Musiikkikilpailun sydän on kisatoimisto. Täällä Lappeenrannassa kisatoimiston ovet ovat auki lähes 24h. Vain sydänyöllä voi olla, että toimistossa ei ole ketään, mutta silloinkin voi hätätilassa aina soittaa Nissisen Tuulalle. Ja Tuula vastaa, eikä siinä kaikki, vastaa vielä iloisesti.
Kunnianhimoisen valtakunnallisen musiikkikilpailun järjestelyihin kuuluu uskomaton määrä yksityiskohtia. Henkilökuntaa tuppaa aina olemaan liian vähän, mutta kummasti asiat tuntuvat aina hoituvan, oli sitten kyse ibumaxista tai "surevien omaisten" pääsylipuista. Kaikkea löytyy ja jos ei löydy niin hommataan.
Pakko kommentoida aiemmin ilmestynyttä huomiota siitä että kisatoimisto olisi toiminut jotenkin hitaasti netissä kun välieriin valitut kilpailijat oli tiedotettu. Toimistossa alkaa kuhina heti kun tuloksia julkistetaan. Silloin palvellaan yhtä lailla paikalla olevat ihmiset kuin verkon kautta tietoa janoavat.
Suomen kokoisessa maassa kilpailun maine järjestelyineen kaikkineen iskostuu nopeasti ihmisten mieleen, niin hyvässä kuin pahassakin. Lappeenrannan laulukilpailulla on hyvä maine, jos mittapuuna käyttää vaikka simpeleläisen mummon reaktiota kilpailujen alkuerälippuun. Mummo halusi lipun itselleen säilytettäväksi, koska hän piti kunnia-asiana sitä että vähän yli kaksikymppinen tyttärentytär oli ollut paikan päällä seuraamassa kilpailua. Minusta tuntuu, että Lappeenrannan laulukilpailujen valtakunnallinen maine on komeasti kohdallaan.
Sitä kutsutaan
Sitä kutsutaan ammattitaidoksi! Terveiset Tuulalle, kisojen suosikille!