1900-luvun alussa erilaisia olivat irtolaiset, prostituoidut ja vammaiset. Aistivammaiset sekä kehitysvammaiset ja mielisairaat olivat outoja, sillä he eivät kyenneet elättämään itseään. Heihin liittyi mystisiä uskomuksia; vamma oli Jumalan rangaistus ja heidän näkemisensä saattoi järkyttää terveitä ihmisiä.
Uskottiin, että poikkeavat oli varminta sulkea laitoksiin. Kunnon kansalaiseksi irtolaiset saataisiin työllistämisellä ja vammaiset kasvatuksella ja koulutuksella. Vaivaishoidon yhteydessä huolestuttiin myös hoidon kustannuksista ja myöhemmin alettin Suomessakin ahdistamaan vammaisia rotuhygienian vaatimuksilla.
Mikä on menneisyyden painolasti suhteessamme vammaisiin?
