SUORAA PUHETTA MANIFESTI NUMERO 2 / 2010 :TEEMANA ISLAMIN JA SANANVAPAUDEN SUHDE

Uskontoja, eli uskomuksia, ei tarvitse kunnioittaa millään tavalla, koska ne eivät ole totta.

Demokratia, vapaus ja uskonnottomuus kunniaan.

Jussi K. Niemelä

Islam ei ole ainoa uskonto tai ideologia, joka uhkaa sananvapautta. Kaikenlaiset dogmaattiset ideologiat ja uskomusjärjestelmät suhtautuvat lähtökohtaisen vihamielisesti tai ainakin nuivasti kriittisiin ääniin.

Taide, satiiri ja pila ovat keskeisiä kritiikin muotoja. Niiden avulla on kautta historian tarkasteltu ilmiöitä ja ihmisten käyttäytymistä. Moni taiteilija onkin joutunut yhteisönsä silmissä hylkiön tai roiston asemaan. Vallanpitäjien ja vallan instituutioiden ivaaminen on aina ollut vaarallista. Erityisen korostuneesti valtaa käyttävät vanhoilliset uskonnolliset tahot.

Uskontojen säädökset ovat yleensä melko jyrkkiä ja varsinkin tämä näkyy ns. abrahamilaisten, patriarkaalisten monoteismien säädöksissä. Jopa kristinuskon lempeät moraalisäännöt ovat absoluuttisia ja dogmaattisia. Ollaksesi hyvä uskovainen, sinun pitäisi noudattaa näitä säädöksiä kirjaimellisesti. Näin ajattelevat fundamentalistit, jotka haluavat ottaa pyhien kirjojensa ja perinteensä säädökset kirjaimellisesti. He myös haluavat valitettavan usein pakottaa nekin, jotka eivät näihin säädöksiin tai niiden taustalla oleviin uskontoihin usko, noudattamaan niitä. Uskonnoissa ja dogmaattisissa ideologioissa on siis totalitarismin siemen.

Eurooppa ja Yhdysvallat ovat vähitellen päässeet irti uskonnollisen vallan kahleista. Siitä ei ole vielä edes sataa vuotta, kun brittiläisfilosofi Bertrand Russell joutui uskonnollisen syrjinnän kohteeksi. Hän ei saanut opettaa New Yorkin yliopistossa uskontokriittisten näkemystensä ja liberaalin seksuaalimoraalinsa takia. Suomessa kirjailija Hannu Salama sai vuonna 1964 syytteen jumalanpilkasta Juhannustanssit -teoksensa pilasaarnasta, joka oli sijoitettu humalaisen miehen suuhun.

Suomen tilanne on mennyt parempaan suuntaan, kunnes viime vuonna maahanmuuttokriittinen Jussi Halla-aho Helsingistä sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho arvosteli blogillaan satiirisesti profeetta Muhammadia tämän lapsivaimo Aishan takia. Mielestäni Halla-ahon saama tuomio on skandaali. Kristinuskoa saa nykyään jo vapaasti arvostella ja pilkata, mutta islamia ei.

Tilanne heijastelee kansainvälistä kehitystä. Salman Rushdien tapauksesta lähtien länsimainen sananvapaus on vähitellen antautunut väkivallan, painostuksen ja pelottelun edessä. Nyt länsimaissa eletään pelon ilmapiirissä ja kustantajat sekä itse taiteilijat (kuvataiteilijat, kirjailijat, teatteriohjaajat, oopperatalot ym.) sensuroivat itseään. Sama kehitys on nähtävissä taidemuseoissa.

Mietin, uskaltaisiko kukaan tänään ohjata Moliéren Porvari aatelismiehenä -satiiria näyttämölle. Siinä pilkataan turkkilaisia muslimeja erittäin räväkästi. Näin teoksen näyttämösovituksen 2000-luvun alkupuolella Helsingin kaupunginteatterissa, Arto af Hällströmin ohjaamana. Tuolloin syyskuun 11. terrori-iskut olivat vielä tuoreessa muistissa ja teoksen näyttämösovituksen voidaan katsoa olleen vastalause iskuille. Hällström halusi käsittääkseni puolustaa länsimaista sananvapautta. Vähän tuon näyttämösovituksen jälkeen hollantilainen elokuvaohjaaja Theo van Gogh murhattiin keskellä katua. Murhaaja oli muslimifundamentalisti.

Islaminuskoisten strategiat länsimaiden lainsäädännön ja kulttuurin muuttamiseksi tapahtuvat nähdäkseni kolmella tasolla:

1 Avoin väkivallalla uhkailu, terrori, murhat, väkivaltaiset mielenosoitukset ja boikotit. Tässä islamistit osaavat hyödyntää globaalia mediaa. Pienistä paikallisista selkkauksista tehdään nopeasti kansainvälisiä mellakoita tai mielenosoituksia.

2 Avoin poliittinen ja akateeminen pyrkimys muokata länsimaiden johto, älymystö ja yleinen mielipide islammyönteiseksi tai yltiösuvaitsevaiseksi. Tähän liittyy mm. islamilaisten maiden järjestö OIC:n voimakas poliittinen lobbaus ”uskontojen halventamisen” estävän lainsäädännön ja YK:n julkilausumien toteuttamiseksi. YK:n Ihmisoikeusneuvosto ja yleiskokous taipuivat jo tämän poliittisen painostuksen edessä, mutta onneksemme YK:n päätöslauselma ei ole jäsenvaltioita juridisesti sitova. Akateemisessa maailmassa Saudi-Arabia ym. varakkaat muslimitahot rahoittavat länsimaissa lähi-idän instituutteja ja erityisesti islammyönteistä tutkimusta. Islamkriittiselle tutkimukselle on lähes mahdotonta saada rahoitusta. Yliopistomaailmasta kulttuurirelativistinen diskurssi on nopeasti levinnyt yhteiskuntaan laajemminkin ja erityisesti siihen törmää vasemmiston sekä vihreiden keskuudessa.

3 Piilojihad, joka osittain kuuluu edelliseen kohtaan. Piilojihadista (stealth Jihad) on hiljattain kirjoittanut amerikkalainen islamkriitikko Robert Spencer samannimisessä kirjassaan. Piilojihadistit toimivat erilaisten peiteorganisaatioiden kautta kaikkialla länsimaissa, edistääkseen islamistisia päämääriä ja muokatakseen länsimaita vastaanottavaiseksi muslimien erillisvaatimuksille. Piilojihadiksi voidaan katsoa vaikkapa länsimaissa vaaditut musliminaisille ja -tytöille tarkoitetut erilliset uimahallivuorot. Jos ja kun sellaiset sallitaan, islamistit ovat saaneet taas yhden pienen sharia-lain elementin käyttöön länsimaissa. Sukupuolisegregaatio on olennainen osa vanhoillista sharia-lain tulkintaa.

Kakkoskohtaan voidaan lisätä poliittisen korrektiuden ilmapiiri, ts. yleisen islamkeskustelun sopivaisuuden rajat (akateeminen toiseuden kunnioittaminen ja kulttuurirelativismi). Kriittiset äänet leimataan herkästi rasismiksi, islamofobiaksi tai kulttuuri-imperialismiksi. Olen jopa törmännyt käsitykseen, jonka mukaan yleismaailmallisten ihmisoikeuksien noudattamisen vaatiminen olisi kulttuuri-imperialismia.

Tällainen ajattelu asettuu automaattisesti sortajan puolelle islamilaisten kulttuurien sisällä. Joka väittää ihmisoikeuksien puolustamista länsimaiseksi kulttuuri-imperialismiksi, rasismiksi tai islamofobiaksi, asettuu samaan rintamaan salafistien, deobandien ja wahhabilaisten kanssa.

Kulttuurirelativismi on sisäisesti ristiriitainen kanta juuri siitä syystä, että missä tahansa kulttuurissa on voimia ja vastavoimia, joilla on erilaisia käsityksiä siitä mikä on sopivaa. Hylätessään islamin sisällä toimivat ihmisoikeusaktivistit länsimaiset kulttuurirelativistit asettuvat sharia-lain vanhoillisen tulkinnan kannattajien leiriin. Myös kaikenlaiset sananvapauden rajoituspyrkimykset– sensuuri, itsesensuuri, kriitikkojen leimaaminen – pelaavat väistämättä islamistien pussiin. Samalla niistä hyötyy länsimainen äärioikeisto ja muut poliittiset konservatiivit eli konservatiivien tukeminen yhtäällä tukee heitä myös toisaalla.

Tähän liittyen kannattaa huomata, että sanan- ja uskonnonvapaus on lopulta kaikkien eri ryhmien etu. Ilman sananvapautta ei ole vähemmistöjen oikeuksia eikä demokratiaa.

Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tabuja ja sananvapaus voi hyvin. Reaktiot Kaarina Hazardin kolumniin Tony Halmeesta osoittaa kuitenkin jotain muuta. Hazard ei pilkannut edes kuollutta profeettaa tai – Nietzschen mukaan kuollutta – Jumalaa, vaan mediakuvaa kuolleesta sekakäyttäjästä ja epäonnistuneesta kansanedustajasta ja show-painijasta. Kuitenkin ihmisten reagointi tuo väkisinkin mieleen muslimien riehaantumisen Muhammed-pilakuvien julkaisemisien jälkeen. Kun jotain heille pyhää arvostellaan, he kokevat kritiikin henkilökohtaiseksi. Suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen liikaa pyhää.

Googlaamalla selviää nopeasti, että Muhammedin pilakuvat olivat tarkoituksellinen provokaatio. Ensin ne julkaistiin Jyllands Postenissa eikä mitään ihmeempää tapahtunut. Sitten niiden takana olevat uuskonservatiivit kiersivät Lähi-Itää esittelemässä niitä eikä mitään ihmeempää vieläkään tapahtunut. Sitten yhtä äkkiä useammassa maassa syntyivät yht' aikaa spontaanit mielenosoitukset, joissa poltettiin aitoja ja oikeita lipputankokelpoisia Tanskan lippuja, joita tuskin edes myydään Lähi-Idässä. Ei niitä ole näkynyt myynnissä Suomessakaan, koska niitä ei täällä tarvitse kukaan, mutta sitä ei täkäläisessä huuhaamediassa ole viitsitty mainita.

Jyllands Postenin kulttuuritoimituksen silloiselta päätoimittajalta löytyy läheiset yhteydet USA:n uuskonservatiivien "älymytön" huipulle, mutta ei sitäkään ole julkisuudessa viitsitty mainita.

Ylipäätään suomalainen media on syvältä. Lakkasin seuraamasta sitä 8.7.2005 kun Guardianissa mainittiin, että ainakin yhdessä pommi-iskun kohteeksi joutuneessa junavaunussa oli pohjassa räjähdysaukko, jonka reunat olivat vääntyneet sisäänpäin. Kömpelö salaliitto paljastui pian nopeasti ja yksityiskohtaisesti täydestä syytä maailman parhaiksi journalisteiksi tituteeratun brittijournalimin eliitin toimesta eikä menny kauaakaan, kun rikostutkimuksen johtaja ilmoitti, että ns. "terroristisolun" johtaja olisi otettu kiinni, jollei hän olisi ollut MI6:n suojeluksessa.

Ammattitaitoinen journalisti olisi maininnut näistä seikoista, mutta sellaisiahan ei Suomesta löydy sitten ensimmäistäkään. Sen sijaan täältä löytyy laumoittain totaalisia urpoja, jolla on niin kova kiire rauhoitella olemattomia muslimivainoja, ettei tiedonvälitykselle jää ollenkaan huomiota.

On älytöntä, jos muslimien tai kenen tahansa loukkaantuminen on riittävä peruste sananvapauden rajoittamiseen millään tavalla. Loukkaantumisen kokeminen on täysin subjektiivinen tunne. Kuka tahansa voi loukkantua ihan mistä tahansa. Esimerkiksi itseäni saattaa loukata Suomi-rap tai tosi-tv-ohjelmat.

Loukkaantumisargumenttia voidaan käyttää myös keppihevosena täysin ideologisista syistä harjoitetulle sensuurille. Varmasti on paljon muslimeja, jotka loukkaantuivat aidosti pilakuvista, mutta sensuurin taustalla on usein myös pyrkimys suojella kritiikiltä ja satiirilta sellaisia maailmankatsomuksia, jotka eivät kriittistä tarkastelua kestä. Tällaisia maailmankatsomuksia ovat juuri uskonnot, ja erityisesti islam on tänä päivänä tällainen uskonto.

Olen ihmetellyt miksi muslimijohtajat eivät tuomitse niitä muslimeja jotka turvautuvat väkivaltaan. Jos muslimijohtajat antaisivat mediaan pikaisen tuomion äärimuslimeille aina kun nämä turvautuvat väkivaltaan, ehkä tilanne voisi muuttua parempaan suuntaan.

Ohjelmassa kysytään rajoittaako islam-sananvapautta. Rajoittaminen on jo tapahtunut, ainakin Helsingin Sanomat harjoittaa sensuuria, tanskalaisten pilakuvien julkaisematta jättäminen on oivan esimerkki tästä. Koska kukaan on lukenut ao. lehdestä islam-kritiikkiä?
Sananvapaus on olemassa tai ei. Se kattaaa kaikki asiat, jos yhdestäkään asiasta on oltava puhumatta jonkun ryhmän vaatimuksesta niin silloin ei ole enää sananvapautta.

Juice Leskinen: "Pilkkaanko jumalaa, vai jumalankuvaa herkästi pilaantuvaa?". Miksi hyvin herkästi kritiikki uskomuksia, vakaumuksia tms kohtaan väännetään pilkaksi? Mielestäni kritiikkiä ei pitäisi kokea automaattisesti pilkkana.

Länsimaissa ja siten Suomessakin yhä enemmän tunnutaan menevän sananvapauttamisen rajoittamisen suuntaan. Paljolti kyse on itsesensuurista ja ei-muslimien pelosta siitä, ettei vaan millään tavoin mahdollisesti loukattaisi muslimeja, vaikka enemmistö muslimeistakin kokisi, että se ja se asia tai teko ei heitä loukkaisikaan. Käsittämätöntä on, että syyttäjä takertui muutamaan Halla-Ahon sanaan eikä ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää tekstiä kokonaisuudessaan ja esim. se, että monissa kouluissa on luovuttu joulu- ja kevätjuhlista ainakin niiden perinteisessä muodossaan. Britanniassakin ilmeisesti noudataetaan paikoin sharia-lakia.

"On älytöntä, jos muslimien tai kenen tahansa loukkaantuminen on riittävä peruste sananvapauden rajoittamiseen millään tavalla."

Ei se ole älytöntä. Jos sananvapaus tarkoittaisi sellaista että 5000 suomalaista nuorta loukkaantuisi fyysisesti (tappavien räjäyte- ja huumeohjeiden levitys vapaasti koulussa ja internetissä) niin ilman muuta sananvapautta rajoitetaan. Ei sananvapaus ole loukkaamaton itsetarkoitus.

Maalaisjärjellä sananvapautta on aina rajoitettu. Ja foorumeillekin on tulossa rajoituksia, moderaattoreita lisätään jne

On katseltava seurauksia:

Oikeiston Pilakuvaprovokaatiot =>loukkaantumisia, väkivaltaa ja kuolemia =>sananvapauden rajoituksia =>johtaa sananvapauden ja demokratian kaventumiseen

Jos teko P ei johda rauhaan ja vapauteen vaan väkivaltaan ja ahdistukseen niin sitä ei pidä rohkaista.

Paavi ja katolinen kirkko paheksuivat sitä, että "Avatar" elokuvassa ylistettiin ja palvottiin luontoa sen sijaan, että olisi palvottu uskontoa. Naurettavaa! Uskonnot ovat ihmisten tekemiä, mutta luomakunta on korkeimman intelligenssin "jumalan" luomus. Kumpaa on syytä kunnioittaa? esko

Eikö tämä kakkososa tulekaan radiokeskusteluna? Ei ollut ainakaan ohjelmassa lauantaina 16.1.

Eivätkö Suoraa puhetta -ohjelmat tulekaan kokonaisuudessaan Areenalle? Vain tuon ensimmäisen blogin johdantokirjoitus on Areenassa.

Muslimeissa ne fundamentalismiin taipuvaisemmat ja äänekkäimmät ovat herkkänahkaisimpia. USA:ssa tai jopa Suomessa ne fundamentalistisimmat kristityt ovat herkkänahkaisimpia. Ja kun siirrytään uskonnollisista viitekehyksistä vähän ulommas ; kaikki fundamentalistit vaikuttavat toisiltaan - ja ovat valmiita manipuloimaan, rajoittamaan sananvapautta, ja vääristelemään sen merkitystä.

Heitä yhdistää oma sanoman oikeutus yli kaiken muun, toisten sanomisien nollaaminen, ja oman sanoman kanonisoiminen, millä, se vaihtelee aatteen mukaan. Maltilliset osaavat keskustella keskenään, fundamentalistit sulkevat muut ulos ja karjuvat sanomaansa vaikka netin kautta minne sitä tungettua saavat. Maltilliset eivät jaksa loukkaantua verisesti muslimimaailmassakaan esim. pilapiirroksista, maltilliset Suomessa eivät jakele tappoukauksia toisinajattelijoille.

Ääni ei tee fundamentalismista yhtään suurempaa - fundamentalismi on aina niin marginaali-ilmiö, että fundamentalistien pitää ryhtyä joko suoraan väkivaltaan tai vähintäänkin symboliseen / henkiseen väkivaltaan saadakseen enemmistön taipumaan mielivaltaansa.

Ja niin, kyllähän meillä on ihan kotikutoisiakin fundamentalisteja, jotka koittavat karjua netissä peläten kaltaistaan, mutta toiseutta (islam, sekoitettuna kritiikittömästi islamismiin) . Kumpikin on yhtä vahingollista.

HK

Alustuksessa oli tällainen kohta:

"Ja kun äärimuslimit uhkailivat tanskalaisia taiteilijoita Jylland-Postenissa 2005 julkaistujen Muhammed-pilapiirrosten takia, eurooppalaiset peräänkuuluttivat pilapiirtäjiltä ymmärrystä “toisten uskonnollisia tunteita” kohtaan.

Sananvapautta ei enää kovin paljon muistettu. Kuten brittikirjailija Kenan Malik sanoi: ”Tappokäskyjä ei enää tarvita. Olemme sisäistäneet sen fatwan. Enää ei kukaan kirjoittaisi, eikä julkaisisi, uusia Saatanallisia Säkeitä.”"

Jussi K. Niemelä puolestaan kirjoitti näin:

"Suomen tilanne on mennyt parempaan suuntaan, kunnes viime vuonna maahanmuuttokriittinen Jussi Halla-aho Helsingistä sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho arvosteli blogillaan satiirisesti profeetta Muhammadia tämän lapsivaimo Aishan takia. Mielestäni Halla-ahon saama tuomio on skandaali. Kristinuskoa saa nykyään jo vapaasti arvostella ja pilkata, mutta islamia ei."

Minusta näissä tapauksissa kuitenkin pitäisi aina myös ottaa huomioon se mille kohderyhmälle viesti on tarkoitettu ja mitkä ryhmät nämä viestit omivat omaan käyttöönsä.

Kun Tanskassa lähdettiin julkaisemaan noita Muhammed pilakuvia niin kovin pieni osa tanskalaisista taisi asiaa ajatella minään sananvapauskysymyksenä tai syvällisenä filosofisena kannanottona. Vielä huonompi tilanne tietysti oli islamilaisessa maailmassa jossa nuo kuvat varmaan suurelta osin nähtiin selvänä jatkona presidentti Bushin johtamalle islaminvastaisen ristiretken piirteitä saaneelle kampanjalle.

Samoin kävi Halla-ahon jutun kanssa. Siihen tarttuivat välittömästi kaikki ääriainekset ja hyödynsivät sitä omissa vihanlietsontakampanjoissaan.

Kulmakivenä tässä sitten on se pilakuvanpiirtäjien tai Halla-ahon oma osuus, miten he halusivat viestinsä ymmärrettävän ja kenet he olivat valinneet kohderyhmäkseen.
Ainakin Halla-ahon suhteen otaksun hänen varsin hyvin tietäneen että miten hänen tekstiään tultaisiin hyödyntämään. Se taas ei ole hänelle kunniaksi.

... tosiaan, tarkoitushakuista kirjoittamista, eikä varmasti mitään sananvapauden puoolustamista ensimmäisenä, Halla-ahon tapauksessa. Ei, se ei tosiaan ole hänelle kunniaksi, mutta kai Mestarin on maksettava sen hinta asemastaan omissa piireissään. Vastuu ja vapaus tuppaavat kulkemaan käsi kädessä - myös sananvapausasioissa.

Mutta kaiketi se perimmäinen sananvapauden pointti on, että yhdenvertaisesti ajateltuna se "jumalanpilkka" lakina pitää poistaa, koska jos ollaan kovin loukkaavia toisia ihmisryhmiä vastaan vaikka uskonnon kritisoimisen verhossa, muut lakipykälät hoitavat sanktiomahdollisuudet. Halla-ahon blogissa on runsaasti sellaista aineistoa, joka voitaisiin harkita esim. kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi- mutta nyt ainakin julkisuudessa on noussut valitettavan voimakkaana juuri sen vanhentunut jumalanpilkkapointti.

Jumalanpilkka-asetuksen unohtaminen taas voitaisiin siinä soveltaa tanskalaiseen pilapiirroskohuun; piikkihän kuvallisesti kohdistuu niihin, jotka tekevät uskonnosta poliittista agendaa - islamisteihin, ei muslimeihin yleensä.

”Islamin ja sananvapauden suhde on kuohuttanut Eurooppaa jo 20 vuotta” - ja tosiasiassa pitempäänkin – ja nyttemmin ”kaikki on muuttunut”, kuten alustaja toteaa, mutta muutos on kuluneiden kymmenen vuoden aikana tapahtunut toiseen suuntaan kuin mitä kirjoittajat esittävät. Länsi-Euroopassa yksilöllinen sanan- ja liikkumisvapaus on päinvastoin vahvistunut suhteessa tiettyjen uskonnollisten enklaavien rajoittaviin pyrkimyksiin. Tämä on yhteiskunnallisen monimuotoisuuden ja moniarvoisuuden etu, mutta arveluja syntyy hinnasta: johtaako kehitys kohtuuttomuuksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin islaminuskoisten enemmistöä kohtaan, kuten John Le Carren erinomaisen ajankohtaisessa proosaromaanissa Lainsuojaton (2009), tai markkinavoimien ylivaltaan ja arvokonservatismiin, mikä syö monimuotoisuuden edellytyksiä toiselta reunalta?

EU:n suurimman maan suurin puolue Kristillisdemokraattinen Unioni CDU hyväksyi Hannoverissa 3.-4. joulukuuta 2007 uuden periaateohjelman, jossa käsitellään, kaikkien muiden mahdollisten asioiden ohella, laajalti myös maahanmuuttoa ja integraatiota. Ohjelman mukaan Saksa on maahanmuutto ja integraatiomaa, mutta ”sen, joka haluaa elää Saksassa, on hyväksyttävä ja omaksuttava vapaamielis-demokraattisen yhteiskuntajärjestyksemme keskeiset arvot ja normit”; ”se, joka integroitumasta pitemmän aikaa kieltäytyy, varautukoon seurauksiin”. Suvaitsemattomuutta ei saa suvaita. Kulttuurieroilla ei saa oikeuttaa ihmisoikeuksien ja demokratian kyseenalaistamista, ja tämä koskee erityisesti naisten ja miesten tasa-arvoa. Ohjelmassa torjutaan myös paralleeliyhteiskunta, jossa oikeusjärjestystä ei kunnioiteta. (kappale 307, Freiheit und Sicherheit. Grundsätze für Deutschland, CDU, 2007). Perinteisten perhearvojen korostamisen lomassa ohjelmassa tunnustetaan myös muunlaisten elämäntapa- ja perhesuhdevalintojen oikeutus ja syrjimättömyys. CDU on omilla valinnoillaan tehnyt hyvin selväksi ja näkyväksi sen, ettei se hyväksy sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.

Poliittisen kentän punaisella tai vihreällä laidalla jotkut toimijat, joita tällä palstalla tarkoitettaneen ”eurooppalaisella älymystöllä”, osaavat olla hyvin provokatiivisia itsemääräämisoikeuden ja sananvapauden loukkauksia vastaan ja ylläpitävät osaltaan järjestökenttää, joka tarjoaa suojaa ja tukea kaikenlaisille vähemmistöjen vähemmistöille. Suomalainen yhteiskuntatieteilijä voi
hakea tutkijaksi ulkomaille esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ja mustien lesbojen yhdistykseen (LesMigras), jos kokee kielitaidon ja metodisen osaamisensa riittävän mustien lesbojen tutkimiseen. Islamistinen vakaumus tuskin lienee erityinen meriitti työnottohaastattelussa.

Nato-maissa on 9/11 jälkeen rahoitettu varsin runsaasti turvallisuustutkimusta, jonka piirissä toimii paitsi pommiasiantuntijoita myös radikaaleja poststrukturalisteja ja feministejä. Islamiin kriittisesti suhtautuvalla, arabiankielentaitoisella postmodernilla älyköllä ei ole viime vuosina ollut pulaa työtarjouksista tai apurahoista.

Suomessa monikulttuurisuuskeskustelun normatiiviset rajoitukset liittyvät myös muuhun kuin yya-maailmankatsomusta uusintavaan haluun ”eliminoida epäluottamusta aiheuttavat ilmaukset”. Onko esimerkiksi afro-karibialainen reggae/dancehall/hiphop –kulttuuri aitoa ja Perusopetuslain tarkoittamaa monikulttuurisuutta, jos siinä lauletaan tuhmia?

Ilari Kiema