Kiitos komedienne Jokipii

Juuri kun pääsin ajattelemasta lavaesiintymisen merkitystä laulukilpailussa, esiintyjävuoroon tuli sopraano Laura Jokipii. Adelen kuplettiaaria oli mainio osoitus siitä, että lavaesiintyminen on kuin onkin olennainen osa laulamista. Lepakon Adelen osa on komedienne-rooli parhaimmillaan ja kun sen tekee hyvin, voi yleisölläkin olla hauskaa. Jopa laulukilpailussa. Kiitos Laura!

Kilpailun edetessä pohdituttavat monet muutkin asiat, ei vähiten ohjelmistovalintojen merkitys. Kullakin kilpailijalla on alkuerässä 15 minuuttia aikaa "esitellä itsensä". Kun ohjelmistovalinnan tekee viisaasti, voi näyttää omat parhaat puolensa ja sen lisäksi vaikkapa monipuolisuutensa. Joidenkin kilpailijoiden kohdalla on nimittäin väistämättä tullut mieleen, josko sittenkin olisi vielä kerran pitänyt miettiä alkuerän ohjelmistovalintaa. Jo pelkkä tempon muutos voi tehdä ihmeitä. Minusta esimerkiksi neljä kohtuullisen hidasta kappaletta peräkkäin on yksipuolista.

Lappeenranta-salissa on hyvä tunnelma. Yleisöä on paikalla oikein mukavasti ja lava pursuaa osaamista vaikka laulajien taitoja tarkkaillaankin suurennuslasilla. Yhden osaamisasian haluan kuitenkin nostaa tässä esille: artikulaation. On nimittäin kiusallista, kun ääritapauksessa ei saa selvää laulaako kilpailija ruotsia, saksaa, ranskaa tai jopa suomea. Kun puolet alkukilpailusta on nyt käyty, voi kuitenkin ilokseen todeta, että kyllä sanoistakin voi saada selvää. Siitäkin on nimittäin täällä saatu eläviä esimerkkejä!