30 laulajaa, 30 soitinta

Laulukilpailu verrattuna soitinkilpailuun on siitä mielenkiintoinen laji, että erilaisia "soittimia" on yhtä paljon kuin on "soittajiakin". Pianokilpailuissa soitinvaihtelua saa aikaan hieman silloin kun kilpailijat voivat valita parin kolmen eri soittimen välillä. Jousisoitinkilpailuissa on jo variantteja sen vuoksi, että jokaisella kilpailijalla on oma soittimensa. Mutta instrumenttien lajivalikoimassa laulu vie ehdottomasti voiton muista.

Tämä instrumenttien runsas kirjo tekee erityisesti laulukilpailujen tuomaroinnista haasteellisen lajin. On kirkasta ja tummaa sopraanoa, pehmeää ja teräksistä mezzoa, lyyristä tenoria jne. Tiettyyn rajaan asti on selvää, että kilpailijat ovat kehitykseltään eri asteella. Toiset yksinkertaisesti osaavat enemmän. Mutta kun määrätty osaamisen taso on saavutettu, alkavat ongelmat, jos niitä nyt sellaisina haluaa pitää. Laulukilpailijoita arvioitaessa makukysymyksille riittää kuitenkin tilaa.

Laulajasoppaa voi hämmentää vielä lisää. Vanhempi kollegani, pitkän linjan kokenut radiotoimittaja, jo kymmenettä kertaa Lappeenrannan laulukilpailuja seuraava Veikko Ylikojola heitti taannoin vielä yhden näkökulman asiaan: radiolaulamisen (tai äänilevylaulamisen). Ilman näköhavaintoa lauluäänessä korostuvat vivahteikkuus ja moni-ilmeisyys. Veikko on kuunnellut laulajia "radiokorvin" niin pitkään, että hänelle on syntynyt selkeä käsitys äänityypistä, joka sopii aalloille hyvin. Tai päinvastoin, äänityypistä, joka saattaa olla radiossa ongelmallinen.

Yhtä kaikki, pian tuomaristo on tehnyt päätöksensä välieriin pääsevistä kilpailijoista. Edellisissä kilpailuissa jatkajia oli kuuleman mukaan 17. Kohta tiedämme monenko laulajan välieräsuorituksia saamme kuunnella tällä kertaa.