Nyt kun kaikki 17 välieräkilpailijaa on kuunneltu, nousee minun mieleeni jälleen ohjelmiston monipuolisuuden merkitys. Puoli tuntia kohtuullisen vapaasti valittavaa lauluohjelmistoa on välillä tuottanut liian suppean ohjelmiston. Osaamisensa voi osoittaa esimerkiksi eri kielillä. Monet olivat tämän oivaltaneet, parhaat ylsivät tällä saralla jopa kuuteen eri kieleen. Tämän rinnalla kuulin suorastaan sakotettavia kokonaisuuksia.
Kielikysymys on tietysti vain yksi näkökulma, monipuolista osaamista voi osoittaa musiikillisesti. Ja siihenhän musiikkikilpailussa pyritäänkin.
Täysin ulkomusiikillisiakin havaintoja tuli tehtyä. Naisten pukeutumista oli nimittäin hieno seurata. Toinen toistaan tyylikkäämpiä leidejä astui eteemme ensin alkuerissä ja sitten välierissä. Naisten garderoobien laajuus tulee testattua erityisesti niiden kilpailijoiden kohdalla, jotka valitaan finaaliin. Kolmas puku pitää olla, muuten ei tule mitään!
Tässä pukuasiassa ei kyllä ole mitään tasa-arvoista. Miehet saavat hyväksytysti käydä kilpailun jopa yhdessä ja samassa vaatteessa. Eiköhän olisi aika jättää se tumma puku ja kravatti kaappiin ja kehittää tilalle jotain uutta. Vähän lisää silmänruokaa lavalle, kiitos!
(Mutta oli se Johnny muuten aika kurja mies. Olisi saanut kohdella upeaa Jenni Lättilää vähän kauniimmin.)
Kielistä
Toteaisin vain sen, että kuulemistani suorituksista (radion välityksellä) saksan kielen osalta Jenni Lättilän suoritus oli todella hyvä. Minua ihmetyttää, että ihmiset laulavat monella kielellä, mutta usein teksti ei ole edes suomen kielen osalta tarpeeksi selvää