissa, samalla tavalla voimme ottaa opiksemme suomenruotsalaisten fiksua kasvatusta, koska meille on siitä vain hyötyä!!!!