Maiju Lassila ei ole mikään neiti, hän on Algot ja Irmari!
Lukupiirissä keskustellaan kesäkuussa Untola/Rantamalan Lassilan nimellä kirjoittamasta teoksesta josta on näytelmänä tullut ikisuosikki suomalaisiin kesäteattereihin.
Mistä tämä johtuu?
Kuinka paljon Maiju Lassilan kansankuvausta luetaan kirjana?
Mitä kosketuskohtia sillä on nykyissuomalaisuuteen?
Tästä suomalaisesta klassikosta ja sen kirjoittajasta tietää Lukupiirin toinen juontaja Juha Hurme kaiken(?)tietämisen arvoisen ja hänen puoleensa voi kääntyä myös kysymyksin.Voi vaikkapa kysyä mikä saa miehen vaihtamaan nimeä tämän tästä!
Suomalaisen kesäklassikon parissa tavataan
Maiju Lassilaa etsimässä,
-kuulemiin!!
Hei,
Hei,
Radio-ohjelman jälkeen minä päätin sitten palata Lassila-Rantamalan pariin. Pirttipohjalaiset meni, se on minun mielestäni kertomus joka pohjautuu Algot-pojan muistoihin niiltä ajoilta kun hän asui ja kävi koulua Ruskealassa. Luontokuvaus on vahvaa, ja isännät kiukutellessaan järven aalloille ja vedestä täyttyvälle ojalle kutkuttavat mieltä.
Mutta sitten luin Rakkautta-lemmen tarinan, ja sekös kelpasi!
Naisena naisten joukossa en pilkkuakaan lisäisi enkä pois ottaisi.
Tohmajärven paikallislehti on harkinnut teoksen julkaisemista jatkiksena, se toisi vähän meinikiä Lassilan täkäläiseen kirjailijakuvaan, ja muistuttaisi ehkä mieliin että kotiseuturakkaus oli eräänä käyttövoimana tälläkin tekijällä.
Raskaampi taival on vielä edessäpäin, Harhama, Avuttomat jne.
Tutkimusmatka tutkimattomaan jatkuu.
Tuija Nieminen
Tohmajärvi